Vanhasta Kotiliedestä

Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.

Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia -palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.

Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana. (Kotiliesi nro 17/1928)

Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!


Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.

Nykyajan mies, huomio!

Viikko sitten listasin viehättävältä naiselta vaadittavia ominaisuuksia. Koska itse olen keräänyt aktiivisemmin vain naisille tarkoitettuja oppaita, miehille suunnattuja oppaita minulla on vähemmän. Tietenkään niitä ei ole edes tuotettu samalla tavalla kuin naisille suunnattuja oppaita. Miehillä on selvästi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin oma ulkonäkö tai käytöstavat...

Itseasiassa olen löytänyt vain yhden tyylioppaan miehille. Jokaisen miehen kirja vuodelta 1946 opastaa oikeaan pukeutumiseen, käyttäytymiseen, miehisiin harrastuksiin (herrasmiehelle sopivia harrastuksia ovat muunmuassa metsästys, kalastus ja valokuvaus) ja muuhun miehille olennaiseen.

Kirja opastaa esimerkiksi kuinka toimia ravintolaillallisella daamin kanssa:

Ravintolaan saavuttaessa auttaa herra päällystakin naiseltaan – ei eteisvahtimestari.


Ravintolassa huoltavat herrat tilauksen.


Laskun suoritus on samoin herrojen asia.

Tuo herran daami taitaa olla hieman kevytkenkäinen, koska hän näyttää peilailevan itseään ravintolapöydässä. Juuri se oli kiellettyjen asioiden listalla! Valitan kuvien huonoa laatua, mutta kuvat olivat rasteroituja, skannaaminen ei oikein onnistunut.

Minulla on muutama muukin miehille/pojille tarkoitettu opas. 1900-luvun alussa julkaistut oppaat on kirjoitettu kristillisessä hengessä ja niiden tärkein sanoma tuntuu olevan, että oikea kristitty elämä on hengen voittoa ruumiista. Sukupuolista kanssakäymistä on paras harrastaa vain jälkikasvun hankkimista varten. Sanoisin, että hempukkamaiset naisten oppaat ovat paljon viihdyttävämpää luettavaa.

Viimeiseksi todellinen vinkkilinkkien helmi: Flirttailuopas miehille (via Norppa). Minusta varsinkin seuraava vinkki on to-del-la-kin kokeilemisen arvoinen: Vilkuttele. Siis kädellä! Kun jäät kiinni kauniin neidon katseeseen, heilauta kättäsi pienen hymyn säestämänä. Hello, sugar..

"Hello, sugar" tosiaan.

Nykyajan nainen, huomio!

Muutama vinkki siihen, miten tulla viehättäväksi naiseksi. Kärsitkö kuivista kyynärpäistä? Ota esimerkkiä filmitähdestä ja hiero kyynärpäitä kerran viikossa sitruunalla ja suolalla.



Lisäksi olisi hyvä muistaa, että mm. seuraavat asiat ovat ankarasti kielletyt siltä naiselta, joka tahtoo olla viehättävä ja valloittava tai tulla sellaiseksi.

• Itsensä puuteroiminen ja maalaaminen ravintolassa.
  
• Määräysten ja tilausten antaminen tarjoilijalle silloin, kun mukana on kavaljeeri.
  
• Kovalla äänellä puhuminen ravintoloissa, raitiovaunuissa ja julkisilla paikoilla.
  
• Miesvalloituksistaan kertominen toiselle miehelle.
  
• Käsilaukkunsa pullolleen ahtaminen.
  
• Kutsuun vastaaminen vuorokautta liian myöhään.
  
• Teatterissa paikoilleen selkä edellä vääntäytyminen.
  
• Painostaan, sairauksistaan tai rahoistaan puhuminen.
  
• Silmäänpistävästi pukeutuminen.
  
• Verenpunaisten kynsien pitäminen.
  
• Maalle ja luontoon meneminen korkeakorkoisissa jalkineissa ja ravintolaan meno urheilupuvussa.
  
• Hakkailu toisten miesten kanssa.
  

Ei minusta olisi 50-luvun naiseksi. Ohjeet ovat kirjasta Kauneuden kirja - Terveyden- ja kauneudenhoidon ohjeita naisille vuodelta 1951. Mitäköhän kirjan kirjoittaja olisi sanonut blogin pitämisestä?

