Isoja asioita

1. Eilen jätin vihdoin tarkastattavaksi sen gradun.
2. Tänään minusta tulee muuton myötä taas kantakaupunkilainen!

Saa onnitella.

Täällä tekniikan ihmelapsi, hei.

Osaisiko kukaan auttaa? Eli inhoamani tekstinkäsittelyohjelma Word on taas päättänyt heittäytyä hankalaksi. Varsin kiva, kun olisi muutakin tekemistä, kun venkslata taiton kanssa. Eli dokumentissa on yhteensä 95 sivua. Sivunumerointi jatkuu mallikkaasti sivulle 47, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain varsin kummallista: sivunumerointi jatkuu 1,1,2,3,1, jne. Mitenköhän sivunumerot saisi jatkumaan nätisti? Kaunis kiitos, jos joku keksii ratkaisun. Ja tiedän, Microsoft on syvältä, sitä ei tarvitse mainita.

Ja lopuksi muutama über-söpöily: kengät, kirahvi ja huivi.

Tykään tykään

Deine Lakaien, musiikkia parhaimmillaan:


Ai niin, ja voisin ottaa tuon Veljanovin pulloon. Näin naiset vain miehiä esineellistävät.

G ei ole over and done, mutta keskeiset osat on nyt tehty. Ainakin toivottavasti analysoin itse asiaa enkä asian vierestä.

Neoemo

Vähästä on riemu revittävä:


"Noema" eli tarkoite muuttuu aivan eri sanaksi kirjoitusvirheen vuoksi. Onkohan neoemo äitipuoli vai millainen uusäiti? Hieno sana kumminkin.

Joojoo, teen sitä gradua ihan koko ajan.

Kevennys

On ne analyysiohjelmat käteviä:


Näin Mielitty käyttää ATLAS.ti -ohjelmaa graduaineiston analysoinnissa. Huomatkaa innovatiivinen puuvärien käyttö!

No ei, on siitä ohjelmasta oikeasti hyötyä. Välillä noita koodilistoja pitää tulostella ja tarkastella ihan paperilla näytöltä tarkastelun sijaan.

Vika kerta

Nyt on taas yksi vika kerta takana. Nimittäin yliopiston kontaktitunnit. Kauhulla odottamani ryhmätyötunnit eilen ja tänään osoittautuivatkin paljon vähemmän työteliäiksi kuin luulin.

Toisin sanoen minulla on siis jäljellä enää kolme kirjatenttiä, yksi essee, kypsyysnäyte ja gradun loppu. Fanfaareja! Valmistumisen jälkeen voisinkin ehkä aloittaa aikuisen elämän. Painotan sanaa "ehkä" hyvin voimakkaasti. Olisiko sittenkin vielä yksi korkeakoulututkinto paikallaan?

Sitten huomioita ja kysymyksiä:

• Vanhuus ei tule yksin: En todellakaan muista itse suunnittelemani huivin mallikertaa. Piti käydä printtaamassa ohje. Noloa.
• Tämän postauksen kommenteissa tuli puhetta sukkanauhaliiviin ja sukkanauhavyön määritelmästä. Osaisiko joku valottaa aihetta enemmän?
  
• Haluaisiko joku olla mun henkinen tuki ja jutella mun kanssa Blogimiitissä? En uskalla tulla sinne, jos kukaan ei juttele mulle (varaudun näin etukäteen). Kyllä, pystyn juttelemaan myös muusta kuin opinnoistani, käsitöistä ja vaatteista, vaikkei tämän blogin perusteella sitä ole ehkä helppo uskoa.
• Saakeli mä olen tietotekniikkavammainen, mutta mä en oikeasti osaa käyttää Facebookia. Tai mä en tajua sen pointtia.

Kirjoittamisen aloittamisen vaikeudesta

Kun on ollut kesän tekemättä oikeastaan mitään järkevää ja kasvattavaa, on hankala päästä taas vauhtiin tieteellisen tekstin tuottamisessa. Kesällä olen kirjoittanut vain näitä hömppäpäivityksiä. Outoja lauseenjärjestyksiä, ylipitkiä virkkeitä, sulkeita ja huutomerkkejä ei kannata kauheasti viljellä, jos haluaa olla edes hiukan vakavasti otettava. Toisaalta en jaksa tieteellistä jargonia ja kieltäydyn käyttämästä muunmuassa sanoja diskurssi ja konstruktio. Miksi sanoa vaikeasti, jos voi sanoa helpommin? Mieleeni muistuu yksi merihistorian kurssilla lukemani 12-sivuinen essee, jonka tieteellisen runokielen olisi hyvin voinut tiivistää noin kahteen sivuun.

