Kirjoittamisen aloittamisen vaikeudesta

Kun on ollut kesän tekemättä oikeastaan mitään järkevää ja kasvattavaa, on hankala päästä taas vauhtiin tieteellisen tekstin tuottamisessa. Kesällä olen kirjoittanut vain näitä hömppäpäivityksiä. Outoja lauseenjärjestyksiä, ylipitkiä virkkeitä, sulkeita ja huutomerkkejä ei kannata kauheasti viljellä, jos haluaa olla edes hiukan vakavasti otettava. Toisaalta en jaksa tieteellistä jargonia ja kieltäydyn käyttämästä muunmuassa sanoja diskurssi ja konstruktio. Miksi sanoa vaikeasti, jos voi sanoa helpommin? Mieleeni muistuu yksi merihistorian kurssilla lukemani 12-sivuinen essee, jonka tieteellisen runokielen olisi hyvin voinut tiivistää noin kahteen sivuun.

En ole lukenut oma alan tieteellistä kirjallisuutta koko kesänä. Vaikka olisi kyllä pitänyt. Haluaisin kirjahyllyyni Bergin julkaisemia teoksia, esimerkiksi Material Memories, The Clothed Body ja Why Women Wear What They Wear voisivat saada ajatukset taas oikeille raiteille. Täytynee käyttää tämä vapaapäivä hyvin ja lähteä kirjastoon etsimään luettavaa.

Kaikki tuntuukin järjestyvän jouhevasti: Kurssin, josta valitin pari postausta sitten, voikin suorittaa lukemalla 440 sivua kirjatenttiin. En vain ollut vielä viidennen opiskeluvuoden syksylläkään oppinut lukemaan Weboodia. Juuri näin.

Hullu nappitäti täällä taas!

Meniköhän nyt jo vähän yli?


Omasta mielestäni nämä rannekkeet on tietty tosi söpöjä. Tosin näiden kanssa melkein kuuluisi käyttää punahilkkamaista viittaa. Se taas voisi näyttää varsin pelottavalta tämän pituisen naisihmisen päällä.



Rannekkeet ovat huovutettua villa-/ merinovillasekoiteneulosta. Koristeena on puuvillapitsiä ja nappeja.

Valitusta, osa 5000

Hoh, lupasin jotain asiapitoisempaa tässä postauksessa, mutta koska Blogger ei taaskaan suostu lataamaan kuvia, jatkan ei-asiapitoisella linjalla.

Voisin rutkuttaa hieman asiasta, josta ei ole tarvinnut rutkuttaa neljään kuukauteen. Puhun siis tottakai säästä, tarkemmin sanottuna syksyn tulosta. Lämmitystä ei ole vielä taloyhtiössämme suvaittu laittaa päälle ja se tarkoittaa sitä, että istun kotona villasukat ja villaiset tossut jalassa. Lisäksi päälläni on normaalit arkivaatteet, mohairvillatakki ja läppäri sylissä lämmittämässä. Nenä, sormet ja varpaat ovat silti viileät.

Kai se on pakko uskoa, kylmä tulee taas. Rutkunrutkun. Kuulaat ja kirpeät syysaamut ovat teoriassa kivoja, mutta eivät käytännössä, kun pitää laittaa vaatteita niin kamalasti päälle. Rutkun. Tosin nyt voi rauhassa suunnitella kivoja polvipituisten villasukkien malleja, mutta milloinkohan mä ehtisin niitä sukkia toteuttaa? Ensi vuoden puolella? Rutkun.

Voisin vähän rutkuttaa opinnoistakin: Miten kurssista, joka sisältää noin kymmenen luentokertaa ja luento- ja kirjatentin, voi saada vaivaiset puoli opintoviikkoa?! Kun taas kulttuurientutkimuksen laitoksella yhden kirjan tenttimällä saa yhden opintoviikon. Ei ole reilua. Tiedän, omaksi parhaaksenihan minä sen kurssin käyn, mutta sitä tekemistä tuntuu olevan liikaa. En jaksaisi. Tuo gradu ja viisi hajanaista opintoviikkoa pitäisi nyt vain saada raavittua kasaan. Aika tuntuu vain menevän johonkin ihan muuhun. Rutkun.

