Boleroita
Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.
Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.
Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.
Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.
Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.
Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.
Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.
Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.
Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.
Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.
Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.
Tunnisteet: keskeneräiset, marinaa
posted by Elina/ Mielitty at 12:00 ip.
24 Comments:
Ihania suunnitelmia. Sun luonnokset on aina niin kauniita! Herkkiä ja sielukkaita.
Ja tervetuloa kerhoon. Mä olin/olen koko ajan ihan varma, et mul on joku tappava tauti. Sit terveydenhoitajatäti kielsi juomasta kahvia, kun oon yliherkkä kofeiinille->sydämentykytystä ja vapinaa. Mutku kahvi on hyvää ja tykkään juoda kuumaa varsinkin näin talviaikaan.
Ai, niin. Sopisiko maanata tai torstai?
Kiitos. Pitäisi piirtää enemmän: Lukion jälkeen ei juuri ole tullut piirrettyä, paitsi tekstiilisuunnitelmia.
Tuo sydämentykytysjuttu on kyllä aika hyvä. Tai siis ikävä, mutta jos se johtuu pelkästään kahvista. Lääkäri oli vähän ihmeissään mun kanssani, kun mitään vikaa ei löytynyt.
Torstai olisi hyvä. Olen aamusta yliopistolla kirjastossa, voitaisiin nähdä iltapäivällä?
Kateellisena katselen aina piirrustuksiasi, itse en nimittäin osaa piirtää ollenkaan ja suunnitelmat on lähdettävä toteuttamaan vain takaraivossa olevan kuvan perusteella.
Ihanat suunnittelukuvat ja ihania lankoja!
Olikos raskauden mahdollisuus poissuljettu..?
Marja, mulle piirustukset on tapa selventää omia ajatuksiani. Piirustuksissa voi kokeilla erilaisia hihanpituuksia yms.
Mä olen sitä mieltä, että kaikki osaavat piirtää sen verran, että suunnitelmista saa joku muukin selvää. Olen kokeillut tätä alakoulun puolella menestyksekkäästi.
Terveydenhoitajakin oli heti sitä mieltä, että olen raskaana.:) Joo, en ole.
Itsekeskeinen, arvovapaa elämä alkaa tekemään kipeää. Sitä se vain on.
Voi kyynel!
Anonillikommentoija on vaan niin LOL!
Hauska anonilli:)
Minatähän se päätteli sinun olevan arvovapaa tahi itsekeskeinen? Kas kun minulle ei ole sellaista kuvaa tullut... Ai niin, se onkin se ei-kristillisyys ja lapseton olotila. Niistähän se seuraa automaattisesti. (Ei lapsia perheessä = itsekäs, ei kristity = ei moraalia, eikä varsinkaan mitään arvoja. Itse tosin olen aina ollut sitä mieltä, ettei kristityillä voi olla todellista moraalia, toimivat vain rangaistuksenpelossa).
Olisi muuten joskus hauska päästä jutustelemaan kanssasi nokakkain. Harmillinen tämä kaupunkiero.
Sumpin juominen muuten (muuten, muuten..) aiheuttaa minulla ainakin kaikkia outoja oireita, varsinkin jos ei juo vettä tarpeeksi. Ja ihan vaan stressikin tietty. Ja sitten on toki olemassa ne kummalliset jyväset sisäkorvassa, niiden epätasapainotilahan tunnetusti aiheuttaa mitä oudoimpia tuntemuksia (ihan tosi lienee vaikka huuhaalta kuulostaakin, tosin selkäkivut eivät varmasti kuulu niiden oireiden joukkoon:))
O.S., no tää on taas niin tätä. Jotkut ihmiset eivät tunnu tajuavan, että blogi ei ole yhtä kuin bloginpitäjä. "Siis niinku mähän en niinku ikinä ajattele mitään muuta ku itteeni ja tuhlaan rahat kenkiin, kun pitäis lahjoittaa lehmii niinku Afrikkaan!!!!11"
Just.:)
Olisi kiva tosiaan nähdä livenä, pitäisi muutenkin tehdä retki länteen.
Joo, ei tuo kramppaus oikein kahvistakaan voi johtua. Stressi on luultavammin syynä, kun mitään fyysistä vikaa ei löytynyt.
Selkävaivat (jos nyt unohdetaan se kuvotus) ovat käsittääkseni tosi pirullisia ulkopuoliselle todeta, vaikka kuinka olisi lääkäreitä. Meinaan siis että se ei välttämättä todellakaan ole korvien välissä, vaikkeivat ne osaisikaan sanoa mitä se on. Selkävaivathan on juurikin sellainen syy, johon voi aina saikun, tai vaikka sairaseläkeenkin, toivossa vedota juurikin siksi koska on niin pirun vaiea mennä toteamaan onko siellä oikeasti jotain vai ei. Eli en siis tarkoita sanoa että feikkaisit tai kuvittelisit kipusi, van että lääkärit ovat usein pölöjä, ja vaikkeivat olisikaan, niin eivät nekään kaikkea osaa/tiedä.
Vielä jatkan...
Oliko tuolla novitan sivuilla missään niiden pitsikäsineiden kuvaa/ohjetta? En löytänyt...
