Jaa, mitäs...

Siipan mukaan olen huutanut nyt viikon, että "V*ttu ku mua v*tuttaa". Ja oikeassahan se on. Enhän minä normaalistikaan mikään päivänsäde ole, mutta nyt olen varmaan mitä ärsyttävin kumppani. Olen rouva Korppi.

Siis graduahan tässä. On se jännä, kun tämä projekti on kulkenut mukana jo jonkin aikaa (ts. puolitoista vuotta), niin vasta nyt stressini on yltynyt sellaiseksi raivoksi, että aivan kaikki ärsyttää. Johtunee siitä, että aika pian pitäisi olla jotain valmistakin. Tällä hetkellä gradun keskeiset käsitteetkin tuntuvat olevan hukassa ja tutkimusongelmiin ei tunnu löytyvän aineistosta vastauksia.

Graduahdistus siirtyy kaikille muillekin elämänalueille. Yksi päivä rupesin oikeasti ahdistumaan siitä kuinka tyttötyttö oikeasti olen. Kaikki harrastukseni, kiinnostuksenkohteeni ja työni liittyvät "naisten aloihin". Siis sellaisiin asioihin, joiden parissa harva mies tuntee oloaan luontevaksi tai harvaa edes kiinnostaa. Lisäksi opiskelen laitoksella, joka taitaa olla yliopiston naisvaltaisin.

Rupesin sitten ajattelemaan jotain harrastusta, joka olisi äijämäinen tai edes sukupuolineutraali. Lukeminen ja elokuvat ovat sukupuolineutraaleja, mutta jos lähinnä pitää pukudraamoista* ja lukee historiallisia romskuja tai ranskalaisia naiskirjailijoita, niin eivät nuokaan paljoa muista harrastuksistani eroa.

Vakavasti harkitsin, olisiko halonhakkuusta harrastukseksi (kun en osaa tosiaan edes halkoja hakata). Siippa ei tosin ollut yhtään innostunut halonhakkuusta uutena harrastukseni, vaan ehdotti tankotanssia. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä on nyt koira haudattuna.

Mutta jatkan tyttöilyäkin: Ostin eilen kahdet kauniit korolliset espanjalaiset nahkakengät. Olivat tarjouksessa niin käsittämättömän halvat, etten voinut jättää ostamatta! Ja kummatkin oli pakko ostaa ihan senkin takia, että toisissa on järkevät viiden sentin korot ja toisissa taas kahdeksan sentin korot.

Matalammissa kengistä oli nahkanauhat, mutta vaihdoin ne satiinirusetteihin:


Mustista T-remmikengistä olen jo haaveillut pitkään. Tai on minulla jo yhdet, mutta ne ovat enemmän sandaalit kuin kävelykengät.



Nyt vain odotan kevättä, että kenkiä pääsee käyttämään muuallakin kuin sisätiloissa.

* Full Metal Jacket ja Apocalypse Now voidaan laskea pukudraamoiksi.

Sitä samaa

Opiskelustressin takia ärsyyntymiskynnykseni on hyvin alhainen. Kaikki ottaa päähän ja enkä halua mitään lisähaasteita. Tästä johtuen kaikenlainen tuottava harrastustoiminta on vähän jäissä.

Onneksi on olemassa ihania ihmisiä: perjantaina harrastin laatuseurassa muunmuassa viinittelyä ja Kitkerien neitsyiden hoilaamista ("laulamiseni" tosin on vähintään rikos ihmiskuntaa vastaan). Autoin hieman neulomisessakin. Kehitimme kahden naisen voimin Cinderella's secret stockings -malliin kauniimman aloituksen. On muuten kaunis sukkamalli, voisin tehdä tuollaiset itsellenikin vähän mallia muuntaen.

Koska perhoshihaisen boleron neulominen ei innosta (en todellakaan jaksa laskea ja suunnitella yhtään mitään), aloitin kasvivärjätyistä langoista huivin. Malli on geneerinen ja paljon viljelty, mutta idean sain Mustaa Villaa -blogista. Tästä omastani tosin tulee aika paljon tylsempi, eikä lainkaan hienostunut.



Minulla olisi lankaa yhteensä 400 grammaa, mutta katsotaan miten pitkälle tuota huivia jaksan neuloa.



