Tuoleista

Toissa viikonloppuna olimme iltakävelyllä Kallion puolella ja kuten aina roskalavan bongatessamme, kävimme kurkkimassa porvoonkatulaisen taloyhtiön pihalla olevalle lavalle. Lavalta ei löytynyt mitään, mutta lavan vieressä kökötti kaksi huomaavaisesti lavan ulkopuolelle jätettyä tuolia.

Tuolit olivat hyväkuntoisia, liitokset tukevia, ainoa mikä vaati korjausta, olivat istuinten päälliset. Koska irtonaisten istuimien päällystäminen on sekä kivaa ja helppoa, kannoimmekin tuolit iltakävelyn jatkamisen sijaan minun luokseni. Eli vihdoin minäkin olen löytänyt joskus roskalavalta jotain, siis suurkiitos tuoleista huomaavaiselle ex-tuolinomistajalle!

Tuolit ennen pesua ja verhoilua: oikeanpuoleisessa tuolissa vielä pehmuste, toisesta on jo pehmuste pois.


Tuolit ovat todennäköisimmin 50-luvun lopulta. Kangaskerroksia oli vain kaksi, mutta naulanreikien perusteella tuoleissa on ollut vuosien aikana aika monta erilaista verhoilukangasta. Luullakseni alimmainen villakangas (alla olevassa kuvassa) on alkuperäinen verhoilukangas.




Villakangas oli sen verran rikkinäinen, ettei sitä voinut pelastaa. Päätin uusia myös alimmaisena olleen ”lumppupehmusteen”, joka oli ehkä jo vähän ällöttävä:

Koska varastoissani on sen verran paljon kankaita, en nähnyt järkeväksi lähteä hankkimaan uutta kangasta tuolien päällystykseen. Halusin sitoa tuoleja yhteen muun sisustuksen kanssa (kuulostaapa mahtipontiselta!), siksi päätin käyttää päällisiin pellavaa. Minulla on ennestään kirpparilta hankittu, rohdinpellavalla päällystetty ja pitsiliinoilla koristeltu tuoli. Näihin uusiin tuoleihin halusin jotain samanhenkistä koristelua. On harmillista, ettei tuolinistuinten koristeluun voi käyttää nappeja. Ne olisivat hienon näköisiä, mutta tuntuisivat ehkä vähän liikaa pakarassa…

Aloitin pesemällä tuolit huolellisesti. Kylläpä likaa lähtikin ja onnistuin myös hinkkamaan osan vanhasta lakasta pois! Tuolit pitäisi hioa kokonaan ja lakata jossain vaiheessa, mutta nyt sai riittää pelkkä kuuraus. Laitoin vanhan ällö-lumppupehmusteen tilalle huonekaluvaahtomuovia ja vanulevyä...




Nidoin kankaat ja pehmusteet istuimiin ja tällaiset tuoleista tuli:




Valkaisematonta rohdinpellavaa, ruudullista intianpuuvillaa ja koristenauhaa. Nyt kelpaa istuskella! Kustannuksiksi voi laskea keikan Hakaniemen Etolaan, josta ostin pehmusteet (noin 10 euroa) ja samalla matkalla tapahtuneen kenkäkauppahairahduksen (noin 35 euroa). Ei ole halpoja nuo roskalavatuolitkaan.

***

Kaikki omistamani tuolit ovat muuten aika epämääräisiä. Näitä tuoleja on kaksi ja ne on saatu ilmaiseksi kun Poliisin huutokaupat Vallilassa viitisen vuotta sitten loppuivat ja siirtyivät Kaartinkaupunkiin. Jokainen paikallaolija sai ottaa tuolinsa mukaan kotiin lähtiessään. Nyt nuo tuolit ovat ollen maalauslistalla jo viisi vuotta (eli uusien tuolien lakkaustakin saanee odottaa...). Vaneripintaan pitäisi vähän pakkeloida ja sitten maalata tuolit kermanvaaleiksi. Jalat tosin saavat jäädä mustiksi. Ehkä tänä kesänä olisi jo maalauksen aika?

