Vappua!

Meillä aloitettiin vapun vietto tänään klo 12.15 (myöhemmin kuin teekkarit, mutta aikaisemmin kuin Mantan lakittajat):



Tiedossa tänään lisää viinin juomista, lisää Jethro Tullia (joudun jammailemaan yksin, miksi kukaan ei ymmärrä tämän bändin parhautta?!), Mantan lakitusta, grillausta, lisää viiniä jne.

Vappua varten tein oranssin puuvillahameen Kodin Ykkösen verhokankaasta, hinta 5€/m. Malli oma. Leikattu täysvinoon, vyötäröllä muotokaitale.



Vappujuomia ja -tarvikkeita varten tein Finlaysonin puuvillakankaasta TAAS yhden peruskangaskassin.



Himalaya-lanka taipui taistelun (osa 1 ja 2) jälkeen "one skein wonderiksi" (johon meni melkein kaksi vyyhtiä lankaa).





Alkukuusta tekemäni oranssi hame pääsi vihdoin kuvaan:


Kuvat todistavat, että täällä olisi liikunnalle ja dieetille käyttöä...

Nyt hävettää

Tätä ei pitäisi tulevan kässänopen tunnustaa: Olen tekemässä hametta ja pähkäilin noin 15 minuuttia miksei vyötärökaitale ja kellotettu hameosa täsmää. Sitten tajusin, että muotoonleikattu vyötärökaitale on ylösalaisin. Noloa....

Ulkona on ihana ilma ja minä vaan nysvään kotona. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että kävin jo tänään ulkona ja ajattelin ottaa tänään koulutöistä lomaa, kun eilen tuli taas palautettua yksi versio prosemmasta.

Parin viikon aikana on tullut kehrättyä noin pari sataa grammaa lankaa (kaikki eivät ole kuvassa). Villa on virolaista. Lankaa pitää kehrätä vielä runsaasti lisää, mutta ajattelin lopuksi tehdä niistä boleron tai hihattimen.



Oranssi villatakki ei taida valmistua sunnuntaihin mennessä:


Maanantaina kun alkaisi vihreä Project Spectrum -kuukausi. Hihat villatakista on valmiina, mutta vartalo-osa puuttuu melkein kokonaan.

Kevättä

Kevään ensimmäinen rusakko ikkunan alla märehtimässä. Kuva otettu tänä aamuna.


Eilen kävimme siipan kanssa pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Ihmisiä oli VALTAVASTI, siispä siirryimme suosiolla antikvariaattiin, joss yllätykseksemme kaikki kirjat olivat -50%. Ale jatkuu vielä viikon, eli sinne vain käymään! Löysin muutamia mukavia kirjoja ja myös valokuvia kokoelmaani. Opaskokoelmani täydentyi kirjoilla Emännän tietokirja (kaksi osaa) vuodelta 1957 ja Seuraelämän säännöt vuodelta 1938. Vasta kotona huomasin, että minulla onkin Emännän tietokirja myös vanhempana painoksena, mutta se ei haittaa, koska uudempi hankintani on paremmassa kunnossa ja maksoi vain 2,5 euroa.

Emännän tietokirjasta löytyy vastaus kaikenlaisiin asioihin, kuten siihen kuinka hiukset tulee kammata:
"Kammatessa on vasemmalla kädellä tartuttava hiustukkuun läheltä sen juurta, ja sen jälkeen kammattava varovasti ja pehmeästi, etteivät hiukset irtautuisi tupestaan."

Seuraelämän säännöt taasen opastaa kaikenlaisissa asioissa, kuten suurempien kutsujen järjestämisessä:
"Suurempia kutsuja varten on käytännöllistä järjestää erikoinen naisten huone, jossa on vieraiden käytettävissä erilaisia toalettivehkeitä: isompi peili, käherryspihdit, puhdas kampa, harja, puuteria, pumpulia, lukko- ja nuppineuloja y.m."

Minäkin voisin haluta tuollaisille kutsuille.

Ostamieni valokuvien joukossa oli seuraava 1920-luvulla otettu kuva, josta näkyy millaisia ajan vaatteet todellisuudessa Suomessa olivat. Naiset ovat varmasti pukeutuneet parhaimpiinsa kuvaa varten. Mistään sulokkuudesta ei kyllä voi puhua, kuten muotikuvissa.



