Kankaankudonnasta ja kirjoista

Kirsi kyseli edellisen postaukseni kommenteissa, että mitä pidän Amazonilta tilaamistani Mastering Weave Structures ja A Handbook of Weaves kirjoista. Hyviähän ne ovat, mutta eri tavoin. Käyttökelpoisia sidoksia on kummassakin kirjassa runsaasti.

Mastering Weave Structures on nelivärikuvitettu teos, jossa on sidosohjeita aina perussidoksista johdettuihin ja yhdistettyihin sidoksiin. Kirjassa on paljon värillisiä sidoskuvia ja runsaasti hyviä kuvia myös valmiista kangaspinnoista. Silmäniloa riittää! Kangasta voi suoraan alkaa suunnitella sidoskuvien perusteella, sidonta, niisintä ja poljentakin on kuvissa jo paikallaan, vaikka anglosaksiseen tyyliin tietysti nurinkurisesti.

Mastering Weave Structures:




A Handbook of Weaves on uusintapainos 1900-luvun alun sidosoppikirjasta. Kirja on paljon teoreettisempi ja siinä ei ole lainkaa kuvia kankaista, vain mustavalkoisia sidospiirroksia, joita sitten onkin pilvin pimein. Myös kirjan teksti on raskaampaa ja teoreettisempaa kuin Mastering Weave Structures -kirjassa. Hyödyllinen kirja toki on, ei tosin mikään katselukirja.

A Handbook of Weaves:




Yhteenvetona, jos haluaa hankkia vain yhden kirjan, niin silloin suosittelen Mastering Weave Structuresia.


Muista sidosoppikirjoista:
Voisin suositella myös muita hyllystäni löytyviä sidosoppikirjoja, taas kerran vanhimmat kirjat lyövät muut laudalta:

1. Kankaankutojan sidosoppi(1995)on se, jolla minä olen aloittanut. Hyvä ja selkeä, mutta kuvat eivät mitenkään inspiroivia.
2. Kankaiden aloituksia ja lopetuksia sekä putkihulpion kutominen loimipainoisissa pystykangaspuissa (1991). Pakollinen jokaiselle, joka on innostunut rautakaudesta.
3. Kankaiden sidokset (1950).Kerrassaan nerokkaita sidoksia!
4. Kankaankudonnan oppikirja (1938). Hyvä perusteos, hyviä käyttökankaita.
5. Kotikankurin sidosopas (1944). Pula-ajan opas itsekudottuja käyttökankaita varten.

Lisäksi löytyy Lea Willmanin ja Maija Forssin Kudontakirja (1996), mutta se on enemmän inspiraationlähde kuin tekninen sidosoppikirja. Muita kirjoja en ainakaan nyt löytänyt kirjahyllystä.;)

Päivitystä lankatilanteeseen

Tänään sitten saapui toinen paketti Cucumberpatchilta. Oi onni ja autuus!



Vasemmalla kuvassa jo eilen tulleet Rowanspun DK:t, tummaruskea on Rowanspun 4 ply -lankaa (väri Rumtoft) ja vaaleanvihreä Rowanspun Aran-lankaa (väri Hardy). Muita on villatakin verran, paitsi tummanruskeaa, josta tulee pitsineulehuivi.

Peruskouluharjoittelun kaikki opetustunnit ovat ohi. Nyt vain pitäisi vielä koota portfolio tuosta kaikesta. Tänä iltana tosin ajattelin keskittyä lähinnä neulomiseen. Ja ehkä uuden villakangashameen kaavoittamiseen...;)

Ostoksia internetin ihmemaassa

Lankaa, Rowanspun DK. Kiitos iltaisen sisävalaistuksen, lankojen värit ovat vääristyneet, oikeasti oranssi (Punch) on punaisempi ja harmaanvihreä (Rush) vihreämpi. Kumpikin lanka on ilmoittautunut haluavansa neuletakiksi.



Ziinan tilaus Cucumberpatchista innosti siis minutkin tilaamaan lankaa sisareni luottokortin suosiollisella avustuksella. Toimitus oli tosiaan varsin nopea, aamupäivällä viime torstaina tilasin langat ja tänään maanantaina postilaatikosta löytyi lappu, että paketin saa noutaa postista. Ainoa mikä huolettaa on, että kaikki tilaamani langat eivät tulleet. Paketissa ei myöskään ollut minkäänlaista lappua siitä, että ovatko langat sitten loppuunmyytyjä vai tulevatko ne vain myöhemmin. Saa nähdä vastaavatko mailiini ja kuinka nopeasti.

EDIT: Cucumberpatchilta vastattiin mailiini kahdessa tunnissa ja loputkin langat ovat heidän mukaansa lähteneet samana päivänä, mutta eri paketissa, koska se tulee halvemmaksi minulle. Ihanaa asiakaspalvelua, taidanpa jatkossakin suosia kyseistä kauppaa. Toivottavasti Suomen posti hoitaa toisen pakettini perille huomenna.

Tänään saapui myös siipan tekemä tilaus Amazonilta. Itse olin lisännyt tilaukseen kaksi kankaankudontakirjaa, A Handbook of Weavesin ja Mastering Weave Structuresin. Pitää nyt orientoitua kankaankudontaan, sitä kun pitäisi opettaa seuraavaksi työväenopistossa. Lisäksi Amazonilta tuli The Bog People -kirja, joka kertoo Tanskan soista löytyneistä muumioituneista vainajista. Vanhimmat muumiot ovat noin pari tuhatta vuotta vanhoja ja suurin osa kai rautakautisia. Alunperin innostuin aiheesta, kun kuulin, että hapettomassa tilassa myös tekstiilit ovat säilyneet hämmentävän hyvin. Palannen tähän aiheeseen myöhemmin.

