Savoon!

Leninki ja pitsinen mohairhuivi tulivat ajoissa valmiiksi. Kerrankin!

Uskoisin hääparin tuntien, että huomenna on tiedossa vuoden bileet. Olen varautunut yhdeksän sentin koroilla seisoskeluun hankkimalla geelityynyt kenkiin ja hoitamalla muutenkin kintut kuntoon. Voin muuten suositella Freemanin jalkavoidetta, se on edullista ja tuoksuu lähinnä marjaiselle.

Jalkoja hoitaessani tuli taas kerran mieleen, että miksi monilla miehillä jalkapohjat ovat pehmeät kuin vauvan pylly? Minulla jalkapohjissa sen sijaan on vaikka minkälaista kovettumaa, vaikka kuinka huolellisesti jalkapohjiani hoitaisin. Ei ole reilua.

Puvusta, huivista ja paljon muustakin kuvia, kunhan Pohjois-Savosta kotiin palajan. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.


Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.


Kirpparilla metsästämistä:


Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:
Ilulle kiitos vinkistä!

Vähän niinku ahdistais

Kuva: Fashion in the 60's/Barbara Bernard

Valitettavasti tätä 60-luvun muotikuvien helmeä ei tulla näkemään gradussani. Gradun tekeminen on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että suunnittelin maisterinpaperit saatuani järjestää huisit bakkanaalit. Vaikka juhannuksena? Gradusta saisi hyvää sytykettä kokkoon. Katsotaan toteutuuko suunnitelma, kun ei se kirottu nivaska tunnu valmistuvan ikinä.

Joo, en ole tehnyt viime aikoina mitään muuta.

Nimim. Puurtamista ja kiroilua 12 tuntia päivässä

Mielitty valistaa

Olen aina naureskellut sille luulolle, että kylmettyminen aiheuttaa flunssaa. No enpä naura enää. Viikonloppuna tuli hipsittyä verkkosukissa ja uusissa remmikengissä ympäri kaupunkia. Ja mitä tästä huvista seurasi? Kuumetta ja hengityksen salpaava yskä.

Eli tytöt! Muistakaa pilkkihaalari, kun olette lähdössä bilettämään.

Jaa, mitäs...

Siipan mukaan olen huutanut nyt viikon, että "V*ttu ku mua v*tuttaa". Ja oikeassahan se on. Enhän minä normaalistikaan mikään päivänsäde ole, mutta nyt olen varmaan mitä ärsyttävin kumppani. Olen rouva Korppi.

Siis graduahan tässä. On se jännä, kun tämä projekti on kulkenut mukana jo jonkin aikaa (ts. puolitoista vuotta), niin vasta nyt stressini on yltynyt sellaiseksi raivoksi, että aivan kaikki ärsyttää. Johtunee siitä, että aika pian pitäisi olla jotain valmistakin. Tällä hetkellä gradun keskeiset käsitteetkin tuntuvat olevan hukassa ja tutkimusongelmiin ei tunnu löytyvän aineistosta vastauksia.

Graduahdistus siirtyy kaikille muillekin elämänalueille. Yksi päivä rupesin oikeasti ahdistumaan siitä kuinka tyttötyttö oikeasti olen. Kaikki harrastukseni, kiinnostuksenkohteeni ja työni liittyvät "naisten aloihin". Siis sellaisiin asioihin, joiden parissa harva mies tuntee oloaan luontevaksi tai harvaa edes kiinnostaa. Lisäksi opiskelen laitoksella, joka taitaa olla yliopiston naisvaltaisin.

Rupesin sitten ajattelemaan jotain harrastusta, joka olisi äijämäinen tai edes sukupuolineutraali. Lukeminen ja elokuvat ovat sukupuolineutraaleja, mutta jos lähinnä pitää pukudraamoista* ja lukee historiallisia romskuja tai ranskalaisia naiskirjailijoita, niin eivät nuokaan paljoa muista harrastuksistani eroa.

Vakavasti harkitsin, olisiko halonhakkuusta harrastukseksi (kun en osaa tosiaan edes halkoja hakata). Siippa ei tosin ollut yhtään innostunut halonhakkuusta uutena harrastukseni, vaan ehdotti tankotanssia. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä on nyt koira haudattuna.

Mutta jatkan tyttöilyäkin: Ostin eilen kahdet kauniit korolliset espanjalaiset nahkakengät. Olivat tarjouksessa niin käsittämättömän halvat, etten voinut jättää ostamatta! Ja kummatkin oli pakko ostaa ihan senkin takia, että toisissa on järkevät viiden sentin korot ja toisissa taas kahdeksan sentin korot.

