Kehriä, vadelmaa ja kirjoja

Pari viikkoa sitten opettelin töissä uuden neulostyypin, kun asiakas ei saanut neuleohjeesta selvää. Ohjeessa ei loppujen lopuksi ollut mitään vikaa ja kun aloitin neulomaan sen mukaan, ohje olikin aivan selkeä. Minulle käy usein noin: kun yritän kirjoitetusta ohjeesta ihan vain mielessäni miettiä, että miten neulos muodostuu, ei ohjeessa tunnu olevan järkeä. Sitten kun otan puikot ja langat esiin, ohje vaikuttaakin heti täysin selvältä ja hyvin kirjoitetulta. Tosin on turha varmasti mainitakaan, että pidän enemmän piirretyistä ohjeista kuin kirjotetuista. Ruutupiirrokset helpottavat elämää kummasti!

En yleensä ole kovinkaan ihastunut neulostyyppeihin, joissa on pidennettyjä silmukoita, mutta tästä kehrämäisestä mallista pidän jostain syystä kovasti. Aloitin samalla neuloksella tekemään suorakaiteenmuotoista huivia. Lankana on ohut nauhalanka, Hjertegarnin Ribboo, joka on koostumukseltaan soijaa ja bambua. Raskaana nauhalankana se sopii neulostyyppiin hienosti. Langasta tehty neulos tuntuu ihanan viileältä, mutta näihin ilmoihin vähän turhankin kesäiseltä. Huivi ei siis päässe käyttöön ennen kevättä.

Vaikka huivi ei ole vielä aivan valmis, aloin neuloa vadelmanpunaisesta villapuuvillalangasta takkia. Lanka on kevyttä ja viileähköä, takkia voinee käyttää Suomen kesässäkin. Vadelmanpunainen on tällä hetkellä yksi lempiväreistäni.


Sain pari viikkoa sitten WSOY:ltä Sanna Vatasen uuden hurmaavan kirjan:


Kirja on mielettömän ihana ja se on mahtava ideapankki jokaiselle, jolle kertyy tuskastuttavia nöttösiä "näitä voi vielä joskus tarvita" -jämälankoja. Vaikken itse juuri valmiita ohjeita harrastakaan, kirja on mainiota ideamateriaalia. Kirjan ohjeissa yhdistyvät kokeileminen, väreillä leikkiminen ja hauskat oivallukset. Joukossa on helpompia ja vaikeampia ohjeita ja kaikki ideat ovat sovellettavissa monenlaisiin tuotteisiin. Kuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

Pitää vinkata toisestakin kirjasta: En ole vielä nähnyt Pitsikirjaa livenä, mutta Pitsiblogi on vakuuttanut. Tosin naisen, joka rakastaa vanhoja pitsejä, vakuuttamiseen ei kauhean paljon tarvitakaan ;)

On upeaa, että Suomessa julkaistaan visuaalisesti laadukkaita ja uusia ideoita sisältäviä käsityökirjoja. Hienointa on se, ettei tehdä ainoastaan "tämän valmistat yhdessä illassa" -tyylisiä käsityöohjeita, vaan kunnianhimoisia ja perinteitä kunnioittavia, mutta samalla uudenlaisia ohjeita.

***

Lopuksi pieni pyyntö: jos jätätte blogiini kommentteja, toivon, että jättäisitte ne uusimpiin postauksiin. Minulle voi laittaa myös suoraan sähköpostia, yhteystiedot löytyvät profiilista.

Kierrätystehdasta

Nykyään vietän aika paljon ajastani internetin ulottumattomissa, että asiat tuntuvat jo todella vanhoilta, kun niistä bloggaa monta päivää myöhemmin. Nyt pitäisi jo hihkua huomisesta vappuaatosta ja pitkästä viikonlopusta.

Viime päivinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään ihmeellistä, voin siis hyvin palata viime viikonloppuun. Vietimme lauantaina mukavan päivän pyöräillen ja piipahdimme Ihmissuhteen kanssa myös Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin Kaapelitehtaalla.

Ei siellä nurkassa oikeasti ihan noin synkkää ja pimeää ollut, vastavaloon kuvaaminen pikkukameralla ei ole ihan helppoa.

Tapahtumassa oli omat ständinsä monella jo ennestään tutulla kierrätysmateriaalia hyödyntävällä yrityksellä. Kekseliäitä, laadukkaita ja pieteetillä valmistettuja pientuotteita oli myytävänä vaikka millä mitalla, mutta päädyin ostamaan vain ihanan ”viski-terrierin”, kuten skottiruudullista koiranmuotoista rintarossia nyt nimitetään. Vietto-tuotemerkin rossit olivat todella hienoja, nuo skottiruutuiset koirat minusta makeimpia.

Huomaa hieno ommeltu "karttapussi", johon rossi pakattiin!

Jäin kuitenkin kaipaamaan kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, jotka eivät olisi niin selvästi kierrätetystä materiaalista tehdyn näköisiä. Tämä ei ole moite, koska itsekin teen aina välillä sellaisia iloisenkirjavia tuotteita, joissa näkyy materiaalien alkuperä ja kierrätys.

Häviäisikö tuotteesta idea ja arvo, jos se ei näyttäisi kierrätetystä materiaalista tehdyltä, mutta kuitenkin olisi sitä? Onko kierrätysmateriaalin käyttö noussut itseisarvoksi tuotessuunnittelun kustannuksella? Keksiikö kukaan esimerkkiä (käsityö-)tuotteista, joista ei näe tai ainakaan heti huomaa, että ne on tehty kierrätetystä materiaalista?