Vikkelisukista osa 2

Muutama kuukausi sitten tarinoin vikkelisukista. Eilen lukiessani Riitta Pylkkäsen väitöskirjaa Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620 sain lisävalaistusta neulottujen sukkien ja varsinkin vikkelien alkuperästä. Väitöskirja on vuodelta 1955 ja kuvat sen vuoksi onnettoman pieniä ja tottakai mustavalkoisia. Kirjja on kuitenkin täynnä asiaa, eli jos olette kiinnostuneita pukuhistoriasta, tuo kirja on todellista herkkua!

Kankaiset sukat vikkelisukkien mallina
Euroopalaisessa säätyläispuvussa on ainakin 1600-luvun lopulle käytetty yleisesti jalkojen suojina kudotusta kankaasta tai nahasta tehtyjä sukkia. Turun tuomiokirkosta, Kijkin haudasta on löydetty sukat, joiden mallin on ollut Euroopassa varsin yleinen. Kyseiset sukat muistuttavat leikkaukseltaan niin ruotsalaisia kansanomaisia sukkia kuin 1200-luvun piispansukkiakin.

Kangassukat ja niiden kaavat:


Kankaasta valmistettu sukka on koostunut kahdesta palasta, pohjakappaleesta nousevat vikkelit nilkkaan. Saumat ommeltiin takapistoin (jos joku tietää, mitä takapisto tarkoittaa, niin olisin kiitollinen tiedosta). Sukkien saumat ja vikkelit saattoivat olla hyvinkin koristeelliset. Vielä 1600-luvun loppupuolella Turun räätäliammattikunnan mestarinäytevaatimuksiin kuului juuri tämän tyyppiset kankaiset sukat vikkelein (medh fyra Löössa swicklar Efter Mott).

Kijkin haudan sukkien lisäksi Turun tuomiokirkosta on löydetty vuonna 1682 kuolleen professori Kempen haudasta löydetty sukat, joissa on erilliset pohjakappaleet ja vikkeli-sivukiilat. Sukat on leikattu silkkiripsistä vinottain, jolloin kangas on muotoutunut jalan myötäiseksi mahdollisimman hyvin.

Puikoilla neulotut sukat
Puikoilla neulotut sukat tulivat säätyläispuvussa yleiseen käyttöön varsin myöhäisessä vaiheessa. Ranskassa mainitaan neulottu sukka jo vuonna 1387, mutta puikoilla neulominen yleistyi vasta 1500-luvulla. Suomeen hienoja silkkisiä, pellavaisia ja villaisia neulottuja regarn-sukkia alettiin tuoda 1500-luvun lopussa.

Tuossa kuvatekstissä pitäisi lukea, että NEULOTUT sukat.


Kun kankaisista sukista siirryttiin puikoilla neulottuihin, sukkien malli pysyi varsin samanlaisena. Kavennukset tehtiin neulotuissa sukissa samoin kuin kankaisissa sukissa ja koristeelliset vikkelit tehtiin nyt neulomalla tai kirjomalla. Vikkelin päätekohdassa oli tavallisesti koristekuvio ja kangassukkien takasaumaa jäljiteltiin koristepistoin. Tukholman Livrustkammerin kokoelmista löytyy muunmuassa Kustaa II Adolfin silkkisukat, joiden vikkelit on koristeltu kulta- ja paljettikirjonnoin.

Hienojen neulottujen regarn-sukkien alla ja ohessa käytettiin kotimaassa valmistettuja arkisia villasukkia. Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että tarkoittaako "ullen strompor" puikoilla vai neulalla neulottuja sukkia. Pylkkänen on väitöskirjassaan sitä mieltä, että 1500-luvulla Suomessa valmistetut sukat olisivat vielä olleet neulalla neulattuja. 1700-luvun puikoilla neulottujen kansanomaisten sukkien mallit koristeellisine vikkelikuvioineen palautuvat 1600-luvun tuontisukkiin. Tästä voisi päätellä, että Suomessa puikoilla neulottujen sukkien historia alkaa 1600-luvulta.

Jos joku hullaantuu vikkelisukkiin pahastikin, niin tässä linkki 1500-luvun naisten vikkelisukkien ohjeeseen.

Viiniä, lautanauha-pähkäilyä ja hiirenpesä

Viikonloppu on mennyt lataillessa omia akkuja. Miten kaksi päivää voikaan mennä noin nopeaan? Eilinen kului tosin hieman hitaalla, kun perjantaina innostuimme nauttimaan punaviiniä ehkä hieman liikaakin. Suosikkimme Versus on muuten halventunut Alkossa yli euron! Hinta on nyt vain 5,50. Hintaluokassaan Versus on ylivoimainen, mukavan vahva ja mausteinen.

Eilen sain lähinnä päätettyä lautanauhan mallin ja luotua loimen. Sen jälkeen tajusin, että haluankin toisen näköisen nauhan. Eli pitäisi luoda pari loimilankaa punaista lisää joukkoon ja poistaa valkoisia saman verran... Hermo meinasi mennä, kun en saanut värejä päätettyä. Sitten lepuuttelinkin hermojani Kirin parissa. Toinen kerä ei ole vielä lopussa, mutta edistyksen kyllä huomaa.