Viime aikoina ei ole riittänyt energiaa kirppareillakaan kiertelyyn. Jotain löytöjä onnistuin kiireisellä kierroksella tekemään.

Löysin muutaman metrin käsinvirkattua lakanapitsiä:


Ja valtavan (10 litran?) Riihimäen keittiötölkin:


Tämä iltapäivä on mennyt Mr. Darcyn parissa, kolme viimeistä jaksoa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa auttavat mainiosti sellaiseen klassiseen sunnuntaiahdistukseen. Siihen auttaa myös maitokahvi joululahjakupeista ja suklaakonvehdit.


Joululahjaksi saamani über-romanttinen pannumyssy pääsi myös kuvaan.

Neoemo

Vähästä on riemu revittävä:


"Noema" eli tarkoite muuttuu aivan eri sanaksi kirjoitusvirheen vuoksi. Onkohan neoemo äitipuoli vai millainen uusäiti? Hieno sana kumminkin.

Joojoo, teen sitä gradua ihan koko ajan.

Ekoteko

Satu H haastoi minut pohtimaan ja sen jälkeen laittamaan eteenpäin tällaista meemiä:

Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.


Vaihdoin omatoimisesti kuvaksi tällaisen vintage-typsyn kimpun sijaan.

Itse suhtaudun aikalailla kyynisesti maailmanparantamiseen. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen, niin mistä sitä tietää mikä on paras vaihtoehto. Tekstiilien saralla olisi varmaankin parasta kuopsutella mummolan pelloille oma pellavamaa ja ottaa tyhjilleen jääneeseen navettaan muutama suomenlammas. Silloin tietäisi varmasti, miten tekstiilit todella tuotetaan ja paljonko niihin kuluu luonnonvaroja. Sen tiedän, että en ole kovin ekologinen kuluttaja: usein ostan kulutustuotteita sen enempää ajattelematta tarvitsenko todella jotain.

Toisaalta:

• Ostan usein tarvitsemiani tavaroita kirpputoreilta ja antikvariaateista.
• Korjaan rikkimenneitä vaatteita ja muodistan vanhaa (pitäisikin tuunata taas pari villatakkia).
• Asumme verrattain pienessä huoneistossa pienkerrostalossa.
  
• Ajokortittomana käytän lähes ainoastaan joukkoliikennettä (eipä autoon olisi varaakaan).
• Kauppakasseina käytän lähes aina kierrätyskankaista tehtyjä kangaskasseja.
• Yritän suosia lähellä/Suomessa tuotettuja elintarvikkeita ja tuotteita.
• Harrastukseni ovat melko ekologisia (bloginpito ja neulominen tosiaan...), peruslaiskana ihmisenä kun en käytä esim. urheilu- tai uimahallien palveluja.
• En tupakoi.
  

Missä olisi petrattavaa:

• En kierrätä lasipulloja/maitotölkkejä (hyi minua!), koska kotimme lähellä ei ole kierrätyspistettä.
• En käytä bioroskista, koska se ei tulisi ikinä täyteen (kokkaamme ehkä kerran viikossa ja sipulinkuoriakin kerään talteen värjäämistä varten).
• Syön liikaa tehotuotettua lihaa. Haaveena olisi pelkästään riistaan siirtyminen, mutta se on vähän kallis vaihtoehto. Hirvijauheliha on kyllä ihan parasta.
• Matkustan lentokoneella ainakin kerran vuodessa Etelä-Eurooppaan ja se on aivan turhaa. Pitäisiköhän ensi kesänä lähteä yleisillä kulkuneuvoilla Jäämeren rannalle? Hammerfest on kyllä hieno paikka.
• Käsityöläisenä tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että tuotan maailmaan, joka muutenkin jo hukkuu tavaraan, vielä lisää kulutushyödykkeitä. Omaa työskentelyä ja materiaalien käyttöä pitäisi yrittää kehittää ekologisemmaksi.
  

Nyt varmaan jäi jotain ilmiselviä fiksuja juttuja pois, mutta niitä voi laittaa vaikka kommentteihin. Laske oma ekologinen jalanjälkesi. Jaa mikä? Katso artikkeli Wikipedian puolelta.

Meemin laitan eteenpäin blogittomalle siskolleni, Ilulle, Alcinoelle, Annikille ja Orange Seedsille, koska haluan tietää mitä nämä naiset kyseessä olevasta asiasta ajattelevat.