En ole lukenut oma alan tieteellistä kirjallisuutta koko kesänä. Vaikka olisi kyllä pitänyt. Haluaisin kirjahyllyyni Bergin julkaisemia teoksia, esimerkiksi Material Memories, The Clothed Body ja Why Women Wear What They Wear voisivat saada ajatukset taas oikeille raiteille. Täytynee käyttää tämä vapaapäivä hyvin ja lähteä kirjastoon etsimään luettavaa.

Kaikki tuntuukin järjestyvän jouhevasti: Kurssin, josta valitin pari postausta sitten, voikin suorittaa lukemalla 440 sivua kirjatenttiin. En vain ollut vielä viidennen opiskeluvuoden syksylläkään oppinut lukemaan Weboodia. Juuri näin.

Valitusta, osa 5000

Hoh, lupasin jotain asiapitoisempaa tässä postauksessa, mutta koska Blogger ei taaskaan suostu lataamaan kuvia, jatkan ei-asiapitoisella linjalla.

Voisin rutkuttaa hieman asiasta, josta ei ole tarvinnut rutkuttaa neljään kuukauteen. Puhun siis tottakai säästä, tarkemmin sanottuna syksyn tulosta. Lämmitystä ei ole vielä taloyhtiössämme suvaittu laittaa päälle ja se tarkoittaa sitä, että istun kotona villasukat ja villaiset tossut jalassa. Lisäksi päälläni on normaalit arkivaatteet, mohairvillatakki ja läppäri sylissä lämmittämässä. Nenä, sormet ja varpaat ovat silti viileät.

Kai se on pakko uskoa, kylmä tulee taas. Rutkunrutkun. Kuulaat ja kirpeät syysaamut ovat teoriassa kivoja, mutta eivät käytännössä, kun pitää laittaa vaatteita niin kamalasti päälle. Rutkun. Tosin nyt voi rauhassa suunnitella kivoja polvipituisten villasukkien malleja, mutta milloinkohan mä ehtisin niitä sukkia toteuttaa? Ensi vuoden puolella? Rutkun.

Voisin vähän rutkuttaa opinnoistakin: Miten kurssista, joka sisältää noin kymmenen luentokertaa ja luento- ja kirjatentin, voi saada vaivaiset puoli opintoviikkoa?! Kun taas kulttuurientutkimuksen laitoksella yhden kirjan tenttimällä saa yhden opintoviikon. Ei ole reilua. Tiedän, omaksi parhaaksenihan minä sen kurssin käyn, mutta sitä tekemistä tuntuu olevan liikaa. En jaksaisi. Tuo gradu ja viisi hajanaista opintoviikkoa pitäisi nyt vain saada raavittua kasaan. Aika tuntuu vain menevän johonkin ihan muuhun. Rutkun.

Voisin olla harrastava kotirouva. Lupaisin olla valittamatta (ainakaan paljoa).

Käsityön ja taiteen suhteesta

Olen viime aikoina pohtinut suhdettani käsitteisiin käsityö, taide, taidekäsityö ja käyttötaide. Haluni jäsentää ja järjestää maailmaa luo myös tarpeen määritellä oma työskentelyni. Olen pohtinut omaa identiteettiäni käsitöiden tekijänä ja tulevana opettajana. Olenko "oikea" käsityöläinen vai vain harrastaja? Ovatko suunnittelemani ja tekemäni tuotteet käsityötä vai käyttötaidetta? Uskallanko nimetä itseni käsityöläisten luokkaan?

Kuin sattumalta minun on täytynyt tänään lukea Seija Karppisen väitöskirja Mitä taide tekee käsityöstä? (ladattavissa pdf-tiedostona) esseen kirjoittamista varten. Teos on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja suosittelen sitä kaikille kädentaidoista ja taidekasvatuksesta kiinnostuneille. Teoksessa käsitellään juuri pohtimiani asioita.