Matalammissa kengistä oli nahkanauhat, mutta vaihdoin ne satiinirusetteihin:


Mustista T-remmikengistä olen jo haaveillut pitkään. Tai on minulla jo yhdet, mutta ne ovat enemmän sandaalit kuin kävelykengät.



Nyt vain odotan kevättä, että kenkiä pääsee käyttämään muuallakin kuin sisätiloissa.

* Full Metal Jacket ja Apocalypse Now voidaan laskea pukudraamoiksi.

Sitä samaa

Opiskelustressin takia ärsyyntymiskynnykseni on hyvin alhainen. Kaikki ottaa päähän ja enkä halua mitään lisähaasteita. Tästä johtuen kaikenlainen tuottava harrastustoiminta on vähän jäissä.

Onneksi on olemassa ihania ihmisiä: perjantaina harrastin laatuseurassa muunmuassa viinittelyä ja Kitkerien neitsyiden hoilaamista ("laulamiseni" tosin on vähintään rikos ihmiskuntaa vastaan). Autoin hieman neulomisessakin. Kehitimme kahden naisen voimin Cinderella's secret stockings -malliin kauniimman aloituksen. On muuten kaunis sukkamalli, voisin tehdä tuollaiset itsellenikin vähän mallia muuntaen.

Koska perhoshihaisen boleron neulominen ei innosta (en todellakaan jaksa laskea ja suunnitella yhtään mitään), aloitin kasvivärjätyistä langoista huivin. Malli on geneerinen ja paljon viljelty, mutta idean sain Mustaa Villaa -blogista. Tästä omastani tosin tulee aika paljon tylsempi, eikä lainkaan hienostunut.



Minulla olisi lankaa yhteensä 400 grammaa, mutta katsotaan miten pitkälle tuota huivia jaksan neuloa.



Viime aikoina ei ole riittänyt energiaa kirppareillakaan kiertelyyn. Jotain löytöjä onnistuin kiireisellä kierroksella tekemään.

Löysin muutaman metrin käsinvirkattua lakanapitsiä:


Ja valtavan (10 litran?) Riihimäen keittiötölkin:


Tämä iltapäivä on mennyt Mr. Darcyn parissa, kolme viimeistä jaksoa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa auttavat mainiosti sellaiseen klassiseen sunnuntaiahdistukseen. Siihen auttaa myös maitokahvi joululahjakupeista ja suklaakonvehdit.


Joululahjaksi saamani über-romanttinen pannumyssy pääsi myös kuvaan.

Boleroita

Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.



Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.

Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.



Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.



Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.

Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.

Se on niin maanantai

Tää on niin tätä:

• On nälkä. Kotoa löytyy jauhelihaa, perunoita, punajuuria ynnä muuta, josta saisi maukkaan keiton. No jaksanko vääntää? En. Sen sijaan syön joulupipareita (joista en oikeastaan edes pidä).
• Pitäisi lukea tenttiin. No jaksanko lukea? En. Tai sinnikkäästi aina aloitan ja huomaan muka kappaleen luettuani, etten muista siitä mitään.
• Alaselkä kramppaa tosi kivasti, vaikka ei ole edes se aika kuusta. Jee.
• Talvi ei sitten jättänytkään tulematta. Se pilkkihaalari on vieläkin hankkimatta. Jos joku haluaa antaa pois pilkkihaalarin, niin voisin haluta sellaisen. Vaatekoko olisi naisten 42/44, mutta lahkeen sisäpituus pitäisi olla 88cm.
  

Mutta ekstrabonarina:
Ne, jotka ovat sitä mieltä, että vaaleanpunainen väri sosialisoi tyttövauvoja naisellisuuteen, söpöyteen, heikkouteen ja kiltteyteen, kelatkaa seuraavaa: Pukuhistorioitsijoiden Paoletin ja Kreglohin mukaan 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa poikavauvat puettiin vaaleanpunaiseen ja tyttövauvat siniseen. 1900-1940 -luvuilla värejä käytettiin kummallakin sukupuolella sekaisin ja vasta sen jälkeen vaaleanpunainen vakiintui tyttövauvoilla käytettäväksi väriksi.

Ehkä menen kuitenkin nyt tekemään sitä keittoa.

Tuhlatut välipäivät

Olen yrittänyt jo useampana päivänä kirjoittaa jotain, mutta ei tunnu syntyvän muuta kuin marinaa. Vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla onnellinen ja joutilas!

Kiireestä ja stressistä on hirveän vaikea päästä irti: Tällä viikolla olin antanut itselleni luvan olla tekemättä juuri mitään, mutta jo joulupäivänä ahdistuin toimettomuudesta. Mikäköhän minua vaivaa? Olenhan sentään omasta mielestäni mestari lusmuilussa ja laiskottelussa.