Voisin olla harrastava kotirouva. Lupaisin olla valittamatta (ainakaan paljoa).

Suomalaisesta alkoholikulttuurista

Törmäsin sitten vihdoin urbaanilegendaan "kahden päivän kankkunen" ja todistan nyt väkevästi, että sellainen tila on olemassa. Mutta ei se mitään, lauantaina oli veikeää. Seuraavalla kerralla sitten juon pelkästään viiniä, että on veikeää vielä aamullakin. Pakkoko sitä on ruveta äijäilemään.

Koska tämä bloginpitäjä tuntee myös vastuunsa, on pakko linkata blogistaniaa kuohuttaneeseen kampanjaan:
Itse kampanja
Aloite kampanjaa vastaan

Itse rupean nyt suunnittelemaan huoneentaulua, jossa voisi lukea vaikkapa: Viinan pelko on viisauden alku tai Kohtuus kaikessa. Jopas näyttäisi hyvältä ristipistoin tai laakapistoin pellavalle kirjottuna.

Seuraavassa postauksessa lupaan palata asialinjalle.

1979

Vuonna 1979 tapahtui ilmeisesti jotakin muutakin merkittävää kuin minun syntymäni:



Hämmentävää. Huomaa varsinkin taustatanssijat.

Via YLE

Almost cute overload

Mietin vain, että missä vaiheessa kyllästyn pitsiin, nappeihin ja villaan?


Toivottavasti en ikinä. Uutta pitsinappivilla -juttua tulossa!

Jos joku ei ole vielä käynyt Cute Overload -sivustolla, niin nyt on paras käydä. Omia suosikkejani ovat kuvat siileistä.

Käsityö-/lifestyle -blogi Nest Decorating on myös visiteeraamisen arvoinen. Keijukruunut ovat ihania ja niin söpöjä.

Pitää myös todistella itselleen (ja muille), että kyllä minustakin pieni martta löytyy: Kävimme keräämässä loput mummolan viinimarjat talteen. Mikseivät mustikat voi myös kasvaa tertuissa?

Vyötiäistakki

Tällainen siitä sitten tuli:


Lanka on kesäkuinen kirpparilöytö (kymmenen kerää/10€). Mayflowerin ColorSpun-langasta (100%puuvillaa, 150m/50g) tuli uusi ihastukseni, harmi vain että lanka on luultavammin 80-luvulta. Minä niin haluaisin samasta langasta ehkä topin ja hameen. Nyyh. Ei kenelläkään sattuisi olemaan lankaa kaapinpohjalla?



Lankaa meni alle 400 grammaa. Neuloin slubimaista lankaa nro 3:n puikoilla ja pinnasta tuli sittenkin reikäinen. Alunperin olin ajatellut neulepinnasta sileää, mutta mallitilkussa se ei oikein sykähdyttänyt (suunnitelma heinäkuulta). Tikrun Armadillo-sukista oli jäänyt mieleen epätasaisesti oikeilla ja nurjilla kerroksilla raidoittuva pinta, päätin siis kokeilla sitä takissa. Ja sehän toimi! Tikrun sukat saivat siis kaiman neuletakista.



Hihansuiden koristeena on satiininauhaa, mutta ne voi ottaa poiskin: Nauhakujissa on kuminauhat, jotka pitävät hihansuun ryhdissä. Napit ovat helmiäistä.

Napinläpilistan kanssa oli ongelmia: Lanka on niin lötköä, että ensimmäinen napinläpilista meni purkuun. Toinen on ihan ok, mutta edelleenkin lista vähän "lötköttää" (mutta hei, tämähän on käsityötä!).


Ja hei, en oikeasti vedä vatsaa sisään tässä kuvassa!

Olen lopputulokseen kuitenkin todella tyytyväinen. Todennäköisesti tämä nousee toiseksi suosikkitakikseni. Nykyinen ehdoton suosikkini on ruskea puuvillatakki viime elokuulta.

Kurkistus

Se on valmis ja mukavin ja kaunein!


Näytän takissa jättiläisvyötiäiseltä.:) Lisää kuvia, kunhan ehdin.

