Spiraalibaskeri

Kiiltävä ja kirkkaanvärinen lanka tarvitsee mahdollisimman yksinkertaisen mallin. Siksipä päädyin virkkaamaan Gjestalin Tinde-langasta aivan perusbaskerin. Tinde on koostumukseltaan villaa ja tenceliä (50%/50%).

Baskerin juju on se, että pylväät on virkattu edellisen kerroksen silmukoihin vain takareunasta, niin että baskerin päälaelle muodostuu kaunis spiraalikuvio.

Baskeri on virkattu kaksinkertaisesta langasta 6 mm:n virkkuukoukulla. Lankaa meni noin 150 grammaa. Testasin baskeria viikonloppuna ja se sopii mainiosti näihin nollakeleihin. Toivoisin, ettei tarvitsisi enää vaihtaa täysvillaisiin asusteisiin taikka paksuun untuvatakkiin. Kevät, tule, tule jo! Haluaisin vaihtaa bussi- ja ratikkakyydin fillarointiin ja saappaiden sijaan käyttää balleriinoja ja varvastossuja...

***

Maaliskuu alkoi tänään ja sitä myötä Muovikassiton maaliskuu (lisää Sillä mennään mitä on -blogissa). Kuukauden ajan on siis tarkoitus seurata omaa kulutuskäyttäytymistään ja aktiivisesti kieltäytyä tarjotuista muovipusseista ja käyttää tavaroiden kuljettamiseen ekologisesti kestävämpiä ratkaisuja.

Itse olen käyttänyt kierrätyskankaisia kauppakasseja koko aikuisikäni, mutta viime aikoina on tullut vähän lipsuttua, kun onkin tullut käytyä kaupassa hetken mielijohteesta. Jatkossa lupaan pakata aina laukkuun kangaskasseja mukaan. Pitkäkahvaiset kangaskassit kulkevat niin kätevästi olallakin!

Lempparikangaskassini ovat paksua puuvillaa, usein pomsisidoksista. 1960-70-luvun painokankaista tehdyn kangaskassin voi huoletta heittää koneeseen 60 asteen pesuun pyyhkeiden kanssa.

Vielä pitäisi tehdä hedelmille ja vihanneksille sopivia pusseja, ettei kaupassa tarvitsisi hedelmäpussejakaan ottaa. Toisaalta jos en löydä sopivaa kangasta kotoa, niin se saa jäädä siihen, että jostain vanhaa valoverho- tai pitsiverhokangasta löydän.

Kehrätär-huivi

Tässä viime viikonloppuna valmistunut Kehrätär-huivi. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, sain idean huiviin vanhasta neuleohjeesta. Huivin neulostyyppi on vähän muokattu versio Lana Grossan neulepaidan pintaneuleesta parin vuoden takaa. Minä vain siirsin kuvion suorakaiteenmuotoiseen huiviin.

Ei, en harjannut eilen hiuksiani ja ryppyiselle mekollekin oli pakko näyttää vähän Gimpiä :)

Neulomaani huiviin meni 350 grammaa laskeutuvaa nauhalankaa. Käyttämäni Hjertegarn Ribboo -langan (materiaali 50% bambu/ 50% soija, 130m/50g) tuotanto on jo valitettavasti lopetettu, mutta suosittelen malliin jonkinlaista painavaa nauhalankaa. Nauhalangasta neulottaessa pinnasta tulee kaunis ja ilmava, niin lanka kuin neuloskin pääsevät oikeuksiinsa.

Huomasin, että tällaiseen nauhalankahuiviin kannattaa valita suositusta paksummat puikot, mallihuivia neuloessa minulla oli käytössä 5 mm:n pyöröpuikot, kun Ribboolle suositus on 4 mm:n puikot.

Tässä Kehrätär-huivin ohje (pdf). Ohje tulee löytymään ohjesivultani myöhemmin. Otan mielelläni palautetta ohjeesta vastaan.