***




Kierrätystehtaan vaihtotorilta löysin kaksi SKS:n kustantamaa kirjaa. Martti Rapolan tekstien kokoelma Suomen kielen äännehistoriasta oli oikea löytö! Sanojen etymologian ohella äänne- ja murrehistoria on todella mielenkiintoista. Myös Muuttuva kylä, joka on oikeastaan kolmen erilaisen suomalaisen kylän historiasta ja nykypäivästä (1970-luku) kertova kansatieteellinen tutkimus, oli hauskaa vihdoin saada omaan kirjahyllyyn.

Lauantaina alkanut pyöräilykausi on alkanut tänä keväänä aika mallikkaasti. Hyötypyöräily on tällä hetkellä todella palkitsevaa, kun pyörällä pääsee perille uuteen työpaikkaan kivoja reittejä pitkin (matkalla Kumpulan ja Koskelan puutaloalueet!) melkein nopeammin kuin bussilla.

Minulla on vain yksi marinan aihe: Miksi pyöräilykypärät ovat niin rumia? Mistä saisi kauniin ja sievän kypärän urheilullisen rumiluksen sijaan? Äidille ja Iskälle vielä tiedoksi: minulla ON pyöräilykypärä ja käytän sitä!

Järjestelyä

Eilen ajattelin muutaman kauniin aurinkoisen päivän takia, että viikonloppunakin varmaan paistaa aurinko ja olin siis suunnitellut kaikenlaista kivaa tehtävää täksi päiväksi. Tänä aamuna sain suurinpiirtein aamukahvin juotua, kun lumisade alkoi. Nyt räntää on tullut noin kymmenen tuntia ja noin kymmenen senttiä.


Tiedän, ei saisi pitää kasveja muoviruukussa. Zamioculcas on siirtymässä vielä tänä keväänä muoviruukusta saviruukkuun.


Ulkoilu siis jäi, mutta sen sijaan olen saanut siivottua ja neulottua. Työpöytänurkkaus on edelleen kaaoksen kourissa ja mielelläni vältän katsomista sinne päin, mutta esimerkiksi ikkunalauta on saanut uuden asetelman.


Suklaarakeita ei ole enää jäljellä yhtään niin paljon kuin muutama tunti sitten, kun kuvan otin:


Olen viimeisen vuoden aikana ostanut paljon vähemmän kirjoja kuin ennen ja hyvä niin. Esimerkiksi käsityökirjoja minulla on liiaksi asti ja nykyisillä pärjäisin luultavammin hyvinkin loppuelämäni. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin, että Ysolda on suunnittelemassa pientä Whimsical Little Knits -neulemallikokoelmaa. Ja tällä viikolla vihkonen sitten tuli postissa.




Sain jo aikaisemmin mailitse pdf-version, mutta paperikirjat ovat kuitenkin aina paljon jännempiä kuin sähköisessä muodossa olevat versiot. Pidän todella paljon Ysoldan suunnittelemista neuleista ja vielä enemmän pidän hänen tyylistään julkaista omia ohjeitaan pienen kokoelman verran. Jotenkin jaksan edelleen fiilistellä sillä, että juuri internet mahdollistaa tuollaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden ja neulemalleja kaipaavien neulojien kohtaamisen. Mallien ja kirjasten hinnat pysyvät hyvin kohtuullisina, kun välikäsiä ei ole (paitsi Royal Mail ;) ).

Itse ajattelin aloittaa keskeneräisten projektien loppuunsaattamisen. Tällä hetkellä työn alla on ikuisuusprojektiksi venynyt, viime vuoden maaliskuussa aloittamani Tilli-paita. Tein paitaa jonkin verran viime keväänä, jatkoin hieman syksyllä ja nyt voisi olla hyvä aika saada paita valmiiksi. En ole aikaisemmin neulonut puhvihihoja, eli odotan hieman kauhunsekaisena hihapyöriön neulomista. Jotain ohjeita voisi tietenkin hakea, mutta epäilen, että itselleni tyypilliseen tapaan hakkaan vain päätäni seinään tämän(kin) projektin kanssa. On hassua, että minulla on pitkä pinna ja keskittymiskyky ainoastaan omien neuleprojektieni kanssa.

Fillariasu

Tänä aamuna ei tarvinnut laittaa kirkasvalolamppua päälle herätessä! Tosin tähän saattoi vaikuttaa ihanan aurinkoisen ilman lisäksi myös se, ettei tänään tarvinnut herätä aikaisin.

Ja aurinko lämmittääkin jo. Olin tänään liikenteessä villapaidassa (ei siis takkia enää) ja reisitaskuhousuissa, tosin vain täällä kotinurkilla. Kunhan tuo lumi ja sohjo vielä sulavat, niin haluaisin näyttäytyä seuraavanlaisessa ulkoiluasussa.


Vapaa-ajanmuotia vuodelta 1935:
Voisin ottaa myös tuollaisen pyörän hameverkkoineen, kunhan siinä vain olisi vaihteet.


Tuollainen housuhame olisi niin pop. Varsinkin nuo merimiestyyliset napitukset sivuissa iskevät. Samanlaiset napitukset voisin kuvitella myös löysiin pellavahousuhin... Ehkä nyt keväällä nähdään ihme ja minä liikun julkisilla paikoilla pitkissä housuissa.

Pidän myös kovasti noista kengistä ja paitakin on mainiosti ulkoiluun sopiva, mutta toisella korvallisella keikkuva baskeri olisi minulle hieman liikaa.

Kuva on Pyrkijä-lehden kansikuva. Minulle ei oikein selvinnyt, vaikka koko vuosikerran olen selannut, että millaisen aatteen lehdestä on oikein kyse. Nuhteettomaan elämään lehdessä kuitenkin kannustetaan.