Tänään tuli vierailtua vanhempien luona koko sisarusparven voimin. Hysteeristä nauramista aiheutti varsinkin sisareni toisesta luistimesta löytynyt hiirenpesä. Hiiri-äiti oli varmaankin pitänyt sisareni luistimia erityisen hyvänä pesäpaikkana, luistimia kun säilytetään ulkovarastossa.;) Minä sitten urhoollisesti tyhjensin luistimesta kepillä pesänrakennusaineet ja hiirenpapanat. Onni onnettomuudessa oli se, että sisareni luistimista saa sisäpehmusteet irti, pehmusteet pystyi siis laittamaan erikseen likoamaan etikkaveteen. Toivottavasti hiirenkakan haju lähtee, etikan vieno haju olisi kyllä paljon siedettävämpi, ainakin sisareni mielestä. Minun luistimeni olivat aivan kunnossa ja toinpa ne sitten kotiin mukanani. Jos pääsisi ensi viikolla testailemaan "omaa" luistinrataa, joka sijaitsee 50 metrin päästä ulko-ovelta.

Meemeilyä taas vaihteeksi

Sain tehtävänannon Maijulta.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Koska kirjoitan tätä kotona, päälläni on niin sanotut kotivaatteet, joissa en kehtaisi edes ovea mennä avaamaan.;)

1. Gudrun Sjödenin pitkähihainen oliivinvihreä ekotrikoopaita
2. Violetit rintaliivit Lindexiltä
3. Punaiset pitsialkkarit H&M:lta
3. Tummanruskea viskoositrikoohame Indiskasta
4. Vaaleanpuna/tummanpunaraidalliset sukat Noa Noasta
5. Lisäksi jalkojeni päällä on vyyhti ohutta Pirkkalankaa, jota kerin samalla kun luen blogeja.;)

Olen nyt laiska ja en jaksa pyytää ketään jatkamaan tätä meemiä omassa blogissaan. Jokainen ottakoon haasteen vastaan, jos haluaa.;)

Opetusharjoittelusta osa 2

KatjaL kyseli minulta, että mitä olen opetusharjoittelussa oppilaille opettanut. Tietenkin olen pitänyt mahdollisimman tiukkaa kuria, kuten kunnon kansankynttilän tuleekin.;) Lisäksi olen opettanut ala-asteella lankatekniikoita (punontaa, solmeilua ja erilaisien tupsujen tekemistä) ja vaatteen suunnittelua ja kaavan muokkaamista. Yläasteella olen taas opettanut tilkkumaalausta ja kirjontaa (niin kone- kuin käsinkirjontaakin). Itse olen innostunut siitä, että nykyään ala-asteellakin voidaan opettaa kaavoittamista ja valmiskaavojen muokkaamista, suunnittelu on tärkeä osa tekstiilityötä. Lisäksi olen itse NIIN innostunut erilaisista kirjontatekniikoista, että haluaisin opettaa niitä yläasteella paljon enemmän kuin on mahdollista. Esimerkiksi vapaavarsikirjontaa on mahdollista käyttää niin koristeluun, taidetekstiilien tekemiseen kuin luonnosteluunkin. Ongelmana on, että tunnit eivät riitä. Voisiko opetussuunnitelmaa muuttaa niin, että kässää olisi kymmenen tuntia viikossa?;)

Projekteista osa 398000

Opetusharjoittelun uuvuttama ilmoittautuu. Kiri-shaali edistyy joten kuten.... Toinen kerä kolmesta menossa.



...ja uusia lankahankintoja on tullut tehtyä, ajattelin itseni ja muiden iloksi tehdä viikonloppuna lautanauhaa. Hankin sitä varten jopa uusia lautanauhalautoja, koska en muistanut ovatko muut jossain vanhassa projektissa kiinni.;)



Muut perinnetekniikat ajattelivat myös aktivoitua: Viime talvena kinnasneulatekniikalla neulattu sukka on vielä vaille paria. Saisinkohan sen valmiiksi ennen Hiiden hirven hiihtoa?

Yksinäinen sukka:

Opetusharjoittelusta

Opetusharjoittelu peruskoulussa loppuu viikon päästä ja sen jälkeen ajattelin nukkua kaksi viikkoa putkeen... Mutta eihän se käy, aikuisopetusharjoittelu alkaa jo helmikuussa ja jossain vaiheessa pitäisi kasvatustieteen prosemmakin saada valmiiksi. Onneksi en ottanut tällä keväälle kovinkaan paljon muita opintoja, muuten vaipuisin epätoivoon. Ja vaikka töitä opintojen lisäksi ei kovin paljon ole, työ vie kuitenkin suuren osan "opiskeluvapaasta ajasta". Koko ajan väsyttää ja tekee mieli suklaata ja kolaa.

Ensimmäinen pidempi opetusharjoittelu peruskoulussa on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Eilen oli tunnilla ensimmäistä kertaa rauhallinen olo, en jännittänyt yhtään. Toivottavasti olo jatkuu tänään.

Virkattu sydän ja Kirin alku

Tässäpä tämä virkatun sydämen ohje. Kannattaa otta huomioon, että ohjeen on tehnyt ihminen, joka ei tee yleensä mitään ohjeista, ainakaan käsitöitä. Sydänlaukunkin sydämissä on suuriakin eroja silmukkamäärien suhteen. En siis ota vastuuta yhtään mistään. ;)



Ainoa kokonaan ohjeesta tekemäni neuletyö on Roosa-huivi. Eilen kuitenkin aloitin hirveän jahkaamisen jälkeen Kirin tekemisen. Materiaalina on viime lauantaina hankkimani violetinsininen kidmohair, joka on ihan JÄRKYTTÄVÄN ohutta, 250 metriä/25 grammaa. Alkuhankaluuksien jälkeen työ on kuitenkin alkanut sujua. Mallikerta on oikeastaan todella helppo. Ainoa mikä ahdistaa on se, että kidmohair ei todellakaan halua purkautua. Virheitä ei siis kannattaisi tehdä ollenkaan... (Niitä on huivissa jo ainakin yksi).