Sen sijaan kivoja boleroita oli kyllä. Mielistyin siihen taikabolero-nimiseen malliin, mutta ohje vaikutti minulle liian mutkikkaalta (ts. en ensilukemalta tajunnut siitä mitään)
Voi ei, on todella ikävää saada tuollainen diagnoosi. Minulla pääsi itku tk:n päivystyksessä vastaavanlaisessa tilanteessa. Kärsin hirveistä migreenikohtauksista, niin, että jouduin menemään puolenkymmentä kertaa päivystykseen hakemaan apua muutamien viikkojen sisällä. Viimeisellä kerralla vastaanotosta sanottiin, että olisikohan teillä nyt vika kuitenkin korvien välissä...
Niin juu, todella on kun päätä raastaa h...n kipu, mutta siinä paikassa päätin, että nyt riittää. Hakeuduin kunnon asiantuntijalle, joka kirjoitti selvät sävelet kuinka minua täytyy näissä tapauksissa hoitaa. Asiat saatiin järjestykseen ja ainakin näillä näkymin en kärsi luulosairauksista!
Voimia ja tsemppiä sinulle!
onneksi ei löytynyt mitään vikaa sinusta. mutta toisaalta fyysiseen vaivaan yleensä löytyy lääke. jos jotain on korvien välissä, voi olla hankalampaa. kukaan ei voi sitä sieltä vaan leikata irti. rentouttavaa stressivapaata viikonloppua toivottelee täällä päässä yksi paniikkihäiriöinen kuvottelija ja pyörryttelijä.
O.S. kivut yleensäkin on hankalia, niitä ei kai voi usein mitata mitenkään. Lääkäri oli kuitenkin tosi mukava ja ymmärtäväinen, eikä mitenkään vihjannut, että olisin vain luulosairas.
Mä en löytänyt Novitan ilmaisilta sivuilta pitsikäsineiden kuvaa, mutta ne ovat sellaiset vanhanaikaiset verkkopitsikäsineet. Mulla on samantyyppisten hansikkaiden ohjeita 30-luvun käsityölehdissä.
Siniset silmukat, toi on hankalaa, kun ei oikeastaan tiedä kumpi olisi parempi: Se ettei mitään "oikeaa" vikaa löydy vai se, että se olisi jotain lääkkeillä hoidettavaa. Kysymyksessä ei kuitenkaan onneksi ole migreenin tasoinen vaiva. Onneksi!
Mursuliina, uskoisin, että tämä helpottaa, kun opinnot on pulkassa. Toivottavasti jo sitä ennen.
Voi minua arvovapaata kengänostajaa. Justiinsa menin blogissani hehkuttamaan vahinko-ostostani, kun piti perheelle ruokaa ostaa.
Miekin heti ajattelin, että raskaanahan tuo on. Ja tunnistan tykytysjutun. Saan kahvin liiasta juonnista rytmihäiriöitä tai jotain.
Boleroideat ja suunnitelmat ovat kivoja.
Ehkä se on siellä korvien välissä, siis tarkotan nyt sillä sitä, että nykyinen elämä kiireineen ja pitää tehdä- pakkotouhuamisineen jäytää ihmistä todella hirveesti. Aina sitä ei itse heti ees huomaa, mitä touhuaa.
Itse hain apua pahoinvointiini (stressistä johtuva) lääkevoimistelijalta, joka opetti minulle barbeque-liikesarjan, jonka teen aikas usein ja voin hyvin. Laitan tähän lenkin mukaan (se on tosin ruotsiksi). Luonnossa kävely on myös hyvä lääke sekä sielulle että ruumiille.
http://www.yrsel.com/portal/content
/view/65/
Sanni, tuolla logiikallahan se menee: Kun esittelet kenkiä blogissasi, niin jätät ruuat perheellesi ostamatta (koska et esitellyt niitä blogissasi).:)
Sinilga, kiitos linkistä, pitää tutustua!
Jos sinulla on langanjämiä, tee niistä 20x20 cm tilkkuja ja lähetä Vaaka ry:lle, joka ompelee tilkuista peittoja peitottomille. Minullakin on viides tilkku menossa :)
http://www.siterunner.fi/tilkkupeitot/tekstisivu.tmpl?navi_id=226
Kokeilin tuota pitsisormikkaiden ohjetta. varsi onnistui, mutta sitten tökkäsi n. kerroksella 6. Pitää perehtyä viikolla malliin uudestaan. "Virkataan spiraalina" ei mennyt jakeluun kerralla.
Inana, minulla on jo kasa lankoja vaakatilkkuja varten, mutta kalliita villasilkkisekoitteita en haluaisi peittoja varten käyttää. Muuten tilkkutoiminta on hauskaa ja vielä hyödyllistäkin!
Inkeri, joo, mulle on ihan liikaa, jos koko ajan joutuu tiiraamaan ohjetta.
Odotan kovasti kuvaa hameestasi, se on varmasti hieno. Neulehame himottaisi minuakin kovasti.
On myös hirmuisen hauska lukea noita 50-luvun ohjeita naisille! Taannoin katsoin Ranskassa muuttumisleikkiohjelmaa, jossa muuttujanaista opetettiin olemaan aito "femme fatale": ei saa ikinä avata autonovea itse, ja autosta kadulle pitää laskeutua sirosti, jalat yhdessä ja nilkkoja ojentaen. Ei tarvitse siis mennä ihan 50-luvullekaan viihdykkeen perään...
Laura, kuvia on tulossa, kunhan kuvaaja ja minä olemme samassa paikassa valoisaan aikaan. Tähän vuodenaikaan kuvaaminen vaatii sumplimista.
Lähetä kommentti
<< Home