Eilinen päivä oli muutenkin mukava. Kävimme nauttimassa pasta carbonaraa ja seurasimme spektaakkelimaista partiolaisten kulkuetta Ruttopuiston laidalla auringosta nauttien . Varsin viihdyttävää. Illalla katsoin vielä ties monettako kertaa Purppuravirrat (minä tykkään, mutta arvostelijat selvästi eivät).

Himalaya -huivi oli ja meni

Himalaya-lanka on osoittautunut kovin vaikeaksi langaksi ulkonäöllisen ihanuutensa lisäksi. Tein eilen Himalaya-silkkilangasta suunnittelemani topin sijaan huivin:






Pinta on ihanaa:


MUTTA huivista tuli tyhmä, joten purin sen jahkailun jälkeen. Saa nähdä miten kamppailu jatkuu ja kuka voittaa seuraavan erän.

Tänään taisin saada kaupungilla flaneerauksen seurauksena raitisilmamyrkytyksen. Oli PAKKO ottaa kahden tunnin päiväunet päästyämme kotiin. Päivästä lisää myöhemmin.

Pääsiäisen käsitöistä ja kuvapäivitystä

Tämä lista onkin lyhyt, koska melkein mitään en saanut tehtyä.

Oranssi villatakki edistyi puolitoista hihaa:


Viikonlopun paras käsityö-anti oli vieraileva kehrääjätär, joka auliisti jätti oman kauniin ja hienosti toimivan värttinänsä minulle lainaan. Sain myös oivia vinkkejä kehräämiseen. Oikeanpuoleinen on siis minun ruma värttinäni.



Neuloin kokeeksi ensimmäisestä kehräämästäni langasta koetilkun. Onpas efektilankaa!


Ajattelin myös tänään dokumentoida tekemiäni vaatteita. Seuraava kuva kertoo MIKSI tänään ei ollut vaatteiden kuvaamispäivä:



Kovin tuulista oli... Tässä kuitenkin esittelen jo vanhemmassa postauksessa mainitsemaani villakangashametta. Ensi talvena hameelle on toivottavasti käyttöä, tänä keväänä ehdin käyttää hametta vain kerran.



Lainasin äidiltä haarukkapitsin tekemistä varten haarukan, mutta en vielä ole saanut inspiraatiota. Eiköhän to projekti jää vähän tuonnemmaksi. Nyt tuntuu koulujuttujenkin loppuunsaattaminen kovin vaikealta.

Kevät on selkeästi täällä. On voinut vaihtaa pieniin kenkiin ja niillä onkin nyt ahkerasti tepasteltu ulkona. Lunta ei enää ole ja aamuyöstä herää pikkulintujen karjumiseen ja fasaanien käsittämättömän koviin kiekaisuihin. Nyt vain odottelen lempiväisiä rusakkopareja ikkunoiden alle. Ihanaa, kohta on kesä! Sitten on "vain" töitä ja pari kirjatenttiä.

Kulttuuria

Pääsiäinen tuli ja meni. Hulinaa oli mielestäni ihan liiankin kanssa, tänään olenkin vain kököttänyt kotona lukien ja vähän tehden myös koulutöitä (puheviestinnän vuoden roikkunut oppimispäiväkirja on viimeistelyä vaille valmis!).

Eilen kävimme katsomassa siipan, siipan äidin ja tämän miehen kanssa Mozartin Taikahuilu-oopperan. En ole ennen nähnyt kyseistä kappaletta, vaikka Yön kuningattaren aaria jäi mieleen Amadeus-elokuva soundtrackilta jo lapsena. Nyt livenä kuultuna aaria oli kuitenkin pettymys, laulajattarelta (eilen Sirkka Lampimäki) kun tuntui loppuvan voimat kesken. Muuten esitys oli parempi kuin uskalsin odottaa: Suomenkielinen libretto toimi, näyttelijäkaarti oli mainio (Papagenon osan esittäneen Ville Rusasen suoritus oli valloittava), lavastus ja puvustus antoivat silmäniloa. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle marssi veikeitä metsäneläimiä, joita olisi voinut marssittaa myöhemminkin lavalle. Sen verran hurmaavia ne olivat!

