Onnellista joulunaikaa!

Oma jouluaattoni erosi edellisistä: vietin sen kipeänä nukkuen aattovuorokaudesta noin 17 tuntia. Nyt olo on jo parempi, petivaatteet on vaihdettu ja puuhailen lempikotityöni parissa eli pesen pyykkiä. Jos oikein fiilistelen, niin rupean vielä silittämään pellavaisia keittiöpyyhkeitä! Tiskauksen jätän kyllä huomiseen.

Tässä huumoria, joka iskee luultavammin vain käsitöitä tekeviin. Historianelävöittämistekstiilien sijaan tuota voi monen kohdalla soveltaa esimerkiksi neulomiseen...

Joulumusiikiksi sopii loistavat siskokset Kate and Anna McGarrigle. Valitettavasti ihanaa versiota Little Boxes (Petites Boites) -kappaleesta en löytänyt kuin Spotifystä, muille nautittavaksi Petit Annonce Amoureuse:



Nyt alan tutkia Neuhausin suklaarasiaa, keitän päivän toiset kahvit ja nautin kiireettömyydestä, ensimmäistä kertaa viikkoihin.

Maybe I'm Right

Näin muutaman päivän kokemuksella täytyy sanoa, että kyllä elo 30-vuotiaana maistuu. Viimeiset viisi päivää ovat olleet parasta pitkään aikaan: paljon tapahtumia, kohtaamisia ja keskusteluja. Tykkään ja kovasti, tällaista voisi olla jatkossakin.

Viime aikoina on tullut kuunneltua seuraavaa:

[Spotifyssä samainen]

Ihastuin alkusyksystä Pete Yornin tuotantoon kovin, vaikka se vähän aikuisrokkia* onkin. Mielenkiintoni heräsi, kun syyskuussa julkaistiin Yornin ja Scarlett Johanssonin yhteistyönä tekemä Break Up -levy. Scarlett Johansson ei ole ainoastaan hurmaavan kaunis ja hyvä näyttelijä, vaan on hänellä vielä mukavan persoonallinen lauluäänikin. Jotkut vain osaavat.


*) Porttiteorian mukaanhan seuraava askel aikuisrokin kuuntelemisesta on rivarinpätkä, farkku-volvo, jälkikasvua ja labbis (vai oliko se kultainennoutaja, whatever). Vaarallista toimintaa siis.

Haircuttia

Sitä perinteistä siis. Pitkät hiukset ovat tuntuneet vaivalloisilta jo pitkään ja tämänkesäisen liikuntainnostuksen takia tukkaa ei ole voinut pitää kuin letillä ja sitä on pitänyt pestä usein.




Eilen se sitten lähti napsnaps vaan ja olo oli heti kevyempi. Minulle oli suositeltu Kalliossa sijaitsevaa Femme Fatale -kampaamoa ja tämän kokemuksen jälkeen suosittelen lämpimästi FF:n Juulia.

Sanoin Juulille ohjeistukseksi, että pituutta hiuksille voisi jäädä lapaluihin ja värin tulisi olla luonnollinen ruskea. Eloisuutta tuomaan halusin raitoja. Juuli ei edes näyttänyt minulle värikarttoja, vaan taikoi minulle unelmieni tukan noilla spekseilläni. Juuli on velho!

Tiedän, ettei kampaus ole mitenkään radikaali, mutta se on minunnäköiseni ja kevyt. Tykkään!





Nuo edelliset kuvat on otettu tuulisella säällä Tuomiokirkon rappusilla, kun taivas meinasi pudota niskaan:


Tämän päivän biisi on ollut Viikatteen Ah ahtaita aikoja (säälin taas naapureitani):

Se toimii sittenkin!

Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.




Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua....

Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!

Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.




Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.




Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.




Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.

Terveisiä Kaspianmereltä ja Grönlannin jäätiköiltä

Eli olen täysin hurahtanut Scandinavian Music Groupin uuteen levyyn Palatkaa Pariisiin!.

Huomaa, että elän jossain omassa todellisuudessani, koska en ollut kuullutkaan, että bändiltä on tullut uusi levy. Syynä saattaa olla se, etten kuuntele nykyään mitään musiikkia soittavia radiokanavia. Yle Puhe on kova sana. Ehkä pitäisi kuunnella välillä jotain muutakin.