Tuo kolmekymmentäluvun grafiikka on niin ihanaa. Seuraavaksi alan varmaankin pauhata Bauhausista.:)


EDIT:
Piti vielä lisätä loppuun kuva omasta uskollisesta pyörästäni, koska olen halunnut laittaa tämän todellisen taidekuvan blogiini jo pitkään (huomatkaa suihkukoneen vanan ja fillarin samansuuntainen liike).;) Kuka arvaa missä kuva on otettu?

Lukemisia lapsille

Viime aikoina, kun pää on täyttynyt päivisin uusista asioista, olen tarvinnut kevyttä iltalukemista. Siispä olen plarannut kirjahyllyäni hartaasti.

Iltalukemiseksi on sopinut monenlaista, niin Rutto ja rukous kuin Tonttujen kutsukin. Jos Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin tontuista kertovat kirjat eivät ole tuttuja, kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja tontuista kuulostaa oudolta, tiedän, mutta kirjat avaavat sellaisen maailman, jonka todella toivoisin olevan olemassa.

Tarvitsen luettavaksi lisää kirjoja, jotka eivät herätä suuria tunteita ja eivätkä käsittele tekstiilialaa. Sellaisia kirjoja, joita lukiessa aivot saavat levätä. Melkein hävettää tunnustaa, mutta olen viimeksi käynyt lainaamassa kirjoja kirjastosta vuosi sitten. Opintojen loputtua olen lukenut ylipäätään liian vähän yhtään mitään, lähinnä vain romaaneja. Alamäkeä mennään.;)

Sain idean, johon tarvitsen pieniä koristeellisiä lusikoita. Nyt niitä lusikoita sitten on, ja olen ihmeissäni kuinka ihanan kamalia lusikoita oikeasti on valmistettu tai valmistetaan. Nuo kirpparilta hankkimani lusikat ovat yksittäisinä esineinä minusta kauniita, mutta aterimina pöydässä ne olisivat jotenkin liikaa.

Lusikoiden alla on Carolyn Quartermainen Une décoration de charme -valokuva-/sisustuskirja kymmenen vuoden takaa. Ihastuin suunnittelijan töihin joskus lukioikäisenä ja Quartermaine on nähtävästi pysynyt tyylilleen uskollisena. Minunkaan mieltymykseni eivät nähtävästi ole kovinkaan paljon muuttuneet, koska voisin mieluusti sisustaa kotini "Modern Lace" -tyyliin.

En muista, olenko jo aikaisemmin postannut tämän Kylli-tädin videon, mutta ei sillä niin väliä, vaikka kertausta tulisikin. Biisi sopii nimittäin fiilikseen tällä hetkellä paremmin kuin hyvin!

Keskellä viikkoa

128 blogikommenttia + kaksi sähköpostikommenttia osallistuivat arvontaan.



Olin ovela, ja otin luotettavasti kuvan ruudusta, en screenshotia. Kyllä, kuvan ruutu on pölyinen, niin saattaa olla myös oman tietokoneesi ruutu (yritän syyllistää muitakin kuin itseäni...).


Random.orgin generaattorilla voittajaksi tuli Rappiotäti, joka oli 64. vastaaja, jollen aivan väärin laskenut. Täti saa valita mieleisensä kässäpussin noista kuvissa olleista. Tapaamme luultavammin Blogimiitissä viikon päästä lauantaina?

Vastauksia säilytinkysymyksiin oli hauska lukea. Käsityöt näemmä kulkevat mitä erilaisissa virityksissä. Kuljettimina käytetään erilaisia muovipusseja, kangaskasseja, meikkipusseja ja hurjimmilla käsityö kulkee mukana ihan sinällään.

Vaihtokengät hippoihin tai matkalle mukaan suurin osa pakkaa muovikasseihin, kangaskasseihin tai ihan erillisiin kenkäpusseihinkin. Nykyään taitaa olla aika harvinaista ottaa juhliin vaihtokengät mukaan. Harvoinpa minullakaan vaihtokenkiä mukana on vaikka sirojen kenkien kanssa olisi kyllä paljon tyylikkäämpi kuin talvisaappaiden kera. Hippakengät jaksan ottaa mukaan vain erityisiin tilaisuuksiin.

***

Eilen ja tänään istuin aamupäivän pikkutuolilla neulomassa aurinkoläikässä. Tuli jopa vähän kuuma ja pohdin, että lasitettu parveke olisi aurinkoisina helmikuun päivinä todella pop. Muuten pikkutuolilla istuessa neulonta sujuu paljon nopeammin kuin muuten rötväillessä. Ajatella.



Olen plarannut allaolevaa kirjaa ja tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia. Kirja on yksi parhaimmista neule- ja virkkausmallioppaista, jonka tiedän. Haluaisin aloittaa ainakin kymmenen erilaista neulepaitaa, tietenkin itselleni. Mutta kun kaikki edellisetkin neuleet ovat kesken... Ehkä saan aikaiseksi jonkinlaista ryhtiliikettä, etteivät kaikki asiat olisi asenteella "sitku".




Ne jotka minut tuntevat lähemmin, tietänevät, että olen oikea makeis-connoisseur. No, laadukkuudesta ei ehkä minun karkkivalikoivuuteni ja -innokkuuteni yhteydessä voi puhua, mutta ainakin suhtaudun karkkiin (ja makeaan ylipäätään) suurella mielenkiinnolla ja intohimolla. Kotona minulla on usein niin sanottuja "pahakarkkeja" (kts. alla), jotka eivät kulu kovinkaan nopeasti, koska ne ovat kovia. Pahakarkkeja voi jemmata, että on jotain natusteltavaa, jos tulee paha karkinhimo. Kaikki terveysintoilijat voivat nyt sitten olla hiljaa.



