Meemiä kaksin kappalein

Suden tulevat -blogin Sirenillä oli mielenkiintoinen meemi (jonka muuten oli aloittanut Alcinoe, mutten silloin meemiä napannut).

Mikä elokuvakohtaus voisi kuvata minua ja kokemuksiani?



Hassua on, että lähiviikkoina mielessä on pyörinyt usein Orlando-elokuvasta labyrinttikohtaus. Se on ehkä vähän dramaattinen, mutta niin olen varmaan minäkin (tai sitten en). Valitettavasti kohtaus ei avaudu, jos ei ole nähnyt koko elokuvaa. Suosittelen elokuvaa ja sen soundtrackia lämpimästi, kummatkin ovat upeita, varsinkin jos tällainen äänimaisema iskee.

...

Hurmaavan itsemurhan Brim taas meemittää seuraavalla tavalla:

Jos saisitte valita mitkä tahansa kasvot, niin kenen kasvot valitsisitte?

Ensimmäinen vastaus on tietysti omat kasvoni. Pidän itseriittoisuudessani perussuomalaisesta naamastani, vihreistä silmistä ja tummista kulmista, hymykuopista, isosta nenästä ja suusta. Tosin nenän vieressä oleva valtava finni voisi kadota jonnekin vaikka ihan heti.

Toinen valintani:Voisin haluta näyttää Cate Blanchettilta, jumalaisen kauniilta näyttelijättäreltä, joka kuulemma hoitaa finninsä hammastahnalla. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla.

Hauskaa Helsinki-päivää!

Onnittelen rakasta kotikaupunkiani mainion Helsinki-aiheisen biisin kera. Nyt on meneillään HELSINKIviikko ja kaupunki on täynnä tapahtumia.

Tavaramäärän kauhistelua ja tunnustusta

Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!

Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.


Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.


Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.

Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.

Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.

Tilkut ja kudelmat ja Alice K. of Yellow House Studio antoivat minulle seuraavan tunnustuksen:

Kiitos tästä!

The rules:
1. You have to nominate 5 blogs, which haven't had awards before.
2. Each of the blogs must have a purpose!
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Koska olen niin kauhean rajoja rikkova, en nyt nimeä mitään blogia erityisesti. Olen tylsä tänään.

Waking Up

Ihan parasta 90-luvun puoliväliä tuo biisi. Ja Justine!

Viime viikko oli hyvin raskas, tämä on jo parempi. Käsityöt on siirretty syrjään, koska energiaa ei nyt niiden tekemiseen ole. Ehkä ensi viikolla tilanne on jo toinen.

Tykään tykään

Deine Lakaien, musiikkia parhaimmillaan:


Ai niin, ja voisin ottaa tuon Veljanovin pulloon. Näin naiset vain miehiä esineellistävät.

G ei ole over and done, mutta keskeiset osat on nyt tehty. Ainakin toivottavasti analysoin itse asiaa enkä asian vierestä.

Tämä päivän soundtrack

Fanipostia

Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta... Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.

Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.


Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!

Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.



Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.



Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.

Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla...



Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?

Vuoden ensimmäinen

Näitä tyttöjä on pakko rakastaa:


Sahara Hotnights. Ei ehkä katu-uskottava bändi, mutta ainakin söpö.

Huomenna Tallinnaan. Ruokaa, vaniljavodkaa ja shoppailua.

La Musique Française

Olen yksin kotona tänä viikonloppuna, siipalla kun on töitä. Siksi voin rauhassa luukuttaa esimerkiksi ranskalaista poppia niin kovaa kuin haluan. Naapuria ei juuri tarvitse ottaa huomioon, kun se itsekin pitää sen verran kovaa metakkaa (miten pienestä aasialaistytöstä voikin lähteä sellaista ryskettä ja kopinaa).

En tiedä mistä johtuu, mutta ranskalaiset pop-kuningattaret, Mylène Farmer ja Alizée, ovat mielestäni paljon hienostuneempia kuin amerikkalaiset kanssasisarensa. Vai onko kyse vain mielikuvista?

Mylène:


Alizée (uusi single, johon ei ole vielä oikeaa videota):

Kuvaa ja musiikkia

Pitää mainostaa paria juttua, joista olen innostunut.

Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) on tullut nyt kolmena tiistaina TV1:ltä. Ensi tiistaina tulee viimeinen osa. Uusi filmatisointi on todella hieno ja se onneksi löytyy jo Amazonilta. Pääosan näyttelijä Ruth Wilson on todella kaunis ja filmatisointi on ylipäätään hyvin esteettinen. Tykkään.

