Punaisen kuukauden viimeinen päivä

Project Spectrumin punainen kuukausi lähestyy loppuaan.


Viimeisen päivän kunniaksi otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin punaiset verhot makuuhuoneeseen, vaikka olisi pitänyt keskittyä puheviestinnän oppimispäiväkirjan kokoamiseen. Verhokangas on vasta pyörinyt melkein vuoden työhuoneessa. Pellavakangasta jäi vielä metri, siitä saisi vaikka kaksi tyynynpäällistä. Ehkä ne valmistuvat sitten vuoden päästä.

Palkkapäivän kunniaksi ostin varastoon kolme pulloa PUNAviiniä, tosin avasin ensimmäisen pullon heti kuvaamisen jälkeen.



Hame itse kudotusta punaisesta kankaasta tullee valmiiksi tänään.

Enemmänkin punaisia juttuja olisin voinut kuukauden aikana tehdä. Pari punaista hametta odottaa vielä kankaana. Ehkä teen niitä viikonloppuna, vaikka huomenna jo alkaa keltaisen ja oranssin kuukausi, huhtikuu. Ulkona näyttääkin niin keväiseltä... Alla tämän hetkinen sää kuvattuna tänään askartelemani rautalanka-simpukka-kristalli -mobilen läpi. Tai "askartelemani" on väärä sana, koska vain ripustelin vanhan asuntoni ullakolta löytyneeseen rautalankavyyhtiin simpukoita ja kristalleita.

Valivali

Onko ihme, ettei huvita, kun ulkona näyttää tältä?


Taidan perustaa kohta oman nillitysblogin, koska:

1. Koulutöiden loppuunsaattaminen ei huvita.
2. Neuletöiden loppuunsaattaminen ei huvita.
3. Nukkuminen ei huvita.
4. Ulkona on järkyttävä keli, ulkoilukaan ei siis huvita.
5. Myöskään syöminen ei huvita (?!). Tosin ei ole mitään syötävääkään.
   
6. Kuuntelen vain Harmaata ja masentelen (juu, tuo musiikki varmasti auttaakin melankolisuuteen).

Paras valitusblogi, jonka tiedän on "TÄÄ ON NYT TÄTÄ". Piristävää kotiäidin tilitystä.

Kaikki neuletyöt ovat totaalisen kesken ja minä ajattelin seuraavaksi keskittyä kirjontaan.

EDIT: Lisäsin laskurin, siitä päivitys.

Unia

Näin viime yönä unta, että löysin luotto-olkalaukustani* mustan mopsin ja päätin pitää sen. Kummallisinta on, että aina kun kurkistelin laukkuun, mopsi vain tapitti minua tyytyväisenä. Mitäköhän unientulkitsijat sanoisivat tästä? Tällaista unta ei kai saa väännettyä alitajuiseksi eroottiseksi fantasiaksi? Kaikkien unienselityskirjojen mukaan kun KAIKKI asiat symboloivat jotain eroottista.

Käsityöt eivät edisty. On liian kiire. Ahdistaa. Päässä on noin ziljoona ideaa, joita ei pääse toteuttamaan.

Se sijaan voin teitä kaikkia valistaa loistavalla musiikkikokoonpanolla: Tenhi on julkaissut uuden levyn, Maaäet. Saman poppoon toinen musiikillinen projekti Harmaa on myös kuuntelemisen arvoinen. Olen fani.

* Luottolaukkuni on sellainen valtavan kokoinen tummanruskea mokkanahkainen laukku, jonne kaikki tavarat aina hukkuvat.

Punainen kuukausi

Project Spectrumin ensimmäinen kuukausi, punainen kuukausi, päättyy ensi lauantaina. Muutaman (vaalean)punaisen työn olen tehnyt, mutta laatikoista löytyisi vielä työsarkaa. Joulukuussa aloitettu punainen neulepaita on vielä totaalisen kesken. Myös kantolaukku rakkaalle Onnilleni on kesken. Äsken laatikkoja kaivellessani löysin vielä pinkin hahtuvanlapasen, joka odottaa paria. Myös marraskuussa mainostamani vaatekankaat ovat kankaina, eivät vaatteina. Jotenkin nämä työt eivät kiinnosta nyt. Edellä mainittujen punaisten projektien lisäksi kesken on vihreäraidalliset sukat, kinnasneulatut sukat (x2) ja kintaat sekä sormettomat käsineet.