Susilapaset...

...ovat nekin ovat nyt valmiit. Tiedot samat kuin edellisen postauksen kettulapasissa.

Ketuttaa

Kettu käytössä:


Kettu-lapaset näyttävät aluksi hieman alakuloisilta:


Mutta sitten blogikettu Regina tutustuu lajitovereihinsa:


Linssiluteita kummatkin:


Kettu-lapaset ovat vihdoin valmiit. Pitää vähän huoahtaa ennen kuin jatkaa susilapasten silmien ja kuonojen kirjomista. Pidän yleensä kirjomisesta, mutta kun nyt silmistä ja kuonoista pitäisi tulla keskenään saman kokoisia. Se vähän stressaa.

Lapasten materiaali on paksu Pirkkalanka ja huovutin lapaset käsin. Kutistuminen oli ehkä noin 30 prosenttia. Korvat neuloin erikseen ja kiinnitin vasta huovutuksen jälkeen, koska halusin, että ne ovat pystyssä. Lapaspariin meni noin 120 grammaa lankaa, puikot nro 4,5. Kirjonta on tehty helmilangalla ketjupistoin.

Ketut näyttävät hieman hamsterimaisilta, mutta kyllä ne käyttöön kelpaavat.;)

Uusia lankoja

Tänään saan kettu- ja susilapaset valmiiksi. Toiselta ketulta puuttuu vielä kuono ja susilta silmät ja kuonot, mutta valmista tulee tämän vuorokauden puolella. Siksi päätin hieman ennakoiden palkita itseäni langalla. Kellanvihreästä Létt Lopista tulee villatakki tai kaarrokeneule ja Fontyn Kidopale -kidmohairista kolmiohuivi. Olen ihan ihmeissäni, että kerrankin en ostanut punaista lankaa. Viimeistelyviikot eivät taida jatkua vähään aikaan.;)

Sydänlaukku

Nyt voisi sitten tulla kesä:


Vuorikankaan kiinnitin ronskisti ei-niin-suorilla pistoilla.


Näyttääköhän Halinallejen oksennus tältä?


Nyt se sitten on valmis! Työn tekeminenhän alkoi jo lokakuussa. Sydämiä toista laukkua varten on jo jonkin verran kasassa, mutta en tiedä milloin tuo toinen laukku valmistuisi. Laukkuun on käytetty Kesäpirkkaa, Novitan virkkauslankaa ja sekalaisia jämälankoja. Bambuiset kahvat ostin jo puolitoista vuotta sitten kesällä ja vuorikangas on jämäpala. Laukun tekeminen ei tullut siis nyt kovin kalliiksi.

Siperialaisia -sarja

Siperialaisia -sarja tulee Ylen Radio Ykköseltä torstaisin klo 10.30 ja uusintana 22.35 samana päivänä. Sarja on uusinta viime keväältä Tänään folkloristiikan professori Anna-Leena Siikala kertoi kenttätöistään hantien parissa. Mukaan mahtui paljon mielenkiintoista, mutta hauskin mielestäni oli kertomus hantien illanvietosta: Siikala oli osallistunut hantisuvun illanviettoon, jossa perheen poika oli halunnut soittaa nykyaikaista rockmusiikkia. Sitä oli sitten soitettu ja vanha hantimummo oli kysynyt Siikalalta, että haluaisiko tämä tanssia hänen kanssa. Siikala oli vastannut että kyllä, jolloin mummo oli sanonut, että hän ei osaa muuta kuin karhutanssia. Siikala oli tähän sitten todennut, että hänkin haluaisi oppia karhutanssia. He sitten tanssivat ikivanhaa karhutanssia rockmusiikin tahtiin.;) Kertomuksesta huomaa, että hantien kulttuuri voi pysyä elossa pienissä asioissa, vaikka elinolosuhteet muuttuisivatkin ja venäläisten sulauttamispolitiikka yhä jatkuisi.

Siperialaisilla kansoilla ei mene hyvin: Allekirjoita vetoomus Marin kansan puolesta, jos et ole jo allekirjoittanut.

Neulemaailman kummallisuuksia

Seuraava kyllä haastaa Ilun postaaman neulekypärän:

Korvansuojukset?! Ehkä tuo on tarkoitettu käytettäväksi esim. baskerin alla, muuten en kyllä ymmärrä.

Seuraava on kyllä aika kova myös: Piippua poltteleva golfaava dandy?

Kuvat ovat kirjasta Kaunis neuletyö (WSOY, 1947).

Pyörin tänään tiedekunnan kirjastossa ja matkaan mukaan lähti muutama neulekirja. Paljon uusia inspiraationlähteitä!

Neulomisvapaata

On mennyt jo pari päivää, etten ole tehnyt omia käsityöprojektejani. Sille on hyvä syykin, teen parhaillaan opintoihini kuuluvaa harjoittelua, ja siihen ja sen suunnitteluun menee ihan tuhottomasti aikaa. Opetan muunmuassa viidesluokkalaisille erilaisia solmeilu- ja punontatekniikoita. Ujutan mukaan omia suosikkejani kuten iskunauhan. Olen itse ennen tehyt iskunauhaa ainoastaan ohuesta Pirkka-langasta, nyt olen tehnyt opetusta varten malleja paksummasta puuvillalangasta. On ihanan nautinnollista, kun kaunis punos syntyy nopeasti ja siitä erottaa rakenteenkin selkeästi. Mihinköhän kaikkeen iskunauhaa voisi käyttää?8)

Itse piirretty ohjekuva kolmepohjukkaista iskunauhaa varten, lapsiparat eivät tästä kyllä saa tolkkua.



p.s. Vieroitusoireita kyllä on, kun ei ehdi tehdä omia käsitöitä. Onneksi loppuviikosta on vapaata.

