Se kuuluisa viime tinka

Eli tällä viikolla olen kiroillut keskiaikaisen (noin 1400-lukua) päällysmekon kanssa. Mekko on ollut muutaman kuukauden jo mielessä, kangas on ollut valmiina ainakin kaksi vuotta, mutta jotenkin sain leikattua kankaat vasta viikko sitten maanantaina. Ompelun sain luonnollisesti aloitettua vasta tällä viikolla. Onneksi työnantaja on suhtautunut ompeluuni työaikana ymmärtäväisesti.:) Vielä pitäisi ommella mekkoon lyhyet hihat.

Huomenna aamulla on kyllä valmista, kun suuntaamme Turkuun keskiaikaisille markkinoille. Otan mukaan pajukorin, jonka mieluusti täyttäisin kaikilla markkinatuotteilla, jos vain budjetti sallisi.

Lapastehdaskin toimii pikkuhiljaa, viikon alussa laitoin lapasia punaiseen värikylpyyn. Harmillista, kun värit eivät toistu kuvassa tarpeeksi syvinä.

Neulakinnastekniikasta

Paikassa, jossa vietimme juhannusta, oli paljon katajia. Siksi uskalsinkin pyytää isänniltämme yhtä katajanoksaa neulakinnastekniikan neuloja varten. Heille neulakinnastekniikka ei ollut ennestään tuttu, joten lupasin tehdä selvityksen neulakinnastekniikasta tänne.

Eli katajasta olisi tarkoitus tehdä tämän tyyppisiä neuloja:


Vasemmanpuoleinen on katajaa (ainakin tietääkseni) ja oikeanpuoleinen poronluuta. Neulat ovat melko pitkiä, niiden pituus on 10,5-11 cm. Vaikka minulla onkin jo nämä kaksi neulaa, ajattelin kokeilla uteliasuuttani neulantekoa itse. Neulojen alla kuvassa on neulakinnastekniikalla neulattu pariton sukka.

Neulakinnastekniikka on tuhansia vuosia vanha tekstiilitekniikka, joka on ikävä kyllä jäänyt unohduksiin. Suomessa tekniikka on ollut yleisesti osattu vielä 1900-luvun alkupuolella Karjalassa. Kuten tekniikan nimi suomeksi kertoo, neulakinnastekniikalla on yleensä tehty kintaita, mutta tekniikalla on tehty muitakin vaatekappaleita. Esimerkiksi roomalaisajalta Egyptistä on löytynyt värikkäitä neulattuja sukkia.

Tekniikkaa nykyään pidetään pääasiassa pohjoismaisena tekniikkana. Siitä kertovat englanninkielisessä maailmassa käytetyt nimitykset, mm. nålbinding ja naalbinding.

Alunperin tekniikan minulle opetti Muolaassa vuonna 1915 syntynyt mummoni. Tekniikalla tehdyt kintaat ovat mummoni mukaan parempia työkäsineitä kuin neulotut lapaset. Tekniikka hankala oppia kirjoista, koska tekniikka on kolmiulotteinen ja yhtenä "työvälineenä" käytetään vasemman käden peukaloa.

Tällä hetkellä taloudestamme löytyy vain kaksi valmista neulakinnastyötä:


Edessä on minun harmaat kintaani, joissa on samatyyppinen koristelu kintaansuussa kuin Kansallismuseosta löytyvässä neulatussa fragmentissa (joka on löydetty muistaakseni Tuukkalasta). Taaempana on siipalle tekemäni kintaat.

Neulakinnastekniikoita on itseasiassa useampia erilaisia. Tavat eroavat toisistaan sen mukaan monenko langan yli tai ali neula pujotetaan ja monessako vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin melko samannäköinen eri tekniikoista riippumatta. Itse neulaan yleensä suomalaisittain (kaksivaiheinen tekniikka), mutta olen kokeillut myös venäläisittäin neulaamista (kolmivaiheinen tekniikka). Venäläisittäin pinnasta tulee tiiviimpi kuin suomalaisittain neulattaessa. Yllä olevan kuvan harmaat lapaset on neulattu suomalaisittain, vihertävät taas venäläisittäin.