Punaisia lankoja löytyy vielä laatikoistakin. Järjestin itseasiassa kaikki punaiset langat tänä aamuna samaan laatikkoon. Kyllä, niitä on niin vähän, että ne mahtuvat yhteen isoon pahvilaatikkoon.

Varvassukat edistyvät:


Ja jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin kiinni jäit!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

Minusta tämä on helppo ja hauska tapa selvittää ketkä blogiani oikein lukevat. Itse jäin kiinni Oolan blogissa.

Adressi taideaineiden puolesta

Taideaineiden opetusta on leikattu viime vuosina merkittävästi sekä peruskoulussa, että luokanopettaja- ja lastentarhaopettajakoulutuksissa. Jos pidät taideaineita itsestään selvänä osana koulun yleissivistävää opetusta, etkä hyväksy leikkauksia, niin käy allekirjoittamassa adressi.

Valoa

Valon vaikutusta on se, että vapaaehtoisesti herään seitsemän tunnin yöunien jälkeen klo 06.39, vaikka voisin nukkua vielä tunnin ennen töihin lähtöä. Ei huono, keväällä ja kesällä tarvitsee paljon vähemmän unta. Energian saa näemmä suoraan auringosta.

Varvassukka-asiaa:


Inspiraationa toimivat nämä:


Siipan egyptiläistyyliset (roomalaisaikanakin käytetyt) varvassukat etenevät varmasti, mutta hitaasti. Tämän tyyppisiä sukkia käytettään varvassandaalien kanssa. Sukat eivät istu minun jalkaani, koska jalkani ovat (onneksi!) sirot ja kapeat, kun siipalla on taas leveät tassut.

Sormettomat käsineet ovat edenneet tämän verran:


Hiljaista siis on käsityörintamalla. Viikonloppunakin pitäisi keskittyä lautanauhoihin.

Pinkki sukka pienoinen

Muutama kuukausi sitten värjäämistäni Nalle-langoista ensimmäinen valmistunut työ ovat nämä:


Lankaa meni noin 65 grammaa (puikot nro 3). Ajattelin ensiksi pujottaa tuohon reikäpitsiriviin satiininauhan, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin.

Yritin eilen lukea kirjallista ohjetta lautanauhan tekemiseen, kun minun pitää tehdä opintomoniste lautanauhasta. Ohje oli kuitenkin sekoittaa minut täysin! Pitänee pysyä erossa kirjallisista ohjeista...

Roomaa ja neulakinnastekniikkaa

Seuraavana isompana työnä olisi tarkoitus valmistaa vaatekappaleita siipan historiallista pukukokonaisuutta varten: Roomalaistyylinen tunika ja sukat. Siipan blogissa on selkeä suunnitelma asukokonaisuudesta. Aloitan varmaan sukkien tekemisellä, kun kangasta varten pitää lähteä kangaskauppaan. Omissa varastoissa kun ei löydy valkoista palttinasidoksista rohdinpellavaa (panamasidoksista kyllä löytyisi kolmisen metriä ja palttinaisia taas eri väreissä).

Neulakinnasrintamalla on viime aikoina ollut hiljaista. Minulla on EDELLEEN kesken sukat, joista postasin pari kuukautta sitten. Kasvivärjätystä langasta neulatut kintaat ovat olleet kesken lähes vuoden. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain...



Tänään pesin Tallinnasta joulukuussa ostamani villalangat. Langat olivat ennen pesua NIIN rasvaisia, että niitä saattoi käyttää käsien rasvaamiseen.;) Pesuvesikin oli niin likaista, että pesin langat kahteen kertaan. Nyt kotimme haisee lampolalta märkien lankojen takia, muttei se haittaa. Ajattelin langoista seuraavaa isompaa neuleprojektia, mutta siipan roomalaistunika ja sukat taitavat mennä nyt edelle.;)

Isoa värjäyskattilaan voi kätevästi käyttää myös villojen pesuun:

Kevät-huivi

Kevät:




Eli (vaalean)punainen Project Spectrum -kuukausi jatkuu. Kevät-huivi on tehty Ziinan ohjeella. Olen aivan ihastunut huiviin, sitä tulee varmaan kesälläkin paljon käytettyä. Lanka on Wetterhoffin keskipaksua silkkivillaa, Silvillaa (puikot nro 4). Langan menekki oli noin 130 grammaa. Kevät on helppo neuloa ja pinnasta tulee kaunis. Kasteleminen ja pingotus avasi kuvion kauniisti. Teen varmaan myöhemminkin samalla mallilla huiveja.