Kummalliset tavat -meemi

Kummalliset tavat -meemin heitti minulle Ilu. Tarkoituksenahan oli siis listata viisi outoa tapaansa ja lähettää meemi viidelle ihmiselle eteenpäin.

1. Kontrollifriikkiys ja ajanmääreet
Ne liittyvät selkeästi yhteen. Minulla pitää olla selkeä tieto siitä mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulle ei esimerkiksi riitä, että tiedän, että kaupungille ollaan lähdössä klo neljältä iltapäivällä. Minun pitää tietää, että olemmeko lähdössä kello kolme vai kello neljä. Lisäksi minun mielestäni "puoli tuntia" on tasan 30 minuuttia, ei 20 tai 40.

2. Margariinipurkin foliokansi
Se pitää ottaa pois, heti kun margariinipurkki ensimmäisen kerran avataan. En tajua, kuinka se ei jotain ihmistä häiritse.

3. Tuotelaput vaatteissa
Leikkaan aina ne paitojen sivusaumoissa olevat pesuhjelaput irti. Muuten ne raapivat ja kutittavat, varsinkin kun nykyään ne ovat jopa kolmisivuisia, koska ohjeet pitää olla niin suomeksi kuin vinkuintiaksikin.

4. Puolillaan olevat teemukit ja cokislasit
Siippa huomauttelee tästä: Valmistan useimmiten ison mukillisen teetä, mutta unohdan kokonaan juoda sen tai sitten muki jää puolilleen. Viime viikkoina ole huomannut, että samaa tapahtuu myös cokislaseille. Kylmä tee on hyvää, mutta haalea väljähtynyt kolajuoma ei.

5. Ruokapöytänä sänky tai työpöytä
Olen asunut melkein koko aikuisiän asunnoissa, joissa ei ole ollut ruokapöytää, tai keittiö on ollut muuten vain niin ankea, ettei siellä ole halunnut syödä. Nyt kun on oma koti ja oma ruokapöytä, niin en edelleenkään osaa syödä ruokapöydän ääressä. Se on jotenkin niin epämukavaa.

Eivät nämä ole niin kummallisia tapoja, mutta enhän minä olekaan kummallinen, maailma on.;)


Haastan Särmän, Tikrun, Pirkon, Siippani ja Pikkuveljeni vastaamaan tähän meemiin. Ja älkää sanoko, että ette harrasta meemejä.

Oi Noa Noa!

Tämä postaus on oodi vaatemerkeistä ihanimmalle, Noa Noalle. Kävin Yliopistokadun Noa Noassa tänään ja VIHDOIN pystyin ostamaankin jotain, koska liikkeessä oli alennusmyynti. Ostin hameen, jota olen käynyt silloin tällöin katsomassa marraskuun alusta asti. Hame on iiihana, kullanväristä jaquard-silkkiä, näyttää hieman verhoilukankaalta.;) Kaupassa oli paljon muutakin ihanaa, mutta pystyin hillitsemään itseni ja ostin hameen lisäksi ainoastaan punaisen mohairvillatakin.

Noa Noan vaatteissa yhdistyy naisellisuus ja vanhanaikaisuus, kummastakin tykkään kovasti. Mallistojen värimaailma on lisäksi ihana, murretut värit sopivat loistavasti kalpealle suomalaisellekin. Ainoa Noa Noan paha puoli on hinta, alennettuinakin vaatteet ovat melko hintavia. Olen kuitenkin onnistunut muuten välttämään alennusmyyntejä, en siis tunne huonoa omaatuntoa ostoksista.

Hiljaa hyvää tulee

Sydänlaukkua on tehty pitkään ja hartaasti, nyt sitten ollaan kokoamisvaiheessa. Kokoaminen onkin vaikeampaa kuin kuvittelin, kun kuitenkin haluaisin laukusta suhtkoht järkevän muotoisen. Kokoaminen helpottui vähän, kun tajusin, että se kannattaa tehdä laatikon päällä, että laukusta tulee suoraan kolmiulotteinen.

Viikonloppuna tuli oltua töissä ja tehtyä viime keväänä kesken jääneen prosemman tutkimussuunnitelmaa. Tutustuin myös lankoja myyviin englantilaisiin nettikauppoihin (Get Knitted ja Celticove), mutta vaikka sivuillaan he mainostivat Visa Elektronin käyvän, maksuvaiheessa kortti ei kuitenkaan toiminut. Noh, säästyinpä konkurssilta.;)

Ranteenlämmittimet

Syyskuun alussa Italiasta ostamani musta merinovillalanka (Lana Gatto: Ottacapi Gatto 2,90€/50g, 100% merinovillaa) muuttui ranteenlämmittimiksi. Ne on neulottu ainaoikein-neuleena ja kiinnitysmekanismina toimivat napit ja virkatut nappisilmut. Ja nappejahan minulla on, kun syksyllä ostin pussillisen nappeja. Harmillista, ettei kauniit napit pääse oikeuksiinsa kuvassa, vaikkein käyttänyt edes salamaa. Kaiken lisäksi uudessa kannettavassani Onnissa ei ole Photoshopia. Olen siis kovin orpo, hyvä kuvankäsittelyohjelma kun on yksi tytön parhaista ystävistä.