Keksi otsikko

Pahoittelen jatkuvia päivityksiä, Blogger (tai Webol) on toiminut oudosti tänään ja ei suostu enää lataamaan kuvia eikä julkaisemaan postauksia. Pahoittelen myös minusta johtumattomia haamupäivityksiä Blogilistalla. Mä en jaksa tietomatekniikkaa, kun se ei toimi!

Liityin sitten minäkin Siren ideoimaan 10% -projektiin. Tarkoituksena on siis pudottaa lankavarastonsa painoa ja myös omaa painoa kymmenen prosenttia.



Neulomiseen sopivaa lankaa minulla on omaan käyttöön tällä hetkellä noin 26 kiloa. Siitä olisi tarkoitus saada pois jouluun mennessä tuo kymmenen prosenttia, eli 2,6 kiloa. Omasta painostanikin olisi hyvä saada kymmenen prosenttia pois, kiloja kun tuntuu kerääntyvän vaivihkaa. Mitään tekemistä sen kanssa ei tietenkään ole nauttimillani herkuilla... Kokemuksesta tiedän, että oman painon pudottaminen tulee olemaan paljon hankalampaa kuin lankavaraston pienentäminen.

Lisää Nappimörkö -rintarosseja!

Tässä näitä taas olisi:

Nro 1 ja 3 varattu, nro 2 myyty


Nro 4,6,7 myyty, nro 5varattu


Nro 8, 9, 10 myyty

Nämä ovat sitten varmaan viimeiset nappirossit pariin kuukauteen. Jos rintarossit kiinnostavat, laita sähköpostia: mielitty at gmail piste com .

Neulesuunnitelmia

Project Spectrum on mennyt viime aikoina vähän ohi. Itse asiassa en ole uhrannut ajatustakaan tälle elokuun alussa alkaneelle värikaudelle. Nyt kyseessä olisi ruskeita, oransseja ja violetteja juhliva kahden kuukauden kausi.

Nyt minulla sitten on suunnitteilla kaksi ruskeaan kategoriaan menevää neuletakkia. Lisäksi ruskea neulehame on ajatustasolla.



Finlaysonin Karoliina-langan löysin tällä viikolla kirpparilta. Olen koko kesän ajan harmitellut, kuinka nykyään ei tunnu löytyvän erikoisempia puuvillalankoja. No nyt löysin ja vielä edullisesti! 450 grammaa lankaa maksoi yhteensä viisi euroa. Kirpparikierroksella oli muutenkin kivaa, teimme hyviä löytöjä. Olen jopa pohtinut erillisen "Kirpparilla"-blogin perustamista, kun löytöjä olisi aina kiva esitellä.

Takkimalli syntyi langan myötä:


En ole ihan vakuuttunut tämän mallin onnistumisesta, haluaisin siihen 1930-luvun neuletakkien henkeä. Pelkään, että lopputulos on enemmän 1980-lukua korostetuine olkapäineen ja liiallisine nyppyineen. Mutta katsotaan. Ainakin lanka on niin paksua, että pintaa syntyy hetkessä.

Erilaisia nyppyjäkokeiluja, oli yllättävän vaikeaa löytää juuri tälle langalle sopiva malli:


Haluaisin ruskeasta Kitten Mohairista vähän juhlavamman takin:


Ongelmana on, että olen löytänyt täydellinen neuloksen, mutta sen rakenne tulee näkyviin vain valoa vasten. Ei auta isommat puikot, neulos taitaa sopia vain eri tyyppiselle langalle.:( Jatkan neuloksen etsimistä. Tähtimäistä pitsineulemallia siis etsitään!



Beige neuletakki on olkapääosuutta vaille valmis. Yleensä teen raglanhihat, koska silloin vartalokappaleen ja hihojen yhdistäminen on todella helppoa. Lisäksi minulle sopivat omasta mielestäni raglanhihat.

Välillä kuitenkin malliin haluaa istutetut hihat:


Istutettujen hihojen suunnittelu onkin sitten stressaavampaa, siinähän tarvitsee oikeasti laskea silmukoita ja kerroksia. Usein joutuu purkamaan kerroksen siellä sun täällä, ja tämä ottaa aivoon, kun neule on loppusuoralla ja sen haluaisi saada vain valmiiksi ja päälle.

