Kotosalla

Olen viettänyt kaksi viimeistä vuorokautta neljän seinän sisällä kipeänä. Olo on hutera ja nenä on kuin tapiirilla: kesäflunssa tuntuu tukkivan nenän ja koko pään. Olen juonut litratolkulla inkivääriteetä, siemaillut auringonhattu-uutetta ja herkutellut itsetehdyillä sämpylöillä ja korvapuusteilla (pakastin on ihana keksintö).


Toisaalta kotosalla pysymisen vuoksi olen ehtinyt myös neuloa. Maaliskuun alussa aloitettu Tilli-neulepaita alkaa olla kohta puolivälissä. Ainakin olen ajoissa, jos suunnittelen käyttäväni paitaa ensi kesänä.


Kesäisen pikkuneuleen sijaan minun tosin tekisi mieli neuloa isoa, paksua ja lämmintä neuletakkia, ilmat kun eivät tunnu enää kesäisiksi lämpenevän. Tai ehkä seuraava suurempi työ olisikin siro palmikkoneulepaita?

Olen joutunut neulomisen vierelle löytämään muita virikkeitä, koska minulla ei ole telkkaria, eikä tietokoneeni dvd-asema suostu enää soittamaan suurinta osaa dvd-levyistä (valikoivana se suosii esimerkiksi Midsomerin murhia). Siksi olen taas kuunnellut Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin Eurooppalaisen kulttuurin juurilla - ja Viikinkien aika -sarjoja. Olen niitä täällä ennenkin hehkuttanut, mutta kumpikin sarja ovat vain niin loistavia!

Lisäksi olen katsellut slideshow'na Flickr-gallerioita. Sitä kai harrastaa moni muukin neuloja? Tämän hurmaavan tekijän löysin tänään: Maria-kjoo. Kannattaa katsoa varsinkin tekijän rintakorugalleria.

...

Hitaasti etenevä sisustaminenkin on saanut tällä viikolla jatkoa. Olen saanut vihdoin järjestettyä keittiönurkkausta ja nostettua lasipurkit lattialta rumankauniin kaapin päälle.


Olen aivan rakastunut kaapin vieressä seisovaan vanhaan jalkalamppuun, jonka ostin kesäkuun alussa vanhantavarainliikkeestä. Korvasin varjostimien likaisen kankaan puhtaanvalkoisella. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein varjostimet lamppuihin ja hyvin onnistui. Jalkalamppu ei sovi työvalaisimeksi, mutta tunnelmavalaisimeksi sitäkin paremmin.


Nyt takaisin neuletyön pariin ja ehkä tutkimaan Yle Areenan valikoimaa.

Vaatesuunnittelua

Maisteritar kiittää kaikkia onnitteluista!

Nyt maisterittarella on huolia: Turistilan häät lähestyvät käsittämättömällä vauhdilla. Pukuasialle olisi voinut tehdä jotain jo aikaisemminkin, mutta aikaansaavana ihmisenä lähdin etsimään kangasta leninkiin vasta tällä viikolla. Koska budjettini on tällä hetkellä hyvin rajallinen, suuntasin suoraan UFFille ja Kierrätyskeskukseen.

Kierrätyskeskuksessa hykertelin onnesta, kun löysin ilmaishuoneesta 4,5 metriä puuvillaista kaunista oliivinvihreää pallokangasta. En olisi voinut löytää parempaa kangasta ja nyt sain sen vielä ilmaiseksi!


Kankaasta tullee tällainen mekko:
Ainoa pohdittava asia on, ovatko hameosan kiilapalat leikattu lankasuoraan vai täysvinoon. Olisiko jollain ehdotuksia ja hyviä perusteluja? Helmaa kohottamaan tulee tyllihame.

Iso-Roban UFFilta löysin Marjatta Metsovaaran suunnittelemaan raitakangasta noin 1,5 metriä. Paksusta puuvillasatiinisesta kankaasta jouduin maksamaan 6 euroa, mutta kangas on mielestäni upeaa ja tiesin heti, millaisen hameen olen siitä tekemässä.


Hame on kellotettu ja siihen tulee reippaat taskut:

Tosin kaavoittaminen saa jäädä toiseen päivään, nyt lähden kirpparille, jäätelölle ja sitten töihin!