Aloitin aamupäivällä Riihivillan kasvivärjätyistä langoista Interweave Knits-lehden mallin inspiroimia "sormettomia" käsineitä. Lanka on kuitenkin liian paksua ja ei oikein toimi 202n-resoripinnassa. Ongelmana on, että minulla on varastoissa joko liian paksuja tai ohuita lankoja. Mikään ei oikein tunnu sopivan tuohon malliin. Tein koetilkkua myös Drops Alpaca langasta. Alpakasta tehdyt käsineet olisivat aika ihanat.

Yleistä löpinää

(lukeeko noita otsikoita joku?!)

Onneksi tuli ulkoiltua aamupäivällä, nyt ulkona sataa räntää melkein vaakasuoraan. Nyt on ihanaa vain istua kotona ja nauttia lämmöstä ja ruoasta kuin pieni sopuli.;)

Tänään iltapäivällä tuli Kansakunnan perilliset -sarjassa osa Laila Kinnusesta, minun mielestäni ehkä ihanimmasta suomalaisesta naislaulajasta. Mirja Pyykön haastateltavana oli Kinnusen tytär Milana Misic, jonka tuntui olevan todella sinut itsensä ja äitinsä elämän kanssa. Kansakunnan perilliset on nerokas sarja. Siinä myyttiset suomalaiset muuttuvat arkisemmiksi, lapsiensa kertomina.

Torstaina tutustui uuteen lehtituttavuuteen: Les Nouvelles du Patchwork on Ranskan tilkkutyöyhdistyksen julkaisema lehti. Nettisivut saattavat hämätä aneemisuudellaan, itse lehti on todellinen helmi. Se on kokonaan nelivärinen ja kuvia on PALJON. Eikä ainoastaan perinteisistä tilkkutöistä, vaan modernista tilkkumaalauksesta ja muista tekniikoista. Tekisi mieli alkaa tehdä tilkkutöitäkin! Missäköhän välissä ajattelin harrastaa kaikkea mitä haluaisin?;)

Onni on...

...kasa ihania vanhoja käsityölehtiä 1930-1950-luvuilta.


Minusta tuli lehtien onnellinen omistaja viime viikolla ja nyt en voi kuin ihmetellä, miten tulenkaan toimeen ilman vuoden 1938 mannermaista uutuutta: "Uudenuutukaista, aistikasta, käytännöllista ja lämmittävää" napitettavaa autopeitettä. Kyllä sellaisen kanssa kelpaa matkustaa kylmässä autossa:



Samaisen lehden kansi on näin dramaattinen:


Vanhoja käsityölehtiä voi käyttää niin ideointimateriaalina neuleisiin ja vaatteisiin kuin kuvapankkinakin. Siippa intoutui käyttämään yhden lehden kansikuvaa vaihtoehtohistoria -forumin kuvituksena. Tosin kuvatekstit ovat hänen omansa.;)

Prosemman tekoa ajattelin buustata seuraavalla kirjapinolla:

Vaaleanpunainen Kevät-huivi valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti saisin sen valmiiksi viikonloppuna.

Opinnot takkuavat

Prosemmasta tuli sellaista palautetta, että huhhuh. On sellainen olo, että nyt voisin alkaa opiskella maatalouslomittajaksi. Ja jättää yliopistomaailman sikseen. Ahdistaa tieteellinen kirjoittaminen, varsinkin aiheesta, josta ei itse ole lainkaan kiinnostunut. Ongelmia ei tuota niinkään käsityötiede vaan pakollinen sivuaineeni kasvatustiede. Taidan olla väärällä alalla.

Voisin vaikka lähteä tänne opiskelemaan puoleksi vuodeksi.

No, kaipa tämä tästä.

Vaikea tapaus

Jo viime syksynä manasin lainarukkiani. Nyt rukki on taas tullut mieleeni, kun olen haaveillut värttinällä kehräämisen opettelusta.

Värttinän lyhty:


Mikäköhän rukissa oikein on vikana? Lyhty pyörii nätisti, mutta kehrätty lanka ei edelleenkään halua rullautua rullalle. Nyörin olen jo rukkiin vaihtanut. Olenko oikein ymmärtänyt, että rulla pitäisi pyöriä vapaasti ja NOPEAMMIN kuin kehrän ja lyhdyn? Minulla rulla vain jumittaa eli ei pyöri metallitikussa ollenkaan, vaan on kiinteästi kiinni siinä. Pitäisiköhän rullan reikää suurentaa? Milläköhän se onnistuisi? Perintörukkia, joka ei ole edes minun, en haluaisi turhaan sorkkia. Neuvoja ja ideoita otetaan vastaan!

