Nappitäti riehuu jälleen

Hullu nappitäti on taas asialla:


En ole vielä päättänyt miten paljon nappeja noihin lapasiin ompelen, mutta tuossa on ainakin varaa valita. Pitäisiköhän nappilaatikoihin hankkia lukot?

Tänään olen laiskanlaisesti ahertanut(?!) gradun kimpussa ja toivonut innostuksen nousevan. Juu eipä ole niin käynyt. Motivaatio on ollut hukassa jo useamman viikon, mutta eipä kukaan sanonutkaan, että gradun tekeminen hauskaa olisi. Silti olisi kiva edes vähän innostua aiheesta. Tai ylipäätään opiskelusta.

Sen sijaan olen löytänyt muutaman uuden hauskan blogin, jotka kuvaavat (muunmuassa) raskautta ilman lässytystä. Älä vain klikkaa, jos kavahdat lapsia ja/tai raskaana olevia naisia!

1. Hnan Paksuna on aivan mainio kuvaus raskaana olemisesta. Ehdoton suosikkini.
2. Anna äidille elämä naurattaa kovasti.
3. Elanorin blogissa on muun muassa hämmentäviä masukuvia.
   

Vielä yksi uusi blogilöytö:
Sillä mennään mitä on kuvaa monenlaista elämänmenoa.

Niin ja lopuksi vielä sukulaisille ja ystäville tiedoksi, vaikka linkkivinkeistä voisi muuta päätellä, en ole raskaana.

Värjäystä ja lankojen valintaa

Värjäsin pari viikkoa sitten saamani koirankarvalangan ruskeaksi. Tosin en tajunnut etukäteen, että koirankarva ei värjäänny yhtä hyvin kuin lampaanvilla. Langasta tuli siis meleerattua, mutta ihan kaunista mielestäni. Olisi tarkoitus saada tuosta aikaiseksi lapaset ja jonkinlainen myssy.


Kuvassa on myös Pukkisaaresta viime viikonloppuna ostamani kaunis solki.

Valkoinen Project Spectrum -hame on edennyt sen verran, että vaihdoin toisen langan Juulin vinkistä villaksi. Kaapista löytyi sopivaa Esiton kampalankaa ja tosiaan yhdistelmänä viskoosipuuvillalanka ja kampavillalanka näyttävät hyvältä. Hieman jännittää, että miten ne toimivat yhdessä pesussa tai värjäyksessä...



Olin tällä viikolla opintojen puolesta tutustumassa Tampereen Teknillisen Yliopiston (ei ole enää nimeltään korkeakoulu, järkytyin!) Kuitumateriaalitekniikanlaitokseen ja Vapriikin Kretongista printtiin –näyttelyyn. Naureskeltiin, että käsityötieteen laitoksen pitäisi järjestää yhteisbileitä TTY:n kanssa, koska TTY:llä kahvilassa kaikki näkemämme opiskelijat olivat miespuolisia. Harvinaista silmänruokaa aina naisvaltaisella alalla opiskelleelle.

Kretongista printtiin -näyttely kannattaa käydä katsomassa, kuten myös sen vieressä oleva Kenkämuseo.

"Tavallisuus on oikeaa vallankumousta"

totesi yhdentekevä sivuhenkilö eilen katsomassani italialaisessa elokuvassa Viimeinen suudelma (l'Ultimo Bacio). Elokuva oli muuten ahdistavaa ihmissuhdedraamaa, mutta tuo lause jäi mieleen. Niinhän se on, tavallisuudessa ei nähdä mitään kiinnostavaa, vaan haetaan vain koko ajan uusia kokemuksia tavaroiden ja elämyksien kautta.

Eilen havahduin siihen, että minusta perjantai-iltana on ihan kiva istahtaa katsomaan puoliyhdeksän uutiset kanelioluen ja barbeque-sipsien kanssa. Ensireaktioni oli, että onpa säälittävää, mutta myöhemmin illalla elokuvaa katsoessani onneksi bongasin tuon otsikkona olevan sitaatin. Olen todella tavallinen, muttei se minua haittaa. :)

Gingers Beerin kaneliolut ei ollut muuten hyvää, en suosittele. Puolalainen olut kuulostaa muutenkin epäilyttävältä.