Lankaa meni vähän päälle 20 grammaa (nro 3 puikot), kerästä tekee siis vielä toisetkin ranteenlämmittimet. Tykkään ja kovasti.

Viimeistelyviikot jatkuvat

Olga-sukka meni purkuun eilen, itseasiassa jo toista kertaa. En tiedä miten saisin niistä omasta mielestäni hyvännäköiset. Ehkä teen ihan tavalliset raitasukat.



Tällä viikolla olen viimeistellyt paksusta Pirkkalangasta huovutettavia lapasia. Yhden harmaan huovutin jo viime keväänä, mutta valmiiksi kumpaakaan paria en saanut. Nyt lapaset pitäisi vielä huovuttaa ja tehdä niille korvat, silmät ja kuonot. Lopputuloksena pitäisi olla kettu- ja susilapaset ihan aikuisten käyttöön.;) Katsotaan miten käy.

Pääasia, että on kivaa.

Kuin tilauksesta edellisen postaukseni jatkoksi oli eilen ilmestyneessä Ylioppilaslehdessä kolumni "Pääasia, että on kivaa". Käykää lukemassa, ajatuksia herää varmasti.

Minä ainakin haluan viihtyä omassa elämässäni, niitä kun voi käyttää vain yhden. Vaihto- tai palautusoikeutta ei ole.;)

Ylistystä ja valitusta

Parasta mitä Venäjä on pitkään aikaan tuottanut värjäyskattilani, halvan pellavan ja suhariki-snacksien lisäksi on Mumiy Troll -niminen rock-bändi. Tutustukaa bändiin jos vain on mahdollista. Ja joo, Jenni saa levynsä jossain vaiheessa takaisin.;)

Valituksen aiheena on tänään me kaksvitoset (tai minä olen jo kakskutonen, mutta silleen ympäripyöreästi). Nyt opetusharjoittelussa ollessani olen havahtunut ongelmaan, joka ei olekaan selkeästi vain minun korvieni välissä, kuten olen ennen luullut: Yliopistolla opiskelevat kaksvitoset (mukaan lukien minä) eivät OIKEASTI tunnu tietävän mitä elämällään tehdä. Useampi on todennut, että mielellään vain jäisi kotia hoitamaan, kun työelämä, varsinkaan opettajan työ peruskoulussa, ei oikeasti kiinnosta. Monella on sellainen ongelma, että työ, josta todella pitää, on niin huonosti palkattua, että sille ei voi elämäänsä rakentaa. Usealla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa ja toiveena on vain saada työpaikka, josta pitää ja joka ei stressaisi työajan ulkopuolella. Palkankaan ei tarvitsisi olla suuren suuri, kunhan sillä vuokran maksaisi ja eläisi.

Mistä kyseinen ilmiö voi johtua? Johtuuko se liian ymmärtäväisestä kasvatuksesta? Eikö meille olla tarpeeksi hoettu, että tulee olla nöyrä ja olla tyytyväinen jos yliopistoon pääsee ja sieltä joksikin valmistuu? Ollaanko me nyt se kuuluisa pullamössösukupolvi? Miten meistä tuli kaikista taidehörhöjä, jotka haluavat olla vain luovia, eivätkä tehdä oikeaa työtä?

Olga-sukkien ongelma

Värjäsin viime viikolla Nalle-lankaa punaiseksi ja sen lisäksi varastoistani löytyy erilaisia punaisia Nalle-lankoja. Päätin siis tehdä langoista pitkät sukat, vaikka lupasin, että nyt ovat käynnissä viimeistelyviikot...

En kuitenkaan halunnut tehdä tasaraitasukkia, vaan kokeilla Olga-sukkien mallia. En ole kuitenkaan tyytyväinen sukan alkuun (vaikka kuvassa se näyttääkin ihan hyvältä), koska jalkaan laitettaessa kavennus ja levennyskohdissa tulee sukkaan ihmeellisiä reikiä. Asian voi korjata varmaan kahdella eri tavalla:

1. Purkaa sukka ja aloittaa pienemmillä puikoilla ja järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.
2. Purkaa sukka ja muuttaa mallikertaa niin, että viiden mallikerran sijaan sama määrä silmukoita tulee neljälle mallikerralle ja lisäksi järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.

Inhottaa, kun en haluaisi purkaa.

Onni on Onni

Siippani kanssa olemme harrastaneet tällä viikolla kilpavarustelua. Siippani on ostanut uuden 19 tuuman laajakuvamonitorin ja itse hankin eilen Verkkokaupasta kannettavan. Kannettavani sai nimen Onni, toivottavasti se osoittautuu nimensä arvoiseksi. Nyt meidän ei tarvitse siipan kanssa keskustella livenä enää ollenkaan kun kummallakin on oma tietokone. Nyt voidaan siis keskustella viereisistä huoneista virtuaalisesti.;)

Onnille valmistuu jossain vaiheessa kantokassi punaisesta Fritidsgarnista, kassin sisälle tulee neopreenista valmistettu kotelo. Nyt vain tuntuu olevan koko ajan hirveä kiire, ettei edes ehdi keskittyä käsitöihin.;(

Värjäyksen teoriaa

Dylon-värjäys on vähän sokkona värjäystä, koska lopputulos voi olla joka kerta hieman erilainen. Kuumavärinapin mukana tulleen ohjeen mukaan yhdellä napilla voi värjätä 250 grammaa kangasta/lankaa, mutta jos haluaa vaaleamman lopputuloksen, niin enemmänkin. Itse olen huomannut, että lankaa voi värjätä ainakin yli 300 grammaa värin vaalenematta.

