Oi kesä!

Eilen oli ihanaa palata kotiin tuoksuen auringolta ja aurinkorasvalta. Viikonloppuna tuli oltua paljon ulkona, hankittua rusketusraidat, hymisteltyä tyytyväisenä ja neulottua huivia. Hellekausi saisi minun puolestani jatkua vaikka kuinka pitkään.


Pääsin huivia neuloessani kokeilemaan ensimmäistä kertaa Addin pitsineulontaan tarkoitettuja pyöröpuikkoja. Ja kyllähän ne toimivat, tosin ohuen mohairin (25g/250m) neulominen on onnistunut mielestäni yhtä helposti myös tavallisilla pyöröpuikko-Addeilla. Puikkojen kärkien terävyys ei radikaalisti muuta tai helpota pitsineuloksen neulomista.

Aloitin pitsihuivin neulomisen lauantaiaamuna ja tilanne näyttää varsin valoisalta: luultavammin saan huivin valmiiksi ensi viikonlopun häihin. Vihreän mekon seuraksi tulee siis punainen huivi ja syntisen punaiset korkkarit. Tosin jos helteet jatkuvat, huivia tarvitsee lämmikkeeksi vasta myöhään illalla.


Olen parin viime viikon aikana myös värjännyt lapasia, pidän tuosta värikavalkaadista ainakin itse kovasti!

Vaatesuunnittelua

Maisteritar kiittää kaikkia onnitteluista!

Nyt maisterittarella on huolia: Turistilan häät lähestyvät käsittämättömällä vauhdilla. Pukuasialle olisi voinut tehdä jotain jo aikaisemminkin, mutta aikaansaavana ihmisenä lähdin etsimään kangasta leninkiin vasta tällä viikolla. Koska budjettini on tällä hetkellä hyvin rajallinen, suuntasin suoraan UFFille ja Kierrätyskeskukseen.

Kierrätyskeskuksessa hykertelin onnesta, kun löysin ilmaishuoneesta 4,5 metriä puuvillaista kaunista oliivinvihreää pallokangasta. En olisi voinut löytää parempaa kangasta ja nyt sain sen vielä ilmaiseksi!


Kankaasta tullee tällainen mekko:
Ainoa pohdittava asia on, ovatko hameosan kiilapalat leikattu lankasuoraan vai täysvinoon. Olisiko jollain ehdotuksia ja hyviä perusteluja? Helmaa kohottamaan tulee tyllihame.

Iso-Roban UFFilta löysin Marjatta Metsovaaran suunnittelemaan raitakangasta noin 1,5 metriä. Paksusta puuvillasatiinisesta kankaasta jouduin maksamaan 6 euroa, mutta kangas on mielestäni upeaa ja tiesin heti, millaisen hameen olen siitä tekemässä.


Hame on kellotettu ja siihen tulee reippaat taskut:

Tosin kaavoittaminen saa jäädä toiseen päivään, nyt lähden kirpparille, jäätelölle ja sitten töihin!

Viime aikoina saavutettua

Maisterinpaperitkin sitten mätkähtivät postiluukusta eteisen lattialle. Olen yrittänyt saada tuttuja ihmisiä kutsumaan minua nimellä Maisteri Urmas tai Maisteritar, mutta kaikki tuntuvat suhtautuvan pyyntööni kummallisen nihkeästi. Tosin vanhempani lähettivät Italiasta maisterille osoitetun postikortin.

Nyt pitäisi siis keksiä, että mitä sitä alkaisi aikuisena ja isona tehdä. Siinä riittääkin pohdittavaa. Tänään on ainakin tiedossa hiustenvärjäystä ja sään salliessa luultavammin myös grillausta.

Heinäkuun alussa aloittamani peittopalojen virkkaus on nyt vauvanpeittovaiheessa. Uusia kuusikulmioita tulee pikkuhiljaa, kohta tosin täytyy hankkia lisää lankaa, jos peitosta isompaa mielin.

Löysin kirpparilta (taas vaihteeksi) kivoja nappeja, joistaen tosin luultavasti raaski useimpia edes käyttää. Pidän todella paljon kuviollisista napeista, mutta niitä löytää harmittavan harvoin.

Harhailua

Kuvittelin, että keskittymiskykyni palautuisi gradustressin kadottua. Olin väärässä. Nykyään pompin asiasta toiseen, en osaa keskittyä tai olla paikallani. Yllättäen mikään ei etene, kun vain haahuilee. Kaikki aloitetut käsityöprojektit pitäisi inventoida, en todellakaan enää muista montako neulepaitaa, -takkia, -sukkaa tai pitsihuivia minulla on kesken. Puhumattakaan kaikista ompeluprojekteista, jotka kaiken lisäksi valmistuisivat nopeasti, jos niihin vain tarttuisi. Niinpä niin, jos ja pitäisi. Tästä kaikesta huolimatta aloitin taas yhden uuden projektin.


Paksusta Pirkkalangasta on syntymässä kuusikulmaisia tilkkuja Erika Knightin Koukussa virkkaukseen -kirjan (Essential Crochet) inspiroimana. Saa nähdä syntyykö kuusikulmioita ikinä enempää kuin vauvanpeitollinen, lähipiiriin ei ainakaan ole lähiaikoina jälkikasvua ilmestymässä. Ehkä siskon kissat tarvitsisivat itselleen torkkupeiton, jota retuuttaa ympäri asuntoa?


En ole ihan vakuuttunut peittotilkkujen värivalikoimasta, mutta lähinnä olen kuluttanut jämälankoja pois. Katsotaan, miten projekti edistyy.

Kuvat on otettu uudessa lempipaikassani: noin kahdessa minuutissa kotioveltani kävelee Puu-Vallilan puolelle. Alueen keskellä sijaitsevat silokalliot ovat ihan paras paikka viettää aikaa, kun mukaansa ottaa viltin, käsityön, lukemista ja evästä. Hyvä seurakaan ei ole pahitteeksi.


Kuunteluvinkki:
Uusimmassa Aristoteleen kantapää -ohjelmassa keskustellaan käsityötermeistä.