Venäläistä kuukkelia

Miten tyhmä ihminen voi olla?! Olen nettiä käyttänyt oikeastaan päivittäin viimeiset kymmenen vuotta ja vasta nyt tajusin, että on olemassa myös Google.ru (joka on ollut varmaan olemassa Googlen alkupäivistä lähtien). Sinne kun pistää kyrillistä tekstiä niin jopa alkaa toimia.

Tämän tiedon tajusin, kun tätini vinkkasi minulle, että oli löytänyt tietoa tehtaasta, joka edellisen postauksen pienen kannun on valmistanut. Leningradskii zavod farforovih izdelii (en osaa translitteroida oikein, eli Ленинградский завод фарфоровых изделий) eli Leningradin posliini(tuote)tehdas aloitti 1920-luvulla ja erikoistui myöhemmin astioihin ja patsaisiin. Leima, joka kannun pohjassa on, oli käytössä 1950-60 -luvuilla. Tehdas suljettiin 1980-luvun lopulla.

Nyt alkoi kiinnostamaan keräily: Pitäisi päästä Pietariin nuuskimaan paikkoja, mistä tämän tehtaan tuotteita voi saada. Haluaako joku lähteä mukaan?:)

Etymologiaa

Ei sitä turhaan ole tullut luettua merihistoriaa kymmentä opintoviikkoa: Intuitiivisesti keksin portviiniä siemaillessani, että sana portto varmaankin liittyy sataman (port) huonomaineisiin naisiin.

Ja näin Veijo Meri toteaa sanasta kirjassa Sanojen synty:

Portto, ilotyttö, rahahuora, muinaisruotsissa ja -norjassa portkona, jonka port on satama ja kona nainen. Kysymyksessä oli siis satamanainen, satamahuora. Skandinaavit saivat sanansa anglosakseilta, joiden samaa tarkoittava sana oli portcwēn.

Yleistä löpinää

Uusin Project Spectrumiin sopiva projektini:

Katesaumaa ommeltavana metritolkulla!

Tuosta sinisestä villakankaasta pitäisi tulla keskiaikainen venäläistyylinen miehen takki. Kangas on todella kaunista kalanruotokuviollista (ts. murtotoimikasta) villaa. Matan tekstiilistä löytyy upeita villakankaita, jotka sopivat hyvin historiallisiin vaatteisiin, jos ei halua kasvattaa lampaita, kehrätä lankaa ja kutoa kangasta itse. Kaupan omistajattaren mukaan kaikki kaupan villakankaat kestävät vesipesun!

Sain 170 grammaa koirankarva/lampaanvillalankaa. Karva lienee samojedia. Lanka haisi aivan järkyttävältä sen saadessani (voiko lanoliini härskiintyä?!), mutta pesun jälkeen lanka tuoksuu vain vienosti lampaalta. Ongelmana on, että mitäköhän tuosta langasta tekisin. Lanka karvaa aika paljon, olenkin miettinyt sen värjäämistä. Vihreät koirankarvalapaset ja -pipo voisivat olla hauskat.



Yritän järjestää loppuja opintojani johonkin järjestykseen. Suurimmassa osassa on edelleen gradu ja päättöharjoittelu. Lisäksi pitäisi suorittaa viimeinen metodologia-kurssi ja pari käsityötieteen kirjatenttiä. Kirjatentit varmaankin jäävät kesälle. Puoli vuotta sitten ajattelin optimistisena, että valmistuisin nyt toukokuussa. Nyt nauran tuollaiselle ajatukselle! Syksyllekin jää suoritettavaksi pari kasvatustieteen kurssia. Onneksi ei ole yliopistolta kiirettä mihinkään...

Tukholmassa (taas kerran)

Olimme tällä viikolla Tukholmassa huvimatkalla siipan ja Juran kanssa. Juralta löytyy runollisempi kuvaus reissusta. Aloin taas pohtia, että miksi olen aina ollut Tukholmassa vain talvella. Tällä kertaakin oli infernaalisen kylmä ja palellutin reiteni (kyllä, minulla oli villahousut ja pitkät villasukat). Seuraavalla kerralla suostun lähtemään Tukholmaan vain kesällä. Haluan päästä Skansenille käymään kesämekossa ja Nordiska Museet on edelleen näkemättä.

Oleskelimme Gamla Stanissa ja löysin monta taloa, jossa voisin asua. Ehdokas nro 1:

Nuo pienet yläikkunat!