Pidin tänään Ylpeys ja ennakkoluulo -maratonin


Yli viisi tuntia mitä iiihaninta nummilla vaeltelua ja sievistelyä. Eli kiitos vain Turkuun, että dvd saatiin lainaksi. Olenkin nähnyt sarjan viimeksi muutama vuosi sitten, kun se tuli uusintana telkkarista. Ensimmäisen kerran sarjan näin, kun asuin vielä vanhempieni luona. Muistan, kuinka piinaavaa oli odottaa aina viikko, ennen kuin näki seuraavan jakson. Vaikka tiesi, miten tarinassa tulee käymään. Rakastan Jane Austeneita! Mutta vielä enemmän rakastan Colin Firthiä, varsinkin Mr. Darcyna. ;)

Kevät tai ainakin melkein

Eilen oli ulkona on ihanan lämmintä ja kaupungilla sai taas pelätä, että katoilta putoaa jäätä ja lunta niskaan. Tuntui ihan keväältä jo! Uudet varvassandaalit ja muut kesäkengät odottavat jo eteisessä toiveikkaana käyttöön pääsyä. Ei haittaa, vaikka nyt mittari näyttää -7 astetta.

Kevät-huivin alkua:


Eilen aloitin Project Spectrumin hengessä vaaleanpunaisen Kevät-huivin Ziinan ohjeella. Helppo ja näyttävä ohje, huivi sopii mainiosti työmatkalla neulottavaksi. Lankana Wetterhoffin Silvilla. Ajattelin jo alkuinnostuksessa, että haluan Kevään myös vihreästä Drops Alpacasta. Saa nyt nähdä.

Pitäisi tehdä opetusharjoittelua varten moniste lautanauhan teosta. Lisäksi pitäisi tehdä pari mallilautanauhaloimea, jota oppilaat saisivat kokeilla kutoa ja tehdä malliksi pari monimutkaisempaa nauhamallia. Onneksi on kaksi viikkoa aikaa. Pitäisi mennä myös amanuenssillle juttelemaan opinnoista, ottaa itseään niskasta kiinni parin opiskelujutun loppuun saattamiseksi.

Lautanauha poikineen:


Kävin siskon ja siskon alennuskortin kanssa eilen Käsityötalo Priimassa. Mukaan tarttui mustaa ja ruskeaa Kitten Mohairia ja lehmuksenvihreää Tovea. Paitaa, huivia ja lapasia on luvassa jossain vaiheessa. Priiman nettikaupan pitäisi muuten avautua tällä viikolla.

Ja lopuksi vähän nillitystä: On tosi ärsyttävää, kun kaikissa näytöissä on ihan omat väriasetukset. Kotona blogini kuvat näyttää hyviltä, mutta yliopistolla taas järkyttävän räikeiltä.

Barbie-pinkkiä!

Tällainen on sitten ensimmäinen Project Spectrum -lopputulokseni:






Huivi ja rannekkeet olivat ainakin tänään kävelylenkillä aivan tarpeelliset. Vaikka ulkona on tosi nättiä, siellä on myös kylmä. Mä en ala mitään! Ostin jo viime viikolla uudet varvassandaalit, kesän on PAKKO tulla joskus.

Huiviin ja rannekkeisiin käytin jämälankoja, muunmuassa Kitten Mohairia, Novitan Spixiä, virolaista villalankaa ja paksua Pirkka-lankaa. Tyytyväisin olin siihen, että huiviin sain upotettua vähän vihreää efektilankaa (Onlinen Cocoon), joka on marinoitunut kaapeissa jo kolmisen vuotta. Cocoon on kuuluu niihin lankoihin, jotka näyttävät iiihanilta lankana, mutta neulepintana ovat aika mitäänsanomattomia.

Jämälankahuivit ja -rannekkeet ovat mukavan nopeita tehdä ja lopputulos on kiva. En kyllä tiedä haluaisiko kukaan esimerkiksi lahjaksi tuollaisia. Minulla on niin oma makuni.