Rainbow-halpismerkkisiä pahakarkkeja saa S-ketjun kaupoista. Kippo on Fire King -merkkiä, kuten maailman söpöin astia, josta postasin lokakuussa. Vanhasta pöytäliinasta ja lakanasta tullee kässäpusseja ja kukkaroita.

Ei vaan mene putkeen, ei.

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.




Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.


Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:


Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Fiktiosta faktaa?

Ihmisten usko kirjoitettua sanaa kohtaan tuntuu olevan valtava. Fakta ja fiktio sekoittuu helposti, kun se on kirjoitettu ja varsinkin painettu paperille. Liza Marklundin kahdesta romaanista on noussut hirveä haloo, koska kirjailijatar on tunnustanut, ettei kyse ole tositarinasta, vaikka niin on kuulemma aikaisemmin sanonut.

En tiedä onko Marklund todella ennen antanut haastatteluissa ymmärtää, että kyse on tositarinasta, koska en ole kirjailijan uraa saati haastatteluja sen enempää seurannut. Minusta kuitenkin on lähinnä kummallista, että kun kyse on romaanista, miten jollekin voi jäädä sellainen kuva, että kyse olisi muuta kuin kaunokirjallisuutta. Olen lukenut kummatkin kyseessä olevat kirjat ja minulle ei tullut mieleenkään ajatella niitä faktana juuri siksi, että ne olivat romaaneja. Sanat "tarina on totta" jossain takakannessa eivät silloin merkitse yhtään mitään.

Myönnän, että joskus minullekin fiktio tekee tepposet. Historiallisia, mutta realistisia romaaneja lukiessa minun täytyy välillä muistuttaa itselleni, että kyse todella on fiktiosta. Esimerkiksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja pari viikkoa sitten lukemani Raija Orasen Fanny houkuttelevat tuttujen Helsinki- ja tapahtumakuvauksiensa avulla uskomaan, että kyse on todellisesta tarinasta. Olo on ristiriitainen: kun tunnistaa olemassa olevia faktoja, mutta samalla tietää, että osa henkilöistä ja melkein kaikkien henkilöiden toiminta on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Hassu esimerkki faktan ja fiktion sekoittumisesta on Anna Kortelaisen syytä. Kortelaisen Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina on nähtävästi nostanut ihmisten mieliin elävän kuvan Albert Edelfeltin rakastajattaresta, vaikka ei ole olemassa mitään virallisia aikalaisdokumentteja Edelfeltin naissuhteista pariisilaiskokettien kanssa. Kuitenkin yhtäkkiä ihmiset puhuvatkin "siitä Edelfeltin rakastajattaresta".

Toisaalta tuon käsityksen luomisessa osasyyllinen on kirjan kustantaja. Tammen sivuilla kun lukee: "Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina oli ilmestyessään yksi median eniten noteeraamista ja kiitetyimmistä tietokirjoista". Tajuan kyllä, miksi tuossa yhteydessä käytetään sanaa tietokirja. Onhan Kortelainen nivonut omaan salapoliisimaiseen selvitystyöhönsä paljon faktaa mikrohistorian keinoin esimerkiksi ranskalaisesta yhteiskunnasta 1800-luvun loppupuolella. Kuitenkin kirjan Virginie, joka on tarinan alku, loppu ja tarkoitus, on fiktiota eli eiköhän oikea nimitys teokselle kuitenkin olisi romaani.

Tällä hetkellä minulla on lukemisen alla Kortelaisen väitöskirja, Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, "Japani", tavaratalo. Fanitan Kortelaisen tyyliä kirjoittaa, hänen tuottamansa tieteellinenkin teksti on helposti luettavaa, soljuvaa ja lennokasta. Suosittelen kaikkia Kortelaisen teoksia, shoppaileville naisille erityisesti Päivä naisten paratiisissa on hyödyllinen, sen jälkeen shoppailuaan voi perustella kulttuurihistoriallisilla syillä.;)

Lomanen, osa 2

Fiilistelen nyt Tallinnan matkaraportilla oikein kunnolla, kun en oikein tiedä milloin seuraavan kerran mihinkään lomalle pääsen.

Söin kolmen päivän aikana ruokaa ehkä viikon tarpeiksi ja täytyy myöntää, että Viru Valge Coolereitakin tuli nautittua useampia. Viru Valgelle kyllä risuja siitä, että he ovat minulta lupaa kysymättä lopettaneet raparperi-Coolerin, tai ainakaan sitä ei mistään löytynyt. Tosin vadelman ja limen makuinen Cooler on myös hyvin raikas.

Mahtavin uusi ruokapaikkatuttavuus Tallinnassa oli pikaruokala 6 Pelmeeni, jossa saa itse valikoida erilaisia pelmeneitä ja lisukkeita kulhoon. Pelmenit ja lisukkeet maksavat 10 kroonia/100g (nettisivuilla tosin hinta 12kr). 6 Pelmeenin pelmenivalikoima on hyvä ja sisustus hauska. Ihmissuhde tosin valisti, että ennen paikassa oli posliinilautaset, nyt pelmenikipot olivat styroksia. Jos pitää pelmeneistä ja kaipaa pikaista ja edullista evästä, niin suosittelen lämpimästi!

Kävimme myös rakkaissa suklaakahviloissani, Kehrwieder Chocolaterie ja Pierre Chocolaterie ovat aina yhtä ihania ja kotoisia paikkoja. Voikohan suklaakonvehteihin ikinä kyllästyä?