Kevennys

On ne analyysiohjelmat käteviä:


Näin Mielitty käyttää ATLAS.ti -ohjelmaa graduaineiston analysoinnissa. Huomatkaa innovatiivinen puuvärien käyttö!

No ei, on siitä ohjelmasta oikeasti hyötyä. Välillä noita koodilistoja pitää tulostella ja tarkastella ihan paperilla näytöltä tarkastelun sijaan.

Nykyajan mies, huomio!

Viikko sitten listasin viehättävältä naiselta vaadittavia ominaisuuksia. Koska itse olen keräänyt aktiivisemmin vain naisille tarkoitettuja oppaita, miehille suunnattuja oppaita minulla on vähemmän. Tietenkään niitä ei ole edes tuotettu samalla tavalla kuin naisille suunnattuja oppaita. Miehillä on selvästi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin oma ulkonäkö tai käytöstavat...

Itseasiassa olen löytänyt vain yhden tyylioppaan miehille. Jokaisen miehen kirja vuodelta 1946 opastaa oikeaan pukeutumiseen, käyttäytymiseen, miehisiin harrastuksiin (herrasmiehelle sopivia harrastuksia ovat muunmuassa metsästys, kalastus ja valokuvaus) ja muuhun miehille olennaiseen.

Kirja opastaa esimerkiksi kuinka toimia ravintolaillallisella daamin kanssa:

Ravintolaan saavuttaessa auttaa herra päällystakin naiseltaan – ei eteisvahtimestari.


Ravintolassa huoltavat herrat tilauksen.


Laskun suoritus on samoin herrojen asia.

Tuo herran daami taitaa olla hieman kevytkenkäinen, koska hän näyttää peilailevan itseään ravintolapöydässä. Juuri se oli kiellettyjen asioiden listalla! Valitan kuvien huonoa laatua, mutta kuvat olivat rasteroituja, skannaaminen ei oikein onnistunut.

Minulla on muutama muukin miehille/pojille tarkoitettu opas. 1900-luvun alussa julkaistut oppaat on kirjoitettu kristillisessä hengessä ja niiden tärkein sanoma tuntuu olevan, että oikea kristitty elämä on hengen voittoa ruumiista. Sukupuolista kanssakäymistä on paras harrastaa vain jälkikasvun hankkimista varten. Sanoisin, että hempukkamaiset naisten oppaat ovat paljon viihdyttävämpää luettavaa.

Viimeiseksi todellinen vinkkilinkkien helmi: Flirttailuopas miehille (via Norppa). Minusta varsinkin seuraava vinkki on to-del-la-kin kokeilemisen arvoinen: Vilkuttele. Siis kädellä! Kun jäät kiinni kauniin neidon katseeseen, heilauta kättäsi pienen hymyn säestämänä. Hello, sugar..

"Hello, sugar" tosiaan.

Hametta

Vihdoin kuvia tästäkin projektista:


Hameesta ei tullut samanlainen kuin suunnitelman mukaan piti, koska helmapitsiä neuloessani tajusin, että tuolla paksuudella hameesta tulee todella painava, jos siihen laittaa reilusti kellotetun helman. Niinpä päädyin varsin maltilliseen helmaleveyteen. Tosin kellotetumpi helma olisi kyllä ollut sopivampi ruumiinrakenteelleni. Loppujen lopuksi hameesta tuli hyvin samantyyppinen kuin viime keväänä neulomani valkoinen hame.





Kavensin hametta neuloessani seitsemästä kohdasta, pidentyvin välimatkoin. Hameeseen ei tullut koristeellista vyötäröresoria, vaan päädyin kuminauharesoriin ja koristevyöhön. "Vyötä" eli nauhaa vaihtamalla hameen tyylikin vaihtuu.



Hameen materiaalina käytin Kamenaa (100% villaa) ja Novitan Bambua (60%puuvillaa ja 40% bambua) yhdessä neulottuna. Hameeseen meni lankaa 505 grammaa, Kamenaa noin 185 grammaa ja Bambua noin 32o grammaa. Neuloin hameen nro 4:n puikoilla. En laittanut vuorikangasta hameeseen, koska olen tottunut käyttämään irtoalushameita.