Väitöskirjassa on tietenkin pääasiassa käsityötaiteen perusopetuksessa, mutta kirjassa pohditaan muutenkin käsityön ja taiteen kompleksista suhdetta. On helpottavaa huomata, että Karppisen haastattelemat asiantuntijatkaan eivät läheskään yksimielisiä taiteen ja käsityön luonteesta ja niiden yhdistämisestä kokonaisuudeksi käsityötaiteen perusopetuksessa. Taiteellista itseilmaisua pidetään hyvänä lähtökohtana, mutta siihen pitäisi saada yhdistettyä käsityötekniikoiden harjoittelu ja hallitseminen.

Lopuksi Karppinen toteaa:
Mitä taide lopulta tekee käsityöstä? Taide antaa käsityölle yhden näkökulman lähestyä asioita, ei paremman eikä huonomman. Taide ei painota niinkään teknistä vaan ennen kaikkea tunteisiin ja kokemuksiin perustuvaa lähestymistapaa. Se etsii sisältäpäin mielen merkityksiä, joita pyritään tuomaan esiin toisille näyttäytymisen muodossa, prosesseina ja tuotoksina.

Minä jäin vielä pohtimaan, että asetelman voisi kääntää myös toisin päin: Antaisiko käsityö taiteelle jotain? Vaikka usein ollaan sitä mieltä, että taide on "ajatus" ja käsityö "tekniikka", niin voisiko taiteen tekeminen lähteä tekniikasta? Voisiko tekniikka itsessään olla taidetta?

Vappua ja silleen

Tämä vappu meneekin riehakkaissa tunnelmissa gradukirjallisuuden, Sandelsin (2 tölkkiä) ja Scissors Sistersin kanssa. Eli plaraan läpi metodologiaa, kun oli kerrankin mahdollisuus saada viime perjantaina opiskelijakirjastosta yleensä kahden vuorokauden lainaksi saatavat kirjat viideksi (!) vuorokaudeksi lainaan.

Huomasin juuri, että siippa vei viinipullon mukanaan. No, tulee ainakin keskityttyä gradukirjallisuuteen. Täytyy sanoa, että lukisin mieluummin U.T. Sireliuksen Suomen kansanomaista kulttuuria I -teosta, kuin Pertti Alasuutarin Laadullista tutkimusta.

Illan piristykseksi:
Naisten kauheat seksimokat via Sillä mennään mitä on.

"Miehet eivät voi sietää naisia, jotka käyttävät ällöttäviä alusasuja. Seksikkäät alusasut ovat osa naisellisuutta. Miksi siis pitää käyttää alusasuja, joissa on yhtä paljon erotiikkaa kuin mustassa jätesäkissä?"

Just. Kari Heusalalla on selvästi käynyt huono tuuri. Nyt Laadullisen tutkimuksen pariin.

Ei ahdista

Blogin päivitystahti taitaa hiljetä, kun kaikki oma pääkoppa pysyy rauhallisena. Opiskelut sujuvat miten sujuvat ja omat projektit kulkevat siinä sivussa. Kevät on tullut ja olen päässyt taas käyttämään lukuisia kevätkenkiäni. Varsin mukavaa.

Viimeaikoina on tullut vietettyä aikaa päättöharjoittelun merkeissä peruskoulussa. Yläkoululaiset ovat kyllä aika muruja: Tänään olin mielenkiinnosta seuraamassa seiskaluokkalaisten englannintuntia ja 90 minuutin tunnista meni 30 minuuttia sopivan istumajärjestyksen löytämiseen. Lopulta opettaja päätyi järjestämään oppilaat klassiseen "tyttö ja poika parina" -systeemiin.

Omat oppilaani sen sijaan huusivat "jesh", kun kuulivat ensi viikolla alkavasta uudesta tekstiilityön tuotesuunnitteluprojektista. On tuo opetusharjoittelu loppujen lopuksi palkitsevaa, varsinkin kun kuulee positiivisia spontaaneja reaktioita.

Olen katsellut muutto-/muutoskaipuussa asuntoja Etuovi.comista. Vuokrat ovat niin pilvissä, että saanen jatkossakin tyytyä Helsingin kaukaisimpiin kolkkiin. Rasittavaa. Ei ahdista, mutta kaipaan muutosta. Olen kyllästynyt pimeisiin rumiin huoneisiin, rumaan lattiaan, typerään tilaratkaisuun, säilytyskomeroiden puutteeseen ja kaukaiseen sijaintiin keskustasta. Elämän väliaikaisuus ottaa päähän. Minä haluaisin asettua.

