Syvällinen sunnuntai
Onkohan aikuistuminen sitä, että tajuaa, ettei tästä enää fiksummaksi tai kypsemmäksi tule? Perspektiiviä asioihin ehkä tulee lisää, mutta sisäinen teini pysyy aina? Sitten välillä se sisäinen teini yllättää ja kaikki menee vähäksi aikaa sekaisin? Näin se varmaankin on.
Tunnisteet: minäminä
posted by Elina/ Mielitty at 11:47 ap.
3 Comments:
Siltä se näyttää, että tämän aikuisemmaksi ei kasveta, ei vaikka omiakin lapsia siunaantuu. Tai no, ainahan sitä ihmisenä kasvaa, kun tietoa ja kokemusta tulee lisää. ääh, en tiedä mitä yritän sanoa. Samat neuroosit sitä nytkin on kuin teini-ikäisenä - vaikka täytyykin sanoa, että paljon vähemmän välitän siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, enkä häpeä paljastaa tietämättömyyttäni...
Oikeastaan on lohduttavaakin ajatella, että tulen olemaan se, joka olen tälläkin hetkellä. Turhat suorituspaineet katoavat.
Ja ehkä se, mitä minä kutsun sisäiseksi teinikseni, pikkuhiljaa liudentuu. <-Tuo on kyllä toiveajattelua!
Samanlaisia pohdin edelleen - ja just täytin 40.
Lähetä kommentti
<< Home