Olen yrittänyt tsempata itseäni sillä, että yksittäiset, uniikit neuleet ovat oikeastaan aina prototyyppejä. Niissä kokeillaan ratkaisuja ensimmäistä kertaa ja purkamista ei kannata ottaa kauhean vakavasti. Yleensä kuitenkin toivon, että olisin sitä ihmistyyppiä, jolle sopii laatikkomaiset villapaidat ilman mitään turhia kommervenkkejä.

Lisää nappikermakakkuja!

Näitä söpöyksiä olisi taas tarjolla:


Nappikermakakku -rintakorut ovat halkaisijaltaan noin 6-7 senttiä ja rossin takana on tukeva lukollinen neula.

Tällä kertaa olen numeroinut jokaisen rossin:



Nro 8 myyty


Numerot 10 ja 11 myyty.


Numero 13 myyty.

Jos rossit kiinnostavat, laita minulle sähköpostia: mielitty at gmail piste com .

Kunniamainintoja

Santtumaarian sirkuksen Sanna nimesi minut Rockin' Girl Bloggeriksi! Kiitos! Laitan tämän eteenpäin Särmälle.



Birlettalta sain taas seuraavan kunniamaininnan. Kiitos! Minä laitan palkinnon eteenpäin Vasilisa the Fairin Matroskinille ja Liivian talon Liivialle.

Keltaista

Jos joku olisi pari kolme vuotta sitten sanonut, että tulen tykästymään keltaiseen, olisin nauranut rumasti päin naamaa.

Mutta näin se vain värimaku muuttuu:

En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.

Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.

Lisää keltaista:

Kotini lähellä Helsingin kaupunki on ilahduttanut alueen asukkaita auringonkukkapellolla, josta voi käydä poimimassa kotiinsa kimpun valoa.

Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:

Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.

Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!

Täällä taas

Puolitoista vuorokautta kestänyt nettikatkos koetteli hermoja (*#&*!!!? Sonera!). Melkein lähdin täältä maalta kaupunkiin yksinomaan netin perässä. Enpä sitten kuitenkaan lähtenyt, vaan käväisin vain läheisessä Malmin "kauppalassa" ostoksilla.

Tein paikallisesta Pelastusarmeijan putiikista söpön löydön, ohdakkeilla koristellun kannellisen lasirasian.



Tuollaisesta lasirasiasta on vaikea sanoa minkä ikäinen se on. Mutta ainakin koristeellinen rasia on hyvä syy ostaa karkkia! Olisikohan pitänyt ostaa jotain perinteisempaa makeista? Marmelaatia tai rintasokeria? Tuohon kippoon sopisivat myös esimerkiksi lusikkaleivät.



Makeisia voi maistella selatessaan 1940-50 -luvun poliittisesti värittynyttä kirjallisuutta. Kirjoissa Isä Aurinkoinen ja kolhoositalous ovat voimissaan. Kirkasotsaista aatetta ei mikään voita!



Nappimöröt paistattelivat suosiossa, kiitos siitä. Toivottavasti käyttäjilleen rosseista on iloa. Uusia Nappimörköjä ilmestynee jossain vaiheessa, tällä hetkellä en uskalla luvata milloin.

Uusin neulottu juttu on tällä hetkellä hetkellä pingottumassa, kuvia siitä huomenissa.

Lampaat kadoksissa

Tänä kesänä helsinkiläiset perinnetyöntekijät eli lampaat ovat hävinneet jonnekin. Haltialassa on ihan muutama hassu jäljellä, Viikistä ei löytynyt pari viikkoa sitten yhtään. Eilen lähdimme siipan kanssa etsimään lampaita vihjeen perusteella Lammassaaresta, mutta sielläkään emme lampaisiin törmänneet. Vasta Herttoniemen Kivinokassa pääsin rapsuttelemaan kolmea pientä villavaa.

Kivinokan lammas:


Suosittelen piipahtamista Kivinokan kahvilassa, josta saa ihania tuoreita munkkeja (1,5€). Lisäksi siellä saa rapsutella lampaita ja ihastella Helsingin keskustan siluettia.