Jotain aivan muuta:
Minun taivaani (jos sellaiseen uskoisin) muistuttaisi paljon Alcinoen taivasta. Mielelläni ottaisin vielä samantyyppisen ullakkoasunnonkin!

Nappitäti riehuu jälleen

Hullu nappitäti on taas asialla:


En ole vielä päättänyt miten paljon nappeja noihin lapasiin ompelen, mutta tuossa on ainakin varaa valita. Pitäisiköhän nappilaatikoihin hankkia lukot?

Tänään olen laiskanlaisesti ahertanut(?!) gradun kimpussa ja toivonut innostuksen nousevan. Juu eipä ole niin käynyt. Motivaatio on ollut hukassa jo useamman viikon, mutta eipä kukaan sanonutkaan, että gradun tekeminen hauskaa olisi. Silti olisi kiva edes vähän innostua aiheesta. Tai ylipäätään opiskelusta.

Sen sijaan olen löytänyt muutaman uuden hauskan blogin, jotka kuvaavat (muunmuassa) raskautta ilman lässytystä. Älä vain klikkaa, jos kavahdat lapsia ja/tai raskaana olevia naisia!

1. Hnan Paksuna on aivan mainio kuvaus raskaana olemisesta. Ehdoton suosikkini.
2. Anna äidille elämä naurattaa kovasti.
3. Elanorin blogissa on muun muassa hämmentäviä masukuvia.
   

Vielä yksi uusi blogilöytö:
Sillä mennään mitä on kuvaa monenlaista elämänmenoa.

Niin ja lopuksi vielä sukulaisille ja ystäville tiedoksi, vaikka linkkivinkeistä voisi muuta päätellä, en ole raskaana.

Yleistä löpinää

Uusin Project Spectrumiin sopiva projektini:

Katesaumaa ommeltavana metritolkulla!

Tuosta sinisestä villakankaasta pitäisi tulla keskiaikainen venäläistyylinen miehen takki. Kangas on todella kaunista kalanruotokuviollista (ts. murtotoimikasta) villaa. Matan tekstiilistä löytyy upeita villakankaita, jotka sopivat hyvin historiallisiin vaatteisiin, jos ei halua kasvattaa lampaita, kehrätä lankaa ja kutoa kangasta itse. Kaupan omistajattaren mukaan kaikki kaupan villakankaat kestävät vesipesun!

Sain 170 grammaa koirankarva/lampaanvillalankaa. Karva lienee samojedia. Lanka haisi aivan järkyttävältä sen saadessani (voiko lanoliini härskiintyä?!), mutta pesun jälkeen lanka tuoksuu vain vienosti lampaalta. Ongelmana on, että mitäköhän tuosta langasta tekisin. Lanka karvaa aika paljon, olenkin miettinyt sen värjäämistä. Vihreät koirankarvalapaset ja -pipo voisivat olla hauskat.



Yritän järjestää loppuja opintojani johonkin järjestykseen. Suurimmassa osassa on edelleen gradu ja päättöharjoittelu. Lisäksi pitäisi suorittaa viimeinen metodologia-kurssi ja pari käsityötieteen kirjatenttiä. Kirjatentit varmaankin jäävät kesälle. Puoli vuotta sitten ajattelin optimistisena, että valmistuisin nyt toukokuussa. Nyt nauran tuollaiselle ajatukselle! Syksyllekin jää suoritettavaksi pari kasvatustieteen kurssia. Onneksi ei ole yliopistolta kiirettä mihinkään...

EVVK

Täällä olisi keskeneräinen gradu, joka kaipaisi kirjoittajaa. Anyone?

Tarvitsen hyvää tieteellistä kirjallisuutta 1960-luvun Suomesta (ja länsimaista yleensä). MIKSI en sitä löydä? Teoksen pitäisi käsitellä aihetta sosiologian tai kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Kaikki SKS:n julkaisemat kirjat minulla jo on, mutta niiden lähteissä ei tunnu olevan mitään järkevää muuta kirjallisuutta. Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.