Ehdokas nro 2:


Alla olevan kuvan punaisessa koristeellisessa talossa Stortorgetin laidalla on boheemi kahvila, jonka kellarikerroksessa voisi viettää enemmänkin aikaa:



Kävimme Livrustkammarenissa, jossa sattumalta oli varsin mielenkiintoinen kenkä-näyttely. Näyttelyssä on esillä kenkiä 1500-luvulta aina viime vuoteen saakka. Ostin näyttelyn kengistä kertovan kirjan, joka osoittautui varsin mainioksi teokseksi. Näyttelyn mukaan nimetyssä Skor ger mer - makt flärd magi -kirjassa muotitoimittajat ja muodintutkijat selvittävät kenkien eri merkityksiä monesta eri näkökulmasta. Livrustkammerenissa kiinnostivat myös kuninkaiden kuolinvaatteet veritahroineen päivineen ja kuninkaallisten lapsien edustus- ja leikkipuvut 1700-luvulta alkaen. Kiitosta näyttely saa myös oikein järjestetyltä valaistukselta: Tekstiilit ovat esillä hämärässä. Toisin on italialaisissa museoissa.

Ryhmämme miespuoliset jäsenet lähtivät tutustumaan vielä Medelhavsmuseetiin, mutta minä päätin lähteä kiertelemään Gamla Stania ja shoppaamaan.

Lankalakko hieman lipsui, koska kävelin pitkin Öster Långgatania. Kävin Anntorps Väv -kaupassa, josta ostin alennuksessa ollutta Noron todella outoa efektilankaa. Stickasta ostin merinovillaa. Stora Nygatanilla poikkesin Ullcentrum -liikkeessä, mutta en sortunut tummanruskeaan alpakkaan. Yhteensä lankaa ja villaa ostin vain 150 grammaa ja siitäkin osan lahjaksi.

Tukholman tuliaisia:


Kävin Gudrun Sjödenin liikkeessä (liike on ihana!) ensi kertaa ja piipahdin myös tutustumassa Oleanan Tukholman myymälään. Ostin The Earth Collection -kaupasta alennuksessa olleen kaulakorun, jota olen pitänyt nyt kaksi päivää kaulassa. Koru menee neljä kertaa kaulan ympäri. Keltaiset lasihelmet, värjätty vihreä helmiäinen ja harmahtavat helmet (värin nimi on kai peacock) ovat toimiva yhdistelmä.

Väsymys

Kun täytyy ulkomaita myöten riekkua, niin kyllähän sitä väsyneeksi tulee. Tosin tämänpäiväinen seitsemäsluokkalaisten tyttöjen opettaminen väsyttää enemmän kuin eilinen päivä Tukholmassa. Olen selvästi rutinoituneempi shoppaaja ja museossakävijä kuin opettaja.

Tukholmasta lisää myöhemmin, nyt siirryn taas valokuvalapasten ihmeelliseen maailmaan. Kävin läpi äsken kuva-arkistojani ja sieltä tuli esiin yksi lempivalokuvistani ikinä:



Kuvassa on kaksi parturityttöä 1900-luvun alusta. Seinällä on kalenteri, joka kuvaa viimeistä tsaariparia ja kruununperillistä. Peilistä tyttöjen välistä heijastuu kamera ja valokuvaaja. Kuvan olen ostanut Tallinnasta, mutta kuvan takana ei ole mitään tietoja valokuvaamosta tai tyttöjen henkilöllisyydestä.

Huomenna lisää tisseistä ja neuleista.:)

Onnellista joulunaikaa...

...kaikille, jotka tätä eksyvät lukemaan. Viettäkää aikaa rakkaimpienne kanssa, levätkää ja syökää itsenne palloiksi! Toivotukset lähtevät kahden vanhan joulukortin myötä:



Herr Viktor Holmbergille on lähetty tämä lähinnä pervonnäköisiä pikkumiehiä (jotka kai pitäisi käsittää tontuiksi) esittävä kortti vuonna 1905. Lähettäjä tuntematon helsinkiläinen.



Tämä alppivaikutteinen joulukortti (alareunassa lukee kultakirjaimin "Hauskaa Joulua") on lähetetty Fröken Ida Sahlstenille vuonna 1914. Lähettäjä H.P. Eniten minua hämmentävät kuvassa miehen säärystimet ja kengät ilman sukkia. Varsin jännittävä yhdistelmä. Lisäksi mies tuntuu vain hengaavan ja naisen täytyy hoitaa yksin työt. Että näin jouluna.