Joka tapauksessa: Palatkaa Pariisiin! on parasta suomalaista musiikkia tällä hetkellä. Epäilen, että levy tulee olemaan tämän kesän soundtrack, kun Ihmissuhdekin on ilmaissut pitävänsä levystä (saikohan tämän sanoa julkisesti). Vähän hinkuan Tavastialle ensi torstain keikalle. Katsotaan jaksaako vanha.


Näin minä vihellän matkallani on hyvä, muttei paras levyn biiseistä (tehkää nyt hyvät ihmiset niitä musiikkivideoitakin!):

Pilkahduksia

On harmillista, ettei hyviä fiiliksiä juuri pysty levittämään blogin kautta. Tänään on ollut erinomainen päivä. Tai itseasiassa vaikka viimeisen viikon aikana on ollut enemmän flunssapäiviä kuin terveitä, on kuitenkin yleisfiilis ollut todellatodella hyvä. Epäilen, että minusta kuuluu tasainen hyrisevä kehräys, kunhan tarpeeksi tarkasti kuuntelee.




Mitään ihmeellistä uutta ei ole tapahtunut tai tapahtumassa, kunhan nyt vain on kivaa. Tänään on ollut ihana auringonpaiste ja pääsin taas pyöräilemään, kun flunssa on hieman hellittänyt.

Tykkään.

Ehkä tämä johtuu keväästä, en tiedä. Toivon muistavani tämän tunteen ensi keväänä, niin kuin nyt muistan viime kevään ahdistuksen. Valitettavan usein onnentunne on helpommin unohdettavissa kuin negatiivinen tunneasteikko. Siitä tämä postaus.




Ja hyrinää vain lisää, että vuosi sitten maaliskuussa aloitettu kesäneule on vihdoin valmis! Parempia kuvia ja raporttia projektista tulossa, kunhan hovikuvaaja ja minä olemme valoisaan aikaan kummatkin vapaana.


Lopuksi nolon ihana (vai ihanan nolo?) Ultra Bran Villiviini:

Videosta en edes sano mitään.

Ihan hillitöntä

Kyllä venäläisiltä luonnistuu:


Tanssi Venäjä ja itke Eurooppa (jos oikein tajusin). Hämmentävää, todella hämmentävää.

Itketysmusiikkia

Minulle on pikkuhiljaa alkanut kerääntyä kappaleita, jotka itkettävät minua aina ne kuullessani. Eilen ja tänään Piano-elokuvan teemakappale on sopinut iltamusiikiksi varsin hyvin.


The Sacriface (The Piano Soundtrack)



Nolointa on, että varsinkin instrumentaalikappaleita käytetään kuvitusmusiikkina aika usein Ylen ohjelmissa. Oli ohjelman aihe mikä hyvänsä, joudun musiikkiraidan takia tunnekuohun valtaan. Olisikohan tälle asialle jokin järkiperäinen selitys?

Terveydentilabloggausta

En tiedä, onko otsikko oikeasti yhdyssana, enkä välitä (juuri näin rohkea olen parhaimmillani).

Olen kolmatta päivää kevätflunssassa. Tai en tiedä voiko oikeastaan puhua flunssasta, kun ei ole kuumetta, vain yskittää ja nenä vuotaa, mutta muuten olen aivan toimintakunnossa. Nuha on ihan superärsyttävä, mieleni tekisi tunkea kumpaankin sieraimeen tupot, kun koko ajan saa olla niistämässä.

Lisäksi päänsärkykohtaukset (miten ihanan viktoriaaniselta kuulostava sana!) tuntuvat olevan yleistymään päin. Viime viikolla toispuoleinen polttava päänsärky kesti kolmatta päivää ja tänään särky palasi. Pitäisi kai oikeasti mennä lekurille.

Ärsyttää, että kroppa hajoilee, eikä toimi niinkuin itse haluaisin. Tosin pienet ovat murheeni, päänsärky ei kuitenkaan rajoita pahemmin elämää.

Jottei menisi vain aivan omaksi väninäkseni, niin pitää linkata tutun uusi projekti. Kuulostaa hyvältä, näyttää hyvältä, jään innolla odottamaan lisämatskua.