Jotenkin neulakinnastekniikka on sellainen käsityötekniikka, joka aiheuttaa minulle paljon keskeneräisiä töitä:


Tällä hetkellä kesken ovat polvisukat, roomalaistyyppiset varvassukat siipalle ja kahdet lapaset itselleni. Pelkään, ettei näistä tule ikinä valmista.


Lopuksi vielä linkkivinkkejä, jos tekniikka kiinnostaa:

• Neulakinnastekniikkaa opettava Krista Vajanto on tehnyt gradunsa suomalaisista, erityisesti Eurasta löytyneistä neulatuista kintaista. Vajannon sivuilta löytyy koko gradu ja sen lisäksi todella hyvät videot tekniikasta.
• Kuvarikas sivusto neulakinnastekniikasta.
• Linkkejä ja kirjallisuutta tekniikasta.
• Tekniikasta Ukonvakka ry:n sivuilla.
• Tarja Krögerin sivut aiheesta.

Juhannus

Juhannus-viikonloppu oli todella mukava, paras varmaan ikinä! Oli hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja lasiinkaan ei syljetty. Paikkakin oli mitä pittoreskein.

Kuvia aattoillalta Karjalohjalta hieman ennen puoltayötä:

Pimp my työtuoli

Eli tuunaustuokio -sarja jatkuu vihdoin.

Ihastuin eilen kirppiksellä ihanaan perustuoliin ja se lähti salakavalasti mukaani:


Puurakenteet ovat kunnossa, tuoli on todella mukava istua. Istuinosa on niin syvä, että tuolilla voi hyvin istua risti-istunta -asennossa. Tuolin puupintojen kulumat eivät minua haittaa, pänvastoin. Tuolin kankaalle oli vain tehtävä jotain. Vaikka kangas olikin ehjä, halusin jotain tyttömäisempää!

Tällainen siitä sitten tuli:

Kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee yksityiskohdatkin.

Istuinosan kangas on rohdinpellavaa ja kiinnitin siihen käsin ommellen pari joskus kirppikseltä ostamaani pitsiliinaa. Istuinosaan kankaan kiinnitin nitomalla, istuinosasta tuli näin siisti. Jotain hyötyä on siis kankaan pingoittamisen opettelustakin!

Istuinosa on tuolista irti, mutta se on sen verran tukevasti kehikossa, että en kiinnitä sitä nauloilla. Näin on jatkossa helpompi vaihtaa istuinkangasta, tämä ensimmäinen vaalea versio ei luultavammin ole kauhean pitkäikäinen (heitän kuitenkin jotain ruokaa tuolille tms.).

Selkänojatyynyn kangas on monta vuotta kaapissa marinoitunutta Designers Guildin pellavakangasta, vanhan työpaikan luontaisetuja. Kangasta on vielä jäljellä ja varmaan vaihdan jossain vaiheessa istuimeenkin saman kankaan.



Selkänojatyyny on kiinnitetty söpöillä rusettinauhoilla selkänojaan:


Nyt alan keskittyä juhannuksen juhlistamiseen. Luvassa on hyvää seuraa, viiniä ja todennäköisesti hyvää ruokaakin.

Pinkit tossut

Jos on ylimääräisiä jämälankoja, niin niitä voi mainiosti upottaa virkattuihin tossuihin tai lapasiin.



