Spiraalibaskeri

Kiiltävä ja kirkkaanvärinen lanka tarvitsee mahdollisimman yksinkertaisen mallin. Siksipä päädyin virkkaamaan Gjestalin Tinde-langasta aivan perusbaskerin. Tinde on koostumukseltaan villaa ja tenceliä (50%/50%).

Baskerin juju on se, että pylväät on virkattu edellisen kerroksen silmukoihin vain takareunasta, niin että baskerin päälaelle muodostuu kaunis spiraalikuvio.

Baskeri on virkattu kaksinkertaisesta langasta 6 mm:n virkkuukoukulla. Lankaa meni noin 150 grammaa. Testasin baskeria viikonloppuna ja se sopii mainiosti näihin nollakeleihin. Toivoisin, ettei tarvitsisi enää vaihtaa täysvillaisiin asusteisiin taikka paksuun untuvatakkiin. Kevät, tule, tule jo! Haluaisin vaihtaa bussi- ja ratikkakyydin fillarointiin ja saappaiden sijaan käyttää balleriinoja ja varvastossuja...

***

Maaliskuu alkoi tänään ja sitä myötä Muovikassiton maaliskuu (lisää Sillä mennään mitä on -blogissa). Kuukauden ajan on siis tarkoitus seurata omaa kulutuskäyttäytymistään ja aktiivisesti kieltäytyä tarjotuista muovipusseista ja käyttää tavaroiden kuljettamiseen ekologisesti kestävämpiä ratkaisuja.

Itse olen käyttänyt kierrätyskankaisia kauppakasseja koko aikuisikäni, mutta viime aikoina on tullut vähän lipsuttua, kun onkin tullut käytyä kaupassa hetken mielijohteesta. Jatkossa lupaan pakata aina laukkuun kangaskasseja mukaan. Pitkäkahvaiset kangaskassit kulkevat niin kätevästi olallakin!

Lempparikangaskassini ovat paksua puuvillaa, usein pomsisidoksista. 1960-70-luvun painokankaista tehdyn kangaskassin voi huoletta heittää koneeseen 60 asteen pesuun pyyhkeiden kanssa.

Vielä pitäisi tehdä hedelmille ja vihanneksille sopivia pusseja, ettei kaupassa tarvitsisi hedelmäpussejakaan ottaa. Toisaalta jos en löydä sopivaa kangasta kotoa, niin se saa jäädä siihen, että jostain vanhaa valoverho- tai pitsiverhokangasta löydän.

Kehrätär-huivi

Tässä viime viikonloppuna valmistunut Kehrätär-huivi. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, sain idean huiviin vanhasta neuleohjeesta. Huivin neulostyyppi on vähän muokattu versio Lana Grossan neulepaidan pintaneuleesta parin vuoden takaa. Minä vain siirsin kuvion suorakaiteenmuotoiseen huiviin.

Ei, en harjannut eilen hiuksiani ja ryppyiselle mekollekin oli pakko näyttää vähän Gimpiä :)

Neulomaani huiviin meni 350 grammaa laskeutuvaa nauhalankaa. Käyttämäni Hjertegarn Ribboo -langan (materiaali 50% bambu/ 50% soija, 130m/50g) tuotanto on jo valitettavasti lopetettu, mutta suosittelen malliin jonkinlaista painavaa nauhalankaa. Nauhalangasta neulottaessa pinnasta tulee kaunis ja ilmava, niin lanka kuin neuloskin pääsevät oikeuksiinsa.

Huomasin, että tällaiseen nauhalankahuiviin kannattaa valita suositusta paksummat puikot, mallihuivia neuloessa minulla oli käytössä 5 mm:n pyöröpuikot, kun Ribboolle suositus on 4 mm:n puikot.

Tässä Kehrätär-huivin ohje (pdf). Ohje tulee löytymään ohjesivultani myöhemmin. Otan mielelläni palautetta ohjeesta vastaan.