Koko viikkona ei ole tullut tehtyä mitään kauhean merkittävää, mutta hauskaa on kuitenkin loppujen lopuksi ollut. On tullut katsottua luvattoman paljon kaikenlaisia luontodokkareita ja elokuvia. Opettelin tekemään vihdoin rajaukset silmiin eye-linerillä (vähän ehkä vielä vaatii hiomista). Olen tavannut mukavia ihmisiä ja muistanen myös taas hetken, että portviini ja olut eivät maailmasta juomalla lopu.

Konkreettisista saavutuksista merkittävimmät ovat paksusta langasta neulottu slipoveri ja lapaset. Kuvia tulee, kunhan tästä tervehdyn ja reipastun. Loma on tietysti mainiota aikaa sairastaa.

Siippa lähti viideksi päiväksi maalle ja senkin takia minulla on ollut vähän yksinäistä ja tylsää (samalla voin nyt pyytää anteeksi kaikilta, joita olen puheluin ja tekstiviestein häiriköinyt). Kukaan muu ei jaksa kuunnella höpinöitäni, jaarittelujani ja marinoitani samalla tavalla kuin siippa. Vaikka se osaa olla välillä rasittavakin, on se kuitenkin niin rakas.

Jouluaatto sujui perinteisesti perheen parissa ja söin itseni kipeäksi. Vanhempieni ja tätini ansiosta ruokahuolto pelasi. Olen välillä miettinyt, että jos (ja kun) itse pitää alkaa joissain vaiheessa alkaa ottaa osaa jouluruokien tekoon, niin mitä jouluruokia oikeastaan tekisin/ hankkisin. Epäilen, että ruuanlaittoni jää jatkossakin riisipuuron ja tähtitorttujen asteelle.

Sain paljon joululahjoja (olen niin kiltti!), kaikki oli tarpeellista tai ainakin ihanaa: Kirjoja, suklaata ja käyttötavaraa. Siipalta sain muunmuassa vaaleatukkaisuuden kulttuurihistorian Blondit. Populaari teos, mutta viihdyttävä. Kirjan mukaan Elisabet I ei ollutkaan todellisuudessa punertavahiuksinen kuten maalaukset väittävät, vaan hänellä oli pähkinänruskeat hiukset. Olen järkyttynyt! Tosin ei pidä ihmetellä, jos maalaukset valehtelevat, kun niin tekevät valokuvatkin (TJEU: Uusi avattareni).

Sain myös toivomiani käsityökirjoja. Juju -kirjasta olen haaveillut jo keväästä. Vaikkei itselläni ole tarvetta lastenvaatteille, pidän kirjan asenteesta kovasti: Kirjassa pelataan ideoilla, ei pelkästään taidoilla. Samanlaista kekseliäisyyttä voi mielestäni mainiosti käyttää aikuistenkin vaatteissa.

Romantic Style -kirjassa (samaa kirjaa myydään nimellä Beads, Buttons and Lace) on ihania kuvia ja itseäni ihastutti varsinkin upea maata viistävä neulottu aamutakki: Heti kun asun kartanossa, neulon itselleni tuollaisen. Sitten vaeltelen ympäriinsä aamutakissa ja marabou-aamutohveleissani.

Sisäinen minä

Allaoleva pätkä kuvaa nykyistä olotilaani mainiosti: Kaksi päivää toispuoleista päänsärkyä ja kummia lihaskipuja ovat tehneet minusta todellisen laiskiaisen. Onneksi on viikonloppu!

Kesken

Koko elämä tuntuu olevan tällä hetkellä kesken ja mitään ei ole lähiaikoina tulossa valmiiksi. Ja koko ajan laiskottaa ja nukuttaa. Tiedän, että olen luonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta nyt laiskotteluni on alkanut ottaa päähän myös itseäni. Miten voi olla väsynyt, vaikka ei tee mitään eikä saa mitään aikaiseksi?

Olen nukkunut yhdeksän tunnin yöunia ja siltikin nouseminen aamulla on vaikeaa. Toivoisin, että tulisin oikeasti vähän kipeäksi (esimerkiksi lievää kuumeilua, ei mitään vakavampaa), jotta voisin rauhassa käpertyä peiton alle unimaan. Lisäksi keskittymiskykyni on aivan nollassa. Opiskele tässä sitten.

Käsitöiden sarallakin kaikki on kesken:

Keskeneräisiä rintarosseja


Keskeneräisiä rintarosseja


Keskeneräisiä baskereita


Keskeneräisiä lapasia


Keskeneräinen alpakkahuivi


Keskeneräinen mohairhuivi

Muistin eilen, että tänään alkavat Helsingin kirjamessut. Itseasiassa minun piti mennä tänään yliopistolle leikkimään analysointiohjelmalla, mutta kirjamessut kiinnostavat huomattavasti enemmän, varsinkin kun on vapari (ja teinhän minä tänään gradua jo 45 minuuttia). Ah, monta tuntia kirjojen tutkailua luvassa! Minut voi bongata antikvariaattiosastolta kaivelemasta kansatiedettä, historiaa tai vanhoja lehtiä.