Pinkkejä jämälankoja on edelleen, mutta seuraavaksi ajattelin aloittaa Wetterhoffin Silvillasta kolmiohuivia.

Lopuksi jotain ei niin pinkkiä:


Tein baskerin Marks&Kattensin puuvilla-villalangasta kevätkäyttöä ajatellen. Puuvilla-villalangasta tehty baskeri ei ole niin kuuma kuin villainen, mutta lämmittää kuitenkin. Lankaa meni noin 90 grammaa (virkattu koukulla 4). Koristeena pronssinen sudenkorento-rintaneula.

Pink Project

Pitihän se arvata, että sitten kun pitäisi käyttää yhtä tiettyä väriä, niin haluan sooloilla.



Perustelen kuitenkin valintani väriopillisesti: Vaaleanpunaista tasapainottamaan on otettu sen lähiväri oranssi ja vastaväri vaaleanvihreä. Värioppi on muuten ihan hemmetin mielenkiintoista. Kannattaa lukea Josef Albersin kirja Värien vuorovaikutus ja tutustua Coloria-sivuihin. Värisilmää voi kehittää, kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä fiilispohjalta.

Eilen löysin sattumalta HenkkaMaukasta sydänrei'ittäjän. Olen AINA halunnut sellaisen. Aarre maksoi vain 2,90 euroa ja toimii hyvin. Ihkua! Vaaleanpunainen lanka taitaa sulattaa aivoni...



Tämä viikonloppu on harvinaista herkkua: Siippa on maakunnissa hummaamassa ja minä sain lukaalimme kokonaan omakseni. Lankaa on nyt ripoteltu työhuoneeseeni (hyvin normaalia), keittiön pöydälle ja lattialle, olohuoneen lattialle ja sohvalle, sänkyyn ja sängyn vierelle (normaalia). Vessassa en ole vielä innostunut neulomaan...

Project Spectrum

Särmä houkutteli minut osallistumaan Project Spectrumiin.



Projektissa on ideana, että joka kuussa työskennellään tietyn värin parissa. Työn voi valmistaa vaikkapa neulomalla, maalaamalla tai leipomalla (!). Koska olen värien ystävä, niin osallistun mielelläni. Lisäksi sattumalta eilen aloitin juuri mallitilkkua maaliskuun väristä, vaaleanpunaisesta. Toinen maaliskuun väri on punainen, sitäkin löytyy kaapeista ihan kiitettävästi.

Olen yleensä huono osallistumaan mihinkään, mutta tähän projektiin osallistun, koska tässä projektissa ei ole PAKKO tehdä mitään.

Keiju-lapaset

Sain tänään valmiiksi Tukholman-reissulta ostamastani Noro Kureyon (väri 157) -langasta lapaset.



Nimesin ne Keiju-lapasiksi, koska lanka näyttää siltä, että se on kehrätty sammaleista, kukista, puun kaarnasta ja muista metsän antimista. Lisäksi lanka näyttää käsinkehrätyltä. Yhteen lapaseen meni noin 45 grammaa lankaa, eli nyt minulla on ihan pienet langan jämät kahdesta kerästä. Jee, lisää jämälankaa. Mihinköhän ne kaikki ziljoona jämälankakerää saisin upotettua?

Ammatillinen kriisi

Seuraavaa olen pohtinut paljon viime aikoina prosemmaa väsätessäni:

Pitäisikö koulukässän olla aina kivaa puuhastelua, vai saisiko opetuksessa oikeasti vaatia oppilailta jotain vaikeampaakin? Taitoaineet kun tuntuvat olevan monen mielestä todellisia hörhöilyaineita, joiden tunneilla pitää olla hauskaa. Muissa kouluaineessa kukaan ei kyseenalaista sitä, että kotiläksyjä on tehtävä ja kaikesta ei ole pakko nauttia.

Ottakaamme esimerkiksi kouluaikainen inhokki-oppiaineeni ruotsi (kieli, josta olen kyllä myöhemmin oppinut kutakuinkin tykkäämään). Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut tylsiä ruotsin tunteja, kenellekään ei tullut mieleenkään, että ruotsin tuntien tulisi olla mielenkiintoisia. Tunneilla oli vain käytävä ja kokeista läpi päästävä. Myönnettäköön, että nykyään ruotsin tunnit ovat varmaan ihan mielenkiintoisia, kun uudet nuoremmat opettajat ovat päässet ohjaksiin.