Viikissä törmäsimme toisiin perinnetyöntekijöihin, suomenkarjan edustajiin. Kyllä ne sitten ovat pieniä!


Lammassaareen vievät Vanhankaupunginlahdelta pitkospuut. Sanoisin, että tämä on parasta Helsinkiä:


Lammassaaressa oleva Raittiusyhdistys Koiton talo on komea:


Lammassaari on hieno, mutta aina hieman pelottava paikka: Se tuntuu jääneen tunnelmaltaan muutaman vuosikymmenen taakse, saaren pikkumökeissä saattavat ikkunat olla auki, mutta asukkaita ei näy missään. Kaikkialla vallitsee unenomainen rauha.

Eilisen retken saldo oli hyvä mieli, noin 33 kilometriä pyöräilyä ja kipeä oikea polvi. Kivaa oli!

Nappimörkö -rintarosseja

Nappimöröt ovat pikkuhiljaa lisääntyneet ja vieneet tilaa söpömmiltä serkuiltaan, Nappikermakakuilta! Mörköjen halkaisija on noin 7-7,5 cm ja kahta samanlaista mörköä ei löydy. Rintarossin neula on tukeva ja lukollinen.



Punasävyisiä Nappimörköjä:

Kaikki MYYTY.

Mustanpuhuvia Nappimörköjä:

Alarivin oikeanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.

Sekalaista sakkia:

Ylärivin vasemmanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.

Jos Nappimöröt kiinnostavat, niin minut tavoittaa sähköpostilla: mielitty at gmail piste com .

Vielä Ankkarockista

Oola raportoi Ankkarock-reissustamme kuvin. Kannattaa tsekata parivaljakkomme pituusero.:)

En ole käynyt Ankkarockissa 90-luvun jälkeen ja nyt festari yllätti käyttäjäystävällisyydellään. Festivaalialue oli toimiva, vessoja ja vesipisteitä oli tarpeeksi. Mainio festari näin aikuiseen makuun.

The Gatheringin Annekesta vielä yksi screeniltä napattu kuva:


Anneke jatkaa omaa bändiprojektiaan, Aqua de Annique julkaissee pitkäsoiton nyt syksyllä.

Eilisen euforia

...johtui tästä naisesta ja hänen äänestään.

Iih, Anneke!

Anneke heitti viimeisen keikkansa The Gatheringin kanssa eilen Ankkarockissa. Jatkossa jumalaisella äänellä laulettuja kappaleita voi kuunnella vain levyiltä. Tekisi mieli heittäytyä melodramaattiseksi, mutta ei ehkä tällä kertaa. Lisää viikonlopusta myöhemmin.

Tein Nuolitanssi -huivista ohjeen. Se ja muut tekemäni ohjeet löytyvät nyt omilta, vielä keskeneräisiltä sivuiltani. Siippa rakentelee sivuja pikkuhiljaa.



Jos nyt menisi vaikka ulos neulomaan.

Muutoksia

Sain viikonloppuna kuningasidean vaihtaa työhuoneessa huonekalujen järjestystä niin, että yhdelle seinälle mahtuu yksi kirjahylly lisää. Olen siis taas samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Kirjojen määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt (onneksi!) kirjahyllyn verran, vaan uusi hylly tulisi kirjoille JA käsityötarvikkeille.

Työhuoneen piristämiseen kuuluvat myös kukat:


Keksin hankkia työpöydän yläpuolelle kaksi pientä amppelikukkaa, kääpiökissuksen ja muorinkukan. Nuo simpukka-amppelit (Tarjoustalosta 1,3€/kpl) ovat niin kitschiä, että ne ovat hienot.

Neulerintamallakin tapahtuu jotain:


Aloitin huivin keltaisesta vironvillasta. Saa nähdä mitä tuosta tulee, en tällä hetkellä tiedä onko väri ihana vai aika kauhea.

Päivän piristykseksi suosittelen Kirsi Virtasen ohjelman jaksoa Pirut. Ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti eri uskontoihin ateistin näkökulmasta, jos sellaisesta ei pidä, kannattaa kuuntelu jättää suosiolla väliin.