maanantai, helmikuu 25, 2008

Sosiaalisuutta

En tiedä, palveleeko viikonloppu oikein tarkoitustaan, jos maanantaina on väsyneempi kuin perjantaina. Ja kipeäkin (monesko kerta tämän vuoden puolella, viides?!).

Toisaalta, lauantaina oli hyvin rattoisaa. Naisia, jotka olen tuntenut melkein puolet elämästäni, on aina kiva tavata. Heidän kanssaan on mainiota laulaa 90-luvun puolivälin hittejä, juoda punkkua (kiitos vain E:lle tarjoiluista) ja syödä liikaa.

Ja ottaa kännykällä kuvia:

Tämä oli sitten oikeasti paras, älkää hyppikö seinille.

Tärkeitä olette.

Sunnuntai menikin sitten toipuessa.

Tunnisteet:

8 Comments:

Blogger Annikki said...

Näytät tuossa kuvassa ihan siskoltani :)

Hyvä kamera on ollut, kun kaikkien päät mahtuvat kuvaan. Minun kännykkään ei naisia mahdu kuin yksi kerrallaan ja lopuista näkyy vain sieraimet :P

11:35 AM  
Blogger Mielitty said...

Ja juuri lauantaina keskusteltiin, että sekoitetaanko meitä muihin ihmisiin!:)

No mullahan on kuvanottajana se hyvä ominaisuus, että pitkien käsivarsien ansiosta kännyä/kameraa voi pitää tavallista kauempana kuvauskohteesta. Taas on pitkillä ihmisillä helpompi elämä.

12:08 PM  
Blogger Tanja said...

Viikonloput ovat yksinkertaisesti niin lyhyitä, ettei silloin ehdi levätä! Paranemisia - tämä talvelle sukua oleva vuodenaika tuntuu olevan otollinen flunssa- yms. pöpöille.

1:19 PM  
Blogger Mielitty said...

Niinpä, viikonloppu voisi kestää vaikkapa kolme päivää! Sitä odotellessa.

4:12 PM  
Blogger orange seeds said...

Olettekos muuten ensi lauantaina lähdössä Tampereelle Tupari/synttäreille? Bongasin vaan teidänkin sähköpostiosoitteenne kutsulistassa. Joten mietin, jotta olisipa mukavaa, jos sattuisimme siellä törmäämään:)

4:23 PM  
Blogger Mielitty said...

Mä en ole ikävä kyllä tulossa, tuo gradu painaa sen verran pahasti nyt päälle. Siippa sanoi ainakin jossain vaiheessa olevansa lähdössä, tosin en aivan varma ole. Harmi, mutta eiköhän tilaisuuksia nähdä tule jatkossakin.

6:10 PM  
Blogger Epe said...

Jaiks, toi kuulosti pahalta: "Naisia, jotka olen tuntenut melkein puolet elämästäni". Siis eihän me olla tunnettu kun lukioajoista alkaen, eli... !!!!!! Aaarhg!!

Kiitos vielä edellisestä! Oli aivan mahtavaa. En vaan ymmärrä kuka oli yön aikana tuonu olkkarin pöydälle neljä tyhjää viinipulloa?

7:47 PM  
Blogger Mielitty said...

Ethän sä voi alkaa ikäkriiseilemään, se on mun hommaa.:)

Oli ihan pirun kivaa, kiitos vain emännälle. Jos ne ylimääräiset TÄYDET viinipullot alkavat häiritä kaapissa, niin voimme varmaan tulla uudestaan auttamaan.:) Otetaan pian uusiksi!

12:21 PM  

Lähetä kommentti

<< Home