Viime aikoina saavutettua

Maisterinpaperitkin sitten mätkähtivät postiluukusta eteisen lattialle. Olen yrittänyt saada tuttuja ihmisiä kutsumaan minua nimellä Maisteri Urmas tai Maisteritar, mutta kaikki tuntuvat suhtautuvan pyyntööni kummallisen nihkeästi. Tosin vanhempani lähettivät Italiasta maisterille osoitetun postikortin.

Nyt pitäisi siis keksiä, että mitä sitä alkaisi aikuisena ja isona tehdä. Siinä riittääkin pohdittavaa. Tänään on ainakin tiedossa hiustenvärjäystä ja sään salliessa luultavammin myös grillausta.

Heinäkuun alussa aloittamani peittopalojen virkkaus on nyt vauvanpeittovaiheessa. Uusia kuusikulmioita tulee pikkuhiljaa, kohta tosin täytyy hankkia lisää lankaa, jos peitosta isompaa mielin.

Löysin kirpparilta (taas vaihteeksi) kivoja nappeja, joistaen tosin luultavasti raaski useimpia edes käyttää. Pidän todella paljon kuviollisista napeista, mutta niitä löytää harmittavan harvoin.

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.


Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.


Kirpparilla metsästämistä:


Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:
Ilulle kiitos vinkistä!

Viime viikosta

Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi "kilometrikirppis", koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:
Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.


Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.

Sitä samaa

Opiskelustressin takia ärsyyntymiskynnykseni on hyvin alhainen. Kaikki ottaa päähän ja enkä halua mitään lisähaasteita. Tästä johtuen kaikenlainen tuottava harrastustoiminta on vähän jäissä.

Onneksi on olemassa ihania ihmisiä: perjantaina harrastin laatuseurassa muunmuassa viinittelyä ja Kitkerien neitsyiden hoilaamista ("laulamiseni" tosin on vähintään rikos ihmiskuntaa vastaan). Autoin hieman neulomisessakin. Kehitimme kahden naisen voimin Cinderella's secret stockings -malliin kauniimman aloituksen. On muuten kaunis sukkamalli, voisin tehdä tuollaiset itsellenikin vähän mallia muuntaen.

Koska perhoshihaisen boleron neulominen ei innosta (en todellakaan jaksa laskea ja suunnitella yhtään mitään), aloitin kasvivärjätyistä langoista huivin. Malli on geneerinen ja paljon viljelty, mutta idean sain Mustaa Villaa -blogista. Tästä omastani tosin tulee aika paljon tylsempi, eikä lainkaan hienostunut.



Minulla olisi lankaa yhteensä 400 grammaa, mutta katsotaan miten pitkälle tuota huivia jaksan neuloa.



Viime aikoina ei ole riittänyt energiaa kirppareillakaan kiertelyyn. Jotain löytöjä onnistuin kiireisellä kierroksella tekemään.

Löysin muutaman metrin käsinvirkattua lakanapitsiä:


Ja valtavan (10 litran?) Riihimäen keittiötölkin:


Tämä iltapäivä on mennyt Mr. Darcyn parissa, kolme viimeistä jaksoa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa auttavat mainiosti sellaiseen klassiseen sunnuntaiahdistukseen. Siihen auttaa myös maitokahvi joululahjakupeista ja suklaakonvehdit.


Joululahjaksi saamani über-romanttinen pannumyssy pääsi myös kuvaan.

Täällä taas

Puolitoista vuorokautta kestänyt nettikatkos koetteli hermoja (*#&*!!!? Sonera!). Melkein lähdin täältä maalta kaupunkiin yksinomaan netin perässä. Enpä sitten kuitenkaan lähtenyt, vaan käväisin vain läheisessä Malmin "kauppalassa" ostoksilla.

Tein paikallisesta Pelastusarmeijan putiikista söpön löydön, ohdakkeilla koristellun kannellisen lasirasian.



Tuollaisesta lasirasiasta on vaikea sanoa minkä ikäinen se on. Mutta ainakin koristeellinen rasia on hyvä syy ostaa karkkia! Olisikohan pitänyt ostaa jotain perinteisempaa makeista? Marmelaatia tai rintasokeria? Tuohon kippoon sopisivat myös esimerkiksi lusikkaleivät.



Makeisia voi maistella selatessaan 1940-50 -luvun poliittisesti värittynyttä kirjallisuutta. Kirjoissa Isä Aurinkoinen ja kolhoositalous ovat voimissaan. Kirkasotsaista aatetta ei mikään voita!