Hakkaan taas päätäni seinään ja ihmettelen, että miksi en ottanut aiheekseni jotain esinetutkimusta. Olisi ollut niin kivaa mennä tutkimaan kansallismuseon varastoja. Sen sijaan päädyin abstraktiin tutkimukseen, jossa en ole ikinä loistanut. Oi miksi?

Kylläpäs marisuttaa. Onneksi auringonnousu oli sentään tänään kaunis.



Parina viime yönä olen ollut unissani ulkomailla. Ensimmäisessä unessa asuin Keravalla, joka paljastui unessa osaksi Ranskaa. Muistan unessa ihmetelleeni, että olenpa missannut aika paljon, kun 27-vuotiaaksi asti en tiennyt, että Suomella on maaraja Ranskan kanssa ja minä asun vielä Ranskan puolella.

Viime yön unessa olin opiskelemassa Pietarissa venäjää ja minut oli vahingossa laitettu varsin edistyneiden ryhmään. Parini ja kämppäkaverini oli pieni ja siro ranskatar, joka puhui täydellistä venäjää vain vähän ranskalaisittain murtaen. Olin pulassa ja join hermostuneisuuteeni liikaa kolaa.

Omituista.

Tieteen päivillä

Oma osallistumiseni Tieteen päivillä on jäänyt hävettävän pieneksi työ- ja opiskelukiireiden vuoksi. Tänään olin kuuntelemassa yhden luennon meriarkeologiasta ja huomenna on tarkoituksena mennä kuuntelemaan Laboratiivista arkeologiaa -luentoa. Huomisen luennolta odotan paljon, puhumassa on muunmuassa Jaana Riikonen, joka on erikoistunut rautakautisiin tekstiililöytöihin. Eli jos suomalaiset arkeologiset tekstiili- ja metallilöydöt kiinnostavat, niin huomenna yliopiston päärakennuksen salissa 5 on klo 14.15-16.15 aiheesta asiaa.

Mainos loppui.;)

On hassua, että Tieteen päiville osallistuu niin vähän nuorta väkeä. Suurin osa kävijöistä tuntuu olevan eläkeiän ylittäneitä. Onko niin, että yliopisto-opiskelijoita ei todellisuudessa kiinnosta luennot, joista ei saa suoritusmerkintöjä? Varsin surullista, jos näin on.

Ei täällä mitään tapahdu

Paitsi että neulon tilaustöitä, joita täällä ei nähdä.

Ilonaihe nro 1:
Soitin tänä aamuna pikkuveljelleni (sille minua vuotta nuoremmalle) kysyäkseni kirjavinkkejä gradua varten. Pikkuveli oli jo virkeänä yliopistolla kirjastossa ja tarkisti samantien minulle tieteellisesti pätevän kirjasarjan. Nyt käyn vain poimimassa sarjan tänään matkanvarrella olevasta kirjastosta. Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut veli on kyllä kätevä.

Muutenkin pidän miehistä, jotka osaavat vastata kysymyksiini. Isältäni, isommalta pikkuveljeltäni ja siipaltani tulevat vastaukset yleensä kuin apteekinhyllyltä. Isältä voi kysyä ihan mitä vaan ihan mistä vaan, pikkuveljeltä talous- ja sosiaalihistoriasta ja siipalta kaikesta tähtitieteestä historiaan. Olen onnekas! Tarvitsisin lähipiiriini vielä miehen, joka haluaisin nikkaroida minulle kaikenlaista ohjeitteni mukaan.

Ilonaihe nro 2:
Löysin eilen Helsingin kaupunginmuseon myymälästä alennuksesta kolme vanhaa Helsingin kaupunginmuseon Narinkka-vuosikirjaa seitsemän euroa kappale. Myymälässä on ale ennen joulua! Suosittelen.

Murheenaihe nro 1:
Graduni on todella vaiheessa, haastattelujen ja muistitiedon käyttö aineistona on kyseenalaistettu. Mutta kyllä se varmaan tästä.

Murheenaihe nro 2:
Olen lopenkyllästynyt Nelliin ja Helkaan, jotka kummatkin tuntuvat olevan miespuolisia nimistään huolimatta. Kuka keksisi älykkään ja joustavan hakuohjelman? ;)

Olen harkinnut erillisen gradublogin perustamista, se voisi selkeyttää ajatuksia.