Oma huivi menee nyt hattuhyllylle odottamaan kevättä. Huivin tuntuu ihanan pehmeältä ja viileältä ihoa vasten, mutta helmikuun pakkasissa edellä mainitut ominaisuudet eivät ole mitenkään toivottavia. Minä sen sijaan puen kohta päälleni untuvatakin ja suuntaan laskiaiskävelylle nauttimaan auringonpaisteesta. Mukavaa ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Kehriä, vadelmaa ja kirjoja

Pari viikkoa sitten opettelin töissä uuden neulostyypin, kun asiakas ei saanut neuleohjeesta selvää. Ohjeessa ei loppujen lopuksi ollut mitään vikaa ja kun aloitin neulomaan sen mukaan, ohje olikin aivan selkeä. Minulle käy usein noin: kun yritän kirjoitetusta ohjeesta ihan vain mielessäni miettiä, että miten neulos muodostuu, ei ohjeessa tunnu olevan järkeä. Sitten kun otan puikot ja langat esiin, ohje vaikuttaakin heti täysin selvältä ja hyvin kirjoitetulta. Tosin on turha varmasti mainitakaan, että pidän enemmän piirretyistä ohjeista kuin kirjotetuista. Ruutupiirrokset helpottavat elämää kummasti!

En yleensä ole kovinkaan ihastunut neulostyyppeihin, joissa on pidennettyjä silmukoita, mutta tästä kehrämäisestä mallista pidän jostain syystä kovasti. Aloitin samalla neuloksella tekemään suorakaiteenmuotoista huivia. Lankana on ohut nauhalanka, Hjertegarnin Ribboo, joka on koostumukseltaan soijaa ja bambua. Raskaana nauhalankana se sopii neulostyyppiin hienosti. Langasta tehty neulos tuntuu ihanan viileältä, mutta näihin ilmoihin vähän turhankin kesäiseltä. Huivi ei siis päässe käyttöön ennen kevättä.

Vaikka huivi ei ole vielä aivan valmis, aloin neuloa vadelmanpunaisesta villapuuvillalangasta takkia. Lanka on kevyttä ja viileähköä, takkia voinee käyttää Suomen kesässäkin. Vadelmanpunainen on tällä hetkellä yksi lempiväreistäni.


Sain pari viikkoa sitten WSOY:ltä Sanna Vatasen uuden hurmaavan kirjan:


Kirja on mielettömän ihana ja se on mahtava ideapankki jokaiselle, jolle kertyy tuskastuttavia nöttösiä "näitä voi vielä joskus tarvita" -jämälankoja. Vaikken itse juuri valmiita ohjeita harrastakaan, kirja on mainiota ideamateriaalia. Kirjan ohjeissa yhdistyvät kokeileminen, väreillä leikkiminen ja hauskat oivallukset. Joukossa on helpompia ja vaikeampia ohjeita ja kaikki ideat ovat sovellettavissa monenlaisiin tuotteisiin. Kuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

Pitää vinkata toisestakin kirjasta: En ole vielä nähnyt Pitsikirjaa livenä, mutta Pitsiblogi on vakuuttanut. Tosin naisen, joka rakastaa vanhoja pitsejä, vakuuttamiseen ei kauhean paljon tarvitakaan ;)

On upeaa, että Suomessa julkaistaan visuaalisesti laadukkaita ja uusia ideoita sisältäviä käsityökirjoja. Hienointa on se, ettei tehdä ainoastaan "tämän valmistat yhdessä illassa" -tyylisiä käsityöohjeita, vaan kunnianhimoisia ja perinteitä kunnioittavia, mutta samalla uudenlaisia ohjeita.

***

Lopuksi pieni pyyntö: jos jätätte blogiini kommentteja, toivon, että jättäisitte ne uusimpiin postauksiin. Minulle voi laittaa myös suoraan sähköpostia, yhteystiedot löytyvät profiilista.