Jämälankoja tähän projektiin sain tosiaan käytettyä, tossut painavat yhteensä 180 grammaa! Neuloin (tai siis tottakai virkkasin, kuten kommenteissa h. korjasi) samanaikaisesti kahdella langalla, toisena lankana oli koko ajan paksu Pirkkalanka, toisena ohut Pirkka tai joku vastaavan paksuinen lanka. Käytin nro 3,5 virkkuukoukkua eli pinnasta tuli aika jämäkkä. Tossujen pohjiin voisi kyllä vielä laittaa nahkapaikat kulutuksen estämiseksi ja pidon varmistamiseksi, kuten edellisen postauksen kommenteissa vinkattiin. Tein pienet tupsut tossujen taakse, kun tossut tuntuivat muuten vähän tylsiltä.



Tossujen alla poseeraa uusin kirppiskangaslöytöni, joka kumman hyvin sopii tossujen värimaailmaan. Pinkkiä, sinappia, vihreää ja valkoista, mikä mainioin väriyhdistelmä. Tosin en ehkä käyttäisi tuota kangasta kuitenkaan verhoina, voisi tulla hieman levoton olo.

Olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut 1960-70 -luvun puuvillasatiinikankaisiin. Ne ovat vahvoja ja niissä puuvillakuidun kiilto tulee todella kauniisti esiin. Puuvillasatiiniin törmää kuitenkin harvemmin kuin palttinasidoksisiin kankaisiin.

Kesäistä eloa

Aloitin pääasiassa kaikenlaisista langanlopuista tosi kesäisen projektin: Virkatut sisätossut.

Meillä kotona lattiat ovat kesälläkin niin kylmät, että villaiset virkatut tossut tulevat aivan tarpeeseen. Innostuin eilen virkkaamaan niin, että unohdin melkein mennä nukkumaan. Mistä voi johtua, että tykkään valvoa silloin kun olen yksin kotona? Kun siippa on kotona, niin menen suhtkoht aikaisin nukkumaan, vaikka voisin valvoa ihan rauhassa makuuhuoneessa tai työhuoneessani. Omituista. Nyt joku keittiöpsykologi voisi ottaa kantaa.

Seuraava keskustelu käytiin tänä aamuna neulenörtin ja tietokonenörtin kotona:

Minä: Nii virkkasin viime yönä niin innokkaasti, etten malttanut käydä nukkumaan.
Siippa: Hä, ai mitä?!
Minä: Virkkasin virkkasin.
Siippa: Ai, mä kuulin irkkasin.

Siipan järkytys on perusteltua, koska minä en ole irkkauksesta perustanut.:) Näin eri alojen nörttien maailman kohtaavat.

Nuolitanssia

Otsikko kuvaa uusinta huiviani, jossa näen nuolenkärkiä.

Nuolitanssi siis:

Huivi on aika tavallinen malliltaan ja kuvioinniltaan. Se on kuitenkin ensimmäinen suunnittelemani ei-kolmiohuivi. Tarkoitus oli saada aikaan juhlavan näköinen huivi ja kyllä tuo malli minusta toimii. Päihin olisi tietysti voinut suunnitella näyttävämpää pitsineuletta, mutta "hammastus" huivin päissä on ihan hauska.

Huivin lanka on Knit Picksin Alpaca Cloudia (Väri: Iris, 400m/50 grammaa) eli baby-alpakkaa. Menekki oli 95 grammaa. Alpaca Cloud on ihanaa lankaa ja onneksi minulla on sitä vielä toiseenkin huiviin, tosin eri väriä. Huivin tikuttelin nro 3 pyöröpuikoilla. Ennen pingottamista pelkäsin huivista tulevan todella pienen, mutta pingotuksessa se levisi valtavasti ja siitä tuli aivan sopivan kokoinen minunlaiselleni hirven kokoiselle naiselle. Pingotuksen jälkeen huivin pituus on 180cm ja leveys 55cm.

Huivin kanssa kuvissa esittelen jo viime kesänä aloittamaani mekkoa. Löysin mekonraakileen viime sunnuntaina siivotessani ja tänään tein sen aamulla loppuun, toisin sanoen ompelin vetoketjun paikalleen (tämä kuvaa juuri yleistä saamattomuuttani).