Oma huivi menee nyt hattuhyllylle odottamaan kevättä. Huivin tuntuu ihanan pehmeältä ja viileältä ihoa vasten, mutta helmikuun pakkasissa edellä mainitut ominaisuudet eivät ole mitenkään toivottavia. Minä sen sijaan puen kohta päälleni untuvatakin ja suuntaan laskiaiskävelylle nauttimaan auringonpaisteesta. Mukavaa ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Pieniä juttuja

Huimaa, kun yhtäkkiä onkin jo syyskuu! Syksyn tulon huomaa pimeistä ja viileistä aamuista, keltaisista lehmuksenlehdistä ja siitä, että varvastossut on saanut hylätä jo kokonaan tältä vuodelta. Kohta saa kietoa kaulaan villaisen huivin ulkona taretakseen.


Itseasiassa aloitin yllä olevan huivin jo kesäkuussa ja tämän syksyn uutuuslankaa pääsin hiplaamaan työn puolesta jo huhtikuussa.

Lankana on siis Marks & Kattensin Fame Trend, joka on yksisäikeinen ohut villapolyamidisekoitelanka. Minua eivät pätkä- tai liukuvärjätyt tai -kehrätyt langat oikein ole ikinä jaksaneet innostaa sileänä neulepintana, mutta erilaisilla tekniikoilla ne toimivat. Lankaa huiviin meni 200 grammaa ja muistaakseni käytin nro 4:n koukkua.


Huivi on todella yksinkertainen virkattu toistamalla vain yhtä silmukkatyyppiä:
Kuva: Virolainen lehti Taluperenaine 1932-33


Minua ovat viime aikoina muutenkin alkaneet houkutella kirkkaammat värisävyt. Uusia lempivärejäni ovat vadelmanpunainen ja puhdas violetti. Mihin tämä vielä johtaakaan? Parin kuukauden päästä neonvihreä on mielestäni "tosi jees"?



Niin, siitä violetista: tekeillä on siis neuletakki violetista langasta. Takin malli ei ole mitenkään valmis edes päässäni, koska takin malli muotoutuu sitä mukaa kuin arvelen langan riittävän. Kun neuloo kaksinkertaista lankaa nro 7:n puikoilla, tulosta syntyy nopeasti. Toisaalta paksu neulos syö harmillisen ahnaasti lankaa.

Oikeasti lankojen sävyt ovat lähempänä toisiaan. Kuvissa ne jotenkin erottuvat toisistaan paljon enemmän kuin luonnossa.


Muutakin kuin lankatöitä on tullut tehtyä. Tein tilaustyönä hyvälle ystävälle tyynyn Atelje Auli-Kristiinan henkeen. Olen pikkuhiljaa keräillyt erilaisia helmiäisnappeja ja tähän työhön sommittelin niitä yksityiskohdaksi.


Valitettavasti koko tyynystä ei ole kuvaa, mutta kangas oli rohdinpellavaa, pitsi vanhaa puuvillapitsiä. Kuva suorakaiteenmuotoinen Auli-Kristiinan tyynyihin verrattuna tämä on hieman boheemimpi (ja ehkä hieman tyttömäisempi?).

Haluaisin ehkä itsellenikin pari tuollaista tyynyä. Toisaalta ne ovat kuitenkin vähän enemmän koriste-esineitä kuin löhötyynyjä. Että ehkä pidättäydyn vain vanhoissa ja usein pesua kestävissä tyynyliinoissa.

Tilli eli tämän kesän neule

Kauan ja hartaasti sitä tikutin, mutta oli se vaivan arvoista: paita on ollut päällä koko viikonlopun.



Kesäisissä neuleissa on usein se ongelma, että ne ovat kuitenkin liian paksuja ja kuumia. Tässä paidassa on vähän väljemmät hihat ja pitsineulos vyötäröllä. Eipä tule kuuma (ainakaan Suomen kesässä).

Paitaprojekti kulki nimellä Tilli, koska langan väristä ja paidassa olevasta pitsikuviosta tuli minulle mieleen kruunutilli. Pitsimalli on peräisin Eevan käsityöt -lehdestä (1957 kevät), mutta muuntelin pitsimallia jonkin verran. Samaa pitsimallia käytin vielä pitsimäisemmäksi muunneltuna myös tämän vuoden alussa valmistuneessa Villimarjatar-huivissa.