Nappimöröt paistattelivat suosiossa, kiitos siitä. Toivottavasti käyttäjilleen rosseista on iloa. Uusia Nappimörköjä ilmestynee jossain vaiheessa, tällä hetkellä en uskalla luvata milloin.

Uusin neulottu juttu on tällä hetkellä hetkellä pingottumassa, kuvia siitä huomenissa.

Pinkit tossut

Jos on ylimääräisiä jämälankoja, niin niitä voi mainiosti upottaa virkattuihin tossuihin tai lapasiin.



Jämälankoja tähän projektiin sain tosiaan käytettyä, tossut painavat yhteensä 180 grammaa! Neuloin (tai siis tottakai virkkasin, kuten kommenteissa h. korjasi) samanaikaisesti kahdella langalla, toisena lankana oli koko ajan paksu Pirkkalanka, toisena ohut Pirkka tai joku vastaavan paksuinen lanka. Käytin nro 3,5 virkkuukoukkua eli pinnasta tuli aika jämäkkä. Tossujen pohjiin voisi kyllä vielä laittaa nahkapaikat kulutuksen estämiseksi ja pidon varmistamiseksi, kuten edellisen postauksen kommenteissa vinkattiin. Tein pienet tupsut tossujen taakse, kun tossut tuntuivat muuten vähän tylsiltä.



Tossujen alla poseeraa uusin kirppiskangaslöytöni, joka kumman hyvin sopii tossujen värimaailmaan. Pinkkiä, sinappia, vihreää ja valkoista, mikä mainioin väriyhdistelmä. Tosin en ehkä käyttäisi tuota kangasta kuitenkaan verhoina, voisi tulla hieman levoton olo.

Olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut 1960-70 -luvun puuvillasatiinikankaisiin. Ne ovat vahvoja ja niissä puuvillakuidun kiilto tulee todella kauniisti esiin. Puuvillasatiiniin törmää kuitenkin harvemmin kuin palttinasidoksisiin kankaisiin.

Keltainen aalto ja vähän muutakin

Vaikka nyt onkin menossa Project Spectrumissa aivan muut värit (eli punainen, musta ja metallivärit) täytyy nyt hehkuttaa keltaista. Viimeisen vuoden aikana olen epäilyttävästi alkanut pitää minulle oudoista väreistä, kuten lämpimistä vaaleanpunaisista, myös lämmin keltainen on noussut yhdeksi suosikikseni.



Väriä löytyy esimerkiksi kesäpaidasta ja siskon tekemästä kaulakorusta. Kaulakoru on nyt ihan suosikkini, en tiedä mitä hopeinen "kilpi" tykkää hiplailusta, mutta sitä on kiva hiplata peukalolla ajatellessa. Keltaiset kivet ovat nk. hunajajadea.

Katseeni kiinnittyy aivan eri tavalla keltaisiin ja oransseihin asioihin kuin ennen. Pari päivää sitten kirpparikierroksella silmäni osuivat keltasävyisiin kankaisiin. Tarvitsen aivan välttämättä keltaisen kesälaukun.



Keltaiseen pukeutuvia ihmisiä pidetään aktiivisina. Ehkä onnistun keltaista käyttämällä huijaamaan jotakuta.:) Tällä hetkellä olo on kaikkea muuta kuin aktiivinen. Keltaisesta lisää Coloriassa.

Löysin kirppiksiltä myös edullisia tarvikkeita, näissäkin on mukana yllättävän paljon keltaista. Nuo vyönsoljet ovat minusta makeita. En tosin tiedä vielä mitä teen niillä, mutta kun ne olivat niin halpoja... (5kpl yht. 0,5€)



Muuta tilanneraporttia:

Pari viikkoa sitten aloitettu huivi on tässä vaiheessa: noin 480 metriä neulottu, 320 metriä jäljellä. Neulominen vähän jo kypsyttää. Mutta eikö väri olekin ihan mustikkamaitoa?



Kirjontalangat kutkuttavat mieltä: Ne pitäisi saada järjestettyä kauniisti ja sitten pitäisi päästä kirjomaan jotain. Pitäisi ja pitäisi... Suurin osa kirjontalangoistani on isotädin peruja, ja niistä löytyy niin muliini-, silkki- kuin helmilankojakin.



Nyt jatkamaan kaappien siivousta: Tähän mennessä olen tänään raahannut viisi pussillista/kassillista turhaa roskaa ulos talosta.