Kangas on pellavapuuvillaa Matan Tekstiilistä ja koristeena oleva pitsi on isotätini (tai mummini?) virkkaamaa. Ei minulla riittäisi ikinä hermo tuollaisen pitsin virkkaamiseen. Värjäsin kankaan ja pitsin saman sävyiseksi ennen mekon ompelua. Mekon malli on ehkä vähän "äitiysmallia", mutta ainakin siinä on mukava liikkua. Ei purista eikä kiristä!:)

Pitää taas kerran mainostaa Matan Tekstiiliä, koska se on kangaskauppa jonka harmillisen harva tietää. Kauppa on melko pieni, mutta sieltä löytyy hyvä valikoima luonnonkuitukankaita, erityisesti puuvillaa, pellavaa ja villaa. Hinnat ovat liikkeessä kohdallaan.

Keltainen aalto ja vähän muutakin

Vaikka nyt onkin menossa Project Spectrumissa aivan muut värit (eli punainen, musta ja metallivärit) täytyy nyt hehkuttaa keltaista. Viimeisen vuoden aikana olen epäilyttävästi alkanut pitää minulle oudoista väreistä, kuten lämpimistä vaaleanpunaisista, myös lämmin keltainen on noussut yhdeksi suosikikseni.



Väriä löytyy esimerkiksi kesäpaidasta ja siskon tekemästä kaulakorusta. Kaulakoru on nyt ihan suosikkini, en tiedä mitä hopeinen "kilpi" tykkää hiplailusta, mutta sitä on kiva hiplata peukalolla ajatellessa. Keltaiset kivet ovat nk. hunajajadea.

Katseeni kiinnittyy aivan eri tavalla keltaisiin ja oransseihin asioihin kuin ennen. Pari päivää sitten kirpparikierroksella silmäni osuivat keltasävyisiin kankaisiin. Tarvitsen aivan välttämättä keltaisen kesälaukun.



Keltaiseen pukeutuvia ihmisiä pidetään aktiivisina. Ehkä onnistun keltaista käyttämällä huijaamaan jotakuta.:) Tällä hetkellä olo on kaikkea muuta kuin aktiivinen. Keltaisesta lisää Coloriassa.

Löysin kirppiksiltä myös edullisia tarvikkeita, näissäkin on mukana yllättävän paljon keltaista. Nuo vyönsoljet ovat minusta makeita. En tosin tiedä vielä mitä teen niillä, mutta kun ne olivat niin halpoja... (5kpl yht. 0,5€)



Muuta tilanneraporttia:

Pari viikkoa sitten aloitettu huivi on tässä vaiheessa: noin 480 metriä neulottu, 320 metriä jäljellä. Neulominen vähän jo kypsyttää. Mutta eikö väri olekin ihan mustikkamaitoa?



Kirjontalangat kutkuttavat mieltä: Ne pitäisi saada järjestettyä kauniisti ja sitten pitäisi päästä kirjomaan jotain. Pitäisi ja pitäisi... Suurin osa kirjontalangoistani on isotädin peruja, ja niistä löytyy niin muliini-, silkki- kuin helmilankojakin.



Nyt jatkamaan kaappien siivousta: Tähän mennessä olen tänään raahannut viisi pussillista/kassillista turhaa roskaa ulos talosta.

Neulatyynyjä

Eilen sain päähäni, että minun pitää vihdoin saada kunnon neulatyyny. Tunnustan auliisti, että tähän saakka nuppineulat ovat olleet kahdessa rasiassa ja silmäneuloista suurin osa sekalaisessa seurakunnassa lokerikoissa (kuten edelleenkin on).

Teinkin tyynyjä sitten kaksin kappalein. Nuppineuloja varten tein nauhoin koristellun puuvillakankaisen tyynyn, silmäneuloja varten rohdinpellavaisen kirjotun tyynyn. Harvemmassa rohdinpellavassa on se hyvä puoli, että kankaasta menevät läpi tylpemmätkin neulat. Kummassakin tyynyssä on täytteenä tavallista polyesterivanua.