Älä sano mitään

Eilinen illanvietto Turistilassa oli varsin mukava. Olen ihan pirun innoissani, että olen tutustunut noihin kaikkiin ihaniin ihmisiin, jotka eilen pippaloissa olivat. Siinä seurassa ei aika käy pitkäksi! Kiitos kaikille, olette ihan parhautta ja olen todella onnellinen, että olen teihin tutustunut. Erityiskiitos tottakai emännälle ja isännälle. Ja jos minut johonkin vielä kutsutaan, lupaan juoda kuperkeikkalimpparia vähän vähemmän kuin eilen.

Ettei jää mitään selitettävää!


Blogimaailma voisi muuttua helposti erilaiseksi. Suunnittelimme eilen Rappiotädin ja Lostiksen kanssa fyysisen Blogistanin perustamista Rajamäelle. Turistilan lähellä kun on kuulemma tontteja myytävänä. Vähänkö olisi päheetä asua blogikylässä. Tai sitten ei.

Yleisiä huomioita

Ilu keksi uuden meemin ja halusi tietää mistä langoista koostuu lempilankojeni top 5. On vaikea päättää mitkä olisivat ehdottomia lemppareitani, koska kokeilen mielelläni erilaisia lankoja. Usein parhaimpia ovat oudot kirppareilta löydetyt langat. Esimerkiksi Pihlaja-takkiin kirpparilta löytämäni Finlaysonin Karoliina-puuvillalanka oli aivan mahtavaa (ja superhalpaa kaiken lisäksi). Lisäksi pidän luonnonkuiduista, niitä mukava neuloa ja käyttää.

Viisi lemppariani sekalaisessa järjestyksessä:

• Riihivillan kasvivärjätyt langat Ne vain nyt ovat niin ihania, pehmeää villaa, kauniita sävyjä, joita voi yhdistellä keskenään vaikka miten. Suomalaisia. Lisäksi langassa on kiva paksuus.
  
• Drops Alpaca Pehmeää alpakkaa, oikein mainio paksuus esim. huiveihin, ihana värikartta. Paljon meleerattuja sävyjä.
  
• Pirkanmaan kotityön paksu Pirkkalanka Edelleen, kauniit värit.:) Villaisen langan paksuus on mainio käsinneulontaan, yksivärisiin töihin, kirjoneuleisiin, lapasiin, pipoihin, paitoihin... Todella mukava neuloa ja pysyy hyvänä käytössä. Yleislanka.
  
• Colinetten Prism Värikartta todella hieno! Puuvillalla kerrattu epätasainen villasäie sopii vaikka mihin, tätä pitäisi taas tilata.
• Álafossin Létt Lopi Värit, värit... (Olenko vähän tylsä!) Islanninlampaan villa on ihanan karheaa, mutta muuttuu käytössä pehmeämmäksi ja pörheämmäksi. Todella lämmin neulottuna pintana.

Pidän siis eniten villavista lämpöisistä langoista. Muita ihanuuksia ovat: Colinette Giotto, KnitPicks Alpaca Cloud, Drops Silke-tweed, epämääräinen italialainen Sesia Windsurf, jota varten pitää varmaankin lähteä käymään Pesaroon. Lisäksi haluaisin löytää jostain tweed-tyyppistä melko paksua puuvillalankaa. Mistäköhän sellaista voisi saada?

Laitan lankameemin eteenpäin Särmälle ja Lankakomerolle. Haluaisin tietää mitä lankoja ja miksi he pitävät lemppareinaan.
...

Jei, sain Marinadilta hänen kissabloggaajaominaisuudessaan "You make my day" -tunnustuksen. Kiitos kovasti. Mari ja Villi riemastuttavat minunkin päivääni, näin kissattomana ihmisenä on hauska katsoa kissavideoita ja lukea kissan tempauksista. Minun päiväni tekee mm. Matroskin, joka hämmentävän tuottelias ja päivittää blogiaan melkein joka päivä.


...

Kohta alkaa uusi Project Spectrum -kausi. Kaksi kertaa olen osallistunut, en tosin kauhean hyvällä menestyksellä, mutta ajattelinpa osallistua taas kerran. Tällä kertaa jaksot on valittu eri elementtien mukaan. Aiheenakin elementit inspiroivat!

Nykyajan nainen, huomio!