Onnellista joulunaikaa!

Oma jouluaattoni erosi edellisistä: vietin sen kipeänä nukkuen aattovuorokaudesta noin 17 tuntia. Nyt olo on jo parempi, petivaatteet on vaihdettu ja puuhailen lempikotityöni parissa eli pesen pyykkiä. Jos oikein fiilistelen, niin rupean vielä silittämään pellavaisia keittiöpyyhkeitä! Tiskauksen jätän kyllä huomiseen.

Tässä huumoria, joka iskee luultavammin vain käsitöitä tekeviin. Historianelävöittämistekstiilien sijaan tuota voi monen kohdalla soveltaa esimerkiksi neulomiseen...

Joulumusiikiksi sopii loistavat siskokset Kate and Anna McGarrigle. Valitettavasti ihanaa versiota Little Boxes (Petites Boites) -kappaleesta en löytänyt kuin Spotifystä, muille nautittavaksi Petit Annonce Amoureuse:



Nyt alan tutkia Neuhausin suklaarasiaa, keitän päivän toiset kahvit ja nautin kiireettömyydestä, ensimmäistä kertaa viikkoihin.

Hiljaisuuden katkaiseminen

Pieni päivitys, joka on samalla myös mainoskatko.

Ruhtinatar -rosseja:

Eli tänään alkavat Vanhan ylioppilastalon Perinteiset joulumyyjäiset, joille osallistun sisareni Milenan kanssa. Milenan Hippakorujen lisäksi pöydästämme löytyy valokuvaaja Rosemarie Särkän stencil-valokuvakalenteri ensi vuodelle. Wikipedia kertoo mitä ovat stencilit.


Pitsitär-rosseja:


Pöytämme löytää perinteiseltä paikalta, talon 2. kerroksesta, Musiikkisalin aulasta (eli pääovesta sisään, tiukka kaarros vasempaan ja rappuset ylös). Itse olen paikalla varmasti viikonloppuisin, arkisin olen paikalla viiden jälkeen. Niin ja myyjäiset ovat avoinna 13.-23.12. arkisin klo 11-20 ja viikonloppuna klo 11-18.

Uusia nappikaulureita:





P.s. Olen hengissä, mutta en tiedä milloin blogiin muuten palajan. Pitäis ja pitäis.

Aloitin blogin pitämisen ajatuksien järjestämistä varten, elämän järjestämistä varten. Nyt elämä on järjestyksessä ja aikataulutettu. Töissä käydään, vapaa-ajalla puuhataan, kuunnellaan musiikkia, kokataan, opetellaan syömään aamiainen ja päivällinen pöydän ääressä. Viime aikojen suosikkiruoka-aineeksi on noussut bataatti.

Tämä kaikki tuntuu hyvältä, mutta siitä ei ole tarvis raportoida. Asiat ovat olemassa muutenkin. En ole lopettamassa bloginpitoa, mutta en usko, että kovin tiiviiseen postitustahtiin ollaan palaamassa lähiaikoina.

Maybe I'm Right

Näin muutaman päivän kokemuksella täytyy sanoa, että kyllä elo 30-vuotiaana maistuu. Viimeiset viisi päivää ovat olleet parasta pitkään aikaan: paljon tapahtumia, kohtaamisia ja keskusteluja. Tykkään ja kovasti, tällaista voisi olla jatkossakin.

Viime aikoina on tullut kuunneltua seuraavaa:

[Spotifyssä samainen]

Ihastuin alkusyksystä Pete Yornin tuotantoon kovin, vaikka se vähän aikuisrokkia* onkin. Mielenkiintoni heräsi, kun syyskuussa julkaistiin Yornin ja Scarlett Johanssonin yhteistyönä tekemä Break Up -levy. Scarlett Johansson ei ole ainoastaan hurmaavan kaunis ja hyvä näyttelijä, vaan on hänellä vielä mukavan persoonallinen lauluäänikin. Jotkut vain osaavat.


