Tyttöcamoa ja rohdinpellavaa

Olen jo muutaman viikon harkinnut uusien kauppakassien ompelua. Tykkään siitä, että kauppakasseja on aina eteisessä, josta niitä voi napata helposti mukaan ulos lähtiessään. On omituista, kuinka puuvillaiset kauppakassit vain pikkuhiljaa häviävät jonnekin. Mutta hyvä niin, ja toivottavasti ovat käytössä. Paksusta laadukkaasta puuvillasta ommeltu kauppakassi kestää ja kestää ja sitä voi pestäkin aivan huoletta.




Tällä viikolla sitten leikkasin kankaat pariin kauppakassiin. Olen muuten ristinyt tuon 60-70 -luvun painokankaan "tyttöcamoksi", se verran jännä yhdistelmä ovat erilaiset vihreät, pinkki ja oranssi. Kauppakassien ompelussa pääsin vasta puoleen väliin, kun keksin, että haluan olkalaukun samasta kankaasta.




Kaksi vanhaa tukevaa klipsua (vai mitkä henkselinkiinnittimet ovatkaan...) on pyörinyt jo pidempään työpöydälläni, kun olen pohtinut niille käyttötarkoitusta. Noolan -merkillä on pieniä pellavaisia pussukoita, joissa on olkahihnan kiinnittäjänä juuri tuollaiset klipsut, tosin omiani kevyemmät. Niinpä päädyin tekemään tyttöcamo -kankaasta ja pellavasta kääntölaukun, jonka hihna kiinnitetään klipsuilla.


Kankaassa oli pieni värivirhe, päädyin peittämään sen juuri oikeanvärisellä pinkillä nauhalla:


Laukku on tosiaan kääntölaukku, toisena kankaana on valkaisematon rohdinpellava. Pellava-puoli päällepäin laukun ilme on hieman rauhallisempi.




Laukku on mukava käytössä, olkahihna on tarpeeksi leveä, ettei se hierrä olkapäätä, vaikka laukussa olisi enemmänkin tavaraa.




Laukku on reilun kokoinen, sinne mahtuu melkein kaikki tarpeellinen, myös pieni käsityö. Laukku tuli testattua tänään ja hyvin toimii!