Noiden kahden tuolin lisäksi minä omistan edellä mainitun kirpparituolin ja sitten nyt nämä kaksi uutukaista. Tosin samanlaista sekametelisoppaa on koko koti.

Välillä pohdin, että tulenkohan ikinä hankkimaan esimerkiksi ruokailuryhmää ja samanlaisia tuoleja pöydän ympärille. Se vaatisi erilaisen kodin ja erilainen koti taas vaatisi erilaisen elämän. Minusta vähän tuntuu siltä, että kirpparituoleilla mennään.

Porvariston hillitty charmi

Tässä päivänä muutaman minulla oli mahdollisuus tutustua 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisen porvariston liinavaatevarastoihin. Ystäväni ystävät olivat purkamassa jo aikaa sitten edesmenneiden isovanhempiensa asuntoa ja kun kukaan heistä ei juurikaan perusta vanhoista tekstiileistä, minut sitten kutsuttiin katsomaan niitä. Mukaani lähti sitten monta kassillista nimikoituja pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja lähinnä 1930-luvulta. Suurinta osaa esimerkiksi nimikoiduista käsinkudotuista pellavapyyhkeistä ei ole nähtävästi ikinä käytetty.




Minulle lähinnä naureskeltiin, kun ihastuneena tutkin liinavaatekaappia. Omat sukujuureni ovat sen verran vaatimattomat, että omassa suvussani tehdyt ja hankitut tekstiilit on käytetty tarkkaan loppuun asti ja tokkopa niitä nyt on paljon ollutkaan. Sen takia on mielettömän hienoa päästä aikamatkalle porvariskodin liinavaatekaappiin. Olen aivan hurmaantunut minulle annetusta aarteesta. Kiitos vielä kerran lahjoittajille!




Saamieni aarteiden takia yksiöni vaikutti viikonloppuna enemmänkin kiinalaiselta pesulalta kuin kodiltani, sen verran kosteaa täällä oli kaikesta pyykinpesemisestä ja -kuivattamisesta johtuen. Halusin saada mahdollisimman nopsaan esimerkiksi ylläolevat pellavatyynyliinat käyttöön, sillä vaikka tekstiilit vanhoja ovatkin, ne eivät ole historiallisesti merkittäviä erikoisuuksia ja hyväkuntoisina minusta olisi häpeä museoida ne taas seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi kaappeihin. Kotini väritys on vaivihkaa muuttumassa punavalkoiseksi, mikä sekään ei ole yhtää hullumpi väriyhdistelmä.

Ja pitsilakanoitakin sitten on. Ajattelin osasta noita ommella pussilakanoita, valkoiset vuodevaatteet ovat kaikista kauneimpia.




Katselin muitakin asunnossa jäljellä olevia tavaroita. Esille oli nostettu vanhan pahvilaatikko, josta paljastuivat kastemekko, -myssy ja morsiuspuvun asusteet 30-luvulta; pahoin rypistynyt tyllihuntu, vahakukkaseppele, valkoiset nahkaiset morsiuskengät ja valkoiset sukat. Upeaa, että tuollainen kokonaisuus on pystytty säilyttämään.

Kiehtovinta kokonaisuudessa oli vahakukkaseppele. Olin kyllä kuullut, että vahakukista sommitellut seppeleet olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolen morsiamilla, mutta en ollut ikinä ennen nähnyt sellaista. Seppeleen kukat näyttivät vaaleilta kuusamankukilta (engl. honeysuckle on kyllä paljon kauniimpi sanana), mutta esimerkiksi tässä artikkelissa (pdf!) kerrotaan, että vahakukat imitoivat yleensä appelsiininkukkia.

Järjestelyä

Eilen ajattelin muutaman kauniin aurinkoisen päivän takia, että viikonloppunakin varmaan paistaa aurinko ja olin siis suunnitellut kaikenlaista kivaa tehtävää täksi päiväksi. Tänä aamuna sain suurinpiirtein aamukahvin juotua, kun lumisade alkoi. Nyt räntää on tullut noin kymmenen tuntia ja noin kymmenen senttiä.