Proseminaarityössäni pohdin sitä kuinka tekstiilityönopetuksen tulisi vastata nykypäivän haasteisiin. Seuraavana muutamia kysymyksiä, jotka sivuavat aihettani ja joiden kanssa painin itse.

1. Tulisiko käsityönopetuksen nojautua enemmän oppilaiden luovuuteen vai erilaisten taitojen ja tekniikoiden harjoittamiseen?
2. Pitäisikö kaikkien oppilaiden antaa olla niin luovia kuin sielu sietää vai onko oikeudenmukaista vaatia, että saumat tulee ommella suoraan ja ommelten tulee olla viimeistellyn näköisiä?
3. Voiko oppilaan laittaa purkamaan se kauhean näköinen sauma (monta kertaa, jos on pakko) vai antaako sen näkyä vain todistuksen arvosanassa? Vai painaako arvosanassa eniten nyt niin muodikas luovuus?
4. Onko käsityönopetuksessa ja käsityöprosessissa tavoitteena luovuus? Voiko se itseisarvo käsityön opettamiselle?
5. Ovatko taidot vain välineitä saavuttaa jotain tärkeämpää? Vai voiko taitoa pitää myös päämääränä?
6. Ei kai peruskoulu ole elämysmatka, jonka aikana on tarkoitus vain olla kivaa?
   

Kuinka moni vanhempi on muuten lukenut Peruskoulun opetussuunnitelman ja todella tutustunut siihen, mitä heidän kullannupuiltaan vaaditaan?

Muchaa!

Kävin tänään Siipan kanssa katsomassa Amos Andersonin -museossa viime viikolla avautuneen Alphonse Mucha -näyttelyn.



Olen aina pitänyt Muchan taiteesta ja näyttelyssä ihastuin siihen entistä enemmän. Kun julisteet näkee luonnollisessa koossa, näkee kuinka tarkkoja ornamenttimaiset yksityiskohdat ovat. Neilikoita, unikkoja, iiriksiä, krysanteemeja ja ties mitä hajuherneitä on kylvetty avokätisesti moniin töihin ornamenteiksi ja yksityiskohdiksi. Töistä voisi ottaa hyvin yksityiskohtia, jotka toimisivat niin kirjontakuvioina kuin vaikka tatuointeinakin. Moni onkin ihastunut Mucha-tatuointeihin, huomasin kun hain Google-kuvahaulla. Aika karmeita kyllä ovat, kokonainen naishahmo EI VAIN TOIMI tatuointina.

Mucha-näyttelyssä tulivat mieleen muutama vuosi sitten tekemäni kukkaluonnokset lempikukistani neilikoista ja pioneista. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi yksinkertaistaa kukkakuvioita tietokoneella ja tehdä niistä kirjoneulekuvioita. Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko kenties yhtään mitään.

Kevättä odotellessa

Vaikka haikailen kevättä, niin lunta tuntuu kerääntyvän pihalle aina vain enemmän. Eilen neuloin itselleni uudet ranteenlämmittimet, kun niille tuntuu vielä olevan käyttöä.





Materiaalina ranteenlämmittimissä on vanha jämälanka ja malli omasta päästä. En jaksa nyt aloittaa mitään isoa uutta työtä, pieniin töihin saa lisäksi tuhottua hyvin langanjämiä.

Eilen ajattelin, että nyt koetan uutta lähestymistapaa prosemman tekoon. En enää valita, vaan koetan olla innostunut aiheesta. Ainakin tänä aamuna tekniikka on auttanut.

Eilen tuli ensimmäinen osa Rooman valtakunta -dokumenttisarjasta TV 1:ltä. Kaivaukset Vindolandassa, Englannin ja Skotlannin rajalla ovat tuottaneet paljon uutta tietoa antiikin Roomasta. Parasta dokumentissa oli kuitenkin värillinen kuvamateriaali löydöistä, esimerkiksi jalkineista.

Linkkivinkkinä ainakin kissojen ilmeistä päätellen eläinrääkkäystä lähentelevä Stuff On My Cat -sivusto. Naurattaa, vaikka ei kai saisi.;)

Regina & Regina

Olen aivan älyttömän ihastunut uuteen bändituttavuuteen, Reginaan. Ihanaa unelmoivaa ja kevyttä suomalaista electroa. Täällä voi kuunnella uuden levyn materiaalia.