Heti päivittäisin

Vaikka viime päivät ovatkin menneet tenttiin lukiessa, olen ehtinyt myös jossain välissä neuloa. Missä kuvat, te tietysti ihmettelette. No, kuvat ovat siellä missä aurinko paistaa. Täällä sumuisessa helvetin esikartanossa ei saa kelpoisia kuvia edes ulkona. Ai että mä rakastan syksyä!

Haluan Italiaan. Tai ainakin kirkasvalolampun.

Minäkin sain kutsun viime viikolla Ravelryyn. Tähän neulojien ei-niin-salaiseen salaseuraan lupaan tutustua paremmin ja kuviakin päivittää huomisen tentin jälkeen.

Nyt ei otsikkoa keksi

Tämä viikko onkin sitten mennyt flunssaisena. Vilustuminen, flunssa tai miksi sitä nyt haluaakaan kukakin kutsua, on typerä tauti: Kun pysyttelee kotona hissukseen, ei tunnu kovinkaan kipeältä ja tästä tietysti seuraa huono omatunto. Jos taas uskaltautuu lähtemään hoitamaan asioita/opiskelemaan/töihin, niin tulee paha olo jo bussimatkalla keskustaan. Itselläni tauti ei onneksi kuitenkaan kestä ikinä kauhean montaa päivää, toisin kuin esimerkiksi siipalla, joka on sairastanut samaa tautia jo viikon.

Flunssaisena ajatukset eivät vain kulje. Silloin pitäisi pysytellä neuloessa vain ainaoikeassa. Mitään uutta ei ainakaan kannattaisi suunnitella. Tai muuten suunnitelmista ja väriyhdistelmistä tulee vähintäänkin kummallisia. Kuten seuraavan kuvan koetilkku neulepaitaa varten. Mitä oikein ajattelin?! En tajua mitä tapahtui: Värit eivät sovi yhteen, kuviot ovat kauheita, ei ei ei.

EI näin.

Joo.

Olen katsonut liikaa Kyllä Jeeves hoitaa -sarjaa dvd:ltä ja nyt unelmoin 30-luvun neuleslipoverista. Minulla olisi siihen juuri sopivat langatkin... Unelmoin myös 30-luku -bileistä, joissa naiset olisivat pukeutuneet iltapukuihin, laulettaisiin ajan kuumimpia hittejä ja juotaisiin aika monet hömpsyt. Ikävä kyllä tätä varten tarvittaisiin kartano maaseudulla tai ainakin edustusasunto Etu-Töölössä. Olisiko kellään tarjota lainaksi? Lupaan olla hemaiseva emäntä.

Tökkii

Kotona on kylmä, litterointi ketuttaa ehkä potenssiin kymmenen ja lohturuokakaan ei auta.

Ainoa mikä innostaa gradun tekemiseen on mainio paitaideani: teen kaikille perheen maistereille MAISTERI-paidat, kunhan sen pirun todistuksen käteeni saan. DI- ja OPPILAS-paitojakin voisi olla luvassa. Ei tapahdu ihan pian, ei ainakaan tällä työskentelyvauhdilla.

Saakeli. Että voikin ärsyttää ihan kaikki.

Hiljaista

Viime päivinä olen iltaisin lukenut Janoschin Suurta Panamakirjaa ja neulonut neuletakkia:


Sain äidiltä pari vuotta sitten lahjaksi Panamakirjan, johon on koottu yhteen kaikki 80-luvun alussa ilmestyneet Janoschin satukirjat.

Pikku Tiikerin ja Pikku Karhun (unohtamatta Tiikeriankkaa!) seikkailut ihastuttavat samalla tavalla kuin lapsena. Ehkä minulla on joku ruuvi löysällä, mutta melkein itkettää, kun Pikku Tiikeri huolehtii uimataidottomasta Tiikeriankasta (Tiikeriankkahan on pyörillä kulkeva lelu).

Neuletakki edistyy ja lanka onkin riittoisampaa kuin kuvittelin. Lankaa riittänee 3/4-pituisiin hihoihin. Tällä kertaa poikkeuksellisesti aloitin vartalo-osan neulomisella ja pelkään, että minulle käy klassisesti: Into neulomiseen lopahtaa ennen toisen hihan neulomisen aloittamista.

