Jazz-tytön baskeri

Kerään melko passiivisesti 1920- ja 1930 -lukujen näyttelijättärien fanikuvia. Suurin osa kuvien näyttelijättäristä on unhoon jääneitä tähtösiä, mutta se ei minua haittaa. Keräänkin kuvia näyttelijättärien ilmeikkyyden takia. Noin vuosi sitten löysin Norma Shearesin fanikuvan ja Norma hurmasi minut ihanalla hymyllään ja vaatetuksellaan. Norma löysi paikkansa kehystettynä työpöydältäni.

Tänä syksynä keksin, että voisin tehdä Norman pipon/baskerin mallilla oman baskerin. Ennen joulua löysin Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä Riihivillan kasvivärjättyjä lankoja ja keksin, että näistähän se Norma-baskeri syntyy! Nyt olen ahertanut baskerin parissa pari päivää.



Norman baskeri ja minun baskerini erovat ainakin siinä, että Norman baskerissa kuvioiden värien kontrasti on paljon suurempi. Kuviot ovat hyvin vaaleita, pohja taas hyvin tumma. Mustavalkoisissa kuvissa haasteellista on se, että melkein mustalta näyttävä väri onkin voinut olla esimerkiksi tummanpunainen. Olisi huippua saada/kehittää sellainen tietokoneohjelma, joka osaisi muuttaa mustavalkokuvat värillisiksi. Mahdotonta, tiedän.

Minua välillä ärsyttää, että "entisaikaan" ihmisten kuvitellaan pukeutuneen vain murrettuihin ja tummiin väreihin. Kuitenkin esimerkiksi Ranskan sotavuodet väreissä-dokumentissa, joka tuli telkkarista jossain vaiheessa tänä vuonna, hyvin näkee, että ranskalaisnaiset pukeutuivat myös 2. maailmansodan aikaan hyvin värikkäästi kukallisiin, punaisiin ja keltaisiin vaatteisiin.

Alla Riihivillan kasvivärjättyjä lankoja. Joukossa on tosin myös luonnonmusta ja lampaanruskea sekä kokenillivärjättyjä lankoja.

Leg Show

Joulun jälkeen on ollut hieman hiljaiseloa, elämään on kuulunut niin vatsatauteilua, oleskelua kuin työntekoakin. Telkkarista on kuitenkin tullut aina välillä hyvää ohjelmaa, ja taikalaatikkoa tapittaessa ovat syntyneet seuraavat:





Biancon vaaleanpunaiset mokkakengät suorastaan vinkuivat päästä kuvaan. ;)

Lanka on Honkarinteen villalankaa, jonka ostin muutama viikko sitten. Lankaa oli muuten tosi kiva neuloa, kun lanoliini samalla rasvasi kädet. Säärystimien malli on omasta päästä. Pelkäsin aluksi, että säärystimistä tulee liian tiukat, mutta ensimmäisen päivän käytön jälkeen voin sanoa, että on mukavaa, että säärystimet pysyvät kunnolla ylhäällä, eivätkä valu makkaroille nilkkoihin. Tyttömäisenä lisäyksenä toimivat vaaleanpunaiset silkkinauhat.

Jouluaatosta

Aatto tuli ja melkein jo meni myös. Varsin mukavaa oli, kaikkia herkkuja, joista olin unelmoinut, myös sain. Tädin tekemät laatikot, sienisalaatti ja rosolli löysivät taas paikkansa lautasella ja masussa. Isän paistama kinkku oli parempaa kuin ikinä ennen. Voisiko se johtua siitä, että Diplomi-insinööri-isäni oli tehnyt kinkun sisälämpötilasta ja paistoajasta hienon graafisen käyrän?;)

Minua lahjottiin ja minä lahjoin. Lahjojen antaminen ja saaminen on todella kivaa, mutta aikuisena lahjat eivät ole jouluaaton kohokohta. Kohokohta on (jopa kliseisesti) ajan viettäminen yhdessä perheen kanssa. Kuitenkin jo useamman vuoden ajan olen viettänyt myöhäisen aattoillan yksin, herkutellen, lukien tai leffoja katsellen. On ihanaa päästä omaan kotiin rauhassa sulattelemaan aaton tapahtumia ja jouluruokia. Nyt ajattelin uppoutua Amélie'n maailmaan, elokuva kun tulee telkkarista. Mitä siitä, vaikka olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa dvd:ltä?!;)

Joululahjoista

Joululahjat ovat löytäneet saajansa ja nyt on aika tehdä tiliä millaisten joululahjojen parissa olen puuhaillut parin viime kuukauden aikana. Ensi vuonna voisi taas yrittää aloittaa joululahjojen tekemisen vaikkapa jo kesällä.;)

Joululahjat ovat olleet melko huivipainotteisia tänä vuonna. Seuraavassa kuvallinen ja pieni sanallinen esittely tekemistäni lahjoista. Kaikista pienistä projekteista ei ole kuvaa. Tein lahjoja, joiden tekemisestä nautin ja ajattelin myös lahjojen saajien tykkäävän.