Pierre Cholaterien hämyisässä tunnelmassa, lautasella on chilisuklaata:


Yksi uusista käyntikohteista oli Keskustori, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Mielenkiintoinen paikka, ei mikään pittoreski turistikohde vaan tavallinen kansatori, josta saa vaikka mitä ruuasta talvikenkiin. Ulkotorilla bongasin esimerkiksi edullisia emaliastioita, sisällä hallissa alakerrassa kaupattiin tuoreita ruokatuotteita ja ylhäällä muunmuassa vaatteita. Tosin pidän edelleen Jaama-toria (torin virallinen sivu) hauskempana vierailukohteena.




Keskustori sijaitsee melko lähellä jokaisen neulojan unelmakohdetta, Karnaluks-tukkua. Sielläkin toki piti pistäytyä. Ostin vain muutamia vetoketjuja ja nauhaa, mutta tukun tuotevalikoima oli huomattavasti suurentunut puolentoista vuoden takaisen visiittini jälkeen. Neulelankoja on PALJON.

Vietimme aikaa myös Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupassa. Löysin uuden kihnulaisia perinteisiä sormikas- ja lapasmalleja käsittelevän kirjan Kihnu Roosi kindakirjad. Kirjan kaikki mallit ovat ymmärtääkseni Roosali Karjamin (synt. 1935, kuva kirjan kannessa) talteen merkitsemiä.




Löysin myös hyvin kuluneen kappaleen Dress in Ireland -kirjaa, jonka hinta oli alennettuna 99 kroonia. Irlantilaista vaatetusta pronssikaudelta 1900-luvun alkuun käsittelevä kirja tarttui mukaan heti mukaan.

Edellämainittujen juttujen lisäksi ostin itselleni tuliaisiksi muutaman vanhan posliinilautasen. En voi sille mitään, mutta olen jotenkin heikkona oranssikuviollisiin posliiniastioihin.




Kolmen päivän aikana matkatyöksi mukaan ottamani alpakkahuivi edistyi alle puolentoista kerän verran eli matkalla oli paljon muutakin tekemistä kuin neuloa. Malli selkeytyi laivamatkalla Tallinnaan päin: kolmiohuivin sijasta valmistumassa on suorakaiteenmuotoinen huivi.




Kolme päivää Tallinnassa voi käyttää niin helposti vain fiilistelyyn. Emme juuri muuta tehneet kuin istuskelimme kahviloissa ja ruokapaikoissa, kävimme kirjakaupoissa ja ajoimme ratikalla sinnetänne. Toivoisin, että ensi kesänä olisi myös mahdollisuus lähteä muutaksi päiväksi Tallinnaan. Kesällä se kun on aivan eri kaupunki kuin talvella.

Vanhasta Kotiliedestä

Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.

Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia -palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.

Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana. (Kotiliesi nro 17/1928)

Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!


Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.

Nykyajan mies, huomio!

Viikko sitten listasin viehättävältä naiselta vaadittavia ominaisuuksia. Koska itse olen keräänyt aktiivisemmin vain naisille tarkoitettuja oppaita, miehille suunnattuja oppaita minulla on vähemmän. Tietenkään niitä ei ole edes tuotettu samalla tavalla kuin naisille suunnattuja oppaita. Miehillä on selvästi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin oma ulkonäkö tai käytöstavat...

Itseasiassa olen löytänyt vain yhden tyylioppaan miehille. Jokaisen miehen kirja vuodelta 1946 opastaa oikeaan pukeutumiseen, käyttäytymiseen, miehisiin harrastuksiin (herrasmiehelle sopivia harrastuksia ovat muunmuassa metsästys, kalastus ja valokuvaus) ja muuhun miehille olennaiseen.

Kirja opastaa esimerkiksi kuinka toimia ravintolaillallisella daamin kanssa:

Ravintolaan saavuttaessa auttaa herra päällystakin naiseltaan – ei eteisvahtimestari.


Ravintolassa huoltavat herrat tilauksen.


Laskun suoritus on samoin herrojen asia.

Tuo herran daami taitaa olla hieman kevytkenkäinen, koska hän näyttää peilailevan itseään ravintolapöydässä. Juuri se oli kiellettyjen asioiden listalla! Valitan kuvien huonoa laatua, mutta kuvat olivat rasteroituja, skannaaminen ei oikein onnistunut.

Minulla on muutama muukin miehille/pojille tarkoitettu opas. 1900-luvun alussa julkaistut oppaat on kirjoitettu kristillisessä hengessä ja niiden tärkein sanoma tuntuu olevan, että oikea kristitty elämä on hengen voittoa ruumiista. Sukupuolista kanssakäymistä on paras harrastaa vain jälkikasvun hankkimista varten. Sanoisin, että hempukkamaiset naisten oppaat ovat paljon viihdyttävämpää luettavaa.

Viimeiseksi todellinen vinkkilinkkien helmi: Flirttailuopas miehille (via Norppa). Minusta varsinkin seuraava vinkki on to-del-la-kin kokeilemisen arvoinen: Vilkuttele. Siis kädellä! Kun jäät kiinni kauniin neidon katseeseen, heilauta kättäsi pienen hymyn säestämänä. Hello, sugar..

"Hello, sugar" tosiaan.

Nykyajan nainen, huomio!

Muutama vinkki siihen, miten tulla viehättäväksi naiseksi. Kärsitkö kuivista kyynärpäistä? Ota esimerkkiä filmitähdestä ja hiero kyynärpäitä kerran viikossa sitruunalla ja suolalla.