Hiiden hirven hiihto

Eilen olimme siipan kanssa katsomassa Hiiden hirven hiihto -spektaakkelia Pukkisaaressa Seurasaaren kupeessa. Oli hauskaa, minusta varustepalkinnon olisi pitänyt voittaa tämä hiihtoon haukunnallaan osallistunut pieni urhea otus:


Lautanauhaa hihnana ja päällä turkista, joka on kiinnitetty soljella. Ihana!

Kävelimme Pukkisaaresta jään yli keskustaan. Vähän hirvitti, pelkään jäällä kävelyä, jos en tiedä, että se on vähintään 25 senttistä. Kun ei ollut edes jäänaskaleita mukana.



Viikonloppuna tuli kumpanakin päivänä reippailtua kunnolla. Pitäisi kävellä paljon enemmän! Kun asui kantakaupungissa, oli helppo kävellä joka paikkaan ja saada näin hyötyliikuntaa. Täällä "maalla" asuessa ei tule käveltyä kuin bussipysäkille.

Nyt ompelemaan.

Yleistä löpinää

Uusin Project Spectrumiin sopiva projektini:

Katesaumaa ommeltavana metritolkulla!

Tuosta sinisestä villakankaasta pitäisi tulla keskiaikainen venäläistyylinen miehen takki. Kangas on todella kaunista kalanruotokuviollista (ts. murtotoimikasta) villaa. Matan tekstiilistä löytyy upeita villakankaita, jotka sopivat hyvin historiallisiin vaatteisiin, jos ei halua kasvattaa lampaita, kehrätä lankaa ja kutoa kangasta itse. Kaupan omistajattaren mukaan kaikki kaupan villakankaat kestävät vesipesun!

Sain 170 grammaa koirankarva/lampaanvillalankaa. Karva lienee samojedia. Lanka haisi aivan järkyttävältä sen saadessani (voiko lanoliini härskiintyä?!), mutta pesun jälkeen lanka tuoksuu vain vienosti lampaalta. Ongelmana on, että mitäköhän tuosta langasta tekisin. Lanka karvaa aika paljon, olenkin miettinyt sen värjäämistä. Vihreät koirankarvalapaset ja -pipo voisivat olla hauskat.



Yritän järjestää loppuja opintojani johonkin järjestykseen. Suurimmassa osassa on edelleen gradu ja päättöharjoittelu. Lisäksi pitäisi suorittaa viimeinen metodologia-kurssi ja pari käsityötieteen kirjatenttiä. Kirjatentit varmaankin jäävät kesälle. Puoli vuotta sitten ajattelin optimistisena, että valmistuisin nyt toukokuussa. Nyt nauran tuollaiselle ajatukselle! Syksyllekin jää suoritettavaksi pari kasvatustieteen kurssia. Onneksi ei ole yliopistolta kiirettä mihinkään...

Lapasia

Mielitty-lapasia on nyt valmiina:


Näistä lapasista on jotenkin kauhean vaikea ottaa kuvia. Hermo meni, kun olin ottanut 94 kuvaa. Nytkin kuvat ovat epätarkkoja.



Jos olet kiinnostunut lapasista, niin sähköpostia voi laittaa osoitteeseen mielitty at gmail piste com. Lisää lapasia täällä taas parin päivän päästä.

Hiljaista on

...käsityörintamalla. Hirveästi haluaisin näyttää, että olen saanut valmiiksi kaiken suunnittelemani, mutta mitään valmiiksi en ole saanut. En ole saanut neuleyliannostusta, mutta kun ei vain ole aikaa tehdä mitään kivaa. Olisikohan jossain harrastavan kotirouvan paikka vapaana?;)

Dyykkailin taas yksi päivä roskista ja löysin kaksi mainiota uutta opasta kokoelmiini. Van de Velden Täydellinen avioliitto on 1920-luvulla kirjoitettu lääketieteen näkökulmasta kirjoitettu "riemu-avioliiton opas" (ts. käsittelee seksiä). Kirja on absurdin moderni jossain asioissa, mutta toisissa hyvin vanhoillinen. Täydellisestä avioliitosta tuli yksi kokoelmani helmistä!

Toinen löytämäni kirja on Muderspachin Koti - yhteiskunnan tukipylväs (painettu 1952), joka on vanhoillisuudessaan hellyyttävä. Kirjan mukaan "Naisten vaatetus määrätyissä tilanteissa, uudenaikainen tanssi, seurustelusävy ja eri sukupuolten vapaat seurustelumuodot ovat omiaan turmelemaan siveyttä."