Violetista merinovillasta (Grignoscon Flavia Baby) syntyi Roosa siskolle. Lankaa meni noin 130 grammaa.


Kirjava vihreä/ruskea/valkoinen huivi on ainaoikeaa ja lankana on Italiasta syyskuussa rahtaamani BBB:n Genziana (85% merinovillaa, 15% dralonia), lankaa meni 150 grammaa. Vaaleanpunainen huivi on Sandnes Garnin Kitten Mohairia. Malli on yleinen pitsineulemalli, löytyy esimerkiksi Novita-lehdestä 3/2005. Lankaa meni noin 80 grammaa. Tein itselleni samanlaisen huivin, mutta eri langasta. Siitä huivista kuva täällä.



Vihreä huivi on neulottu pitkittäin Novitan Tosca-langasta, joka ei ole enää markkinoilla. Muistaakseni langan koostumus on 60% akryylia/40% villaa. Lankaa meni vähän yli 100 grammaa. Tykästyin huiviin sen verran paljon, että ajattelin tehdä itsellenikin sellaisen.



Äidille syntyi virolaisesta hahtuvasta kintaat ja kevyesti huovutetussa huivissa on virkattu yhteen hahtuvaa ja paksua Pirkanmaan kotityön Pirkka-lankaa. En muistanut punnita kumpaakaan.



Alla olevia peruspipoja tein itseasiassa kaksi. Lankana 7 veljestä -lanka. Pipon seurana pojille tarkoitettuja heijastimia. Heijastimet kiinnitetään rintaneulalla.



Tein myös "tyttöheijastimia" suvun naisille.

Rauhallista joulua kullekin...

...päätin, että en toivottele hyviä jouluja jokaisessa lukemassani blogissa. Kuvan kera haluan osoittaa joulutervehdykseni (tai mitä juhlaa sitten ikinä vietättekää) kaikille tänne sivuille eksyneille.

Kuva: Still-kuva Valentin Vaalan elokuvasta Vihreä kulta

Kultaa ja kimalletta

Tunteellinen poseeraus:


Innostuin virkkaamaan uudenvuoden aaton -juhlintaa varten kultaisen kaulakorun ja rannekorun Marks & Kattensin Flamenco-langasta. Kaikki lähti siitä, että minulla oli uudenvuoden -asua varten vain kultaiset pitsisukkahousut. Olin jo pidemmän aikaa katsellut töissä tuota Flamenco-lankaa ja keksin nyt tehdä langasta koruja kultaisten sukkahousujen seuraksi. Alunperin itseasiassa ajattelin virkattua kruunua, mutta tuli siihen tulokseen, että korut ovat ehkä parempi idea.;) Nyt tilanne on siis sitten se, että minulla on asukokonaisuutta varten sukkahousut, korut ja kengät valmiina, mutta vaatteet vielä puuttuvat.

Lankaa meni koruihin yhteensä alle 20 grammaa. Taidan tehdä vielä toisen rannerenkaan, nuo voivat sitten toimia "ranteenlämmitinkoruina".;) Kaulakorun lukkona toimiva nappi on helmiäistä.



Marks & Kattensin Flamenco-lanka (viskoosi 77%, polyamidi 15%, metallipolyesteri 8%) on muuten paras metallitehostelanka, jonka tiedän. Lanka on ihanan pehmeää, ei karheaa kuten monet muut metallilangat (vrt. esim. Novitan metallilangat) ja toimii esimerkiksi juuri kaulakoruissa mainiosti.

Jouluvalmistelut alkavat olla pulkassa. Kotona en ole pahemmin ehtinyt olla töiden runsauden takia, onneksi siippa on ehtinyt vähän siivoilla. Jouluaatto ja tapaninpäivä menee sukuloidessa, siis vain joulupäiväksi tarvitsee hankkia ruokaa. Eilen piipahdin sitä varten juustotiskillä ja Alkossa, mutta ne herkut menivät jo eilen, kun vietimme siipan kanssa illan elokuvan parissa. Herkuttelen jo ajatuksella, että joulupäivän saa viettää joululahjakirjoja lueskellen ja punaviinistä nautiskellen.