Muutama vinkki siihen, miten tulla viehättäväksi naiseksi. Kärsitkö kuivista kyynärpäistä? Ota esimerkkiä filmitähdestä ja hiero kyynärpäitä kerran viikossa sitruunalla ja suolalla.



Lisäksi olisi hyvä muistaa, että mm. seuraavat asiat ovat ankarasti kielletyt siltä naiselta, joka tahtoo olla viehättävä ja valloittava tai tulla sellaiseksi.

• Itsensä puuteroiminen ja maalaaminen ravintolassa.
  
• Määräysten ja tilausten antaminen tarjoilijalle silloin, kun mukana on kavaljeeri.
  
• Kovalla äänellä puhuminen ravintoloissa, raitiovaunuissa ja julkisilla paikoilla.
  
• Miesvalloituksistaan kertominen toiselle miehelle.
  
• Käsilaukkunsa pullolleen ahtaminen.
  
• Kutsuun vastaaminen vuorokautta liian myöhään.
  
• Teatterissa paikoilleen selkä edellä vääntäytyminen.
  
• Painostaan, sairauksistaan tai rahoistaan puhuminen.
  
• Silmäänpistävästi pukeutuminen.
  
• Verenpunaisten kynsien pitäminen.
  
• Maalle ja luontoon meneminen korkeakorkoisissa jalkineissa ja ravintolaan meno urheilupuvussa.
  
• Hakkailu toisten miesten kanssa.
  

Ei minusta olisi 50-luvun naiseksi. Ohjeet ovat kirjasta Kauneuden kirja - Terveyden- ja kauneudenhoidon ohjeita naisille vuodelta 1951. Mitäköhän kirjan kirjoittaja olisi sanonut blogin pitämisestä?

Boleroita

Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.



Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.

Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.



Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.



Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.

Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.

Fanipostia

Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta... Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.

Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.


Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!

Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.



Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.



Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.

Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla...



Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?

Se on niin maanantai

Tää on niin tätä:

• On nälkä. Kotoa löytyy jauhelihaa, perunoita, punajuuria ynnä muuta, josta saisi maukkaan keiton. No jaksanko vääntää? En. Sen sijaan syön joulupipareita (joista en oikeastaan edes pidä).
• Pitäisi lukea tenttiin. No jaksanko lukea? En. Tai sinnikkäästi aina aloitan ja huomaan muka kappaleen luettuani, etten muista siitä mitään.
• Alaselkä kramppaa tosi kivasti, vaikka ei ole edes se aika kuusta. Jee.
• Talvi ei sitten jättänytkään tulematta. Se pilkkihaalari on vieläkin hankkimatta. Jos joku haluaa antaa pois pilkkihaalarin, niin voisin haluta sellaisen. Vaatekoko olisi naisten 42/44, mutta lahkeen sisäpituus pitäisi olla 88cm.
  

Mutta ekstrabonarina:
Ne, jotka ovat sitä mieltä, että vaaleanpunainen väri sosialisoi tyttövauvoja naisellisuuteen, söpöyteen, heikkouteen ja kiltteyteen, kelatkaa seuraavaa: Pukuhistorioitsijoiden Paoletin ja Kreglohin mukaan 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa poikavauvat puettiin vaaleanpunaiseen ja tyttövauvat siniseen. 1900-1940 -luvuilla värejä käytettiin kummallakin sukupuolella sekaisin ja vasta sen jälkeen vaaleanpunainen vakiintui tyttövauvoilla käytettäväksi väriksi.

Ehkä menen kuitenkin nyt tekemään sitä keittoa.

Terveiset Tallinnasta

Miten sitä tuleekin aina tarve päivittää blogia, kun pitäisi lukea tenttiin?



Joskus aikaisemmin olen mainostanut Tallinnan Kaubamajan sukkaosastoa. Nyt kehun sitten saman tavaratalon kenkäpuolta. Kaikki suomalaiset tietänevät virolaisten naisten (tai ainakin vironvenäläisten) naisten kaipuun kaikenlaisiin naisellisiin asusteisiin (teen kauheita yleistyksiä ja viljelen vielä liikaa sulkujakin!). Korkeat korot tuntuvat olevan melkein välttämätön varuste. Tosin Kaubamajan kenkäosastolla tuntui siltä, että naisia oikein houkutellaan ostoksille kaikilla ihanilla kengillä. Kukakohan siellä vastaa sisäänostoista?