Sitten vähän rutkuttamista:
Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että olen alkanut olla todella huolimaton kirjoittamiseni suhteen. En tietenkään ikinä ole ollut mikään loistava kirjoittaja, lukiossakin sain ainekirjoituksesta välillä välttäviä pilkkuvirheiden takia. Toivoisin joka tapauksessa, että tuottamani teksti olisi edes luettavaa.

Valitusta, osa 5000

Hoh, lupasin jotain asiapitoisempaa tässä postauksessa, mutta koska Blogger ei taaskaan suostu lataamaan kuvia, jatkan ei-asiapitoisella linjalla.

Voisin rutkuttaa hieman asiasta, josta ei ole tarvinnut rutkuttaa neljään kuukauteen. Puhun siis tottakai säästä, tarkemmin sanottuna syksyn tulosta. Lämmitystä ei ole vielä taloyhtiössämme suvaittu laittaa päälle ja se tarkoittaa sitä, että istun kotona villasukat ja villaiset tossut jalassa. Lisäksi päälläni on normaalit arkivaatteet, mohairvillatakki ja läppäri sylissä lämmittämässä. Nenä, sormet ja varpaat ovat silti viileät.

Kai se on pakko uskoa, kylmä tulee taas. Rutkunrutkun. Kuulaat ja kirpeät syysaamut ovat teoriassa kivoja, mutta eivät käytännössä, kun pitää laittaa vaatteita niin kamalasti päälle. Rutkun. Tosin nyt voi rauhassa suunnitella kivoja polvipituisten villasukkien malleja, mutta milloinkohan mä ehtisin niitä sukkia toteuttaa? Ensi vuoden puolella? Rutkun.

Voisin vähän rutkuttaa opinnoistakin: Miten kurssista, joka sisältää noin kymmenen luentokertaa ja luento- ja kirjatentin, voi saada vaivaiset puoli opintoviikkoa?! Kun taas kulttuurientutkimuksen laitoksella yhden kirjan tenttimällä saa yhden opintoviikon. Ei ole reilua. Tiedän, omaksi parhaaksenihan minä sen kurssin käyn, mutta sitä tekemistä tuntuu olevan liikaa. En jaksaisi. Tuo gradu ja viisi hajanaista opintoviikkoa pitäisi nyt vain saada raavittua kasaan. Aika tuntuu vain menevän johonkin ihan muuhun. Rutkun.

Voisin olla harrastava kotirouva. Lupaisin olla valittamatta (ainakaan paljoa).

Opiskelusta osa 3800

Lupasin jo itselleni, että en marise enää tänä keväänä opinnoista blogiini. Mutta pakkohan sitä on, kun elämään ei juuri nyt kuulu mitään muuta. Ajattelin pitää hieman kesälomaa toukokuun lopussa ja kesäkuussa (siis vain käydä töissä). No eipä tunnu onnistuvan, ei. Ennen juhannusta pitäisi palauttaa gradua, esseitä ja käydä kirjatenteissäkin. Eilen nurkan takaa hyökkäsi essee, joka pitäisi kirjoittaa ennen Kroatiaan lähtöä (ts. tässä on 2,5 viikkoa aikaa). Tämä siis kaikkien jo olemassa olevien töiden päälle. No, en haluaisikaan neuloa tai tehdä mitään muutakaan.

Gradu kuitenkin on myötätuulessa, tutkimuskysymyksetkin kirkastuivat seminaarin myötä. Uskallan jo ajatella, että elokuussa saattaisi olla jotain melkein valmista. Tai sitten ei.

Tuokiokuvia

Järjestin menneellä viikolla nappivalikoimani. Kerran nappiholisti, aina nappiholisti:

Noita on vain niin kiva järjestellä ja katsella.

Nappeja tullee uuteen laukkumalliin, kunhan saan päätettyä, että mihin ja miten:


Innostuin perjantaina aloittamaan taas askartelun. Jätin viisi(?!) vuotta sitten kesken laatikoiden päällystämisen ja ajattelin nyt hoitaa sen loppuun. Liisteröintiä olen harrastanut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten kuvataidekoulussa, jos tapetointia ei oteta huomioon. On muuten terapeuttista hommaa, suosittelen. Lisää kuvia, kunhan nämä laatikot ovat valmiita. Viiden vuoden kuluttua?



Olen vähän saamaton neulomisen ja kaiken muunkin suhteen. Ahdistuin taas, kun inventoin kankaita: Niin paljon kivoja kankaita, niin vähän aikaa tehdä niistä mitään. Keltainen puuvillatakki edistyy jotenkuten, puolitoista hihaa nyt valmiina.