Tylsää

Tällä hetkellä tuntuu, että mikään ei edisty mihinkään suuntaan. Työhuoneen lattialla on noin 20 paria lapasia, rintakoruja, kasseja ja muuta tilpehööriä. Kylpyhuoneessa on kuivumassa viisi paria lapasia ja kaksi kaulaliinaa vanutuksen jälkeen. Olohuoneen lattialla taas on kahdet keskeneräiset lapaset ja kaksi kaulaliinaa... Gradun teoriaosa on onneksi saanut vähän jatkoa.

Koska mitää kivoja kuvia minulla ei ole vielä esitellä aikaansaannoksistani, niin esittelen hauskan valokuvan vuodelta 1932. Erityisesti pidän naisten samantyylisistä virkatuista verkkomyssyistä. Ne ovat kuin viime vuosien neulelehtien kesänumerosta.


Iloinen seurue Suomenlahdella, Viron rannikolla.

Olen muuten hyvin huolissani kirjoittamani kielen rappeutumisesta. Blogi-entryni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kammottavia lauserakenteita. Pitänee yrittää petrata jatkossa.

Katsokaa tänään Punainen lanka. Haastateltavana on kovasti fanittamani Anna Kortelainen.

Nimistä

Juttelu Särmän kanssa eilen sain minut taas miettimään nimiä. Olen ollut aina kiinnostunut niin etu-kuin sukunimistäkin. Suuri suomalainen nimikirja vuodalta 1985 on ollut ahkeran selauksen kohteena ja Hesarin kastetut ja vihityt -palstat ovat mitä parasta nimien maistelumateriaalia.

Minusta hyvälle etunimelle on muutama peruste:

1. Sen tulee kuulostaa kauniilta ja olla selkeä.
2. Sen täytyy tarkoittaa jotakin, vain foneettisesti kauniit nimet ovat mielestäni tyhjiä.
3. Sillä täytyy olla historia.
   
4. Sen täytyy rimmata sukunimen kanssa, Jessica Möttönen ei vain nyt toimi!
5. Sen tulee olla sen verran harvinainen, että koululuokassa ei ole kolmea samannimistä.

Olen aina pitänyt vanhoista perinteisistä nimistä. Ilokseni olen huomannut, että Helmi, Sofia ja Aino löytyvät Väestörekisterikeskuksen mukaan kymmenen suosituimman tytönnimen joukosta tänä vuonna.

Sukunimiäkin on kiva maistella. Erikoisemmat pistävät silmään ja ne kyllä muistan. Itse olen onnellisessa asemassa, että vaikka etunimeni on tavallisempaakin tavallisempi, on sukunimeni harvinainen eli toista kokonimikaimaa minulla ei ole. Toisaalta harvinainen nimi kuullaan usein väärin. Äkkisältään muistan ainakin neljä erilaista tahatonta väännöstä sukunimestäni.

Nettipersoonani nimi Mielitty on muinaissuomalainen nimi, joka on ollut käytössä niin miehillä kuin naisillakin. Nimi oli käytössä vielä 1300-luvullakin, vuodelta 1319 tieto, että Hattulan Vesannun Paavolla oli emäntänä Mielitty. Samaa juurta oleva nimi on vääntynyt myös muotoihin Mielikkö ja Mielikkä (miesten nimiä) ja Mielikki (naisen nimi).

Nykyään Mielitty ei nauti suurta kansansuosiota. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Mielitty-nimen on saanut kaksi naista 1900-luvulla. Minun mielestäni Mielitty on nimenä kaunis, se sointuu kauniisti ja lisäksi sillä on positiivinen merkitys: Mielitty eli mieluinen, toivottu tai haluttu.

Lisätietoa nimistä:

• Suomen sukututkimusseuran artikkelikanta keskittyy lähinnä sukunimiin.
• Helsingin yliopistolla on ollut luentosarja paikannimistä ja henkilönnimistä.
• Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on mitä parhainta viihdettä. Katsokaapa vain montako Arwenia tai Brookea Suomesta löytyy.
• Jos Googleen laittaa "names" hakusanaksi, niin tulokseksi saa viihteellisiä nimitietokantoja.
• Harmaasusien artikkeli muinaissuomalaisista etunimistä.
• Ajatuksia herättäviä artikkeleita nimistä.