Osa kengistä on mauttomia, mutta joukossa on jumalaisia italialaisia ja espanjalaisia merkkikenkiä. Kengät vetävät viimeistelyssään ja naisellisuudessaan vertoja Pura Lopezeille, mutta hintaa niillä on vain kolmannes PL:n kenkien hinnoista. Lisäksi melkein kaikki kengät tuntuvat olevan kapealestisiä, siis juuri sopivia minun jalkaani.

Punaisiin, aitoa kiiltonahkaa oleviin kenkiin rakastuin heti:


Leopardikuvioiset, ihanat sandaalit melkein jätin kauppaan, mutta sitten siippa piffasi ne minulle. Kengät sopivat mainiosti Burlesque-iltaan. Nyt pitää vain kehittää muu vaatetus jostain... Sillä ei ole niin väliä, koska asuuni kuuluvat näin makeat kengät.



Vähän on syntinen olo: Enhän minä tuollaisia korkkareita mihinkään oikeasti tarvitsisi. Niitä ei Suomen ilmastossa oikein voi käyttää, eikä tuollaisilla kengillä kävellä bussipysäkille niityn poikki vaan otetaan taksi. Toisaalta, minä en hassaa rahojani baareihin tai tupakkaan. Kai saan ostaa parit kengät, jos ne tekevät minut onnelliseksi?



Nyt kaikki järjestämään kekkereitä, että voin pitää uusia kenkiäni! Tosin kyllähän näillä kotonakin voi tepastella.

Muuten Tallinnassa oli todella kivaa. Söimme hyvin, kävimme taas lempikahvilassamme, kävelimme ympäriinsä. Yövyimme taas suosikkihotellissamme.

Siippa ja Saiakang Chocolaterien herkkuja:

Kaakaota, inkivääriteetä, suklaakakkua ja käsintehtyjä tryffeleitä.

Yksi näkymä hotellihuoneen ikkunasta:


Näkymä kadulle hotellihuoneen ikkunasta:

Suosikkipaikkani hotellihuoneessa on leveä ikkunalauta, josta voi tarkkailla alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä.

Rasti seinään, en ostanut Tallinnasta yhtään lankaa. En edes hiplannut yhtäkään lankakerää. Joko olen pahasti sairastunut tai parantunut. En osaa vielä sanoa. Neulominen tuntuu kyllä edelleen hyvältä.

Neulottua

Kaikki seuraavat neuleet valmistuivat jo viime vuoden puolella. Paksusta langasta, isoilla puikoilla, konstailematonta jälkeä.


Kuvien punertavuus johtuu siitä, että ne on otettu tänään kello 15 aikaa, aurinko oli jo laskemassa.

Slipoveri on chileläistä käsinkehrättyä villaa. Slipoverista olisi tullut pidempi ja siihen olisi tullut hihat, jos lankaa olisi ollut enemmän. Käytin nro 8 pyöröpuikkoja ja kaula-aukon ja hihansuut viimeistelin virkkamalla nro 5 koukulla.





Samasta chileläisestä langasta syntyi vihreä baskeri ja lapaset. Baskeriin ompelin kiinni yhden lempparirintaneuloistani. Rossista on mennyt lukko rikki eli sitä ei oikein voi käyttää normaalisti rintaneulana. Kiinniommeltuna se kuitenkin toimii baskerin koristeena.



Baskerin neuloin nro 6 puikoilla ja lapaset nro 5 puikoilla. Lanka on niin paksua ja neulos niin tiivistä, että baskeri ja lapaset ovat todella lämpimät.



Lanka näyttää lämpimänvihreältä auringonlaskun aikaan otetuissa kuvissa, mutta harmaammalta varjossa:


-10% -projekti (eli lankavaraston painon ja oman elopainon pudotusprojekti) meni aika tavalla puihin. Lankavaraston paino kasvoi noin viidellä prosentilla. Onneksi oma elopaino ei sentään lisääntynyt, vaan putosi kolme prosenttia. Ei minulla ole kumpaakaan selitystä, mutta kuin oma saamattomuuteni. En ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, en edes itseni kanssa.

Vuoden ensimmäinen

Näitä tyttöjä on pakko rakastaa:


Sahara Hotnights. Ei ehkä katu-uskottava bändi, mutta ainakin söpö.

Huomenna Tallinnaan. Ruokaa, vaniljavodkaa ja shoppailua.