Lisäksi olisi hyvä muistaa, että mm. seuraavat asiat ovat ankarasti kielletyt siltä naiselta, joka tahtoo olla viehättävä ja valloittava tai tulla sellaiseksi.

• Itsensä puuteroiminen ja maalaaminen ravintolassa.
  
• Määräysten ja tilausten antaminen tarjoilijalle silloin, kun mukana on kavaljeeri.
  
• Kovalla äänellä puhuminen ravintoloissa, raitiovaunuissa ja julkisilla paikoilla.
  
• Miesvalloituksistaan kertominen toiselle miehelle.
  
• Käsilaukkunsa pullolleen ahtaminen.
  
• Kutsuun vastaaminen vuorokautta liian myöhään.
  
• Teatterissa paikoilleen selkä edellä vääntäytyminen.
  
• Painostaan, sairauksistaan tai rahoistaan puhuminen.
  
• Silmäänpistävästi pukeutuminen.
  
• Verenpunaisten kynsien pitäminen.
  
• Maalle ja luontoon meneminen korkeakorkoisissa jalkineissa ja ravintolaan meno urheilupuvussa.
  
• Hakkailu toisten miesten kanssa.
  

Ei minusta olisi 50-luvun naiseksi. Ohjeet ovat kirjasta Kauneuden kirja - Terveyden- ja kauneudenhoidon ohjeita naisille vuodelta 1951. Mitäköhän kirjan kirjoittaja olisi sanonut blogin pitämisestä?

Tuhlatut välipäivät

Olen yrittänyt jo useampana päivänä kirjoittaa jotain, mutta ei tunnu syntyvän muuta kuin marinaa. Vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla onnellinen ja joutilas!

Kiireestä ja stressistä on hirveän vaikea päästä irti: Tällä viikolla olin antanut itselleni luvan olla tekemättä juuri mitään, mutta jo joulupäivänä ahdistuin toimettomuudesta. Mikäköhän minua vaivaa? Olenhan sentään omasta mielestäni mestari lusmuilussa ja laiskottelussa.

Koko viikkona ei ole tullut tehtyä mitään kauhean merkittävää, mutta hauskaa on kuitenkin loppujen lopuksi ollut. On tullut katsottua luvattoman paljon kaikenlaisia luontodokkareita ja elokuvia. Opettelin tekemään vihdoin rajaukset silmiin eye-linerillä (vähän ehkä vielä vaatii hiomista). Olen tavannut mukavia ihmisiä ja muistanen myös taas hetken, että portviini ja olut eivät maailmasta juomalla lopu.

Konkreettisista saavutuksista merkittävimmät ovat paksusta langasta neulottu slipoveri ja lapaset. Kuvia tulee, kunhan tästä tervehdyn ja reipastun. Loma on tietysti mainiota aikaa sairastaa.

Siippa lähti viideksi päiväksi maalle ja senkin takia minulla on ollut vähän yksinäistä ja tylsää (samalla voin nyt pyytää anteeksi kaikilta, joita olen puheluin ja tekstiviestein häiriköinyt). Kukaan muu ei jaksa kuunnella höpinöitäni, jaarittelujani ja marinoitani samalla tavalla kuin siippa. Vaikka se osaa olla välillä rasittavakin, on se kuitenkin niin rakas.

Jouluaatto sujui perinteisesti perheen parissa ja söin itseni kipeäksi. Vanhempieni ja tätini ansiosta ruokahuolto pelasi. Olen välillä miettinyt, että jos (ja kun) itse pitää alkaa joissain vaiheessa alkaa ottaa osaa jouluruokien tekoon, niin mitä jouluruokia oikeastaan tekisin/ hankkisin. Epäilen, että ruuanlaittoni jää jatkossakin riisipuuron ja tähtitorttujen asteelle.

Sain paljon joululahjoja (olen niin kiltti!), kaikki oli tarpeellista tai ainakin ihanaa: Kirjoja, suklaata ja käyttötavaraa. Siipalta sain muunmuassa vaaleatukkaisuuden kulttuurihistorian Blondit. Populaari teos, mutta viihdyttävä. Kirjan mukaan Elisabet I ei ollutkaan todellisuudessa punertavahiuksinen kuten maalaukset väittävät, vaan hänellä oli pähkinänruskeat hiukset. Olen järkyttynyt! Tosin ei pidä ihmetellä, jos maalaukset valehtelevat, kun niin tekevät valokuvatkin (TJEU: Uusi avattareni).

Sain myös toivomiani käsityökirjoja. Juju -kirjasta olen haaveillut jo keväästä. Vaikkei itselläni ole tarvetta lastenvaatteille, pidän kirjan asenteesta kovasti: Kirjassa pelataan ideoilla, ei pelkästään taidoilla. Samanlaista kekseliäisyyttä voi mielestäni mainiosti käyttää aikuistenkin vaatteissa.

Romantic Style -kirjassa (samaa kirjaa myydään nimellä Beads, Buttons and Lace) on ihania kuvia ja itseäni ihastutti varsinkin upea maata viistävä neulottu aamutakki: Heti kun asun kartanossa, neulon itselleni tuollaisen. Sitten vaeltelen ympäriinsä aamutakissa ja marabou-aamutohveleissani.

Naisen kuva

Katukuvaan ovat ilmestyneet taas H&M:n jokajouluiset alusvaatemainokset. Lindexkin on kunnostautunut "yöpaita"-mainoksilla (yöpaita lainausmerkeissä, koska yhdessa mainoksessa on yöpaita, joka ei oikeastaan peitä edes kriittisiä paikkoja).