Periaatteessa voi lankaa punnitessa ajatella, että sekoitelangat imevät yhtä paljon itseensä väriä kuin täysvillainenkin lanka, mutta tekokuidut (esim. polyesteri) eivät vain värjäydy yhtä tehokkaasti kuin luonnonkuidut. Vaikka 7 veljeksessä on aika paljon tekokuitua, ei se näy lopputuloksessa mitenkään, langan väri on kuitenkin hyvin intensiivinen. HUOM! Kannattaa muistaa lisätä suola (30g/värjäysnappi) värjäysveteen, että väri myös tarttuu lankoihin.

Dylon-kuumavärin ohjeen mukaan värjäyksen lämpötilaa nostetaan hitaasti lähelle kiehumispistettä ja sitten annetaan muhia 10 minuuttia. Itse olen tehnyt niin, että annan ison värjäyskattilani olla liedellä 45 minuuttia, koska vesi alkaa vasta (melkein) kiehua silloin. Sen jälkeen annan kattilan olla liedellä vielä 10 minuuttia.

Toivottavasti tämä vastasi nyt joihinkin kysymyksiin. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa.

Regina, blogikettu

Eilen olimme siipan kanssa pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Mukaan tarttui kaikenlaista kuten taas yksi uusi rintaneula, sormus pikkurilliin ja "Jokaisen miehen kirja" -opas vuodelta 1946 opaskokoelmaani kartuttamaan.

Lisäksi kotiin meitä seurasi tämä:


Sinikettu ihastutti meidät heti itseensä kirpputorilla. Raha vaihtoi omistajaansa ja Kettu pujahti kassiin. Kotona Kettu sai nimen: Hienostuneena ja ylhäisen oloisena siitä tuli Regina (vrt. lat. "kuningatar", filmitähti Regina Linnanheimo). Uteliaana ja puuhkana olemista harrastavana Regina tullee vierailemaan aina välillä blogissani. Tällä hetkellä Regina seuraa maailmanmenoa tyynykasan päältä työhuoneessani.

Värjäystä, osa 2

Lisää Nalle- ja 7 veljestä -lankaa halusi päästä Dylon-kuumavärikylpyyn. Lopputulos näyttää tältä:



Vihreässä värikylvyssä valkoinen ja keltainen lanka muuttui (yllätys, yllätys) vihreäksi ja sähkönsininen petroolinvihreäksi. Punaisessa värikylvyssä valkoinen ja keltainen melkein samanvärisiksi punaisiksi. Olisin kuvitellut, että keltaisesta langasta tulee punaisessa värikylvyssä oranssinpunainen, mutta värjäysväri olikin niin voimakasta, että langan alkuperäinen väri ei vaikuttanut langan lopulliseen väriin.

"Uudet" langat ovat niiin kivoja, että haluaisin heti alkaa neuloa sukkia! Harmi, että viimeistelyviikot ovat käynnissä...

Alunperin värjättävät langat näyttivät seuraavalta(kanervanväristä en vielä värjännytkään). En oikeasti YMMÄRRÄ miksi olen joskus ostanut sähkönsinistä ja kirkkaankeltaista lankaa. Mitä mielessä on liikkunut silloin??!!! Sainkohan langat todella halvalla?

Norma-lapaset

Norma-baskeri sai nyt seurakseen Norma-lapaset. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Lanka sama kuin baskerissa ja malli omasta päästä (ja kuviot osaksi Norma Shearesin fanikuvasta).

Värjäystä, osa 1

Lopputulos:


Eilen innostuin sitten värjäämään tylsän värisiä lankoja. Unohdin ottaa "ennen"-kuvat langoista, mutta pääosassa olivat tämä huivin purettu tylsän harmaa lanka. Lisäksi päädyin värjäämään iänikuista Nalle-lankaa ja jotain puuvillalankaa. En muuten ymmärrä miksi minulla on monta kerään valkoista Nalle- ja 7 veljestä -lankaa. Ne ovat pyörineet nurkissa jo vuosia.

Käyttämäni väri oli Dylon-kuumavärinappi. Niitäkin on ollut varastoissani jo useampia vuosia, kun jostain joskus halvalla sain, niin ostin sitten kasan. Mitäköhän varastoistani ei löytyisi? Joskus tuntuu, että lanka-, kangas-, paperi- ja värivarastoni täyttäisivät pienen kyläkoulun tarpeet noin sadaksi vuodeksi...

Iso uusi värjäyskattilanikin pääsi vihdoin kokeiltavaksi. Värjäsin ensiksi harmaan langan olive green -värillä.



Lopputulos oli kuitenkin kovin kirkas vihreä ja siksi päätin uittaa lankaa vielä cherry flame -värissä, jossa värjäsin sitten myös valkoisia lankoja iiihanan kirsikanpunaisiksi. Villalanka otti väriä paljon paremmin kuin puuvillainen, mutta se ei ole mikään ihme. Kuitunahan villa on paljon vastaanottavaisempi kuin selluloosakuidut.