Lukemisia lapsille

Viime aikoina, kun pää on täyttynyt päivisin uusista asioista, olen tarvinnut kevyttä iltalukemista. Siispä olen plarannut kirjahyllyäni hartaasti.

Iltalukemiseksi on sopinut monenlaista, niin Rutto ja rukous kuin Tonttujen kutsukin. Jos Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin tontuista kertovat kirjat eivät ole tuttuja, kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja tontuista kuulostaa oudolta, tiedän, mutta kirjat avaavat sellaisen maailman, jonka todella toivoisin olevan olemassa.

Tarvitsen luettavaksi lisää kirjoja, jotka eivät herätä suuria tunteita ja eivätkä käsittele tekstiilialaa. Sellaisia kirjoja, joita lukiessa aivot saavat levätä. Melkein hävettää tunnustaa, mutta olen viimeksi käynyt lainaamassa kirjoja kirjastosta vuosi sitten. Opintojen loputtua olen lukenut ylipäätään liian vähän yhtään mitään, lähinnä vain romaaneja. Alamäkeä mennään.;)

Sain idean, johon tarvitsen pieniä koristeellisiä lusikoita. Nyt niitä lusikoita sitten on, ja olen ihmeissäni kuinka ihanan kamalia lusikoita oikeasti on valmistettu tai valmistetaan. Nuo kirpparilta hankkimani lusikat ovat yksittäisinä esineinä minusta kauniita, mutta aterimina pöydässä ne olisivat jotenkin liikaa.

Lusikoiden alla on Carolyn Quartermainen Une décoration de charme -valokuva-/sisustuskirja kymmenen vuoden takaa. Ihastuin suunnittelijan töihin joskus lukioikäisenä ja Quartermaine on nähtävästi pysynyt tyylilleen uskollisena. Minunkaan mieltymykseni eivät nähtävästi ole kovinkaan paljon muuttuneet, koska voisin mieluusti sisustaa kotini "Modern Lace" -tyyliin.

En muista, olenko jo aikaisemmin postannut tämän Kylli-tädin videon, mutta ei sillä niin väliä, vaikka kertausta tulisikin. Biisi sopii nimittäin fiilikseen tällä hetkellä paremmin kuin hyvin!

"Mitä sulle kuuluu?"

Otsikon kysymys on minusta ehkä ärsyttävimpiä ikinä. Mitä siihen voi oikein vastata? Yleensä sanon vain "Ihan hyvää" tai "Sitä tavallista". Kiusaannun, kun minulta tulla kyselemään, koska harvoinhan sitä mitään erikoista kuuluu. Tuntuu siltä, että pitäisi vähintäänkin kertoa jokin hauska viimeaikainen tapahtuma, mutta eipä minusta juuri ole jutunkertojaksi. En ole voittanut lotossa, löytänyt kokopäivätöitä, ole raskaana, tullut uskoon tai kumonnut suhteellisuusteoriaa. Sen sijaan elämäni on rauhallista ja tavallista. Elinamaista. Elinamaiseen elämään kuuluu töitä ja vapaa-aikaa, tavallisia asioita ilman huippuja tai pohjakosketuksia.


Kaikki muut keuhkoavat Madonnan tulevasta keikasta, mutta minun mielestäni rouva on hieman väsähtänyt. Mieluummin kuuntelen Lily Allenia. Kuunnelkaa tekin.




Huomenissa ehkä ompeluksiakin, kunhan saan kuvia. Tänään oli upea päivä ommella, kun oli paljon auringonvaloa. Kevät tulee ehkä tänäkin vuonna.

Ei vaan mene putkeen, ei.

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.




Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.


Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:


Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Rauhantekijä

Tajusi juuri, että tämä on varmaan ainoa kerta, kun voin laittaa Martti Servoa jostain syystä blogiini. Olkaa hyvä!

Meemiä kaksin kappalein

Suden tulevat -blogin Sirenillä oli mielenkiintoinen meemi (jonka muuten oli aloittanut Alcinoe, mutten silloin meemiä napannut).

Mikä elokuvakohtaus voisi kuvata minua ja kokemuksiani?