Sain tänään luettua Émile Zolan Naisten aarreaitan. Olen lukenut vuosia sitten Zolan Nanan, mutta tämä kirja oli aivan muuta! Ihana kirja, jota ennen tosin kannattaa tutustua Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa -kirjaan, tavaratalojen kulttuurihistoriaan. Kortelaisen kirja antaa perspektiiviä Zolan romaanin ilmiöille ja 1800-luvun loppupuolen maailmaa ymmärtää muutenkin paremmin.

Siipalla ja minulla on ollut suunnitelmissa jo kotvan aikaa aikamatka-matkatoimiston perustaminen. Jos ajassa matkaaminen olisi mahdollista, niin haluaisin ehdottomasti vierailemaan 1800-luvun loppupuolen pariisilaiseen tavarataloon!

Pääsiäistä!

Rauhallista pääsiäistä kaikille, jotka blogiini poikkeavat!

Valmistautumassa pitkänperjantain Salakapakka-bileisiin:

Ei mitään valitettavaa...

...oikeasti. Sää on suosinut, on ollut mukava päivä, lämmintä, keväistä, huoletonta.

PAITSI: Lempipitsisukkiksiini on tullut kumpaankiin kantapäähän reikä. Aargh.

Saumasukat ja charleston

Perjantai-iltana on bileet salakapakka-teemalla ja puku ei ole vielä edes puolivälissä. Mutta ei stressiä, tässähän on aikaa vaikka kuinka! Kaikki materiaalit on kuitenkin olemassa ja eilen kaavoitin ja ompelin jo alusmekon melkein valmiiksi. Itseasiassa ainoat asiat jotka jouduin asukokonaisuutta varten hankkimaan ovat korut ja puvun vuorikangas.

Taitava sisko teki minulle piiitkän kaulakorun ja korvakorut asukokonaisuuteen sopivaksi.


1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni. Mieltymys vuosikymmeneen alkoi Muotitalo Elliot -sarjan myötä 90-luvun alkupuolella. Kyseinen sarja oli varsin mainio, voisin ottaa sen dvd:nä. Pidän 20-luvun muodista ja ajan varsin syntisestä leimasta. Simone de Beauvoirin muistelmat kuvaavat hyvin ajan kaoottisuutta alle 20-vuotiaan tytön näkökulmasta.

1920-luvun alun muotiin kuului väljä leikkaus ja alennettu vyötärö. Iltapuvutkin ulottuivat vain puoleen sääreen.


Voiko olla charlestonia hullunkurisempaa tanssia? New Yorkin seurapiirirouva opettavat kiinalaiselle tanssijalle Mucheo Ilolle ajan muotitanssia.


Tietokoneeni on muuten siirtynyt lattialle, koska työpöydän on nyt vallannut vähän vakituisemmin ompelukone. Kyllä tämä japanilaisittain lattialla istuminenkin ja kirjoittaminen käy. Tosin koulujuttuja en kyllä jaksa näin tehdä. Miksiköhän puhun muuten aina "koulusta" kun kyseessä on kuitenkin yliopisto. En myöskään ikinä sano, että menen "laitokselle" vaan menen aina "kouluun".

Olen jo muutaman päivän ajan herännyt varsin varhain aamulla. Se jos mikä on merkki opintojen tuomasta stressistä. Prosemma pitäisi olla valmis kolmen viikon kuluttua, harjoittelun parin viikon kuluttua ja esseen ja oppimispäiväkirjan olisi hyvä olla valmiita nyt. Pääsiäisenä en kyllä ajatellut tehdä koulujuttuja, mutta katsoo nyt. Ohjelmaa olisi kyllä muutenkin: Huomenna suvun naisväen kanssa uudestaan Mucha-näyttelyyn ja myös ilta on varattu, perjantaina Salakapakka-bileet, lauantaina meillä pelataan (ja minä pelivammaisena syöpöttelen ja juopottelen mukana), sunnuntaina kotikotiin ja maanantaina oopperaan.

Varhain heräämisessä on sekin hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista. Eilen ennen töihin lähtöä pesin jääkaapin ja avasin wc:n lavuaarin viemäriputken, joka TAAS kolmen kuukauden jälkeen oli tukossa.

Kehruuta

Kun pitäisi lukea muiden proseminaari-raakileita, niin minä keksin oheistekemistä:


Ostaa pamautin eilen ruman uudenaikaisen värttinän, kun värttinän kerran halusin. Harjoitteluun käytän karmeaa keltaista jämävillaa, joka tosin sopii hyvin Project Spectrumin henkeen.;) Uusiseelantilainen Ashford-värttinä ei ollut kallis, muttei se ole kauneudellakaan pilattu. Voisiko tuota tuunata kauniimmaksi?

