Hiirenharmaa vai myyränvärinen?

Peruspoolo on valmis:


Klassinen, mutta vähän tylsä, kuuluu tuomio. Toisaalta tiedän että tulen käyttämään tätä neuletta vuosia eteenpäin. Väri on neutraali, malli todella mukava (vaikkakin tuo muodot ehkä vähän liian selvästi esiin, tarttis vähän laihtua...) ja paita on ihanan pehmeä. Ylipitkät hihat ja korkea poolokaulus tulevat tarpeeseen kylmällä säällä. Mulla on varmaan joku trauma liian lyhyistä hihoista, koska kaikkiin tekemiini neuleisiin teen aina ylipitkät hihat, aivan tarkoituksella.



Pooloon kului melkein 700 grammaa Zitronin Cambio-lankaa (50% alpakkaa ja 50% sekoitettua merinoa ja tavallista villaa). Puikot nro 4,5. Neuloin hihat pyörönä, samoin vartalo-osan. Raglan-istutuksen ansiosta puseroon ei tullut yhtään saumaa ommeltavaksi.



Resorit ovat "valeresoreita" eli resorissa vaihtelee sileä neulos ja ainaoikea. Pidän valeresorista kovasti, koska se ei vedä neulosta kasaan samalla tavalla kuin 2o2n-resori. Pidän myös raglan-kavennuksesta, jossa kokeilin uutta kavennustapaa: Kavennusten keskelle jäävä silmukka on neulottu takareunastaan jokaisella kerroksella ja kavennuskerroksilla se on neulottu nurjana, muuten oikeana.

Alpakka ja merino, mikä ihana tekosyy

Laitoin slubipuuvillaisen neuletakin alun jäähylle, koska halusin tehdä välissä neuleen jostain joutuisammasta langasta. Zitronin Cambio (alpakkaa 50%, merinovillaa 50%) kävi tähän projektiin mainiosti.

Miten kivaa onkaa neuloa 4,5 mm:n puikoilla kohtuullisen paksua lankaa (50g/80m), kun neuletta tuntuu syntyvän hetkessä monta senttiä. Ja Cambio on niin ihanan pehmeääkin! Ainoa huono puoli langassa on se, että värikartassa on vain luonnonvalkoista, ruskeita ja harmaita sävyjä. Valitsin tummimman harmaanruskean, joka käy monen muun värin kanssa.

Tähtäimessä on perusvillapaita poolokauluksella. Edellinen samantyyppinen neuleeni on kulumassa kyynerpäistä puhki. Eli kyseessä on oikeastaa päivitetty versio vanhasta neuleesta.

Tänään on ollut vapaapäivä, olen vain neulonut ja katsonut kolme jaksoa Midsomerin murhia. Nyt voisi ehkä harkita ulos lähtemistä, kun siellä ei näytä satavankaan.

Mistäköhän netistä muuten löytyisi ilmaisia kokonaisia äänikirjatiedostoja? Kaipailisin selko-englannilla puhuttua kuunneltavaa.

Jaa, talvi on selvästi tulossa

Postaukseni alkavat olla hieman itseään toistavia, mutta lapastäti täällä taas:


Naapuri näki lapaset ulkoilemassa pihalla ja kommentoi, että olen sitten tehnyt muutamat lapaset talvea varten. En halunnut häiritä hänen mielenrauhaansa, en siis sanonut, että tässä on vain osa tekemistäni lapasista.

Tänään oli ihana virkata ulkona auringonpaisteessa. Dramatiikkaa iltapäivästä ei kuitenkaan puuttunut, sain katkaistua virkkuukoukun!



En ole ikinä katkaissut yhtään ohutta sukkapuikkoakaan (ainakaan muistaakseni), mutta tänään katkaisin 2,5mm virkkuukoukun. Pidän koukkua virkatessa veitsiotteessa, joten koukku joutuu kovemmalle koetukselle kuin kynäotteessa. En muista, että kukaan olisi opettanut minulle kuinka koukkua virkatessa tulee pitää, vaan opettelin tuon ihan itsekseni. Kuinkakohan moni virkkaa veitsiotteella, kynäote taitaa olla aika paljon yleisempi?

Onneksi varastoista löytyi toinen saman paksuinen koukku, ei mennyt siis iltapäivä pilalle. En tietenkään olisi voinut tehdä mitään muuta kuin virkata, kun se olin kerran aloittanut. En, vaikka minulla on noin kymmenen projektia käynnissä.