Hassua on, että lähiviikkoina mielessä on pyörinyt usein Orlando-elokuvasta labyrinttikohtaus. Se on ehkä vähän dramaattinen, mutta niin olen varmaan minäkin (tai sitten en). Valitettavasti kohtaus ei avaudu, jos ei ole nähnyt koko elokuvaa. Suosittelen elokuvaa ja sen soundtrackia lämpimästi, kummatkin ovat upeita, varsinkin jos tällainen äänimaisema iskee.

...

Hurmaavan itsemurhan Brim taas meemittää seuraavalla tavalla:

Jos saisitte valita mitkä tahansa kasvot, niin kenen kasvot valitsisitte?

Ensimmäinen vastaus on tietysti omat kasvoni. Pidän itseriittoisuudessani perussuomalaisesta naamastani, vihreistä silmistä ja tummista kulmista, hymykuopista, isosta nenästä ja suusta. Tosin nenän vieressä oleva valtava finni voisi kadota jonnekin vaikka ihan heti.

Toinen valintani:Voisin haluta näyttää Cate Blanchettilta, jumalaisen kauniilta näyttelijättäreltä, joka kuulemma hoitaa finninsä hammastahnalla. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla.

Hauskaa Helsinki-päivää!

Onnittelen rakasta kotikaupunkiani mainion Helsinki-aiheisen biisin kera. Nyt on meneillään HELSINKIviikko ja kaupunki on täynnä tapahtumia.

Tavaramäärän kauhistelua ja tunnustusta

Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!

Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.


Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.


Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.

Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.

Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.

Tilkut ja kudelmat ja Alice K. of Yellow House Studio antoivat minulle seuraavan tunnustuksen:

Kiitos tästä!

The rules:
1. You have to nominate 5 blogs, which haven't had awards before.
2. Each of the blogs must have a purpose!
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Koska olen niin kauhean rajoja rikkova, en nyt nimeä mitään blogia erityisesti. Olen tylsä tänään.

Waking Up

Ihan parasta 90-luvun puoliväliä tuo biisi. Ja Justine!

Viime viikko oli hyvin raskas, tämä on jo parempi. Käsityöt on siirretty syrjään, koska energiaa ei nyt niiden tekemiseen ole. Ehkä ensi viikolla tilanne on jo toinen.

Tykään tykään

Deine Lakaien, musiikkia parhaimmillaan:


Ai niin, ja voisin ottaa tuon Veljanovin pulloon. Näin naiset vain miehiä esineellistävät.

G ei ole over and done, mutta keskeiset osat on nyt tehty. Ainakin toivottavasti analysoin itse asiaa enkä asian vierestä.

Tämä päivän soundtrack

Fanipostia

Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta... Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.

Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.


Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!

Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.



Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.



Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.

Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla...



Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?

Vuoden ensimmäinen

Näitä tyttöjä on pakko rakastaa:


Sahara Hotnights. Ei ehkä katu-uskottava bändi, mutta ainakin söpö.

Huomenna Tallinnaan. Ruokaa, vaniljavodkaa ja shoppailua.

La Musique Française

Olen yksin kotona tänä viikonloppuna, siipalla kun on töitä. Siksi voin rauhassa luukuttaa esimerkiksi ranskalaista poppia niin kovaa kuin haluan. Naapuria ei juuri tarvitse ottaa huomioon, kun se itsekin pitää sen verran kovaa metakkaa (miten pienestä aasialaistytöstä voikin lähteä sellaista ryskettä ja kopinaa).

En tiedä mistä johtuu, mutta ranskalaiset pop-kuningattaret, Mylène Farmer ja Alizée, ovat mielestäni paljon hienostuneempia kuin amerikkalaiset kanssasisarensa. Vai onko kyse vain mielikuvista?

Mylène:


Alizée (uusi single, johon ei ole vielä oikeaa videota):

Kuvaa ja musiikkia

Pitää mainostaa paria juttua, joista olen innostunut.

Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) on tullut nyt kolmena tiistaina TV1:ltä. Ensi tiistaina tulee viimeinen osa. Uusi filmatisointi on todella hieno ja se onneksi löytyy jo Amazonilta. Pääosan näyttelijä Ruth Wilson on todella kaunis ja filmatisointi on ylipäätään hyvin esteettinen. Tykkään.