Värttinän mukana tuli aloitusohjeet ja yllätyksekseni niiden avulla sain jonkinlaista lankaa aikaiseksi. Kovin ylikierteiseltä, epätasaiselta ja paksulta vaikuttaa, mutta eiköhän tuo harjoittelemalla ala parantua. Tietenkin oletan saavani ensi viikonloppuna Oolalta kaikki patenttivinkit.;)

Iih, olen koukussa!

Oranssia villatakkia ja keltainen laukku osa 2

Aloitin Rowanin Rowanspun DK -langasta vihdoin eilen neuletakin. Jos lankaa rittää, niin teen pienen topinkin, ensi talvea varten twinset olisi kiva.

Hihan alkua:


Villatakin malli:


Villatakin malli on yksinkertainen, helmassa ja hihansuissa on pitkälti mallineuletta. Muuten takki tulee olemaan sileää neuletta. Nappilistan neulon viimeiseksi. En ole vielä päättänyt teen raglan-hihat vai istuvat hihat. Raglan olisi helpompi ja nopeampi tehdä, mutta istuva hiha taas kauniimpi.

Ensimmäiselle keltaiselle laukulle valmistui kaveri, siis tuo oikeanpuoleinen:


Tässä laukussa vuorikankaana kukallista puuvillaa:


Toisen laukun kukka:


Ensimmäisen laukun kukka:


Toinen laukku on kivempi, ja tekisi mieli pitää se itse. Mutta mitäpä tekisin kahdella keltaisella melkein samanlaisella laukulla? Sisko voi huutaa kommetteihin hep, jos haluaa keltaisen laukun.

Tänään on ollut aikaansaava päivä: Järjestelin kankaat uudelleen laatikoihin ja sain tungettua melkein kaikki uudetkin kankaat laatikkoihin. Nyt viisi isoa pahvilaatikkoa on nimetty lapuin: "Punaiset", "Vihreät Siniset", "Violetit Vaaleat", "Mustat Valkoiset Neutraalit" ja "Vaatekankaat". Kaiken järjen mukaan kankaiden tulisi löytyä nyt helposti. Epäjärjestelmälliselle ihmiselle se olisi taivas! Historiallisiin pukuihin käytettävät kankaat ovat valitettavasti vielä muovipusseissa sikinsokin. Pitäisi hankkia uusia laatikoita tai käyttää kankaita pois.;)

Löysin myös viininpunaista shifonkia, jota en tiennyt edes omistavani. Löytö oli varsin mukava yllätys, koska ensi perjantaina on tiedossa kemut kieltolaki-teemalla ja asu vielä puuttuu. Olen suunnitellut 20-luku -tyylistä pukua puuhkineen (Regina pääsee ulkoilemaan!), pitkine helmineen ja saumasukkineen. Leninki tulee siis olemaan kätköistäni löytämääni viininpunaista shifonkia.

Siivosin myös vaatekaapit ja inventoin sukka- ja sukkahousukokoelmaani. Kuinka moni nainen tarvitsee noin 15 paria pitsisukkiksia? Minä varmaankin, koska kaapistani sen verran löytyy.

Keltainen laukku osa 1

Olen ihan hämmentynyt siitä, kuinka paljon voin pitää keltaisesta. Olen kuitenkin aivan rakastunut uuteen laukkuuni.





Project Spectrumin syytä on, että olen innostunut kaivelemaan kangasvarastojani. Keltainen huopa, kuten myös laukun lohenpunainen vuorikangas ovat vanhan työpaikkani ilmaisetuja ja ne ovat ajelehtineet varastoissani jo kolmisen vuotta. Vasta väriprojektin myötä ne päätyivät käyttöön ja laukuiksi. Koristeena käytetyt napit ovat eriparinappeja ja ompelulankoinakin käytin lankarullien jämiä. Kätevää!

Koristekuvio on ommeltu koneella "vapaalla kädellä". Tykkään paljon ommella kuvioita, jotka ovat kuin kynällä piirrettyjä luonnoksia.