Harmaat langat muuttuivat murretun vihreiksi, mutta en ole vieläkään varma pidänkö langasta. Toisaalta, lanka taisi maksaa euron kirpparilla ja sitä voi aina käyttää vaikkapa virkattuun peittoon. Punaisiin lankoihin olen todella tyytyväinen, taidan värjätä kirsikanpunaista lankaa lisää.8)

Viimeistelyviikot

Kolmosen bambupuikot ovat mystisesti kadoksissa, pitää siis tyytyä metallisiin. :(


Kunhan Norma-baskeriin sopivat Norma-lapaset valmistuvat, niin lupaan aloittaa viimeistelyviikot. Loppuun pitäisi saada saatettua useampikin työ, joihin törmäsin tänään työhuonettani siivotessa (huone on nyt ihanan siisti, lukuunottamatta työpöytää...). Keskeneräisiä töitä voi olla enemmänkin laatikkojen kätköissä, mutta en törmännyt niihin tänään. Onneksi.

• Punainen neulepaita. Juuri yhtä pitkällä kuin kuvassakin. Aloitettu marraskuun lopussa 2005.
• Kahdet lapaset. Aloitettu maaliskuussa 2005.
• Virkatuista sydämistä kootut laukut. Aloitettu lokakuussa 2005. Laukkuja pitäisi saada valmiiksi kaksi, mutta saa nyt nähdä.

Edellisten valmiiksi saamisen jälkeen haluaisin aloittaa seuraavat (saahan sitä aina haaveilla):

• Kaarrokeneule Létt lopista.
• Pitsihuivi Tallinnasta tuodusta mohairista.
• Silkki/silkkivillahuivi kirpparilangoista ja Wetterhoffin Silviasta.

Harmaa huivi sai hieman ikävän kohtalon. Pitkänomainen huivi ei tuntunut hyvältä ja en olisi uskonut, että sen ulkonäkö olisi parantunut värjäyksellä. Niinpä purin huivin ja huomenna ajattelin näyttää töiden jälkeen vyyhdeille vähän Dylonia. Ainakin oliivinvihreää ja jos oikein hurjaksi rupean, niin myös punaista. Katsotaan mitä tapahtuu.

Norma -baskeri

Norma Shearesin kuvan inspiroima baskeri/pipo (en oikein osaa päättää mikä tuo pannumyssy oikein on...;) ) on nyt valmis. Söpö siitä ainakin tuli, en tiedä kyllä miten se minulle sopii. Lanka oli siis Riihivillan kasvivärjättyä villalankaa.

Aloitin jo lapasiakin samoilla kuvioilla. Haluaisin myös kirjoneuleliiviin ja kirjoneuletakin ja.... Pitäisiköhän välillä tehdä jotain keskeneräisiä töitä myös tai keskittyä vaikkapa opiskeluasioihin?

Uusi vuosi ja inventaariota edellisestä

Uuden vuoden aloitus oli mitä mukavin. Vietin sen syöden, juoden ja nauttien hyvästä seurasta. Tapasin monta uutta ihmistä ja leikin kahden suloisen lapsen kanssa. Vuoden vaihtumista seurasimme parvekkeella tähtisädetikuin ja juomin varustettuna.

Laura teki inventaariota viime vuodesta jo aikaisemmin, minä teen vasta nyt vuoden vaihduttua.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Uin Välimeressä ja muutin siippani kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Aloin pitää tätä "työkirjaa".

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tee uudenvuodenlupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Virossa kolme kertaa, Venäjällä ja Italiassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?
Paremman toimeentulon, enemmän itseluottamusta, vähemmän stressiä.

7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Mitään niin dramaattista ei tapahtunut, että tapahtuman päivämääränkin muistaisin.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Uuden työpaikan, jota todella halusin, saaminen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En saanut suoritettua kaikkia opintoja, jotka olisin halunnut/voinut suorittaa.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
En onneksi muusta kuin satunnaisista flunssista ja vatsataudista.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Varmaankin noitakengät.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Tiettyjen lasten ja eläinten käytös.

13. Kenen käytös masensi?
Ei kenenkään niin paljon, että sen tähän laittaisin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asumiseen ja ruokaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Uudesta työpaikastani, omista projekteistani, uudesta kodista ja Italiasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?
Ainakin Zladkon "loistava" I Am The Anti-Pope.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Muutama kilo on tullut lisää.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Hiukan rikkaampi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni, opiskelleeni, olleeni minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Haahuilleeni, laiskotelleeni ja kuluttaneeni rahaa turhaan.

20. Kuinka vietit joulua?
Aaton perheen parissa, lopun ajasta siipan kanssa.

22. Rakastuitko vuonna 2005?
Yhä syvemmin.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Nolla.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Avara luonto-dokkarit, dokumentit ylipäätään, Gilmoren tytöt, englantilaiset poliisisarjat.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tietokirjoista Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa (tavaratalojen kulttuurihistoriaa), romaaneista ei mikään mullistanut maailmaani.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Garmarna, Bif Naked ja Scarling. On niitä muitakin.

28. Mitä halusit ja sait?
Oman kodin ja uuden työpaikan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Lottovoiton.;)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Pitkät kihlajaiset.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin viimeksi 26 ja syntymäpäivääni juhlistin siippani kanssa syöden kääretorttua ja nautiskellen punaviiniä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Suurempi määrä opintoviikkoja.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Omalaatuinen, naisellinen. Käytin pukeutumisessani enemmän värejä kuin ikinä ennen.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Hyvä ihmissuhde ja kaikki läheiset. Oma puuhailu eli käsityöt.

35. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Maahanmuuttopolitiikka, opiskelijoiden toimeentulo.

36. Ketä ikävöit?
Jo edesmennyttä isoäitiäni.

37. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Opin tuntemaan pari uutta ihmistä, jotka ovat nyt tärkeässä asemassa elämässäni.