Opiskeluasiat stressaavat enemmän kuin saisivat. Yritän hokea itselleni, että ei tässä ole mitään hirveää kiirettä. Vähän ahdistaa, kun kahden viimeisen kuukauden aikana olen gradun suhteen vain pyöritellyt kappaleita ja tehnyt muutaman haastattelun. Puolentoista viikon päästä pitäisi olla jotain valmistakin näyttää.

Sain torstaina hiplailla aarteita: Yhdellä graduhaastateltavallani on peritty kokoelma venäläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia muotilehtiä 1880-luvulta 1930-luvulle. Mukana on myös kaavoja. Melkein pyörryn kun näin tuon aarteen. Pyytelin lupaa saada joskus skannailla noita, kuvia voisi käyttää kuvituksena ja kaavat olisi kyllä kiva jäljentää.

Pupukausi on alkanut jälleen. Näin viime ja toissa vuonna. Missä puput oikein luuraavat talvisin?

Tänään oli nuorimman veljeni konfirmaatio. Vauvasta on kasvanut melkein mies, kauheaa. Muistan ajatelleeni joskus teini-ikäisenä, että kun pikkuveli on 18, niin minä olen 30-vuotias. KOLMEKYMMENTÄ ikävuotta tuntui silloin ihan käsittämättömältä. Nyt siihen on enää alle kolme vuotta! Enpä minä tästä varmaan aikuisemmaksi ja järkevämmäksi enää muutu. Itsevarmuutta voisin ottaa vähän lisää, kiitos.

Pikkuveli syntyi todella pikkuisena vain puolentoista kilon painoisena. Syksyllä 1992, kun veli oli muutaman kuukauden ikäinen, neuloin niin, että veli makasi sylissäni reisieni päällä. Veli pysyi tyytyväisenä ja minä lämpimänä. Pikkuveljestä on hyvää vauhtia tulossa iso veli. Jo nyt hän on melkein siskonsa pituinen (eli varsin pitkä).

Ja lopuksi sitten oikea nuttura-kiristää-nilli:
Veljen konfirmaatiossa takanamme istui perhe jonka poika kuunteli konfirmaation aluksi musiikkia mp3-soittimella niin kovalla, että musiikin kuuli aivan hyvin. Käännyin mulkaisemaan poikaa (joka sattumalta on myös oppilaani), mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Minuutin päästä pyysin häntä laittamaan soittimen hiljemmalle, jolloin myös pojan isä reagoi ja pyysi myös poikaa laittamaan musiikin pois. Mikä vanhempia vaivaa, kun ei voida opettaa lapsille edes alkeellisimpia käytöstapoja?! En itse ole edes tapauskovainen, mutta tuollainen käytös kyllä ketuttaa. Kyllä jokaisen yläasteikäisen pitää pystyä istumaan kirkossa (tai oppitunnilla) puolitoista tuntia ilman mp3-soitinta. On varmaan turha mainita, että kyseinen lapsukainen on tunneillani kaikkea muuta kuin kuuliainen oppilas.

Että tällaista tänään.

Tasa-arvosta

Kuuntelin Ylen Ykkösen netissä olevia ohjelmia ja ”Suomi on tasa-arvon mallimaa” ohjelma sai verenpaineeni nousemaan. Naisasialiitto Unionin pääsihteeri, omien sanojensa mukaan tunnustuksellinen feministi, Kitti Suoranta sanoo haastattelussa, että koulukäsityössä tytöt ”oppivat tekemään siistiä pientä pistoa” ja pojat ”isosti ronskisti hitsaavat ja sahaavat”. Tyttöjen työtä muka arvioidaan vain sen mukaan miten siistiä se on! Suorannan mukaan ”Siellä [teknisessä ja tekstiilityössä] jo opitaan millainen on oikeanlainen tyttö ja millainen on oikeanlainen poika.”

Aikaisempina vuosikymmeninä koulukäsityö onkin voinut olla edellä mainitun kaltaista, vaikka sitä suuresti epäilen. Suoranta voisi nyt ottaa kätösiinsä valtakunnallisen peruskoulun opetussuunnitelman ja katsoa mitä siellä todella käsityöstä sanotaan. Suoranta voisi myös mennä tutustumaan peruskoulun käsityötunneille. Itse olen ainakin nähnyt poikien tekevän teknisessä työssä yksityiskohtaisia tarkkuutta vaativia töitä, johon täytyy keskittyä. Olen myös nähnyt tyttöjen tekstiilityössä maalaavaan kankaita "ronskilla kädellä" tai tekevän vapaavarsikirjontaa, jossa ei tarvitse mittanauhalla paljoa mittailla tai pieniä siistejä pistoja tehdä.