Tiedän, ei saisi pitää kasveja muoviruukussa. Zamioculcas on siirtymässä vielä tänä keväänä muoviruukusta saviruukkuun.


Ulkoilu siis jäi, mutta sen sijaan olen saanut siivottua ja neulottua. Työpöytänurkkaus on edelleen kaaoksen kourissa ja mielelläni vältän katsomista sinne päin, mutta esimerkiksi ikkunalauta on saanut uuden asetelman.


Suklaarakeita ei ole enää jäljellä yhtään niin paljon kuin muutama tunti sitten, kun kuvan otin:


Olen viimeisen vuoden aikana ostanut paljon vähemmän kirjoja kuin ennen ja hyvä niin. Esimerkiksi käsityökirjoja minulla on liiaksi asti ja nykyisillä pärjäisin luultavammin hyvinkin loppuelämäni. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin, että Ysolda on suunnittelemassa pientä Whimsical Little Knits -neulemallikokoelmaa. Ja tällä viikolla vihkonen sitten tuli postissa.




Sain jo aikaisemmin mailitse pdf-version, mutta paperikirjat ovat kuitenkin aina paljon jännempiä kuin sähköisessä muodossa olevat versiot. Pidän todella paljon Ysoldan suunnittelemista neuleista ja vielä enemmän pidän hänen tyylistään julkaista omia ohjeitaan pienen kokoelman verran. Jotenkin jaksan edelleen fiilistellä sillä, että juuri internet mahdollistaa tuollaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden ja neulemalleja kaipaavien neulojien kohtaamisen. Mallien ja kirjasten hinnat pysyvät hyvin kohtuullisina, kun välikäsiä ei ole (paitsi Royal Mail ;) ).

Itse ajattelin aloittaa keskeneräisten projektien loppuunsaattamisen. Tällä hetkellä työn alla on ikuisuusprojektiksi venynyt, viime vuoden maaliskuussa aloittamani Tilli-paita. Tein paitaa jonkin verran viime keväänä, jatkoin hieman syksyllä ja nyt voisi olla hyvä aika saada paita valmiiksi. En ole aikaisemmin neulonut puhvihihoja, eli odotan hieman kauhunsekaisena hihapyöriön neulomista. Jotain ohjeita voisi tietenkin hakea, mutta epäilen, että itselleni tyypilliseen tapaan hakkaan vain päätäni seinään tämän(kin) projektin kanssa. On hassua, että minulla on pitkä pinna ja keskittymiskyky ainoastaan omien neuleprojektieni kanssa.

Aarre

Työputken takia on kamala kiire ja univelkaa kertyy. Toisaalta kivojakin asioita tapahtuu: olen saanut aikaisia joululahjoja. Ystävän ystävän isoäidin jäämistöstä minulle päätyi ihania priimakuntoisia päällyslakanoita ja keittiöpyyhkeitä.



Katsokaa tuota ihanaa virkattua ja käsinkiinnitettyä välipitsiä:

Keittiöpyyhkeet ovat perinteisiä ja pellavaisia, ne menevät leivontapyyhkeiksi:

Pitsisydämiä

En ole oikein ikinä ymmärtänyt joulukoristeiden päälle. Muutenkin vierastan sesonkikoristeita, pidän sellaisista koristeista, joita voi pitää esillä ympäri vuoden. Tai no, lasiset kuusenkoristeet ovat upeita, mutta minulla on tainnut olla joulukuusi omassa kodissa vain kerran. Tosin lasisia palloja minun on kuitenkin pitänyt jostain syystä ostaa sillä seurauksella, että nyt ne ovat säilössä kellarissa ja otan ne esille vain silloin kuin muutan asunnosta toiseen. Muuttaessa lasiset kuusenkoristeet eivät muuten pahemmin ilahduta, vaan aiheuttavat lähinnä kiroamista. Mutta ehkä jonain vuonna lasipallot taas pääsevät käyttöön. Tai sitten eivät.

Tämän joulukoristealustuksen jälkeen pääsen itse asiaan, eli keksimääni “joulukoristeeseen”. Lainausmerkeissä siksi, että minusta sydänrivi on niin hauska, että se jäänee roikkumaan sängyn yläpuolelle joulun jälkeenkin.