Tällaisia Riemupyöriä sitä sitten syntyy pikkuhiljaa:


Ensi kerralla toivottavasti jotain ihan muuta. Muut projektit vain tuntuvat edistyvän niin hitaasti.

Viiniä ja villasukkia -etymologiaa

KaSil's haastoi minut kertomaan blogini nimen alkuperästä:

Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi?Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin.

Muistaakseni nimen keksiminen ei ollut mitenkään kovin haastavaa. Halusin blogilleni nimen, joka kertoo minusta. Koska (omasta mielestäni :) ) olen ristiriitainen ihminen, halusin nimen kuvaavan eri puoliani. Minulle oli myös tärkeää, että nimi rimmaa, sen voi lausua vaivattomasti. Viiniä ja villasukkia, eikö rimmaakin hyvin?!

Varsinkin blogia aloittaessani olin kovin tykästynyt punkkuun, joka on edelleen mielestäni mitä mainioin seurustelujuoma. Siitä siis blogin nimen alkuosa. Muuten, punainen Versus on lempparini.

Villasukkia-osuus nimeen tulee taas kahdesta eri suunnasta. Ensinnäkin villasukat perinteinen neulottu tuote, joten sana viittaa käsitöihin. Toiseksi (villa-)sukat ovat mitä mainioin asuste. Pidän monenlaisista sukista, vain nilkkasukat ovat mielestäni todella yök. Johtunee varmaan siitä, että käytän hameita ja minusta nilkkasukat eivät mene minkäänlaisen hameen kanssa. Haaveena olisi neuloa ohuet yli polven -pitsisukat, mutta tämä ei tule tapahtumaan aivan lähiaikoina. Ihastelen sukkia säännöllisesti esimerkiksi Sock Dreams -sivuilla.



Villasukkia ja alastomuutta! Siinäpä vasta olisi blogin nimi... Yllä oleva kuva on hienoimpia tietämiäni muotikuvia. Se on jo 1960-luvulta, valokuvaajan nimeä en harmikseni muista. Kuva on kirjasta Boutique: a '60s Cultural Phenomenon.

Nimimerkkinäni Mielitty on paljon vanhempi kuin blogini. Netissä olen törmännyt muutamaan samaa nickiä käyttävään, mikä on harmillista. Mielitty on muinaisuomalainen unisex-nimi eli nimi oli käytössä niin miehillä kuin naisillakin. Mielitty tarkoittaa ”toivottua” tai ”haluttua”. Käytössä se oli naisen nimenä Hämeessä ainakin 1300-luvulle asti.

En haasta ketään, kertokoon kuka haluaa oman bloginsa nimen tarinan.

Lankashoppailua Tallinnassa

Olimme jo keväällä puhuneet Särmän kanssa Tallinnaan lähdöstä. Kevät meni ja kesääkin ehti mennä, ennen kuin retki saatiin toteutettua. Tiistai sitten olikin täydellinen matkapäivä: Lämmintä ja aurinkoista.

Aamun aloitettimme laiva-aamiaisella. Se on pakko mainita, koska seisovassa pöydässä ihmisten ruokakäyttäytyminen muuttuu niin radikaalisti, lautaselle kerää aina ihan outoja yhdistelmiä. Mitä minä sitten otin? Samalla lautasella oli lettuja, appelsiinimarmeladia, karjalanpiirakkaa munavoilla, donitseja ja sitruunavohveleita. Huomaa ruokien yhteensopivat värit.



Kävimme Tallinnassa "vain" neljässä käsityökaupassa, mutta se oli aivan tarpeeksi. Liann Lõngad -liike oli vanha tuttavuus, sieltä tarttui muiden bloggaajien mainostamaa Titan Woolin ohutta merinovillaa tummanruskeana (hinta 65kr). Ostin myös Titan Woolin paksumpaa merinoa villapaidan verran (29kr/kerä). Rakastan tuota vihreän sävyä!



Seuraavaksi suuntasimme Karnaluks-tukkuun printatun kartan avulla, joka löytyi Marjutin postauksen kautta Kristiinan blogista. Tukku oli helppo löytää ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Tukun valikoima puolestaan oli kaikkea mitä tällainen harakkamainen nainen saattaa kaivata. Kaikille käsitöistä tai esimerkiksi teatteripuvustuksesta harrastaville aivan mahtava paikka.

Ostin tukusta Austermannin mohairia (100kr/10 kerää) ja jotain mystistä englantilaista puuvillalankaa (137kr/10 kerää).