Olen monesta asiasta samaa mieltä Suorannan kanssa ja ehkä Suorannan ajatuksena onkin kärjistää asioita ja saada näin ihmiset ajattelemaan. Näin ainakin toivon. Toisaalta pelkään, että tunnustukselliset feministit ovat niin puusilmiä, että eivät oikeasti pysty analysoimaan tai perustelemaan asioita järkevästi ja aiheuttavat meissä tavallisissa pulliaisissa erilaisia raivoreaktioita.

Monessa mielessä naisten asema on mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa miehen asemaa vapaampi. Naiset voivat hakea lukemaan insinööriksi, mutta miehiä katsottaisiin kieroon, jos he haluaisivat opiskelemaan kässän- tai köksänmaikoiksi. Naiset voivat harrastaa metsästystä ja sukeltamista, mutta miehet jumpassa tai pitsinnypläyskurssilla ovat harvinaisuus. Samoin peruskoulussa tytöt voivat vapaasti valita teknisen työn, mutta pojista tekstiilityön valitsee aniharva. Naisen roolit ovat muuttuvampia ja väljempiä kuin miesten. Nainen voi olla "hyvä jätkä", mutta mies ei oikein voi olla "hyvä kimma". Tämän Suoranta tuntuu autuaasti unohtaneen.

Ongelmat naisen asemassa liittyvät ”vasta” työelämään. Samasta työstä on tottakai saatava sama palkka, mutta miten arvioida eri ammattialojen, esimerkiksi insinöörin ja sairaanhoitajan työn tuottavuutta ja palkkausta? Kun pitää valita, että otetaanko paikkaan hedelmällisessä iässä oleva nainen vai samanikäinen mies, niin mieheen usein päädytään helpommin. Mies koetaan helpommaksi työntekijäksi, hän ei voi ilmoittaa yhtäkkiä olevansa raskaana ja jäävänsä äitiyslomalle. Ymmärrän työnantajan asenteen täysin vaikken sitä hyväksykään. En tiedä kuinka usein työantajat suoraan utelevat lisääntymisaikeista, mutta jopa minulta on kysytty työpaikkaa hakiessani, että et kai sitten aio lähiaikoina lapsentekoon ryhtyä. Kysyjä oli, yllätys yllätys, mies. Olen myös ollut useammassa (tosin pienipalkkaisessa) työssä, jossa työhön on nimenomaan haluttu nainen, koska naisten sosiaaliset taidot koetaan paremmiksi kuin miesten.

Tämä aihe on upottava suo, lopetan siis tähän.

Jaarittelua

Olisi kuvattavaa, pitsihuivi on valmis ja tuunattu takki myös. Mutta kun ei ole valoa. Toisaalta, en jaksa nyt nurista valosta, koska olemme jo voiton puolella. Kohta tammikuu on lopussa, sitten enää helmi- ja maaliskuu ja sitten alkaa oikea kevät. Sitten on taas luvassa puoli vuotta oikeaa elämää ja kaunista valoa. Voisin myös luvata, että huomenna täällä on uusia kuvia.

Huomioksi:

1. Nukkuminen on yliarvostettua. 03:58 on aivan oikea aika herätä, jos ei nukuta. Ensi yönä tätä voisikin kokeilla. Olisi aika paljon tekemistä ennen ensi keskiviikkoa.
   
2. Atwood on ehkä maailman paras kirjailija. Orjattaresi ja Sokea surmaaja ovat parhautta, Rouva oraakkeli pitäisi lukea uudelleen. Atwoodia pitäisi alkaa kerätä omaan kotikirjastoon (nyt löytyy vain Sokea surmaaja sekä Oryx ja Crake).
   
3. Satunnaiset pari lasillista viiniä (tai vähän enemmänkin) voivat auttaa elämänkokoiseen ketutukseen.
4. Lattialla ajalehtivan tavaran määrä on vakio, riippumatta siitä kuinka monta metriä kirjahyllyä omistaa.
5. Olen nähnyt lisää outoja unia. Pitäisiköhän alkaa pitää unipäiväkirjaa?
6. Vähään aikaan kauneinta suomea löytyy täältä: Barbro Viuluntarkastajan päivät.fi. Kaikenlaisten kielenraiskaajien (kuten minä) jälkeen tämä on kuin musiikkia. Päiväkirja, joka on kuin soljuva virta, mutta kertoo kuitenkin kaiken oleellisen, tempaa mukaansa. Linkitin luvatta, saa protestoida.

EVVK

Täällä olisi keskeneräinen gradu, joka kaipaisi kirjoittajaa. Anyone?

Tarvitsen hyvää tieteellistä kirjallisuutta 1960-luvun Suomesta (ja länsimaista yleensä). MIKSI en sitä löydä? Teoksen pitäisi käsitellä aihetta sosiologian tai kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Kaikki SKS:n julkaisemat kirjat minulla jo on, mutta niiden lähteissä ei tunnu olevan mitään järkevää muuta kirjallisuutta. Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.