Muistan, kun lainasin koulun kirjastosta yläasteikäisenä Kotiopettajattaren romaanin ensimmäistä kertaa. Painos oli varmaan ajalta ennen sotia ja siinä oli hienot vaaleanruskeat nahkakannet. Vaikka olen lukenut kirjan pari kertaa sen jälkeen, en muista juonta täysin, paitsi että siinä on semionnellinen loppu. Onko kenelläkään muulla samanlaista "ongelmaa", ettei muista näkemiensä elokuvien tai lukemiensa kirjojen juonta? Minun on hirveän vaikea jälkikäteen selittää juonta, vaan muistan yleensä vain tiettyjä yksityiskohtia ja tunnelmia. En siis yleensä muista mitä elokuvassa/kirjassa todellisuudessa tapahtuu.

Type O Negative on suvainnut vihdoin julkaista uuden levyn, joka kuulostaa pelottavan paljon bändin alkuaikojen tuotannolta. Ihan piristävää, vaikka itse pidänkin enemmän bändin "popahtavammista" ralleista. Black No. 1 on esimerkiksi aina yhtä hyvä (yhdeksän minuuttia pitkä versio soi mp3-soittimessa usein). Yhtyettä on mahdollista kesällä pällistellä Sauna Open Air -festareilla, jonne minä en kyllä varmaan eksy, koska a) olen mukavuudenhaluinen b) festareilla ei ole muita hyviä esiintyjiä c) kukaan ei lähde mun kaa.

Nyt virkkaamaan. On siis hurja perjantai-ilta tiedossa.

PS-projekteja

Valkoinen hame on tässä vaiheessa pienien takapakkien jälkeen. Jouduin purkamaan pitsisen alun melkein kokonaan, kun tajusin, että hameesta oli tulossa todella leveä. Milloinkohan muistan, että mallitilkku kannattaa tehdä pyöröpuikoilla jos varsinaisen työnkin niillä tekee. Pitsipinta näyttää nyt onnettoman ryppyiseltä, kokeilin kuitenkin jo etukäteen onnistuneesti mallitilkun höyryttämistä, ei siis syytä huoleen.

Neuloksen pinta on todella kivan näköistä ja myös mukavan tuntuista. Kiitos Juulille ideasta yhdistää villa puuvillaviskoosisekoitteeseen! Tosin vieläkin vähän jännitän hameen pesua ja värjäystä. Värjäyksessä hameesta tullee mukavan läikikäs/meleerattu, kun villa imee paremmin väriä kuin puuvilla tai viskoosi. Tarkoitus on värjätä hame melko vaaleasävyiseksi, jolloin sävyerot eivät ehkä ole niin merkittäviä.

Olen kerännyt työpöydälle purkillisen sinisävyisiä lankoja. Noista tullee värikkäitä lapasia. Inspiraatiota odotellessa voin tuijotella purkkilankoja.



Kevät on tulossa, lumi sulaa vauhdilla! Hämmentävää on, että lumen alta ei paljastukaan ruskea kuollut ruohomatto vaan aivan vihreä uusi ruoho. Miten tämä on mahdollista? Viime keväältä on vappuaatolta todistuskappaleita ruskeasta ruohosta. Tänä talvena ei ole tarvinnut juuri marista kauheista ilmoista, kun on ollut niin lämmintä koko ajan. Toisin oli viime vuonna maaliskuussa.

Viime aikoina olen kuunnellut nostalgia-musaa, Beatlesia ja vanhaa 80-luvun Eurythmicsia. Kaksi aivan totaalisen erilaista bändiä, mutta kummankin mukana voi mainiosti laulaa, koska sanoista saa selvää.

Nyt ulos sunnuntaikävelylle!

Teinix

Olen niin teini, etten kestä. Venäläinen Kamrat-ohjelmassakin esitelty Звери-bändi (Zveri) on niiiiin ihq! Kauheaa, kun popista tulee heti tosi kuunneltavaa, kun se lauletaan venäjäksi. Piisei täällä, Молнии on ihana!

RRRammstein!!

Näin viime yönä unta Rammsteinin Till Lindemannista. Täytyy sanoa, että heräsin varsin hyväntuulisena tähän aamuun. ;)

Ah, mikä mies!


Nyt on sitten Rammstein raikunut koko aamun kotona kirjoittaessani metodologia-esseetä. Toivottavasti yläkerran puukenkä-naapuri ei häiriinny...