Hiljaista

Viime päivinä olen iltaisin lukenut Janoschin Suurta Panamakirjaa ja neulonut neuletakkia:


Sain äidiltä pari vuotta sitten lahjaksi Panamakirjan, johon on koottu yhteen kaikki 80-luvun alussa ilmestyneet Janoschin satukirjat.

Pikku Tiikerin ja Pikku Karhun (unohtamatta Tiikeriankkaa!) seikkailut ihastuttavat samalla tavalla kuin lapsena. Ehkä minulla on joku ruuvi löysällä, mutta melkein itkettää, kun Pikku Tiikeri huolehtii uimataidottomasta Tiikeriankasta (Tiikeriankkahan on pyörillä kulkeva lelu).

Neuletakki edistyy ja lanka onkin riittoisampaa kuin kuvittelin. Lankaa riittänee 3/4-pituisiin hihoihin. Tällä kertaa poikkeuksellisesti aloitin vartalo-osan neulomisella ja pelkään, että minulle käy klassisesti: Into neulomiseen lopahtaa ennen toisen hihan neulomisen aloittamista.

Sitten vähän rutkuttamista:
Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että olen alkanut olla todella huolimaton kirjoittamiseni suhteen. En tietenkään ikinä ole ollut mikään loistava kirjoittaja, lukiossakin sain ainekirjoituksesta välillä välttäviä pilkkuvirheiden takia. Toivoisin joka tapauksessa, että tuottamani teksti olisi edes luettavaa.