Tänään kaupungilta kotiin minua seurasi kasa merseroitua puuvillaa. Oliivinvihreän langan ostin varastoon ja luonnonvalkoisen langan ajattelin neuloa Himalaya-silkkilangan kanssa topiksi. Tässä kuvassa näkyy myös uuden laukun vuorikangas.



Toinen keltainen laukku ruskealla kukalla ja saumoilla on valmistunee vielä tänä iltana. Jos en sitten riennä uutta projektia aloittamaan.;)

Keltaista huopaa

Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä mihinkään. Aloitan vähän, mutta en saata asioita loppuun. Viimeisen viikon aikana olen aloittanut punaista hametta, tehnyt kokeilutilkut oranssiin neuletakkiin ja silkkitoppiin. Lisäksi tänään aloitin uutta projektia:



Nämä olisi kyllä tarkoitus saada huomenna valmiiksi, täytyy mennä koululle ompelemaan, kun oma ompelukoneeni ei suostu montaa kerrosta paksua huopaa ompelemaan.

Italiaan!

Tämän hetkinen sää on tehnyt tehtävänsä:

Päätimme sitten repäistä. Lähdemme Pesaroon kahdeksi viikoksi kesäkuussa. Tiedossa on kulttuurimatkailua, Urbino on kulman takana ja Firenzeenkin vain parin tunnin junamatka. Rannallakin ehditään varmasti oleilla ja etsiä minulle lisää Lana Gatton lankoja.;) Tiedossa tramezzineja ja muita herkkuja, aah!

Viime vuonna syyskuussa lomailimme Riccionessa ja teimme retkiä Riminiin ja Ravennaan. Ravennan mosaiikit olin halunnut nähdä jo monta vuotta, kun kirjoissa olin nähnyt niistä kuvia. Livenä mosaiikit ovat taianomaisia.

San Vitalen basilica Ravennassa, kuva siipan ottama:


On muuten varmaan turha kertoa, että viime vuonna filmijärjestelmäkamerallani otettuja kuvia ei ole vieläkään kehitetty.;)

Kokeiluja

En ole pitänyt hyviä lupauksiani saattaa ensin vanhat projektit loppuun. Eilen tein illalla kokeiluja oranssia neuletakkia ja silkkitoppia varten.

Rowanspun DK -langasta tehtyjä pintakokeiluja. Neuletakista tulee luultavasti yksinkertainen, helmaan ja hihoihin tullee pintaneulekuviointia. Lanka on kuitenkin sen verran pehmeää, että monet pienet herkät kuviot eivät siinä näy. Lanka on kuitenkin ihanaa, haluaisin jo nähdä neuletakin valmiina!



Himalaya -langan kohtalo ei ole vielä selvä. Olen kyllä ajatellut liivimäistä toppia, kun kaikenlaisia huiveja minulla on vaikka muille jakaa. Kokeilussa olen yhdistänyt silkkiä ja ohuempaa puuvillalankaa kaksinkertaisena. Haluan kuitenkin varsinaisessa työssä yhdistää paksumpaa puuvillalankaa ja silkkiä.



Ja sitten jotain ihan muuta:

Olin eilen rintaliiviostoksilla. Vaikka tykkään shoppailusta, niin rintsikkareissut stressaavat jo etukäteen. Jotkut stressaavat rintojensa pienuudesta tai niiden suuresta koosta, mutta minä stressaan rintaliiveistä. Muita vaatteita voin valmistaa itsekin, mutta rintaliiveissä (kuten kengissäkin) olen markkinoiden armoilla ja sekös harmittaa. Eilen kokeilin kymmentä paria liivejä ja yhdet olivat ok. Ja ainoastaan ok. Lisäksi sopivat rintaliivit olivat tylsän näköiset ja eivät mitenkään edulliset, mutta ne lähtivät kuitenkin mukaani. Masentavaa ostaa kompromisseja.

Rintaliivit näyttävät usein tangolla hyvältä, mutta kun ne laittaa päälleen, niin ne tekevät rintavarustuksesta varsin kummallisen muotoisen. Kuka voi haluta poven, joka näyttää kahdelta ketun kuonolta? Eikö kaikilla naisilla olekaan haaveissaan kaunis pyöreä povi? Ymmärtäisin kyllä jos Lindexin halpis-rintsikat eivät istu, mutta mikä on vikana jos Valiseren tai Chantellen öky-kalliit liivit eivät istu?! Omana johtopäätöksenäni on se, että rintaliivien malli suunnitellaan kai b-kuppisille ja isompiin kokoihin kaavaa vain suurennetaan summittaisesti. Tai sitten omassa fysiikassani on jotain pahasti pielessä (johon en kyllä usko).