Myös Blogikettu Regina tykkää kaimastaan:

Valkoisia asioita

Elna-laukku:


Valkoinen kausi jatkuu. Elna-huiviin eivät menneet kaikki valkoiset langat, siksipä tein lopuista laukun (tai vähän fuskasin, piti lisäksi ottaa käyttöön Novita Spix-efektilanka, jota ostin muutama vuosi sitten halvalla muutaman 25 gramman kerän). Eli kun kuvassa näyttää laukusta roikkuvan langanpätkiä, ne eivät ole päättelemättömiä lankoja vaan Spix-efektilankaa.

Laukku on vuoritettu, sen voi sulkea napilla ja koristekukat ovat kaikki irroitettavia. Niitä voi siis käyttää myös rintaneuloina tai baskerin koristeena tms. Laukun hihna on kanttinauhaa. Laukku on juuri sen kokoinen, että sinne saa kukkaron, kännykän, avaimet, nenäliinat, huulirasvan ja vaikkapa pienen suklaapatukan. Mitä muuta tyttö tarvitseekaan?

Flunssa on melkein väistynyt ja pystyin tänään keskittymään prosemmankin tekoon.

Suosittelen seuraavia:

1. Tänään alkoi TV 1:llä "Maan povesta - Suomen arkeologiaa" -niminen sarja. Suosittelen lämpimästi kyseistä sarjaa.
   
2. Sain luettua tänään loppuun Erik Wahlströmin kirjan Tanssiva pappi. Kirja kertoo kansakoulumme isästä, Uno Cygnaeuksesta. Romaani on vähintäänkin erikoinen tulkinta Cygnaeuksen elämästä, mutta suosittelen kirjaa joka tapauksessa.
   

Elna -huivi

Valkoinen huivi sai nimensä mummini mukaan. Häneltä perin nuo valkoiset langat, joista huivi on tehty.



Klikkaa isommaksi, että näet jotain.;)



Materiaalina huivissa on siis monenmoista lankaa, mutta joukossa on ainakin alpakkaa ja erilaisia villa- ja mohairsekoitelankoja.Virkattuja ympyröitä on huivissa yhteensä 68 kappaletta ja ne on kiinnitetty toisiinsa kiinni ompelemalla. Lopuksi huivi on viimeistelty virkkaamalla kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta koko huivin ympäri.

Tänään aamupäivällä olin epätoivoinen niin flunssan kuin huivinkin takia. Flunssa vaivaa yhä, mutta huivi parani huomattavasti prässäyksen jälkeen. Kaikki ylimääräiset kuhmut ja epätasaisuudet katosivat. Taas tulin hyvälle tuulelle, kun tajusin prässäyksen ihmeellisen, melkein maagisen voiman.;)

Elna-huivissa on minusta samaa keveyttä kuin Perhosen Vuokko -valaisimessa tai Tord Boontjen töissä. Pidän kovasti tuon tyyppisestä orgaanisesta muotoilusta.

EDIT: Tänään on muutenkin valkoinen päivä. Lääkkeeksi söin pitkästä aikaa lapsuudenherkkua, makaronivelliä.

Dirndl-puvuista

Taas kipeänä. Tällä kertaa minua vaivaa flunssa, joka tuntuu tällä hetkellä vaivaavan suurinta osaa tutuista.

Kuten muutama muukin tuttavapiirissäni, olen innostunut eurooppalaisesta traditionaalisesta pukeutumisesta. Suomalaisten ja norjalaisten kansallispukujen lisäksi itävaltalainen Landhausmode inspiroi ja vetoaa esteettisyydellään. Etsiessäni itävaltalaisia dirndleitä netistä löysin seuraavan kaupan. Stassny Trachten myy niin perinteisempiä asuja kuin modernimmallakin otteella suunniteltua itävaltalaismuotia. Kaupan myyjien työasut ovat sellaisia, että minäkin voisin mielelläni työskennellä tuolla kaupassa!

Saman tyyppisiä vaatteita myy myös Country Hotel Kleidung. Pukujen hinnat ovat kuitenkin pilvissä. Tässä tulee apuun englantilainen kaavoja myyvä nettikauppa. Habithat välittää eri yritystä kaavoja ja joukossa on paljon historiallisia kaavoja. Myös Dirndl-pukuun löytyy kaavat.

Ja jos ei vieläkään selvinnyt, että mikä se sellainen Dirndl on, niin täältä löytyy artikkeli aiheesta. Artikkeli on kuitenkin amerikkalaisen kirjoittama ja se kyllä näkyy...