Punaiset sydämet ovat Mummini jäämistöä. Mummin virkkausmallia seuraten tein viime kesänä muutaman valkoisen sydämen kalalangasta ja Gütermannin hopeisesta ompelulangasta. Nyt keksin sydämille käyttöä lahjapakettien koristeena. Kun paketin avaa, sydämen voi ripustaa kuuseen (jos sellainen nyt sitten on ) tai muualle koristeeksi. Lahjanaruksi hankin tänä vuonna juuttia, pakettipaperina käytän kuvioitua ja kuvioimatonta voimapaperia, niin kuin aina.

En tärkännyt sydämiä, vaikkakin silloin ne olisivat pysyneet paremmin muodossaan. Kuitenkin virkkauskäsialani on sen verran tiukka, että sydämet eivät ole liian lötköjä.

Virkkausohje melkein samanlaisiin sydämiin kuin mitä minä olen virkannut, löytyy esimerkiksi täältä.

Minun jouluvalmisteluni on nyt sitten tehty, ennen jouluaattoa en juuri ehdi kotona kuin piipahtaa nukkumassa, koska huomenna alkavat Vanhan perinteiset joulumyyjäiset Vanhalla Ylioppilastalolla. Minun ja sisareni myyntipöytä löytyy yläkerrasta (ulko-ovelta tiukka käännös vasempaan, portaita ylös, ja myyntipöytä on siinä vasemmalla). Minä olen itse paikalla melkein joka päivä kello 15 jälkeen.

Muutoksia

Sain viikonloppuna kuningasidean vaihtaa työhuoneessa huonekalujen järjestystä niin, että yhdelle seinälle mahtuu yksi kirjahylly lisää. Olen siis taas samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Kirjojen määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt (onneksi!) kirjahyllyn verran, vaan uusi hylly tulisi kirjoille JA käsityötarvikkeille.

Työhuoneen piristämiseen kuuluvat myös kukat:


Keksin hankkia työpöydän yläpuolelle kaksi pientä amppelikukkaa, kääpiökissuksen ja muorinkukan. Nuo simpukka-amppelit (Tarjoustalosta 1,3€/kpl) ovat niin kitschiä, että ne ovat hienot.

Neulerintamallakin tapahtuu jotain:


Aloitin huivin keltaisesta vironvillasta. Saa nähdä mitä tuosta tulee, en tällä hetkellä tiedä onko väri ihana vai aika kauhea.

Päivän piristykseksi suosittelen Kirsi Virtasen ohjelman jaksoa Pirut. Ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti eri uskontoihin ateistin näkökulmasta, jos sellaisesta ei pidä, kannattaa kuuntelu jättää suosiolla väliin.

Sisustamista

Vaikka nykyisessä asunnossamme eläminen tuntuu kovin väliaikaiselta, ei se estä sisustamista. Eilen sain kauniit Violetilta ostamani työt (1,2) seinälle. Tällä kertaa kehysten hankkimiseen ei mennyt puolta vuotta, niinkuin minulla normaalisti menee. Nyt tekisi mieli ommella keittiöön uudet pellavaiset verhot ja uudistaa työhuonetta jotenkin (siivoaminenkin saattaisi auttaa).



Polvisukat tulevat varmaan tänään vielä valmiiksi, sitten pitääkin hyökätä seuraavan keskeneräisen työn kimppuun. Project Spectrumin haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen kun näkisi... Väliaikatiedoituksena todettakoon, että M. ja A., tilaamanne lapaset ovat valmiit!

Löysin MySpacesta loistavaa "tyttömusiikkia", kuten siippa asian ilmoitti. Tiago Benzinhon muutama kappale vakuuttivat. Lisäksi fiilistelin eilen YouTubesta löytämäni Jeanetten tahdissa. Porque te vas on vain niin kaunis. En ole edes nähnyt Korppi sylissä -elokuvaa, josta kappale on, mutta laulu tulee aina välillä radiosta. Mistäköhän tuon saisi MP3-soittimeensa?