Normaalipainoinen nainen saattaa tuntea lievää alemmuudentunnetta näitä gasellimaisia mannekiineja bussipysäkin mainoskuvia tuijotellessa. Mutta ei hätää! Jo 1900-luvun alkupuolella on tehty vertailuja, joiden mukaan suomalainen nainen ei voi edes kilpailla sorjempien kanssasisariensa kanssa. Ei siis kannata ottaa turhia paineita.

Italialaiset ja espanjalaiset neidot ovat pitkäjalkaisia, sorjia ja aistikkaita:


Puolattaret uskaliaita vaaleaverikköjä:


Suomalainen (vas.) tyttö taas on tuhtia emäntätyyppiä jo parikymppisenä. Viron neidotkaan eivät tunnu jäävän jälkeen suomalaisista, ainakaan reisien paksuudessa:

Näyttääkö tutulta? Isohkot rinnat, olematon vyötärö, pömppävatsa ja tukevat työtätekevän naisen jalat. Ainakin täältä löytyy!


Ylläolevat kuvat löytyvät virolaisesta teoksesta Naisterahvas:


Kirjassa ei ole painovuotta, mutta luultavammin se on 1920-30 -luvulta, koska siinä esiintyy rotupiirteiden vertailua, joka on myöhemmin ollut kyseenalaista. Kirja sisältää mainiota ajankuvaa, esimerkiksi ohjeita henkilökohtaisen hygienian hoitoon.

Sain kirjan lahjaksi rouvalta, joka arveli minun arvostavan kirjaa. Kiitos siitä!

Kirjamessut

Mitäköhän Stockan reklaamiosasto sanoisi tästä mainoksesta tänä päivänä?

Klikkaa isommaksi!

Nii-in, kyllähän naisluonteelle on ominaista taiteellisuus ja kauneuden jano. Kyseinen mainos on Aitta-lehdestä vuodelta 1929. Löysin Kirjamessuilta koko vuoden 1929 Aitta-lehdet yhdeksi kirjaksi sidottuna. Lehdet ovat loistava aikamatka vuoteen 1929, mainokset, jutut ja kuvat ovat niin eri maailmasta kuin missä me elämme.

Tänä vuonna kirjamessut olivat lievä pettymys. Osaksi se johtunee siitä, että minulla alkaa olla aika kattava kokoelma kirjoja kotona, esimerkiksi vanhoja suomenkielisiä käsityökirjoja ei ole julkaistu loppujen lopuksi hirveän paljon.



Itselleni en messuilta löytänyt kuin edelle mainitut lehdet ja Naisen kirja -oppaan vuodelta 1955. Kirja on mainio katsaus aikaan, jolloin naisten kokemuspiiri oli selvästi erotettu "miesten maailmasta". Naisen kirja ei käsittele vain esimerkiksi oman ulkonäön huoltoa, pukeutumista, meikkaamista tai tapatietoutta, vaan myös muunmuassa lastenkasvatusta, kotitaloutta, käsitöitä ja filmitähtiä(!).

Vuosia täyteen

Tänään täytän kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

Sen vuoksi onkin kiva, että olen todella tyytäväinen elämääni. Vaikka marmatankin täällä usein ja ihan kaikesta, loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen. Minulla on siippa, joka on samalla paras ystäväni, ihana perhe, ihania ystäviä ja kavereita (ja opin käyttämään Feisböökkiä, kaikki sinne nyt heti, haluan lisää kavereita).

Tänään on tiedossa shoppailua, sminkkaamista, viinittelyä ja syöpöttelyä. Mikäs sen parempaa. Itseasiassa aloitin juuri aamun nauttimalla kroatialaista päärynäviiniä. Oh, kuinka dekadenttia.

Eilen sain perheeltä synttärilahjoja:


Äidiltä äänikirjana Hilja Valtosen "Nuoren opettajattaren varaventtiili". Kirjan olen lukenut ehkä viisi kertaa, mutta on hauska myös kuunnella se. Viisi tuntia taattua Valtosta! Lahja tosin taisi olla myös vihje siitä, että se gradu olisi paras saada valmiiksi (Joo, äiti). Isäni pienestä vihjeestä antoi minulle Vintage Fashion -kirjan, joka on todellista silmänruokaa. Sieltä voi poimia kaikki haluamansa asukokonaisuudet, joita on paljon. Sisaruksiltani sain lahjakortin NoaNoaan (oi onni ja autuus) ja sisareltani vielä kaulakorun.

Matroskin ja Liivia ovat esitelleet lempikorujaan. Minä innostuin ja pääsin jo niin pitkälle, että kumosin koruni tarjottimelle. Kunhan ensiksi nämä järjestän, niin enköhän ne lempikorunikin esittele. En ole oikeasti tajunnut, kuinka paljon koruja minulla onkaan...



Neulonut en ole oikeastaan viikkoon(!), mutta viikonloppuna tein omppupiirakkaa ja kovin kokeellista kinkkuparsakaalitomaattipaprikapiirakkaa, josta tuli ihan yllättävän hyvää.

Hiljaista

Viime päivinä olen iltaisin lukenut Janoschin Suurta Panamakirjaa ja neulonut neuletakkia:


Sain äidiltä pari vuotta sitten lahjaksi Panamakirjan, johon on koottu yhteen kaikki 80-luvun alussa ilmestyneet Janoschin satukirjat.

Pikku Tiikerin ja Pikku Karhun (unohtamatta Tiikeriankkaa!) seikkailut ihastuttavat samalla tavalla kuin lapsena. Ehkä minulla on joku ruuvi löysällä, mutta melkein itkettää, kun Pikku Tiikeri huolehtii uimataidottomasta Tiikeriankasta (Tiikeriankkahan on pyörillä kulkeva lelu).

