Spiraalibaskeri

Kiiltävä ja kirkkaanvärinen lanka tarvitsee mahdollisimman yksinkertaisen mallin. Siksipä päädyin virkkaamaan Gjestalin Tinde-langasta aivan perusbaskerin. Tinde on koostumukseltaan villaa ja tenceliä (50%/50%).

Baskerin juju on se, että pylväät on virkattu edellisen kerroksen silmukoihin vain takareunasta, niin että baskerin päälaelle muodostuu kaunis spiraalikuvio.

Baskeri on virkattu kaksinkertaisesta langasta 6 mm:n virkkuukoukulla. Lankaa meni noin 150 grammaa. Testasin baskeria viikonloppuna ja se sopii mainiosti näihin nollakeleihin. Toivoisin, ettei tarvitsisi enää vaihtaa täysvillaisiin asusteisiin taikka paksuun untuvatakkiin. Kevät, tule, tule jo! Haluaisin vaihtaa bussi- ja ratikkakyydin fillarointiin ja saappaiden sijaan käyttää balleriinoja ja varvastossuja...

***

Maaliskuu alkoi tänään ja sitä myötä Muovikassiton maaliskuu (lisää Sillä mennään mitä on -blogissa). Kuukauden ajan on siis tarkoitus seurata omaa kulutuskäyttäytymistään ja aktiivisesti kieltäytyä tarjotuista muovipusseista ja käyttää tavaroiden kuljettamiseen ekologisesti kestävämpiä ratkaisuja.

Itse olen käyttänyt kierrätyskankaisia kauppakasseja koko aikuisikäni, mutta viime aikoina on tullut vähän lipsuttua, kun onkin tullut käytyä kaupassa hetken mielijohteesta. Jatkossa lupaan pakata aina laukkuun kangaskasseja mukaan. Pitkäkahvaiset kangaskassit kulkevat niin kätevästi olallakin!

Lempparikangaskassini ovat paksua puuvillaa, usein pomsisidoksista. 1960-70-luvun painokankaista tehdyn kangaskassin voi huoletta heittää koneeseen 60 asteen pesuun pyyhkeiden kanssa.

Vielä pitäisi tehdä hedelmille ja vihanneksille sopivia pusseja, ettei kaupassa tarvitsisi hedelmäpussejakaan ottaa. Toisaalta jos en löydä sopivaa kangasta kotoa, niin se saa jäädä siihen, että jostain vanhaa valoverho- tai pitsiverhokangasta löydän.

Pieniä juttuja

Huimaa, kun yhtäkkiä onkin jo syyskuu! Syksyn tulon huomaa pimeistä ja viileistä aamuista, keltaisista lehmuksenlehdistä ja siitä, että varvastossut on saanut hylätä jo kokonaan tältä vuodelta. Kohta saa kietoa kaulaan villaisen huivin ulkona taretakseen.


Itseasiassa aloitin yllä olevan huivin jo kesäkuussa ja tämän syksyn uutuuslankaa pääsin hiplaamaan työn puolesta jo huhtikuussa.

Lankana on siis Marks & Kattensin Fame Trend, joka on yksisäikeinen ohut villapolyamidisekoitelanka. Minua eivät pätkä- tai liukuvärjätyt tai -kehrätyt langat oikein ole ikinä jaksaneet innostaa sileänä neulepintana, mutta erilaisilla tekniikoilla ne toimivat. Lankaa huiviin meni 200 grammaa ja muistaakseni käytin nro 4:n koukkua.


Huivi on todella yksinkertainen virkattu toistamalla vain yhtä silmukkatyyppiä:
Kuva: Virolainen lehti Taluperenaine 1932-33


Minua ovat viime aikoina muutenkin alkaneet houkutella kirkkaammat värisävyt. Uusia lempivärejäni ovat vadelmanpunainen ja puhdas violetti. Mihin tämä vielä johtaakaan? Parin kuukauden päästä neonvihreä on mielestäni "tosi jees"?



Niin, siitä violetista: tekeillä on siis neuletakki violetista langasta. Takin malli ei ole mitenkään valmis edes päässäni, koska takin malli muotoutuu sitä mukaa kuin arvelen langan riittävän. Kun neuloo kaksinkertaista lankaa nro 7:n puikoilla, tulosta syntyy nopeasti. Toisaalta paksu neulos syö harmillisen ahnaasti lankaa.

Oikeasti lankojen sävyt ovat lähempänä toisiaan. Kuvissa ne jotenkin erottuvat toisistaan paljon enemmän kuin luonnossa.


Muutakin kuin lankatöitä on tullut tehtyä. Tein tilaustyönä hyvälle ystävälle tyynyn Atelje Auli-Kristiinan henkeen. Olen pikkuhiljaa keräillyt erilaisia helmiäisnappeja ja tähän työhön sommittelin niitä yksityiskohdaksi.