Hakkaan taas päätäni seinään ja ihmettelen, että miksi en ottanut aiheekseni jotain esinetutkimusta. Olisi ollut niin kivaa mennä tutkimaan kansallismuseon varastoja. Sen sijaan päädyin abstraktiin tutkimukseen, jossa en ole ikinä loistanut. Oi miksi?

Kylläpäs marisuttaa. Onneksi auringonnousu oli sentään tänään kaunis.



Parina viime yönä olen ollut unissani ulkomailla. Ensimmäisessä unessa asuin Keravalla, joka paljastui unessa osaksi Ranskaa. Muistan unessa ihmetelleeni, että olenpa missannut aika paljon, kun 27-vuotiaaksi asti en tiennyt, että Suomella on maaraja Ranskan kanssa ja minä asun vielä Ranskan puolella.

Viime yön unessa olin opiskelemassa Pietarissa venäjää ja minut oli vahingossa laitettu varsin edistyneiden ryhmään. Parini ja kämppäkaverini oli pieni ja siro ranskatar, joka puhui täydellistä venäjää vain vähän ranskalaisittain murtaen. Olin pulassa ja join hermostuneisuuteeni liikaa kolaa.

Omituista.

Talvipäivänseisausta

Tästä se päivä alkaa taas pidentyä, vaikka ei helposti uskoisi. Eilinen auringonlasku neljän maissa iltapäivällä:


Tänään on viimeinen työpaivä ennen joulua, tämän jälkeen on luvassa neljä päivää lepäilyä. Jääkappiin on jo varastoitu ruokavarantoja ja lahjat on paketoitu. Tänään suuntaan töiden jälkeen vielä Vanhan joulumyyjäisiin ja punaviiniä ostamaan. Huomisen aatonaaton ajattelin viettää löhöillen ja herkutellen, muunmuassa uutta Orlando-dvd:tä katsellen. Siippa ehdotti huomiseksi vielä siivousta, mutta minä olen vahvasti eri mieltä. Mieluummin katselen Tilda Swintonia.

Joulun jälkeen haluaisin, että

1. motivaatio neulomiseen ja muihin käsitöihin olisi palannut.
2. motivaatio gradun tekemiseen olisi palannut.
3. minua ei nukuttaisi ihan koko ajan.

Nuo olisivat parhaat joululahjat. Myös 36 tuntiset vuorokaudet ilahduttaisivat minua.

Askartelua ja adressi

Tänään sain tulostettua ihku-söpöjä tuotelappuja tuotteitani varten. Laput ovat minun suunnittelemiani, mutta siippa teki teknisen toteutuksen.


Tuhnuinen valo alkaa rasittaa, mutta sille ei nyt vain voi mitään. Kesää odotellessa...

Helsingin kaupunki töpeksii: Se uhkaa muuttaa helsinkiläisen suomalais-venäläisen päiväkoti Kalinkan osalta hoitopaikkojen ostopalvelusopimusta hyvin radikaalisti. 75 hoitopaikan sijaan Helsingin kaupungin ostopalvelusopimus koskisi jatkossa vain kolmea hoitopaikkaa. Käytännössä tämä merkitsisi ainoan helsinkiläisen venäjänkielen opetukseen erikoistuneen päiväkodin alasajoa.

Jos tunnet kielikasvatuksen nykymaailmassa tarpeelliseksi, niin käy allekirjoittamassa adressi Kalinkan puolesta.

Tylsää

Tällä hetkellä tuntuu, että mikään ei edisty mihinkään suuntaan. Työhuoneen lattialla on noin 20 paria lapasia, rintakoruja, kasseja ja muuta tilpehööriä. Kylpyhuoneessa on kuivumassa viisi paria lapasia ja kaksi kaulaliinaa vanutuksen jälkeen. Olohuoneen lattialla taas on kahdet keskeneräiset lapaset ja kaksi kaulaliinaa... Gradun teoriaosa on onneksi saanut vähän jatkoa.

Koska mitää kivoja kuvia minulla ei ole vielä esitellä aikaansaannoksistani, niin esittelen hauskan valokuvan vuodelta 1932. Erityisesti pidän naisten samantyylisistä virkatuista verkkomyssyistä. Ne ovat kuin viime vuosien neulelehtien kesänumerosta.


Iloinen seurue Suomenlahdella, Viron rannikolla.

Olen muuten hyvin huolissani kirjoittamani kielen rappeutumisesta. Blogi-entryni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kammottavia lauserakenteita. Pitänee yrittää petrata jatkossa.

Katsokaa tänään Punainen lanka. Haastateltavana on kovasti fanittamani Anna Kortelainen.