Tuollaista "hälläväliä"-kirjontaa pitäisi tehdä enemmänkin. Ilman suunnittelua tehtävä kirjonta on mukavan rentouttavaa.

Saisiko olla leivos?

Nappikermakakut lautasilla:

Myyty


Vasemmanpuoleinen myyty, oikeanpuoleinen myyty


Vasemmanpuoleinen myyty

Nämä sokerisen tyttömäiset rintarossit etsivät uutta kotia. Nappikermakakkujen halkaisija on noin kuusi senttimetriä ja kiinnitys toimii lukollisella neulalla. Jos olet kiinnostunut, laita postia osoitteeseen: mielitty at gmail piste com.

Kroatiassa, yleistä ihastelua

Meri ja vuoret, parhautta:


On vaikea miettiä mistä aloittaa Kroatian raportointi, kun mieleen tulee vain kauheaa hehkutusta. Mutta todella, löysin itselleni täydellisen lomakohteen. Nyt voin sitten käydä seuraavat neljäkymmentä vuotta aina lomalla Makarskan Rivieralla Meteor-hotellissa aina kun tarvitsen aivolomaa ja rahavarat antavat periksi.:)

Mikä sitten Kroatiassa niin viehätti? En tietenkään voi puhua koko Kroatiasta, vain Dalmatian rannikosta. Ainakin Makarskan pienen kaupungin parhaat puolet ovat luonto, pittoreskit maisemat, kirkas vesi, vuoret, kaunis satama ja keskustan vanhat rakennukset. Parasta kaupungissa on se, että siellä voi vain olla. Voi ottaa viiniä ja eväitä mukaan meren rantaan ja hengata vähissä vaatteissa. Minulle tuo on maallinen paratiisi. Matkailijoita ei nyt alkukesästä ollut nimeksikään, mutta kesäkuun puolessa välissä on tilanne kuulemma aivan toinen. Nyt pinjametsissä sai samoilla ja istuskella aivan rauhassa.

Huonoja puolia kaupungissa ei oikeastaan ole. Jos ei siksi lasketa sitä, että internet-pisteen tietokoneet ovat 90-luvulta ja hyvin hitaita (ai miten niin olen riippuvainen?!). Tosin näin on kai koko Kroatiassa, tietokonekanta on vanhaa.

Lomamme oli lähinnä olemista, flaneerausta postikorttimaisissa maisemissa. Olisin voinut jatkaa samaa vielä toisenkin viikon. Minua aktiivisempi siippa olisi tarvinnut lisää kaupunkiretkiä ja lisää vuorikiipeilyä (oma hävettävän huono kuntoni ei yltänyt edes keski-ikäisten norjalaisten tasolle, asialle todella pitää tehdä jotain).

Näkymä piknikpaikaltamme:


Makarskan kaupunki on lomakohteena selvästi vanhempien ihmisten suosiossa. Lapsiperheet ja teini-ikäiset tuntuvat oleskelevan läheisessä Tučepin kylässä. Oli Makarskassakin lapsiperheitä, mutta ei niin paljon, että ilma olisi ollut sakeana lasten kiljahduksista. Matkailijoita oli lähinnä Kroatiasta, Saksasta, Briteistä, Norjasta ja Venäjältä.

Ulkoilupolut on huomaavaisesti ladottu luonnonkivillä, ettei tarvitse kompuroida:


Kansana kroatialaisia ei voi kuin kiitellä, kaikki ovat kohteliaita ja kielitaitoisia. Hintataso maassa on Suomen luokkaa, mutta kroatilaisia tuotteita voi saada edullisemmin. Niitä tietenkin kannattaa suosiakin. Pieniä ihania leipomoita on parin korttelin välein ja niistä saa esimerkiksi pasteijoita ja makeita täytettyä voisarvia. Viini on edullista, täysin kelvollinen pöytäviini maksoi 19 kunaa eli alle kolme euroa.

