Keltaista
Jos joku olisi pari kolme vuotta sitten sanonut, että tulen tykästymään keltaiseen, olisin nauranut rumasti päin naamaa.
En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.
Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.
Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:
Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.
Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!
Mutta näin se vain värimaku muuttuu:
En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.
Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.
Lisää keltaista:
Kotini lähellä Helsingin kaupunki on ilahduttanut alueen asukkaita auringonkukkapellolla, josta voi käydä poimimassa kotiinsa kimpun valoa.
Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:
Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.
Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!
Tunnisteet: valmiit työt
posted by Elina/ Mielitty at 11:00 ap.
11 Comments:
Mulla on keltaisen suhteen aika samanlaisia ongelmia.. Aiemmin en väriin päin voinut juuri katsoakaan, viime aikoina olen omasta vastustelusta huolimatta kiinnittänyt huomion myös niihin MURRETTUIHIN keltaisiin.
Huivin väri kääntyy (ainakin kuvissa) kivasti vihreään päin. On kiva.
Hei, käypäs huviksesi katsomassa blogissani, kerron siellä myös auringonkukista. Tuli mieleen, että missähän päin asustat?
Minulle keltainen on hyvä väri kuonnossa ja maalatessa mutta vaatteissa vaikeampi. Huivi on ihana, kaunis värikin.
Hups, siis hyvä väri luonnossa.. ;o)
Mäkin olen tykästynyt keltaiseen viime vuosina ja just noihin murrettuihin sävyihin. Tosi kauniin värinen huivi ja mallikin näyttää hyvältä.
Juu, on aina paras lisätä tuo sana "murrettu", kirkkaankeltainen kun on edelleen vaatteissa yök.
Asumme maalla, eli Pohjois-Helsingissä. Täällä peltoja riittää.:)
On tosiaan jännää, miten esimerkiksi fuksianpunainen on tosi jees kukissa, mutta sisustuksessa saatikka vaatetuksessa en sitä käyttäisi.
täällä kanssa yksi murrettujen värien ystävä. kaunis huivi, niin malliltaan kuin väriltään.
Hieno huivi, kiinnostavia väriaatoksia.
Komea keltainen. Tuollaistahan saa aikaan esim. koivunlehdistä värjäämällä.
Keltainen on myös kuulunut inhokkeihini ja olen vannonut, että se ei vaatekaappiini palaa, mutta ans kattoo ny.
P.S. sinulle on huomionosoitus blogissani, kiitos värikkäästä blogistasi ja kivoista huiviohjeista!
Maalla ja Pohjois-Helsingissä, niin mekin, jotekin arvasin! Törmäillään! :o)
komea on huivi! (vaikka keltaista vihaankin..) ja ihania auringonkukkia! :)
Lähetä kommentti
<< Home