Neuleen idea tuli 1930-luvun neuleista, jotka ovat minun mielestäni aivan ihania. Lisää inspiraatiosta löytyy ensimmäisestä projektipostauksesta.




Aivan täydellistä ei paidasta tullut: rintavarustukselle olisi pitänyt varata 1-1,5 senttimetriä enemmän korkeudessa varaa. Nyt pitsineulos tahtoo hieman nousta rintojen alta "empirelinjasta" ylöspäin. Pitänee vain muistaa kiskoa paitaa välillä alaspäin.:)




Neule on neulottu englantilaisen Cygnet Yarnsin "Pure Cotton Crepe" -langasta, jonka ostin Tallinnasta Karnaluks-tukusta kesällä 2007. Lanka on sataprosenttista puuvillaa ja 50 grammassa on noin 166 metriä lankaa. Lanka on hauskan kaapelikierteinen, kova ja hyvin kiiltävä. Kuitenkin neule on todella mukava ja hengittävä päällä eli luonnonkuidun ominaisuudet toimivat jälleen.

Lankaa neuleeseen meni 270 grammaa ja neuloin paidan 3 mm:n puikoilla.




Neuloin vartalo-osan hiha-aukkoihin saakka pyöröneuleena ja yhdistin etu- ja takakappaleet olkapäältä silmukoimalla saumattomasti yhteen. Tämän jälkeen viimeistelin pääntien ainaoikein-neuloksella.




Puhvihihat tuottivat hieman vaivaa: en halunnut hihoista ihan yhtä muhkeita kuin luonnoksessa. Levensin hihoja hihansuusta kellottaen. Kellotusta olisi voinut olla hieman enemmän, tällä hetkellä hihat ovat hyvin maltilliset. Puhvirypytyksen puolesta hihoista tuli sirot perhoshihat. Rypytin hihat hihapyöriön yläosasta ohuella nauhalla, joka myös tukee hihaa.





Nyt pitää sitten varmaan alkaa suunnitella seuraavaa kesäneuletta. Jos vaikka saisin sen valmiiksi kesälle 2010.

Ginseng

Nyt se on sitten valmis! Nimensä takki on saanut niinkin persoonallisesti kuin langan värin nimen mukaan.



Tuollainen takista sitten nyt tuli. Ei ihan niin kiva, kuin odotin, mutta neule pääsee joka tapauksessa käyttöön heti kuin ilmat lämpenevät. Jostain mystisestä syystä yleensä aina toimiva raglanhiha ei yhtäkkiä toiminutkaan tässä neuleessa. Hiha on kainalosta liian iso ja jää hieman kuprulle. Muuten olen takkiin todella tyytyväinen, tuo hihaan ihan yllättäen ja pyytämättä ilmestynyt leveys vain vähän harmittaa.

Lankaa meni kaikki mitä oli eli 450 grammaa. Aloitin neuleen pääntieltä kohti hihoja ja vartalo-osaa. Neuloin vartalo-osan niin pitkäksi kuin uskalsin ja hihoista tuli sitten sen verran pitkät mitä lankaa riitti. Ainoat ommeltavat saumat takissa ovat hihojen saumat: halusin neuloa ainaoikean neuleen ainaoikeina, enkä siksi neulonut hihoja suljettuna neuleena.




Lanka on Sublimen Soya Cotton dk:ta. Tein langasta muutama viikko sitten hihattimen. Takkia neuloessa ihastuin lankaa yhä enemmän, tosin olen viime aikoina ylipäätään alkanut tykätä puuvillasta enemmän kuin villasta. Soya Cotton on nimensä mukaisesti sekoite, puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. Neuloin takin numero 3,5:n puikoilla saadakseni takkiin ryhtiä ja tiiviin neulepinnan, kun taas pitsihihattimeen käytin nro 4 puikkoja.