Lisäksi ostin vetoketjuja ja nappeja. Osa vetoketjuista on Abakhan Fabrics -liikkeestä (Tartu Mnt 58). Liikkeessä oli edullisia ompelutarvikkeita, sekalaisia lankoja ja ainakin pellavakangas oli aika edullista.



Satamasta ostin vielä Sadamarketista virolaista villalankaa. Kuvaan piti tunkea myös Novitan Bambu ja Tennessee, jotka taas ostin Malmin Citymarketista alennuksella maanantaina. Tämän viikon lankaostosten saldo on siis yhteensä noin 3 kiloa! Olisikohan pikkuhiljaa lankalakon aika?



Tallinnassa matkatyönä oli hiha tähän takkiin, en ole vieläkään vakuuttunut siitä, tuleeko takista mitään järkevää vai ennemminkin "You knit what??" -osastoa. Katsotaan.

Kuulumisia

Ei täällä mitään tapahdu. Paitsi että zamioculcas (tai zabaglione, kuten sisareni veikeästi sanoo) versoaa uutta lehtivartta. Tapahtuma on kertomisen arvoinen, koska lehtivarsia kasvaa vain pari uutta vuosittain.


Kasvi on todella hienosti tuettu villalangalla...

En ole mikään viherpeukalo, mutta haluaisin olla (kuten haluaisin osata myös sujuvasti puhua viittä kieltä...). Tällä hetkellä pidän huolta itsemurhaviettisestä jukkapalmusta ja jo mainitusta zamioculcaksesta. Haluaisin upean posliinikukkakyönnöksen ja ison peikonlehden, mutta nämä jäävät haaveeksi kunnes löydän oikean pysyvän kodin. Posliinikukkaa olisi typerää laittaa kasvamaan seinää pitkin, jos ei tiedä kuinka kauan samassa osoitteessa asuu.

Voisin tietysti myös laittaa kuvan lapasvuoresta, jonka kanssa puuhailen. Mielitty-lapasia on syntymässä, Suomen talvi kun on edessä ennemmin kuin arvaakaa. Pessimismi on ihan parhautta, silloin ei ainakaan pety.

Olen ollut neljä päivää herkkulakossa. Koko ajan on ärsyttänyt ihan kaikki. Nytkin, kuten yllä olevasta valituksesta varmaan huomaa. Tänään kyllä pidän karkkipäivän, ostan ainakin 300 grammaa karkkia ja syön kaiken kerralla.

Perheen musta lammas

Nappikermakakku-perheen musta lammas kuvan alanurkassa:


Tuollainen musta Nappikermakakku-rintarossi on vähän enemmän rokrok, kuin über-söpöt pastelliset toverinsa.

Nappikermakakkuja syntyy pikkuhiljaa:

Uuden ompelukoneen sisäänajoa

Tein eilen ja tänä aamuna lompakon/meikkipussin ja laukun protot tullakseni sinuiksi uuden Berninani kanssa. Kokeilin erilaisten kankaiden yhdistämistä, eri paksuisia saumoja sekä erilaisia mittasuhteita.Miten mukavaa onkaan ommella, kun ompelukone toimii paremmin kuin hyvin.

Tosin paksua vanhanaikaista metallivetoketjua ommellessani kone vähän nikotteli, mutta ompelinkin ketjun nopealla (laiskalla) menetelmällä. Niin lompakossa kuin laukussakin on puuvillavuori, laukussa myös sisätasku.

Päädyin laukussa ruskea-vaaleanpunainen -yhdistelmään, vaikka se taitaakin olla jo vähän passé.;) Laukku täytyi ehdottomasti koristella napein.



Tarvitsin myös uuden passilompakon edellisen lompakon sanottua itsensä irti. Päätin tehdä lompakon ylityttömäisistä kankaista.

Beigen puuvillatakin suunnittelua

Ostin muutava viikko sitten kirpparilta langat neuletakkiin, kun halvalla sai. Lankaa on puoli kiloa ja se on puuvillaksi höttöistä ja kevyttä. Tästä voisi vetään johtopäätöksen, että lanka on myös riittoisaa. Jatkossa saamme nähdä, että onko luulo tiedon väärti.



Toivon hartaasti, että lanka riittää tämänlaiseen takkiin:


Mallitilkun alun neuloin 3,5mm puikoilla, mutta oli pakko vaihtaa puolta numeroa ohuempiin, kun tuosta tuli aivan verkkoa. Puudun varmaankin jossain vaiheessa sileään neulokseen, mutta ainakaan vielä en ole keksinyt, että mitä muuta neulosta käyttäisin. En haluaisi mitään verkkomaista pitsiä.