Ruokakulttuuriltaan Kroatia on tosiaan sekoitus keskieurooppalaista raskaampaa ruokaa ja välimerellistä keittiötä. Kroatiassa osataan siis valmistaa liha- ja perunaruokia, mutta myös pastaa ja salaatteja. Tällaisen ruuanystävän todellinen taivas!

Kuvat ovat siipan ottamia.

Kroatiassa, Splitin kaupungissa

Split, St. Domniuksen kellotornista (kork. 60 metriä) kuvattuna:


Tällä viikon reissulla kävimme vain yhdellä pidemmällä retkellä. Hyppäsimme Splitiin menevään bussiin ja vähän yli tunnin päästä olimme perillä kaupungissa. Matkaa Makarskasta Splitiin on noin 70 kilometriä, lippu maksaa 36 kunaa eli noin 5 euroa suuntaansa aikuiselta. Eli suhteellisen halpaa tuo bussilla matkustaminen on. Samoilla busseilla pääsee Dubrovnikiin tai toiseen suuntaan rannikkoa Zadariin ja varmaan vielä pidemmällekin. Bussien taso linjalla vaihtelee paljon: menomatkan bussi oli parhaat päivänsä nähnyt ja siinä ei ollut ilmastointia, takaisin Splitistä tullessa bussi oli aivan uusi.

Historiallisen katsauksen Splitin kaupungista siippa kirjoittanee myöhemmin Tempus omnia revelat -blogissaan. Siippa kävi arkeologisessa museossa, minä sillä aikaa etnografisessa museossa ja shoppailemassa (ts. kiertelemässä ja pällistelemässä Vanhassa kaupungissa). Unescon maailmaperintölistalle päässyt Split on kummallinen kaupunki: Vanha kaupunki on rakennettu keskiajalla 200-luvun roomalaisen ”huvilan” sisälle.

Etnografinen museo (osoite Severova 1) oli pienoinen pettymys. Kuvittelin etukäteen, että museossa olisi ollut Kroatian rikasta tekstiiliperinnettä ja että olisin päässyt kyyläämään tekniikoita ja tekstiileitä lähietäisyydeltä. Kävi kuitenkin ilmi, että vuonna 2005 uudelleen avattu museo on pieni ja kokoelma melko olematon. Etnografisen museon kokoelmat käsittääkseni tuhoutuivat melko täydellisesti toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden pommittaessa (jos nyt jotain kroatiankielisistä teksteistä tajusin). Kokoelmat ovat olleet sitä ennen esillä olleista valokuvista päätellen varsin kattavat.

Museossa oli kuitenkin mielenkiintoinen teemanäyttely kroatialaisista Slavonijan alueelta kerätyistä hääpeitteistä. Peitot ovat 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta ja niissä näkyy ihastus sen ajan uusiin teollisiin kirkkaisiin väriaineisiin. Näyttelyn nimi on kuvaava Dvoje leglo – troje osvanilo! (Kaksi menee vuoteeseen, kolme nousee sieltä!) eli peitteiden kirjotut kuviot ovat täynnä hedelmällisyyssymboleita. Itse ihastui peitteiden naivistiseen kuviointi- ja kirjontatekniikkaan. Tuollainen peitto olisi oiva häälahja parille, jonka tietää toivovan jälkikasvua. Työtä kirjottu peitto vain tietää aika paljon.

Valitan kökköjä kuvia, jotka on vielä törkeästi kuvattu näyttelyjulkaisusta, mutta en löytänyt netistä peitteistä minkäänlaisia kuvia:




Löysin onneksi pienen kirjasen krotialaisista kansanpuvuista makarskalaisesta kirjakaupasta ja netistä tietenkin löytää aina lisää. Parasta on kuitenkin aina nähdä tekstiili luonnossa, tekstuureja ja tekniikoita ei kuvissa pysty täydellisesti toistamaan. Zagrebin etnografista museota odotellessa...