Muistan, kun lainasin koulun kirjastosta yläasteikäisenä Kotiopettajattaren romaanin ensimmäistä kertaa. Painos oli varmaan ajalta ennen sotia ja siinä oli hienot vaaleanruskeat nahkakannet. Vaikka olen lukenut kirjan pari kertaa sen jälkeen, en muista juonta täysin, paitsi että siinä on semionnellinen loppu. Onko kenelläkään muulla samanlaista "ongelmaa", ettei muista näkemiensä elokuvien tai lukemiensa kirjojen juonta? Minun on hirveän vaikea jälkikäteen selittää juonta, vaan muistan yleensä vain tiettyjä yksityiskohtia ja tunnelmia. En siis yleensä muista mitä elokuvassa/kirjassa todellisuudessa tapahtuu.

Type O Negative on suvainnut vihdoin julkaista uuden levyn, joka kuulostaa pelottavan paljon bändin alkuaikojen tuotannolta. Ihan piristävää, vaikka itse pidänkin enemmän bändin "popahtavammista" ralleista. Black No. 1 on esimerkiksi aina yhtä hyvä (yhdeksän minuuttia pitkä versio soi mp3-soittimessa usein). Yhtyettä on mahdollista kesällä pällistellä Sauna Open Air -festareilla, jonne minä en kyllä varmaan eksy, koska a) olen mukavuudenhaluinen b) festareilla ei ole muita hyviä esiintyjiä c) kukaan ei lähde mun kaa.

Nyt virkkaamaan. On siis hurja perjantai-ilta tiedossa.

PS-projekteja

Valkoinen hame on tässä vaiheessa pienien takapakkien jälkeen. Jouduin purkamaan pitsisen alun melkein kokonaan, kun tajusin, että hameesta oli tulossa todella leveä. Milloinkohan muistan, että mallitilkku kannattaa tehdä pyöröpuikoilla jos varsinaisen työnkin niillä tekee. Pitsipinta näyttää nyt onnettoman ryppyiseltä, kokeilin kuitenkin jo etukäteen onnistuneesti mallitilkun höyryttämistä, ei siis syytä huoleen.

Neuloksen pinta on todella kivan näköistä ja myös mukavan tuntuista. Kiitos Juulille ideasta yhdistää villa puuvillaviskoosisekoitteeseen! Tosin vieläkin vähän jännitän hameen pesua ja värjäystä. Värjäyksessä hameesta tullee mukavan läikikäs/meleerattu, kun villa imee paremmin väriä kuin puuvilla tai viskoosi. Tarkoitus on värjätä hame melko vaaleasävyiseksi, jolloin sävyerot eivät ehkä ole niin merkittäviä.

Olen kerännyt työpöydälle purkillisen sinisävyisiä lankoja. Noista tullee värikkäitä lapasia. Inspiraatiota odotellessa voin tuijotella purkkilankoja.



Kevät on tulossa, lumi sulaa vauhdilla! Hämmentävää on, että lumen alta ei paljastukaan ruskea kuollut ruohomatto vaan aivan vihreä uusi ruoho. Miten tämä on mahdollista? Viime keväältä on vappuaatolta todistuskappaleita ruskeasta ruohosta. Tänä talvena ei ole tarvinnut juuri marista kauheista ilmoista, kun on ollut niin lämmintä koko ajan. Toisin oli viime vuonna maaliskuussa.

Viime aikoina olen kuunnellut nostalgia-musaa, Beatlesia ja vanhaa 80-luvun Eurythmicsia. Kaksi aivan totaalisen erilaista bändiä, mutta kummankin mukana voi mainiosti laulaa, koska sanoista saa selvää.

Nyt ulos sunnuntaikävelylle!

Teinix

Olen niin teini, etten kestä. Venäläinen Kamrat-ohjelmassakin esitelty Звери-bändi (Zveri) on niiiiin ihq! Kauheaa, kun popista tulee heti tosi kuunneltavaa, kun se lauletaan venäjäksi. Piisei täällä, Молнии on ihana!

RRRammstein!!

Näin viime yönä unta Rammsteinin Till Lindemannista. Täytyy sanoa, että heräsin varsin hyväntuulisena tähän aamuun. ;)

Ah, mikä mies!


Nyt on sitten Rammstein raikunut koko aamun kotona kirjoittaessani metodologia-esseetä. Toivottavasti yläkerran puukenkä-naapuri ei häiriinny...