Tasa-arvosta

Kuuntelin Ylen Ykkösen netissä olevia ohjelmia ja ”Suomi on tasa-arvon mallimaa” ohjelma sai verenpaineeni nousemaan. Naisasialiitto Unionin pääsihteeri, omien sanojensa mukaan tunnustuksellinen feministi, Kitti Suoranta sanoo haastattelussa, että koulukäsityössä tytöt ”oppivat tekemään siistiä pientä pistoa” ja pojat ”isosti ronskisti hitsaavat ja sahaavat”. Tyttöjen työtä muka arvioidaan vain sen mukaan miten siistiä se on! Suorannan mukaan ”Siellä [teknisessä ja tekstiilityössä] jo opitaan millainen on oikeanlainen tyttö ja millainen on oikeanlainen poika.”

Aikaisempina vuosikymmeninä koulukäsityö onkin voinut olla edellä mainitun kaltaista, vaikka sitä suuresti epäilen. Suoranta voisi nyt ottaa kätösiinsä valtakunnallisen peruskoulun opetussuunnitelman ja katsoa mitä siellä todella käsityöstä sanotaan. Suoranta voisi myös mennä tutustumaan peruskoulun käsityötunneille. Itse olen ainakin nähnyt poikien tekevän teknisessä työssä yksityiskohtaisia tarkkuutta vaativia töitä, johon täytyy keskittyä. Olen myös nähnyt tyttöjen tekstiilityössä maalaavaan kankaita "ronskilla kädellä" tai tekevän vapaavarsikirjontaa, jossa ei tarvitse mittanauhalla paljoa mittailla tai pieniä siistejä pistoja tehdä.

Olen monesta asiasta samaa mieltä Suorannan kanssa ja ehkä Suorannan ajatuksena onkin kärjistää asioita ja saada näin ihmiset ajattelemaan. Näin ainakin toivon. Toisaalta pelkään, että tunnustukselliset feministit ovat niin puusilmiä, että eivät oikeasti pysty analysoimaan tai perustelemaan asioita järkevästi ja aiheuttavat meissä tavallisissa pulliaisissa erilaisia raivoreaktioita.

Monessa mielessä naisten asema on mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa miehen asemaa vapaampi. Naiset voivat hakea lukemaan insinööriksi, mutta miehiä katsottaisiin kieroon, jos he haluaisivat opiskelemaan kässän- tai köksänmaikoiksi. Naiset voivat harrastaa metsästystä ja sukeltamista, mutta miehet jumpassa tai pitsinnypläyskurssilla ovat harvinaisuus. Samoin peruskoulussa tytöt voivat vapaasti valita teknisen työn, mutta pojista tekstiilityön valitsee aniharva. Naisen roolit ovat muuttuvampia ja väljempiä kuin miesten. Nainen voi olla "hyvä jätkä", mutta mies ei oikein voi olla "hyvä kimma". Tämän Suoranta tuntuu autuaasti unohtaneen.

Ongelmat naisen asemassa liittyvät ”vasta” työelämään. Samasta työstä on tottakai saatava sama palkka, mutta miten arvioida eri ammattialojen, esimerkiksi insinöörin ja sairaanhoitajan työn tuottavuutta ja palkkausta? Kun pitää valita, että otetaanko paikkaan hedelmällisessä iässä oleva nainen vai samanikäinen mies, niin mieheen usein päädytään helpommin. Mies koetaan helpommaksi työntekijäksi, hän ei voi ilmoittaa yhtäkkiä olevansa raskaana ja jäävänsä äitiyslomalle. Ymmärrän työnantajan asenteen täysin vaikken sitä hyväksykään. En tiedä kuinka usein työantajat suoraan utelevat lisääntymisaikeista, mutta jopa minulta on kysytty työpaikkaa hakiessani, että et kai sitten aio lähiaikoina lapsentekoon ryhtyä. Kysyjä oli, yllätys yllätys, mies. Olen myös ollut useammassa (tosin pienipalkkaisessa) työssä, jossa työhön on nimenomaan haluttu nainen, koska naisten sosiaaliset taidot koetaan paremmiksi kuin miesten.

Tämä aihe on upottava suo, lopetan siis tähän.