Minun ostamani ok-liivit ovat muuten Maidenformin The Dream Bra, joiden väitetään olevan kahden vuoden tuotekehittelyn tulos. Hohhoijaa, eivätkö ne parempaan pysty?

Tuloksia

Paksusta langasta tulee valmista nopeasti:




Voin hyvin ymmärtää, miksi monet pitävät todella paksuista langoista. Pipon ja huivien virkkaamiseen meni kuhunkin aikaa tunti. Punainen pipo ja kaulahuivi ovat pääasiassa Lana Gatton Sierra Nevadaa (hattuun 100g, kaulahuiviin noin 90g, nro 8 koukku). Huiviin käytin myös paksua Pirkka-lankaa, Novitan Spixiä, Noron Kureyonia ja Kitten Mohairia. Monivärinen vihreänruskea huivi söi 195 grammaa Turmalin-lankaa.

Hameiden yksityiskohtia:


Viikonloppuna sain valmiiksi itsekutomastani kankaasta hameen, joka on todella lämmin. Wetterhoffin Veera on ihanan pehmeää kampavillalankaa, kankaan raidat ovat silkkilankaa. Ompelin hameen käsin, koska se sopi mielestäni hyvin kankaan ja hameen mallin tunnelmaan. Käsinompeluun sopii muuten mainiosti pellavainen nypläyslanka (olisikohan paksuudeltaan 3/35). Sain viikonloppuna valmiiksi myös oranssin hameen, jonka kaavaa varmasti hyödynnän tulevaisuudessakin. Kaava on kivan yksinkertainen, vyötärön muotolaskokset on muutettu sivusaumoihin. Valmis oranssi hame on tosin vähän omituinen, kiiltävä oranssi kangas ei ehkä kuitenkaan ole minun juttuni.

Kuvamateriaali kokonaisista vaatekappaleista uupuu, koska ulkona ei voi kuvata, siellä sataa KOKO AJAN vettä ja päivälläkin on pimeää. Sisällä valo taas ei riitä ilman salamaa. Ehkä teen jossain vaiheessa hamepostauksen, koska hameita olisi tarkoitus tehdä jatkossakin. Yksi kangas odottaa jo leikattuna kokoon kursimista.

Jaa, pitäisi tehdä prosemmaa varten haastattelu torstaina. Hermostuttaa jo valmiiksi, kun haastattelu olisi tarkoitus tallentaa suoraan tietokoneelle. Olen varma, että onnistun kuitenkin mokaamaan jotain, vaikka Onni onkin tuttu kone.

Siipan kanssa unelmoidaan taas lomamatkasta. Italia houkuttaa taas kovasti, varsinkin tässä säässä. Sitä paitsi haluan kovasti taas toreille lankaa ja muita ihanuuksia metsästämään!

EDIT: Kylläpäs viimeisessä kappaleessa on monta "taas"-sanaa.

Oranssi/keltainen kuukausi

Eihän mulla pitänyt olla mitään oranssejakaan lankoja, mutta kun kaivelee, niin kyllähän sitä laatikoista aina jotain löytyy.

Pirkkaa ja jotain Vihreästä vyyhdistä monta vuotta sitten alesta ostettua tehostelankaa. Tuliskohan näistä jotain?



Tammikuussa tuli tilattua Cucumberpatchilta Rowanin lankaa villatakkiin:


Eilen kävin vihjeen saatua Vihreästä vyyhdistä hakemassa Himalaya-sarisilkkilankaa. Tässä langassa on taas se ongelma, että se on niin kaunista, ettei sitä raaskisi käyttää.



Tämä oli kuitenkin vain lankaesittely. Minulla on niin monta projektia nyt kesken, että keskityn niihin nyt aluksi.

Eilen ei olisi pitänyt manata säätä, se vain johti ojasta allikkoon. Nyt siellä sataa vettä (jei, lumi sulaa!) ja minulla ei ole kumisaappaita. Jos joku haluaa lahjoa minua kumppareilla, niin Tretornilla on kiva punainen malli, jota uusimmassa Sokos-etulehdessäkin mainostetaan. Koko olisi 40-41.