Splitin kaupungissa ostosmahdollisuudet riippuvat siitä, mitä haluaa ostaa. ”Kansainvälistä muotia” ja merkkivaatteita Splitistä saa, jos niitä kaipaa. Torialueelta Hopeaportin luota löytyy vaikka mitä, suurin on tietenkin turistikrääsää, mutta myös kaupungin asiakkaat ostavat alueelta päivittäistavaroita, ruokaa ja tekstiileitä. Itse löysin torilta kaksi mm. nappeja ja vetoketjuja myyvää pysyvää kojua (osoite on Hrvojeva ulica 1). Hinnat ovat suurin piirtein Suomen tasoa. Saman ”ketjun” kauppoja löytyy myös Vanhan kaupungin kujilta. Myös pari kangaskauppaa bongasin, en tosin laittanut osoitteita muistiin.

Kangaskaupan ikkuna (kauppa sijaitsee Kalatorin lähellä):


Torilta ostamiani metalli-, muovi-, helmiäis- ja kookosnappeja:


Sattumalta löysin vielä Vanhasta kaupungista yhden nappeja, nauhoja, ompelukoneita ja muita käsityötarvikkeita myyvän kaupan. Kaupassa oli myös pieni valikoima kroatialaisia neulelankoja. (Osoite on Subićeva 3). Ostin kokeiltavaksi merseroitua puuvillaa (kerä 14 kn, noin 2 euroa) muutaman kerän.

Kroatilainen emalivati on makarskalaisesta torikaupasta, hintaa sillä oli 12 kn eli alle kaksi euroa:


Lehtikioskeja on kaikkialla, mutta kroatialaisia neulelehtiä ei tunnu olevan olemassakaan. Kroatia on pieni maa kuten Suomikin ja italialaiset sekä saksalaiset neulelehdet ovat yleisiä.

Split on turistien kansoittama kaupunki ja vaikka ihmisiä ei olekaan yhtä paljon kuin esimerkiksi Firenzessä, minulle tuli hieman ikävä olo. En pidä yhtään ihmispaljoudesta enkä varsinkaan turisti-ihmispaljoudesta. Onneksi palatsinkin alueella sai olla melko rauhassa, kun meni vähän sivummalle pienille kujille.

Kellotornissakaan ei ahdistanut ihmispaljous! St. Domniuksen kellotorniin kiipeäminen (maksaa 10kn/n.1,5€) oli hauska kokemus, en ole ennen torneihin kiipeilyä harrastanut. Huterat metalliportaat hieman hermostuttivat alastullessa, mutta järkeilin, että jos ne kestävät arviolta 120 kiloisen saksalaismiehen, niin kyllä kai ne kestävät suomalaisen normaalipainoisen naisenkin.

Tornissa sitten tuuli:


Splitin retken kuvat ovat siipan ottamia.

Ns. pehmeä lasku

Iltapäivän ilo:

Pihalla varjossa salaattia ja hyvä kirja. Myös Finlayn edellinen kirja Colour on mainio. Jewels-kirjaan törmäsin sattumalta lentoaseman R-kioskissa.

Viime yönä palasin Kroatiasta ja tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Viikko pois kaikista rutiineista, viikko ajattelematta YHTÄÄN MITÄÄN nollasi aika perusteellisesti. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan keksisi mistä aloittaa.

Kroatian ruuat tekivät tehtävänsä: Viikossa kertyi kaksi lisäkiloa. Yritän aktiivisesti poistaa niitä syömällä super-ison lautasellisen salaattia tietysti kera rasvaisen fetan ja oliiviöljyn. :)

Kroatia-raporttia tulee, kunhan saan ajatuksia hieman selvitettyä.