Tyytyväisin takissa olen pääntiehen. En tiedä olenko jossain nähnyt tuollaisen ja malli on jäänyt muhimaan alitajuntaan vai onko tuo aivan omaa keksintöäni. Pääntie jokatapauksessa tuo solisluut kauniisti esille.




Hihansuihin tuli pienet mansetit ja lasinapit. Tykkään noista lasinapeista ihan hulluna! Parempi kuva niistä löytyy täältä. Lasinappien takia tosin neuletta täytyy käsitellä varoen. Mutta enhän minä tietenkään ikinä heittele vaatteita mytyiksi lattialle....


Kyllä, ulkona oli kylmä kuvattaessa. Kuvattava oli aivan kananlihalla.


Nyt kun vaan tulisi lämmin ja kesä. Voisin hyvin kuvitella takin pellavanvärisen tai valkoisen hameen seuraksi.

Elinan niksinurkka tiedottaa

Kun on sohvaperuna ja ei jaksa kiinteyttää käsivarsiaan, on allit helppo piilottaa pitsineuleisella hihattimella.



Seuraavaksi sitten kai pitäisi keksiä jotain keskivartalon ongelmakohtien piilottamiseen. Empirelinjainen tunika, ehkäpä? ;)




Tykkään uudesta hihattimestani hirmuisesti. Se on kevyt, mutta kuitenkin vaate, joka peittää ja jonkin verran lämmittääkin. Kunhan tulee keväisempää ja lämpimämpää, tuota tulee varmasti paljon käytettyä hihattomien tai lyhythihaisten paitojen kanssa.




Hihattimen malli on omasta päästä, mutta samantyyppisiä malleja on esimerkiksi mainiossa Lace Style -kirjasta, jonka sain joululahjaksi tädiltäni. Olen selannut kirjaa paljon!

Lankaa kului noin 140 grammaa. Sublimen Soya Cotton dk on pehmeää ja 100% puuvillalankaa keveämmältä tuntuvaa. Puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. 50 grammassa lankaa on 120 metriä ja käytin nro 4:n puikkoja saadakseni pinnasta pitsimäisen ja harvan. Punainen väri on yllättävä, en juuri käytä noin kirkkaita värejä. Värin nimi on kuitenkin herkullinen: pomegranate, granaattiomena.

Hihatin on neulottu toisesta hihansuusta toiseen hihansuuhun pyöräneuleena, välissä vartalo-osa on neulottu tasona. Lisäsin silmukoita kainaloa kohden, että vartalo-osasta ei tullut liian kapea.




Hihatin valmistui jo viikolla, nyt työnalla on neuletakki samasta Soya Cotton -langasta. Koska lankaa on vähän, aloitin neuletakin neulomisen pääntieltä. Katsotaan, millainen lyhythihainen napapaita tuosta syntyykään!

Villimarjatar -huivi

Oli hyvä, että sain huivin valmiiksi, pitsikuviomalli alkoikin jo vilistää silmissä. Huivin valmistuessa (ts. langan loppuessa) pelkäsin että huivista tulikin ihan liian pieni. Mutta kuten aina, pingotus auttaa*! Huivin koko ennen pingotusta oli 124cm x 40cm. Pingotuksen jälkeen pitsikuvio avautui kauniisti ja huivin koko kasvoi huimasti, nyt koko on 170cm x 45cm.

Huivin pitsikuvio on muunnos keskeneräisen neulepaidan pitsikuviosta. Tuo vihreä pikkuneule olisi muuten kiva saada valmiiksi ja käyttöön, kunhan kevät tulee.


Nyt Vallilassakin on jo hieman lunta!


Lanka on Hjertegarnin Exclusive Alpacaa, pehmeää baby alpakkaa. Väri on jotain violetin ja munakoison väliltä. Erityisesti pidän siitä, että lanka meleerattua, langassa on melkein valkoisiakin kuituja.




Lankaa meni himpun verran alle 200 grammaa ja neuloin huivin nro 4:n puikoilla. Oma neulomiskäsialani on ihannetta himpun verran tiukempi, minulle hyvät puikot huiviin olisi voinut olla puoli numeroa isommat (nro 4,5).