Jos lanka olisi ollut tiiviimpää ja ei niin hauraan oloista, olisi se ehkä halunnut Aune-hameen tyyppiseksi vaatekappaleeksi.

Lupasin itselleni kesäkuun alussa, että pidän kesäkuun lomaa opinnoista. No nyt on heinäkuu jo hyvin aluillaan ja eipä opinnot kiinnosta, ei. Pitäisi ehkä tehdä jonkilaista aikataulutusta, että muuttuisi hieman konkreettisemmaksi tämä opiskelu. Aivoloma on vain niin kivaa.

Hankintoja

Tällainen muutti vihdoin meille tänään:


Ja muistutukseksi vain itselle: Ompelukoneen raahaaminen läpi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja kävellen ei ole ehkä fiksuin idea.

Olen tänään ollut yhtä innoissani ompelukoneestani kuin teinipoika viritetystä mopostaan. Tosin en ole ehtinyt vielä ommella mitään, kun otin tuossa neljän tunnin päiväunet. Olen sen jälkeen vain hiplaillut konetta ja järjestänyt tarvikekaapin ja katsellut kankaita. Huomenna sitten ompelemaan, kunhan ensin keksisi mistä aloittaa!

Muutakin kivaa sain (tai tosin kaiken omilla pennosillani ostin) tänään, koska postilaatikosta löytyivät nämä:


Vaikka Japani minua ei muuten innostakaan, niin maassa tehdään kyllä maailman ihanimmat ompelu- ja askarteluoppaat. Lempparini kirjoista on oikeanpuoleisin, The Comfortable Days. Kirjassa on aivan iiihania ideoita yksinkertaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Tilasin kirjat Yes Asia -sivuston kautta. He lähettävät kirjat ilman postikuluja.

Turuus

Olimme viikonloppuna Turussa Keskiaikaisilla Markkinoilla. Tosin vietimme aika myös Turun linnassa ja linnaleirissä.

Linnaleirissä kinnasta neulaamassa:


Kuten kuvista näkyy, en sitten saanut ikinä ommeltua niitä hihoja päällysmekkoon. No, hihat ja kainalokiilat on kuitenkin leikattu, jos ne jossain vaiheessa haluan pukuun kiinnittää (eli ei varmaan ikinä). Päällysmekko on Herfjolnes 39 -tyyppinen, mutta käytin inspiraationa myös tätä sivustoa.



Päällysmekon kangas on rohdinpellavaa ja värjätty teollisin värein. Saumat ovat katesaumat, vaikka Grönlannista Herfjolnesista löydetyissä vaatteissa ei (kai) ole katesaumaa käytetty. Meillä pohjolassa katesauma on kuitenkin ollut käytössä ainakin 1100-luvulta 1700-luvulle.

Alusmekko ei ole keskiaikainen, vaan aikaisempi, Euran muinaispuvun alusmekon malliin tehty. En nyt jaksa tässä alkaa jossittelemaan Euran alusmekon leikkauksen oikeellisuutta, mutta erikoinen se on.

Päähineeksi kiedoin pellavaisen liinan (koko 110x110cm). Kyseinen huivin kietomistapa esiintyy aika usein keskiaikaisissa kuvituksissa, mutta en tiedä kietomistavalle mitään varsinaista nimeä. Pitäisi jossain vaiheessa ehtiä huolittelemaan huivin reunat.

Keskiaikaiset markkinat olivat ihan hauska kokemus tavaratarjontansa osalta. Ostin kauniin puukon ja lankaa Juulilta. Löysin myös kauan etsimiäni kulkusia vyötä koristamaan. Kuvia tuotteista ei ole, kun siippa takavarikoi kameran muistikortin minun tuhottuani kamerasta hänen kuviaan. Ihan oikein minulle.:)

Muutama linkki vielä lopuksi:

• Neulakko, suomalainen keskiajan kädentaitoihin keskittynyt sivusto. Löysin tämän pari viikkoa sitten ja en voi olla muuta kuin ihastunut!
• Turun yliopiston Tekstiiliprojektin sivut, josta löytyy mainioita viitteitä historiallisia tekstiilejä käsitteleviin kirjoihin.
• Jos haluaa ihastella asiantuntevia keskiajan arkipäivän elävöittäjiä, niin Marca brandenburgensis anno domini 1260 -ryhmän sivut ovat hyvä paikka. Kuvia löytyy paljon ja ryhmän agenda tuntuu todella mielekkäältä.

Ensi kerralla jotain aivan muuta kuin historiallisia vaatteita.