*) Porttiteorian mukaanhan seuraava askel aikuisrokin kuuntelemisesta on rivarinpätkä, farkku-volvo, jälkikasvua ja labbis (vai oliko se kultainennoutaja, whatever). Vaarallista toimintaa siis.

Päivityksestä, aprikooseista ja vähän lahjoistakin

Jos odotatte mielettömiä tekstiiliaiheisia päivityksiä, niin nyt kyllä petytte. Jotain kulisseissa kyllä tapahtuu, mutta hitaasti ja kaikki on vaiheessa. Olen pro-jek-ti-työs-ken-te-li-jä.

Kuten monella muullakin bloggaajalla, minulla päivittäiset marinat, huomiot ja linkit ovat hitaasti valuneet muiden härpäkkäiden, kuten Facebookin ja Twitterin puolelle. Itse tosin olen vain tuolla karvalakkipuolella eli bookissa. En edes uskalla ajatella Twitteriin tai Qaikuun profiilin luomista, en varmaan pääsisi koneelta sitten enää minnekään (nytkin tekee välillä vähän tiukkaa).

Joka tapauksessa, parisen viikkoa sitten mainostin jossain bookin aamustatuksessani, että olen löytänyt uuden aamupalasuosikin. Maustamaton jugurtti (suosin Rainbow'n halpista), auringonkukansiemenet, kaurahiutaleet tai -leseet ja kuivatut aprikoosit ovat mielettömän hyvä ja täyttävä yhdistelmä.




Minua sitten valistettiin, että tavallisissa kuivatuissa aprikooseissa on säilöntäaineena rikkidioksidia ja näinpä todellakin paketin mukaan on. Ostin sitten isommassa S-marketissa käydessäni luomuaprikooseja, joissa ei ole käytetty säilöntäaineita.

Ulkonäöllisesti ero on huomattava. Säilöntäainetta sisältävät Rainbow-aprikoosit (n. 1,90€/250g) ovat kirkkaanvärisiä ja Urtekramin luomu-aprikoosit (n. 3,80€/250g) taas tummia.




Minua ei olisi haitannut, jos ero olisi ollut vain ulkonäössä. Mutta, mutta: rikkidioksidi toimii myös maun säilyttäjänä. Niinpä säilöntäaineettomat luomu-aprikoosit maistuvat jostain syystä samalta kuin kuivatut viikunat. Pidän kyllä viikunoista, mutta aprikoosien haluan maistuvan aprikoosilta. Siispä ajattelin jatkossa elää vaarallisesti ja nauttia aamupalassani 3-4 rikkioksidilla kyllästettyä aprikoosia. Vaihtelun vuoksi voin sitten ostaa Rainbow-taateleita tai -viikunoita, joissa säilöntäaineita ei ole.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, että käytetäänkö tavallisesti aprikoosipuiden kasvattamisessa lannoitteita ja hedelmien viljelyssä paljon tuholaismyrkkyjä jne. Puolustaisivatko tässä Urtekramin tuotteet paikkaansa maun kustannuksellakin?


***
Ja sitten aivan toiseen asiaan: Minulla on ylihuomenna syntymäpäivä. Itsellisenä naisena minulla ei ole juurikaan pelkoa saada kummallisia tai minkään muunkaanlaisia syntymäpäivälahjoja keneltäkään mieheltä. Joka tapauksessa hihittelin Tytön tilitykselle aiheesta miehet ja lahjat. Parasta postauksessa on seuraava virke:

Sen sijaan jos multa joku joskus olisi vaivautunut kysymään lahjatoiveita, olisi toivomuslista sekunnissa valmis (kirjallisena, printattuna ja laminoituna).

Juuri näin. Siksi olen pyytänyt lähipiiriltä pientä kolehtia goretex-ulkoiluasun hankkimiseen. Tervetuloa järkevyys ja keski-ikäisyys!