Garderoobi kierrättäen -projekti kärsi tällää viikolla tähän mennessä suurimman kolauksensa. Kuvissa päälläni oleva leninki saapui minulle Bodenilta. En voinut vastustaa alennuksessa olevaa viime kesän malliston kietaisumekkoa, jonka perään haikailin jo viime keväänä. Nyt mekko oli superalennuksessa ja punta on niin naurettavan halpa, että leninki (ja kaksi muuta vaatetta myös, köh) oli pakko tilata.

Tosin minun pitikin jatkaa Garderoobi kierrättäen -projektia viime vuoden loppuun asti. Elokuun ja joulukuun välisenä aikana ostin yhden neuletakin Indiskan alesta ja muutamia sukkahousuja. Langan suhteen en ollut ihan yhtä tiukkana: uutta lankaa ostin omaan käyttöön kahden neuletakin verran. Uutta kangasta ostin noin 1,5 metriä Eurokankaan palalaarista.

Tämän leninkiretkahduksen jälkeen taas jatkan projektia. En nykyään juurikaan kiertele vaatekaupoissa, eikä minulla ole juuri tarvetta uusille ostovaatteita. Loppuvuodesta lahjoitin pois Zaran lahjakortin, koska kolmella käynnilläkään en löytänyt Aleksanterinkadun Zarasta mitään ostettavaa. Yleensä ottaen valmisvaatteiden laatu ei ole edes tyydyttävä ja tekokuitujen voittokulku vain jatkuu.



*) Taas yksi syy, minkä takia pidän eläinkuituisista langoista: pingottamisen tai höyryttämisen avulla voi valmistakin neuletta muokata hämmästyttävän paljon.

Avaimet järjestykseen

Muutostani tähän asuntoon alkaa olla puoli vuotta. Vasta nyt sain kellari- ja vinttikomeroiden avaimille avaimenperät tehtyä. Näissä avaimenperissä on selvät koodit: mustat raidat viittaavat maahan eli kellariin ja valkoiset taivaaseen eli vinttiin.

Eri väriset koristenauhat antavat valkaisemattomalle pellavakankaalle hauskan efektin, joka ei valitettavasti näy valokuvissa. Valkoisen nauhan kanssa sama pellavakangas näyttää nimittäin tummemmalta kuin mustan nauhan kanssa.

Innostuin myös tekemään värikkäämpiä avaimenperiä:

Neulerintamalla ei edisty tällä hetkellä juuri mikään. Mutta lankaa olen ostanut siitä huolimatta. Ylikierteistä paksua villalankaa sain 400 grammaa kirpparilta kolmella eurolla.

Koska murrettu persikansävyinen lanka on aivan minun väristäni, langasta tullee (varmaankin tosin vuodenvaihteen jälkeen) lapaset ja pipo. Vähän samaan tyyliin kuin tämä baskeri ja nämä lapaset. Noita Chile-lapasia olen muuten käyttänyt jo tänä syksynäkin, sen verran palelevaista sorttia olen!

On todella kivaa, kun välillä ihmiset lahjovat minua tavaroilla, jotka ovat kuulemma aivan minun näköisiäni tai oloisiani. Sain eilen Italiasta tuliaisiksi ihanat pelikortit, joilla en raaski varmaankaan ikinä pelata. Toisaalta en myöskään ole mikään korttihai, osaanhan pelata vain pasianssia ja seiskaa.:)

Ruhtinatarrossit

Tällaisia olisi tulossa, tämä on siis vain pieni vilautus. Rossit saivat nimen Matroskinin ehdotuksen mukaan.



Nämä ovat myynnissä ensi kertaa joulun myyjäisissä.

Siskon lapaset

Sisko sai synttärilahjaksi suunnittelemani ja Fritidsgarn -langasta neulomani lapaset. Valitsin lapasten väriksi yhden siskon lempiväreistä. Petroolinsininen sopii niin mustan, ruskean kuin luumunvärisenkin kanssa.