Tukholmassa (taas kerran)

Olimme tällä viikolla Tukholmassa huvimatkalla siipan ja Juran kanssa. Juralta löytyy runollisempi kuvaus reissusta. Aloin taas pohtia, että miksi olen aina ollut Tukholmassa vain talvella. Tällä kertaakin oli infernaalisen kylmä ja palellutin reiteni (kyllä, minulla oli villahousut ja pitkät villasukat). Seuraavalla kerralla suostun lähtemään Tukholmaan vain kesällä. Haluan päästä Skansenille käymään kesämekossa ja Nordiska Museet on edelleen näkemättä.

Oleskelimme Gamla Stanissa ja löysin monta taloa, jossa voisin asua. Ehdokas nro 1:

Nuo pienet yläikkunat!

Ehdokas nro 2:


Alla olevan kuvan punaisessa koristeellisessa talossa Stortorgetin laidalla on boheemi kahvila, jonka kellarikerroksessa voisi viettää enemmänkin aikaa:



Kävimme Livrustkammarenissa, jossa sattumalta oli varsin mielenkiintoinen kenkä-näyttely. Näyttelyssä on esillä kenkiä 1500-luvulta aina viime vuoteen saakka. Ostin näyttelyn kengistä kertovan kirjan, joka osoittautui varsin mainioksi teokseksi. Näyttelyn mukaan nimetyssä Skor ger mer - makt flärd magi -kirjassa muotitoimittajat ja muodintutkijat selvittävät kenkien eri merkityksiä monesta eri näkökulmasta. Livrustkammerenissa kiinnostivat myös kuninkaiden kuolinvaatteet veritahroineen päivineen ja kuninkaallisten lapsien edustus- ja leikkipuvut 1700-luvulta alkaen. Kiitosta näyttely saa myös oikein järjestetyltä valaistukselta: Tekstiilit ovat esillä hämärässä. Toisin on italialaisissa museoissa.

Ryhmämme miespuoliset jäsenet lähtivät tutustumaan vielä Medelhavsmuseetiin, mutta minä päätin lähteä kiertelemään Gamla Stania ja shoppaamaan.

Lankalakko hieman lipsui, koska kävelin pitkin Öster Långgatania. Kävin Anntorps Väv -kaupassa, josta ostin alennuksessa ollutta Noron todella outoa efektilankaa. Stickasta ostin merinovillaa. Stora Nygatanilla poikkesin Ullcentrum -liikkeessä, mutta en sortunut tummanruskeaan alpakkaan. Yhteensä lankaa ja villaa ostin vain 150 grammaa ja siitäkin osan lahjaksi.

Tukholman tuliaisia:


Kävin Gudrun Sjödenin liikkeessä (liike on ihana!) ensi kertaa ja piipahdin myös tutustumassa Oleanan Tukholman myymälään. Ostin The Earth Collection -kaupasta alennuksessa olleen kaulakorun, jota olen pitänyt nyt kaksi päivää kaulassa. Koru menee neljä kertaa kaulan ympäri. Keltaiset lasihelmet, värjätty vihreä helmiäinen ja harmahtavat helmet (värin nimi on kai peacock) ovat toimiva yhdistelmä.

Lapastehdas

Mielitty-lapastehtaasta valmistuu kohtapuoleen isompi erä lapasia. Värikkäät lapaset on itse värjättyjä, olen ihastunut noihin murrettuihin sävyihin.



Kuvia lapasia varten:


Muuten käsityörintamalla on nyt vähän hiljaista. Project Spectrumin henkeen kannattaa kuunnella Ylen Ykkösen Miten värit syntyvät -ohjelma.

Väsymys

Kun täytyy ulkomaita myöten riekkua, niin kyllähän sitä väsyneeksi tulee. Tosin tämänpäiväinen seitsemäsluokkalaisten tyttöjen opettaminen väsyttää enemmän kuin eilinen päivä Tukholmassa. Olen selvästi rutinoituneempi shoppaaja ja museossakävijä kuin opettaja.

Tukholmasta lisää myöhemmin, nyt siirryn taas valokuvalapasten ihmeelliseen maailmaan. Kävin läpi äsken kuva-arkistojani ja sieltä tuli esiin yksi lempivalokuvistani ikinä:



Kuvassa on kaksi parturityttöä 1900-luvun alusta. Seinällä on kalenteri, joka kuvaa viimeistä tsaariparia ja kruununperillistä. Peilistä tyttöjen välistä heijastuu kamera ja valokuvaaja. Kuvan olen ostanut Tallinnasta, mutta kuvan takana ei ole mitään tietoja valokuvaamosta tai tyttöjen henkilöllisyydestä.