Neuletakki edistyy ja lanka onkin riittoisampaa kuin kuvittelin. Lankaa riittänee 3/4-pituisiin hihoihin. Tällä kertaa poikkeuksellisesti aloitin vartalo-osan neulomisella ja pelkään, että minulle käy klassisesti: Into neulomiseen lopahtaa ennen toisen hihan neulomisen aloittamista.

Sitten vähän rutkuttamista:
Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että olen alkanut olla todella huolimaton kirjoittamiseni suhteen. En tietenkään ikinä ole ollut mikään loistava kirjoittaja, lukiossakin sain ainekirjoituksesta välillä välttäviä pilkkuvirheiden takia. Toivoisin joka tapauksessa, että tuottamani teksti olisi edes luettavaa.

Hankintoja

Tällainen muutti vihdoin meille tänään:


Ja muistutukseksi vain itselle: Ompelukoneen raahaaminen läpi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja kävellen ei ole ehkä fiksuin idea.

Olen tänään ollut yhtä innoissani ompelukoneestani kuin teinipoika viritetystä mopostaan. Tosin en ole ehtinyt vielä ommella mitään, kun otin tuossa neljän tunnin päiväunet. Olen sen jälkeen vain hiplaillut konetta ja järjestänyt tarvikekaapin ja katsellut kankaita. Huomenna sitten ompelemaan, kunhan ensin keksisi mistä aloittaa!

Muutakin kivaa sain (tai tosin kaiken omilla pennosillani ostin) tänään, koska postilaatikosta löytyivät nämä:


Vaikka Japani minua ei muuten innostakaan, niin maassa tehdään kyllä maailman ihanimmat ompelu- ja askarteluoppaat. Lempparini kirjoista on oikeanpuoleisin, The Comfortable Days. Kirjassa on aivan iiihania ideoita yksinkertaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Tilasin kirjat Yes Asia -sivuston kautta. He lähettävät kirjat ilman postikuluja.

Hiljaista on

...käsityörintamalla. Hirveästi haluaisin näyttää, että olen saanut valmiiksi kaiken suunnittelemani, mutta mitään valmiiksi en ole saanut. En ole saanut neuleyliannostusta, mutta kun ei vain ole aikaa tehdä mitään kivaa. Olisikohan jossain harrastavan kotirouvan paikka vapaana?;)

Dyykkailin taas yksi päivä roskista ja löysin kaksi mainiota uutta opasta kokoelmiini. Van de Velden Täydellinen avioliitto on 1920-luvulla kirjoitettu lääketieteen näkökulmasta kirjoitettu "riemu-avioliiton opas" (ts. käsittelee seksiä). Kirja on absurdin moderni jossain asioissa, mutta toisissa hyvin vanhoillinen. Täydellisestä avioliitosta tuli yksi kokoelmani helmistä!

Toinen löytämäni kirja on Muderspachin Koti - yhteiskunnan tukipylväs (painettu 1952), joka on vanhoillisuudessaan hellyyttävä. Kirjan mukaan "Naisten vaatetus määrätyissä tilanteissa, uudenaikainen tanssi, seurustelusävy ja eri sukupuolten vapaat seurustelumuodot ovat omiaan turmelemaan siveyttä."

Lankaa ja kirjoja...

...eli ei mitään uutta auringon alla. Eilen oli hyvä päivä, ensiksi "sain" (piti kyllä maksaa itse ;) ) lankaa ja sitten tein Hiltusen antikvariaatissa löytöjä.

Tuulian ja Pauliinan välityksellä tilasin lankoja Knit Picksiltä. Suurkiitokset avusta kummallekin! Tilasin sikermän kiinnostavia sävyjä Andean Treasure -alpakkalankaa ja ohuita huiveihin sopivia lankoja. Kaikki sävyt näyttävät samalta kuin siipan korkeatasoisella monitorilla. Sävyt näyttävät luonnossa taas paljon paremmalta kuin Onnin näytöllä.

Andean Treasure -sikermä:

Ruskea = Woods, tummanpunainen = Embers, vaaleanvihreä =Lagoon, oranssi = Sunset ja tummanvihreä = Moss. Lagoon on aivan ihanan väristä, haluaisin tuosta itselleni neulepaidan!

Ihastuttavia huivilankoja, alpakkaa ja merinoa:

Vasemmalta: Suri Dream Hand Dyed (Rose Quartz), Shadow (Campfire, Sunset), Alpaca Cloud (Iris, Autumn).

Käväisin eilen ennen töihin menoa Hiltusella ja siellä minua hyllyssä suorastaan odottivat seuraavat kirjat. Kauneimmat käsityöt -kirjasarja vuodelta 1974 maksoi 3 euroa. Kolmiosaisessa kirjasarjassa on yhteensä noin 900 sivua, kauppa oli siis varsin kannattava. Muistan lainanneeni kirjasarjan ensimmäistä, neuleita käsittelevää osaa kirjastosta joskus vuosia sitten. Kiva saada koko sarja omaan kirjahyllyyn.



Lisäksi ostin Suuren Ompelu- ja käsityökirjan vuodelta 1966 ja Neuleita pojille -kirjan vuodelta 1960. Nämä olivat yhteensä 6 euroa.



Taidan julistaa kirjojen ja lankojen ostolakon tästä päivästä jouluun. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Lakko ei sitten koske Interweave Knits -lehden talvinumeroa.

EDIT: Hiltusen antikvariaatin esittely löytyy täältä. Eläkkeelle jäänyt Hiltunen työskentelee edelleen kaupassa silloin tällöin.