Kuvia tulee lisää, kunhan Blogger suostuu lataamaan niitä. Nyt kuvat ovat katseltavissa Flickrissä ja Ravelryssa (vaatii kirjautumisen).

Bling bling

Nappikermakakut ja nappimöröt ovat saaneet uuden sisaruksen joukkoonsa:
Näille ei ole vielä nimeä, mutta pidän kovasti niiden raskaasta bysanttilaisesta juhlallisuudesta ja krumeluurisuudesta. Ajattelin nimeksi Rihkamarossia, mutta nimeä täytyy vielä maistella.

Tosin en tiedä tuon koirarossin juhlallisuudesta, mutta hieman hullukin voi olla:
Mustaan univormuhenkiseen takkiin rossi hopeisilla napeilla sopii mainiosti, voisin kuvitella sen sopivan yhtä hyvin myös vaikkapa mustan juhlallisen leningin kanssa.

Muuten olen tänä iltana pessyt viikon tiskit, harkinnut vaatekaappien siivousta (harkitseminen jatkuu yhä) ja tunnelmoinut kynttilänvalossa. Kynttiläkausi on alkamassa pimenevien iltojen myötä, pitänee kipaista joku päivä täydentämään kynttilävarastoja.


Kehyksissä lyhtyjen takana on Zinaida Serebriakovan "Yleisessä saunassa" -maalauksen postikorttiversio. Serebriakovan naisia kuvaavat työt ovat upeita, esimerkiksi hänen omakuvansa on todella ilmeikäs ja kaunis (ja peilin edustan pikkutavarat ovat kiinnostavia!).

Raidallinen hame

Sain vihdoin tehtyä raidallisen hameen, jonka suunnittelin heinäkuussa. Marjatta Metsovaaran suunnittelema puuvillakangas tuli käytettyä oikeastaan kokonaan, aivan pieniä tilkkuja jäi tähteeksi. Niin pieniä, ettei niistä saa edes kukkaroa.


En ole ihan varma, mitä mieltä olen valmiista hameesta. Se on kovin raidallinen ja kovin kuviollinen. Tosin pukeutumisoppaiden mukaan kookkaille ihmisille sopivat suurikuviolliset kankaat. Ehkä tämä hame on nyt sitten suurikuviollinen.


Taskuihin saa sormet ja nenäliinan:

Hamekangas on UFFilta ja maksoi kuusi euroa. Kaikki muut tarvikkeet hameeseen löytyivät kotoa: vinonauha, vetoketju, nappi ja ompelulangat. Kankaan laatu on todella kiva: 1960- ja 1970-luvun kankaista hienoimpia ovat paksut puuvillaiset pomsisidoksiset kankaat.


Olen hirveän ilahtunut, että niin moni on kiinnostunut Garderoobi* kierrättäen -ajatuksesta. Asiasta ovat innostuneet ainakin Hevaa, Reunasilmukka, Kangastuksia, Mamselli Hoo, Kesän lapsi, Neulova narttu, Neulaa ja lankaa, Korttitaivas ja Frosty Lily.

*) Tässä on minulle tapahtunut hassu virhe: suomeksi garderobi kirjoitetaan tosiaan yhdellä o-kirjaimella. Mamselli Hoo kirjoittaa asiasta blogissaan. Mutta koska aloitin kahdella o:lla, niin jatkan myös kahdella o:lla. "Garderobin" sijaan pitänee puhua "karteroopista".:)

Syksyistä

Lauantai taisi olla viimeinen lämmin kesäpäivä. Siksi oli hyvä, että lauantaina tuli istuskeltua puistossa ja käytyä Linnanmäellä fiilistelemässä.

Nyt puikoilta pääsee jo syksyisempiä neuleitakin:




Tein itselleni koekäyttöön mukavan ison pipon erilaisista villalangoista. Pipon alle mahtuvat hiukset nutturallakin. Väreinä tummanruskea, roosa ja violetti toimivat yllättävän hyvin yhdessä. Ainaoikein-neulosta olevaan pipoon voi mainiosti käyttää kaikenlaiset jämälangat.