Huomenna lisää tisseistä ja neuleista.:)

...

Viiniä ja villasukkia esitellään tämänpäiväisen Satakunnan Kansa -lehden sunnuntailiitteessä. Pitempänä jutun voi lukea Blogiskoopista.

Koska olen julistautunut Blogilistalla tissibloggaajaksi, niin pitäähän tänne laittaa silmänruokaakin: Tuntematon neito 1960-luvulta verhottuna Onnenlehti-huivin kuvioon.



Selvennykseksi teille, jotka olette nyt aivan ulkona: Tissibuumia selvittää Pörrö omassa kirjoituksessaan. Itse olen miettinyt jo pidemmän aikaa isorintaisten neulojien yhteisön perustamista. Ai miksi? No juuri siksi.

EDIT: Taidan ottaa mallia Wagnerin väikkäristä. Minäkin voisin tehdä varsin poikkitieteellisen gradustani.;)

Pimp my farkkuhame

Eli taas on vuoro Mielityn tuunaustuokion. Tällä kertaa otamme käsittelyyn vanhan pitkän farkkuhameen, jonka olen ostanut heräteostoksena noin viisi vuotta sitten. En ole kuitenkaan halunnut laittaa hametta kierrätykseen, koska kangas on hyvälaatuista ja pehmeää farkkua. Sinisen farkkuhameen tuunaus sopii myös Project Spectrumiin mainiosti.

1. Lähtökohtana tylsä raskas pitkä farkkuhame.
2. Leikkaamme reilusti helmaa lyhyemmäksi, 25 senttiä joutaa pois. Takana oleva halkio ommellaan kiinni, helma päärmätään ja helmassa oleva reikä korjataan.
3. Tylsät takataskut poistetaan ja tilalle ommellaan puuvillakankaasta värikkäät taskut
4. Vyöksi farkkuhameeseen lisätään koristenauha, jonka päät poltetaan purkaantumattomiksi.

Uudet taskut ovat kaksinkertaista puuvillakangasta:


Taskuista tuli hieman naftit, mutta ei haittaa:


Rokrok:


Hameen tuunaus ei ollut kovin radikaali, ajattelin myös helmarimpsua puuvillakankaasta tai helman koristelua napein. Tästä hameesta tuli nyt tällainen vapaa-ajan hame, joka toimii mainiosti kumppareiden kanssa! Kokeilin tänään hametta kävelyllä ja hyvin toimii. Nyt viettämään lauantai-iltaa ja kokkaamaan lasagnea.

Teinix

Olen niin teini, etten kestä. Venäläinen Kamrat-ohjelmassakin esitelty Звери-bändi (Zveri) on niiiiin ihq! Kauheaa, kun popista tulee heti tosi kuunneltavaa, kun se lauletaan venäjäksi. Piisei täällä, Молнии on ihana!

Operaatio Sininen (ja valkoinen)

Väriharjoitusta. Kuvassa on käytetty vain sinisiä, harmaita ja valkoista. Lisää kuvasta postauksen loppupuolella.



Project Spectrum tosiaan pyörähti käyntiin sinisen, harmaan ja valkoisen voimin. Koska olen olen aika epäluuloinen kyseisten värien suhteen, tämä väritreenaus tekee hyvää. Aloitinkin sinisen kauden tekemällä luonnoksen erilaisilla sinisillä ja harmailla. On oikeasti vaikeaa käyttää värejä joista ei juuri pidä!

En ole ikinä voinut sietää perussinistä, mutta kaikenlaiset lämpimät laventelinsiniset ja esimerkiksi vihreään vivahtava petrooli ovat minun mielestäni kauniita. Olen usein pohtinut, että näkevätköhän ihmiset värit jotenkin perustavasti erilailla. Esimerkiksi äitini pitää puhtaista ja kirkkaista perusväreistä, joita minä taas vierastan. Näkeekö äitini värit eri tavalla kuin minä vai yhdistääkö hän vain erilaiset värit eri tunteisiin vai mitä tapahtuu aivoissamme, kun arvotamme värejä? Kun minä sanon pitävänä punaisesta se tarkoittaa lähes kaikkia punaisia PAITSI kirkkaita kylmiä puhtaita punaisia. Luullakseni äidilläni mieltymykset menevät täysin päinvastoin.

Oma värimakukin muuttuu. Minulle tummanruskea on uusi musta ja olen viimeisen vuoden aikana innostunut lämpimistä keltaisista: hunajasta, sinapista, okrasta. Punainen kausi alkaa väistyä, vaikka työhuoneen punainen villamatto ja verhot tuntuvat edelleen kovin kotoisilta.

Väreistä lisää:

1. Muodissa olevat väritkin määrittelevät kansainväliset trenditoimistot, kuten Intercolor.
   
2. Olen ennenkin mainostanut Coloria.net -sivuja, mutta sivuilla voi uppoutua tunneiksi värien maailmaan!
3. Suosittelen Victorian Finlayn Colour-kirjaa (suom. Värimatka) värien historiasta kiinnostuneille.

Miksi sitten maalasin/piirsin yllä olleen luonnoksen? Siksi, koska tarkoituksena olisi neuloa valkoinen hame ja pikkuinen sininen neulepusero. Inventoin vähän sinisiä lankojani ja löysin petroolinsinistä ohutta puuvillalankaa. Oikeastaan haluaisin paidasta pitkähihaisen, mutta koska lankaa on vain 400 grammaa, taitaa pitkät hihat jäädä haaveeksi.



Hametta varten aloitin jo mallitilkkuakin. Lanka on monta vuotta laatikoissa marinoitunutta Novitan Brillaa. Ajattelin käyttää lankaa kaksinkertaisena. Inspiraatiota otin Knit Cafe -kirjan suloisesta neulehameesta, mutta mallineulekin on omasta päästä. Olen vähän skeptinen tämän projektin suhteen. Lanka epäilyttää minua (liian kiiltävää ja kaksinkertaisena ehkä vähän liian paksua) ja en ole ikinä neulonut hametta. Lankaakin on aika vähän, 650 grammaa, tuleekohan tuosta hametta?



EDIT: Heti rupesi ahdistamaan, kun näki sinisen kuvan blogissaan. Ei tämä näytä enää yhtään MINUN blogiltani! ;)

Kamrat

Palautin tänään taas graduteoriaa, testasin muunmuassa kankaiden rypistyvyyttä ja vedenhylkivyyttä ja nyt ajattelin olla pari päivää tekemättä yhtään mitään. Nyt tuntuu taas siltä, että neuloakin voisi, kun kaksi päivää kestänyt infernaalinen pääkipu on vihdoin lähtenyt pois. Tosin oikea silmä näkee edelleen kummallisia väripalloja, mutta kyllä se varmaan tästä.

Eilen tuli loistavan Kamrat-ohjelman kolmas jakso. Ohjelma on edennyt nyt kolmanteen jaksoonsa ja tähän mennessä on käsitelty venäläisten näkemyksiä suomalaisista, venäläisten naisten luonteenpiirteitä ja eilisessä ohjelmassa venäläistä musiikkia. Toivoin, että ohjelmassa olisi ollut Мумий Тролль -yhtyeestä jotain, muttei ollut. Yhtyeen kotisivuilla voi kuunnella kappaleita (tällä sivulla, tosin jätä kappale Прости, Киска! väliin ).

Kamrat-ohjelma on niin hyvä, että venäjän opiskelu on alkanut taas kiinnostaa. Tosin tähän mennessä se on jäänyt ajatustasolle, vähän niinkuin ruotsin opiskelu ja ajokortin hankkiminen. Venäjää olisi kiva osata, mutta opiskelu ei oikein nappaa. Tulee mieleen kaikki hirveät peruskoulun venäjäntunnit ("Kyllä teille korva sanoo miten tuo sana on taivutettava!") ja piinaavat lukion pienryhmätunnit ("Ai miten niin et tiedä akkusatiivin monikon maskuliinimuotoa?!"). Toivottavasti opetus on muuttunut jotenkin oppilasystävällisemmäksi, vaikka vikaa oli tietysti minussakin, mitäs olin laiska oppilas. Mutta katsokaan Kamrat-ohjelmaa ja lähtekää kanssani Pietariin! (Siippa on kieltäytynyt lähtemästä).

Niin ja tänään alkoi virallisesti Project Spectrum. Ajatuksia on jo, mutta nyt tilaustöiden kimppuun.