Valitettavasti koko tyynystä ei ole kuvaa, mutta kangas oli rohdinpellavaa, pitsi vanhaa puuvillapitsiä. Kuva suorakaiteenmuotoinen Auli-Kristiinan tyynyihin verrattuna tämä on hieman boheemimpi (ja ehkä hieman tyttömäisempi?).

Haluaisin ehkä itsellenikin pari tuollaista tyynyä. Toisaalta ne ovat kuitenkin vähän enemmän koriste-esineitä kuin löhötyynyjä. Että ehkä pidättäydyn vain vanhoissa ja usein pesua kestävissä tyynyliinoissa.

Muunmuassa valoa

… nyt kaivattaisiin. Mistään valokuvauksesta on muuten turha puhua. Itse en vain osaa ottaa salamalla minkäänlaisia järkeviä kuvia. Tyhmää, ettei pysty dokumentoimaan omaa työtään kunnolla, kun valo ei vain riitä. Kesää odotellessa.



Joulu lähestyy hirvittävällä nopeudella: aattoon on kolme kokonaista päivää, jotka kaikki vietän töiden parissa. Odotan innolla vapaita joulupäiviä ja viikon päästä koittavaa lyhyttä lomamatkaa. Olen päättänyt, että lomalla neulon vain itselleni!

Pitsisydämiä

En ole oikein ikinä ymmärtänyt joulukoristeiden päälle. Muutenkin vierastan sesonkikoristeita, pidän sellaisista koristeista, joita voi pitää esillä ympäri vuoden. Tai no, lasiset kuusenkoristeet ovat upeita, mutta minulla on tainnut olla joulukuusi omassa kodissa vain kerran. Tosin lasisia palloja minun on kuitenkin pitänyt jostain syystä ostaa sillä seurauksella, että nyt ne ovat säilössä kellarissa ja otan ne esille vain silloin kuin muutan asunnosta toiseen. Muuttaessa lasiset kuusenkoristeet eivät muuten pahemmin ilahduta, vaan aiheuttavat lähinnä kiroamista. Mutta ehkä jonain vuonna lasipallot taas pääsevät käyttöön. Tai sitten eivät.

Tämän joulukoristealustuksen jälkeen pääsen itse asiaan, eli keksimääni “joulukoristeeseen”. Lainausmerkeissä siksi, että minusta sydänrivi on niin hauska, että se jäänee roikkumaan sängyn yläpuolelle joulun jälkeenkin.

Punaiset sydämet ovat Mummini jäämistöä. Mummin virkkausmallia seuraten tein viime kesänä muutaman valkoisen sydämen kalalangasta ja Gütermannin hopeisesta ompelulangasta. Nyt keksin sydämille käyttöä lahjapakettien koristeena. Kun paketin avaa, sydämen voi ripustaa kuuseen (jos sellainen nyt sitten on ) tai muualle koristeeksi. Lahjanaruksi hankin tänä vuonna juuttia, pakettipaperina käytän kuvioitua ja kuvioimatonta voimapaperia, niin kuin aina.

En tärkännyt sydämiä, vaikkakin silloin ne olisivat pysyneet paremmin muodossaan. Kuitenkin virkkauskäsialani on sen verran tiukka, että sydämet eivät ole liian lötköjä.

Virkkausohje melkein samanlaisiin sydämiin kuin mitä minä olen virkannut, löytyy esimerkiksi täältä.

Minun jouluvalmisteluni on nyt sitten tehty, ennen jouluaattoa en juuri ehdi kotona kuin piipahtaa nukkumassa, koska huomenna alkavat Vanhan perinteiset joulumyyjäiset Vanhalla Ylioppilastalolla. Minun ja sisareni myyntipöytä löytyy yläkerrasta (ulko-ovelta tiukka käännös vasempaan, portaita ylös, ja myyntipöytä on siinä vasemmalla). Minä olen itse paikalla melkein joka päivä kello 15 jälkeen.

Kaulureita

Yllätyin iloisesti, kun löysin puisen numero 5:n virkkuukoukkuni yhdestä lukemattomista lankapusseista. Luulin virkkuukoukun kadonneen viimeisessä muutossa. Virkkuukoukun löytymisen jälkeen on syntynyt kolme kauluria. Kaulureiden mallin kehitin viime talvena.

Kaikissa kolmessa on käytetty sekaisin kaikenlaisia villa- ja mohairsekoitteita. Olen harkinnut kaulureiden tekemistä myös pehmeästä bambulangasta ja merinovillasta herkkähipiäisemmille.



Yhdestä kaulurista tein väljemmän, kauluria voi käyttää vaikkapa näin:

Ylemmissä kuvissa vilahtaa sukkapuikkojen innovatiivinen käyttö: hiukset saa nostettua nutturalle mukavasti numero kutosen sukkapuikoilla: