Vanhoja kaavoja

Kun tulin lauantaina kotiin minua odotti työhuoneen lattialla tällainen laatikko:

Minua oltiin lahjottu vanhoilla 1950-1970 -luvun kaavoilla, joukossa on yhteensä noin 30 kappaletta Simplicity-, Stil- ja Sorja-kaavoja. Suurin osa kaavoista on lasten tai teinien kaavoja, mutta joukossa on myös sellaisia, jotka haluaisin toteuttaa heti. Toisen tarpeeton on toisen aarre. Kiitos Aslak!

Oikean yläkulman 50-luvun päiväpuku olisi aika ihana, toivottavasti kaikki kaavaosat ovat tallella.

Onnenlehti -huivi nro 3

Hän toistaa itseään.

Omaa mallia on kyllä helppoa neuloa, kun ei tarvitse katsoa ohjetta. :) Lankaa meni noin 65 grammaa ja se on BB:n mohairia Tallinnasta. Tein huivista kuusi mallikertaa korkean, eli mallikerran korkeamman kuin ohjeessa (pdf).

Huivi on hassun värinen, välillä se näyttää myyränväriseltä (=ruskealta), välillä harmaalta, välillä melkein lilalta, riippuen valaistuksesta. Tämä huivi tulee omaan käyttöön, koska ruskeita huiveja minulla ei vielä olekaan (miten se on ylipäätään mahdollista?!).


Pimp my villatakki
...eli Mielityn tuunaustuokio käynnistyy jälleen.

1. Otamme urheilullisen vetoketjullisen villatakin, joka on pyörinyt kaapeissa jo useamman vuoden. Urheilullinen villatakki ei vain sovi tälle käyttäjälle! Materiaali on kuitenkin laadukasta villaa ja takki on kauniin värinen, siksi se ei ole mennyt kierrätykseen.
   
2. Poistamme vetoketjun ja syvennämme kaula-aukkoa. Pääntie siksakataan, käännetään noin yhden cm:n saumavara neuletakin nurjalle puolelle ja siksataan vielä kertaalleen. Näin pääntiestä saadaan siisti.
3. Vetoketjun sijaan kiinnityksenä toimii yksittäinen nappi ja kiinnityslenkki. Neuletakin etukappaleiden reunoja somistavat puuvillapitsit.

Ja tässä lopputulos:


Rinnukseen tein silkkiruusun kahdesta erilaisesta silkkikankaasta. Takana on rintaneula, eli ruusun saa irti takista helposti. Tuo on ensimmäinen ruusukokeiluni ja siksi ei kestä lähempää tarkastelua.;)

Jaarittelua

Olisi kuvattavaa, pitsihuivi on valmis ja tuunattu takki myös. Mutta kun ei ole valoa. Toisaalta, en jaksa nyt nurista valosta, koska olemme jo voiton puolella. Kohta tammikuu on lopussa, sitten enää helmi- ja maaliskuu ja sitten alkaa oikea kevät. Sitten on taas luvassa puoli vuotta oikeaa elämää ja kaunista valoa. Voisin myös luvata, että huomenna täällä on uusia kuvia.

Huomioksi:

1. Nukkuminen on yliarvostettua. 03:58 on aivan oikea aika herätä, jos ei nukuta. Ensi yönä tätä voisikin kokeilla. Olisi aika paljon tekemistä ennen ensi keskiviikkoa.
   
2. Atwood on ehkä maailman paras kirjailija. Orjattaresi ja Sokea surmaaja ovat parhautta, Rouva oraakkeli pitäisi lukea uudelleen. Atwoodia pitäisi alkaa kerätä omaan kotikirjastoon (nyt löytyy vain Sokea surmaaja sekä Oryx ja Crake).
   
3. Satunnaiset pari lasillista viiniä (tai vähän enemmänkin) voivat auttaa elämänkokoiseen ketutukseen.
4. Lattialla ajalehtivan tavaran määrä on vakio, riippumatta siitä kuinka monta metriä kirjahyllyä omistaa.
5. Olen nähnyt lisää outoja unia. Pitäisiköhän alkaa pitää unipäiväkirjaa?
6. Vähään aikaan kauneinta suomea löytyy täältä: Barbro Viuluntarkastajan päivät.fi. Kaikenlaisten kielenraiskaajien (kuten minä) jälkeen tämä on kuin musiikkia. Päiväkirja, joka on kuin soljuva virta, mutta kertoo kuitenkin kaiken oleellisen, tempaa mukaansa. Linkitin luvatta, saa protestoida.

EVVK

Täällä olisi keskeneräinen gradu, joka kaipaisi kirjoittajaa. Anyone?

Tarvitsen hyvää tieteellistä kirjallisuutta 1960-luvun Suomesta (ja länsimaista yleensä). MIKSI en sitä löydä? Teoksen pitäisi käsitellä aihetta sosiologian tai kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Kaikki SKS:n julkaisemat kirjat minulla jo on, mutta niiden lähteissä ei tunnu olevan mitään järkevää muuta kirjallisuutta. Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.

Hakkaan taas päätäni seinään ja ihmettelen, että miksi en ottanut aiheekseni jotain esinetutkimusta. Olisi ollut niin kivaa mennä tutkimaan kansallismuseon varastoja. Sen sijaan päädyin abstraktiin tutkimukseen, jossa en ole ikinä loistanut. Oi miksi?

Kylläpäs marisuttaa. Onneksi auringonnousu oli sentään tänään kaunis.



Parina viime yönä olen ollut unissani ulkomailla. Ensimmäisessä unessa asuin Keravalla, joka paljastui unessa osaksi Ranskaa. Muistan unessa ihmetelleeni, että olenpa missannut aika paljon, kun 27-vuotiaaksi asti en tiennyt, että Suomella on maaraja Ranskan kanssa ja minä asun vielä Ranskan puolella.

Viime yön unessa olin opiskelemassa Pietarissa venäjää ja minut oli vahingossa laitettu varsin edistyneiden ryhmään. Parini ja kämppäkaverini oli pieni ja siro ranskatar, joka puhui täydellistä venäjää vain vähän ranskalaisittain murtaen. Olin pulassa ja join hermostuneisuuteeni liikaa kolaa.

Omituista.

Huomioita

Matkavinkki:
Jos haluatte nähdä Helsinkiä uudesta näkulmasta, niin matkustakaa Jokerilinjalla 550 reitin päästä päähän! Itse matkustin tällä viikolla Pohjois-Haagasta Itäkeskukseen ja se oli varsin mielenkiintoinen matka. Bussi ei aja vain isoja teitä, vaan esimerkiksi ylittää Vantaanjoen jännää vanhaa rautatiesiltaa pitkin.

Tiedoksi itselleni ja muille:
Laskin ja järjestin (!) tänään kaikki lankani. Omaan käyttöön lankaa on noin 20 kiloa ja "työ"-lankoja on noin kahdeksan kiloa. Arvioin etukäteen, että lankaa olisi noin 25 kiloa, eli ei tuo arvio ihan kauhean paljon pieleen mennyt.

Nyt voisin taas aloittaa jonkinlaista lankalakkoa, joka ei tosin koske tilaustöihin ostettavia lankoja. Kroatiasta saan kyllä sitten toukokuussa ostaa lankaa, jos lankakaupan Splitistä löydän. Epäilen vahvasti, että kaupungista ei kovin helposti lankaa löydy, jollei sitten sattumalta jostain pienestä naistenvaateliikkeestä (kuten Riminissä).

Ihailtavaksi:
Heegeldab -blogissa on ihana kirjottu laukku, joka inspiroi vaikka mihin.

Pimp my t-paita

Nyt alkaa Mielityn tuunaustuokio:

1. Otamme kökön mallisen kirpparilta materiaalinsa (raakasilkkiä) ja värinsä (okra) vuoksi ostetun t-paidan.



2. Muotoilemme paitaa kovalla kädellä: Hihat pois, sivusaumoista yhteensä noin 20 cm pois, kaula-aukosta turha siveellisyys pois. Koristellaan toppi kirpparilta ostetulla pitsillä, paidasta leikatulla ylimääräisellä kankaalla, napeilla ja silkkinauhalla. Ja voilà, meillä on ensi kesän suosikkipaita valmis.





Olalla oleva koriste on itseasiassa rintaneula, sen voi siis ottaa helposti irti topista, jos alkaa kyllästyttää.


Ja sokerina pohjalla:
Vanhan rikkinäisen pesukoneessa huovutetun villatakin taskusta saa mainion MP3-soittimen säilyttimen. Milloinkohan kyllästyn nappien käyttämiseen koristemielessä?



Seuraavassa Mielityn tuunaustuokiossa on aiheena "Pimp my villatakki".

Ruskeat polvisukat

Nyt nämäkin tulivat sitten valmiiksi:




Fiilistellään nyt sitten ihan urakalla:





Vähän näkyy tuollaista puikkojen väliin jäänyttä löysyyttä. Aijai.

Piti kuvailla keskellä päivää, että riitti auringonvaloa, matkan varrella töistä luennolle. Kuka arvaa missä kuvat on otettu?

Sukkien malli on oma. Sukkien väri on kaunis tummanruskea, mutta en saanut vangittua väriä kuviin. Lanka on Vuorelman Vetoa, sitä meni noin 190 grammaa. Sukat on neulottu 3 mm:n bambupuikoilla, paitsi kantalappu 3,5 mm:n puikoilla. Pitsikuvio löytyy Novitan kevät 2006 -lehdestä sivulta 90. Sukissa on perinteinen saksalainen vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Eli todella perussukat, jotka voisin otta myös luonnonvalkoisina. Kukakohan ne neuloisi?

Ja seuraavaksi neulomme loppuun keskeneräisen myyränvärisen pitsihuivin!

Pehmolelukaavoja?

Kun näin Gingerin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Mistäköhän netistä voisi löytää pehmolelukaavoja? Tietääkö joku? Juu, tiedän että kirjastoista löytyy pehmolelukirjoja, mutta ajattelin päästä helpommalla. :)

Sisustamista

Vaikka nykyisessä asunnossamme eläminen tuntuu kovin väliaikaiselta, ei se estä sisustamista. Eilen sain kauniit Violetilta ostamani työt (1,2) seinälle. Tällä kertaa kehysten hankkimiseen ei mennyt puolta vuotta, niinkuin minulla normaalisti menee. Nyt tekisi mieli ommella keittiöön uudet pellavaiset verhot ja uudistaa työhuonetta jotenkin (siivoaminenkin saattaisi auttaa).



Polvisukat tulevat varmaan tänään vielä valmiiksi, sitten pitääkin hyökätä seuraavan keskeneräisen työn kimppuun. Project Spectrumin haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen kun näkisi... Väliaikatiedoituksena todettakoon, että M. ja A., tilaamanne lapaset ovat valmiit!

Löysin MySpacesta loistavaa "tyttömusiikkia", kuten siippa asian ilmoitti. Tiago Benzinhon muutama kappale vakuuttivat. Lisäksi fiilistelin eilen YouTubesta löytämäni Jeanetten tahdissa. Porque te vas on vain niin kaunis. En ole edes nähnyt Korppi sylissä -elokuvaa, josta kappale on, mutta laulu tulee aina välillä radiosta. Mistäköhän tuon saisi MP3-soittimeensa?

Tieteen päivillä

Oma osallistumiseni Tieteen päivillä on jäänyt hävettävän pieneksi työ- ja opiskelukiireiden vuoksi. Tänään olin kuuntelemassa yhden luennon meriarkeologiasta ja huomenna on tarkoituksena mennä kuuntelemaan Laboratiivista arkeologiaa -luentoa. Huomisen luennolta odotan paljon, puhumassa on muunmuassa Jaana Riikonen, joka on erikoistunut rautakautisiin tekstiililöytöihin. Eli jos suomalaiset arkeologiset tekstiili- ja metallilöydöt kiinnostavat, niin huomenna yliopiston päärakennuksen salissa 5 on klo 14.15-16.15 aiheesta asiaa.

Mainos loppui.;)

On hassua, että Tieteen päiville osallistuu niin vähän nuorta väkeä. Suurin osa kävijöistä tuntuu olevan eläkeiän ylittäneitä. Onko niin, että yliopisto-opiskelijoita ei todellisuudessa kiinnosta luennot, joista ei saa suoritusmerkintöjä? Varsin surullista, jos näin on.

Sukista ja hiuksista

Koska viime vuoden sukkasaldo oli niin onneton (vain KAKSI paria sukkia), niin tänä vuonna pitää petrata. Jo blogin nimikin velvoittaa. Marraskuun 4. päivänä aloitetut sukat ovat ensimmäinen-sukka-melkein-valmis -vaiheessa.



Huomasin joskus viime vuoden puolella, että Hanna oli saanut jo marraskuussa valmiiksi melkein samanlaiset sukat. Tuo on kyllä kaunis pitsikuvio.


Ja nyt seuraa taas hiuspohdiskeluja:



Kävin eilen kampaajalla. Valitsin paikaksi Friggan suositteleman Volymexin, koska se on "kotimatkan varrella" ja siellä nähtävästi osataan käsitellä pitkiä hiuksia. Olin melko nynny, hiuksistani leikattiin noin 20 senttiä ja edestä vähän kevennettiin. Sijoitin pienen omaisuuden Tigin hoitotuotteisiin ja nyt minulla on kaikki edellytykset pitää hiukseni kunnossa. Headrush -kiiltosuihke tulee olemaan monen päivän pelastaja.

Tuo 20 sentin hiusten lyhennys teki ihmeitä. Tykkään kovasti! Kuten kuvasta näkyy, latvat olivat todella kuivat. Hiukset tuntuvat nyt paljon kevyemmiltä, ne eivät samalla tavalla takerru kaikkialle ja ne on helppo harjata. Huonona puolena mainittakoon, että letillä hiukset ovat nyt todellinen nysä. Hassua, kun on tottunut pitkiin hiuksiin, niin nyt hiukset tuntuvat vain puolipitkiltä, vaikka tottakai tiedän, että ne ovat edelleen pitkät. Ja onneksi ne saa edelleen saksalaistyyppiselle hiuskruunulle. :)

Joku ihminen muuten veti herneen nenään edellisestä hiuskirjoituksestani. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun minusta puhutaan Suomi24:n feminismi-palstalla (tosin nähtävästi miehen toimesta). Olen melkein julkkis. Vinkkinä todettakoon, että jos on kommentoitavaa, niin kyllä minun blogiinikin saa kommentoida, ettei tarvitse mennä avautumaan muille foorumeille.

Pelastakaa lakupoika!

Fazerin perinteikkään lakritsipatukan lakupoika-kuva halutaan poistaa rasistisena. Mitä seuraavaksi, jos tuossa onnistutaan?

Allekirjoita adressi, jos haluat säilyttää palan suomalaista makeishistoriaa.

Sähköisiä lehtiä

Aika on kortilla ja sen riittämättömyyden tunnetta ei ainakaan vähännä fakta, että löysin kaksi uutta sähköistä lehteä, joihin todellakin pitäisi tutustua paremmin.

Arkeologia Nyt!-lehti (numerot ovat sitten pdf-tiedostoja) on oikeastaan tuttu, mutta en ole lukenut sen uusia numeroita pariin vuoteen.

Elore on todella kiinnostavalta vaikuttava folkloristiikan ja vähän muunkin kulttuurintutkimuksen tieteellisiä artikkeleita sisältävä julkaisu.

Voi, kun saisi pari päivää aikaa uppoutua noihin! Jos tiedätte muita hyviä historiaa tai tekstiileitä tai muita mielenkiintoisia aloja käsitteleviä ilmaisia nettilehtiä, niin saa mielellään vinkata. Voin sitten kesälomalla niitä lueskella. :)

Kultaketjunen-säärystimet

Olisiko niin, että tämä vuosi on säärystimien luvattu vuosi?


Virallinen taidekuva, omien kinttujen kuvaaminen on varsin vaikeaa.

Kultaketjunen -säärystimet ovat olleet puikoilla jo pari kuukautta, mutta eipä tässä ole ilmojen puolesta paksuja villasäärystimiä tarvinnut. Lanka on siis nimetöntä hyvin rasvaista virolaista villalankaa. Kahden pesun jälkeenkin lanka on niin lanoliinista, että kädet tulee hoidettua neulomalla. Lankaa säärystimiin meni 135 grammaa (puikot nro 3,5).



Säärystimien malli on oma, yläreunassa oleva pitsineule on vanhasta Novita-lehdestä (kevät 2006, s. 89), pintaneule on omasta päästä. Pidän pintaneuleesta niin paljon, että olen alkanut jo haaveilla neuletakista, joka olisi samaa neulosta.



_________________________________________________

Linkkivinkkinä mainittakoon, että serkkuni on asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen tehdä vuoden jokaisena päivänä Sivu. On jännittävää nähdä, että miten projekti edistyy. Sivu päivässä -blogi löytyy myös Blogilistalta.

Project Spectrum vol. 2

Se alkaa taas!

Ja minä olen mukana. Tuo helmi/maaliskuu on aika vaikea, kun en oikein harrasta valkoista, sinistä tai harmaata. Mutta katsotaan, kyllä noitakin värejä kaapeista löytyy. Eiköhän tuo keskimmäinen KnitPicksin alpakka menisi sinisiinkin? Ainakin värin nimi on Iris. Iriksestä on ainakin tulossa ohuenohut pitsihuivi (ylläri!).

Operaatio Hiukset

Sen sijaan, että lukisin kirjaa Modeboken 1900-2000 -kirjaa ja tekisin siitä muistiinpanoja, päädyin äsken leikkaamaan kaksihaaraisia (tai kolmi- ja nelihaaraisia) hiuksiani. Kampaajalle on päästävä ja äkkiä! Ongelmana on, että käyn hyvin harvoin kampaajalla ja ainoa kampaaja, jonka kanssa olen tullut toimeen, on nykyään ihmissuhdekarikkojen takia mahdoton vaihtoehto. En halua, että joudun kertaakaan enää lähtemään kampaajalta itku kurkussa.

Hiusasiaa ei yhtään auta se, että suhtaudun hiuksiin hyvin tunnepitoisesti, hiukset ovat tärkeä osa identiteettiäni ja naisellista minääni. Mutta nyt hiukseni tuntuvat vain TYLSILTÄ.

Haluaisin tehdä jotain erikoista hiuksilleni, mutta jos leikkautan niitä radikaalisti, niin tiedän, että parin viikon päästä taas itkeskelen pitkien hiusten perään. Ongelmana on, että hiusta on melko paljon ja se on pitkää, mutta hiuslaatuni on niin kuiva, ettei hiuksia juuri auki voi pitää. Lisäksi minulla on hiuspyörre otsalla ja takaraivossa, eli mitään lyhyttä hiusmallia ei voi ajatellakaan. Alan pikkuhiljaa olla kypsä vain kiinni pidettävään tukkaan.

Mielessäni on pari vaihtoehtoa:

1. Hiuksia vain tasoitetaan noin 10cm.
2. Hiuksia leikataan reilusti, noin 20 cm ja jotenkin kerroksellisesti, että hiukset eivät kulkisi aivan päätä myöten.

Olen kuitenkin niin nynny, että luultavammin päädyn ensimmäiseen vaihtoehtoon. Mistäköhän löytäisin kampaajan, jonka käsiin uskaltaisin antaa pääni käsiteltäväksi? Onko ehdotuksia? Nyt saa törkeästi mainostaa kumminkaimanserkkuja, olettaen, että he osaavat hommansa.

Säärystimet

Vuoden ensimmäinen työ on vaatimaton. En vieläkään osaa oikein päättää, että ovatko nuo säärystimet "minunlaiseni". Oikeassa jalassa säärystin on oikeinpäin ja vasemmassa nurja puoli päällepäin. Kumpikin neulepinta toimii.



Kuvat eivät (taaskaan) anna lainkaan oikeutta neulepinnan kauneudelle ja väreille. Todella rasittavaa! Lankaa säärystimiin meni 70 grammaa, ja lankahan on Anna Vaskon käsinvärjäämään suomenlampaan villaa.



Menen tästä marisemaan opintojen pariin.

Uutta vuotta!

Kalenterivuoden vaihtumista on hyvä juhlistaa tällä vuonna 1910 lähetetyllä kortilla:


Vuoden vaihtumista juhlimme kotona hyvässä seurassa, maukkaalla ruualla ja suurehkolla määrällä punaviiniä. Tulkoon vuodesta 2007 parempi kuin edeltäjistään, onnellisempi ja menestyksekkäämpi.

Aloitin toissapäivänä säärystimiä Anna Vaskon värjäämästä langasta. Tiedän, että minulla on MONTA työtä kesken, mutta en voinut vastustaa langan huutelua. Suomenlampaan villa on todella miellyttävää neuloa, mutta en ole ihan varma, että pidänkö tuosta langan raidottuvuudesta sittenkään niin paljon. En ole itse raidoittuvien lankojen ylin ystävä, vaikka ne vyyhdillä hyvältä näyttävätkin. Katsotaan päätyvätkö nuo säärystimet omaan käyttöön vai lahjaksi.