Minua on jo lahjottu käsinneulotuilla ja kasvivärjätyillä sormikkailla, pussilla kuivattuja metsäsieniä ja neljällä elokuvalipulla. Siippa lahjoi minua Kenzon hajuvedellä, josta olen unelmoinut vuoden. Nyt olen lähes marinoinut itseni kyseisellä parfyymillä ja ympärilläni leijuu ihanalta tuoksuva pilvi. Hih, joulu on mukavaa aikaa.

Etsy-kaupoista

Luin uusinta Trendi-lehteä töissä ja huomioni kiinnitti Pauliina Seppälän kolumni. Yleensä en hänen kirjoituksistaan juuri välitä, meillä tuntuu olevan kovin erilainen maailmankatsomus, mutta tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Seppälä kertoo kolumnissaan Etsy-nettisivusta, johon kuka tahansa voi perustaa omia käsitöitään markkinoivan nettikaupan. Itse on ehtinyt äsken tutustua kuin päällisin puolin sivuihin, mutta vaikuttaa ihan hauskalta idealta. Sinne vain surffailemaan!

Narsismia

Koska moni muukin on tuntunut kokeilleen, niin minäkin sitten. My heritage sivuilla voi kokeilla keneltä julkkikselta näyttää. Palvelu on raastavan hidas, mutta toimii lopulta. Minä näytän kuulemma kasvoiltani hyvällä kuvallani 70 prosenttisesti Aishwariya Railta, Bollywoodin hottikselta. Voi kun näyttäisinkin. Niin, no onhan minullakin kaksi silmää, nenä ja suu. ;)



Hassuinta muuten oli, että ohjelma ei selkeästi ota tosiaan huomioon hiusten väriä. Jännää.

Minulle tuli joulu jo tänään

Sisareni raahasi minulle töihin laatikollisen Amazonilta saapuneita kirjoja. Harmi, että joudun kirjat maksamaankin.;) Sisareni kun lainasi jalomielisesti luottokorttiaan ostoksiini. Kirjojen hinnat ovat kuitenkin niin tajuttoman edulliset Suomen hintoihin verrattuna, ettei tuo tilauksen loppusumma päätä huimaa.

Kaikki kirjat olivat tällä kertaa neulomisaiheisia. Olisin halunnut myös muutaman pukuhistoria kirjan, mutta niiden tuleminen olisi kestänyt pari kuukautta. Nytkin kyllä tilauksella kesti luvatun kahden viikon sijaan kolme...

No, asiaan:
Tilasin viisi kirjaa: The Best of Lopi, Folk Socks,Knitting on the Road (Sock Patterns), Vintage Knits ja Alterknits kirjat. Olen ihan onnesta soikeana. Kaikki kirjat ovat hyviä, mutta hyödyllisin heti alkuun taitaa olla The Best of Lopi. Kunhan saan kaikki joululahjat tehtyä, punaisen neulepaidan ja harmaan (värjättävän) huivin valmiiksi, niin siirryn kaarrokeneuleeseen. Ainakin nyt suunnittelen niin. Kirja sisältää paljon erilaisia klassisia kaarrokepaitamalleja.

Sukkakirjat ovat ovat ihan peruskirjoja, ne ovat vain hyvä vahvistus kirjahyllyyn. ostin kummatkin, koska ne sai edullisesti yhdessä.;)

Alterknits on lähinnä täynnä kivoja kuvia ja hauskoja ideoita, ei niinkään ohjeita. Toisaalta minähän en ohjeita kaipaa, kun on jaksa niitä kuitenkaan seurata. Kirjassa on myös se hyvä puoli, että se on jotenkin luksusmaisen oloinen. On oikein ilo katsella tuollaista kirjaa!

Tämän tyyppisiä nyöritysjuttuja olen kaavaillut sukkiin. Voisihan niiden pariksi tehdä myös käsien lämmittimet. Pitäisi varmaan kans hankkia tuollainen marsu sylitettäväksi.


Silkkinauhoja riippumassa jakussa. Iihanan tyttömäistä!


En ole oikein ennen itse ollut innostunut huovutetuista laukuista, mutta tämä on kyllä ihan supernätti:


Sokerina pohjalla on Vintage Knits. Kirjassa on kymmenen mallia, joiden tyylisiä neuleita haluaisin.

Jos olisin pieni ranskatar, tekisin jotain tällaista:


...mutta koska olen iso suometar, niin teen varmaankin jotain tämän kaltaista:

Käsittämätöntä

Miten vaikeaa voi olla haalia kasaan vielä pari sivua merihistorian esseeseen?! Sitten ei tarvitsisi ajatella yliopistoa pariin viikkoon... Olen nyt hengannut tietokoneella kolme tuntia ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Vähän tuntuu siltä, että essee ei palaudu luennoitsijalle vielä huomenna.

Kevennykseksi vielä Ilun loistava löytö.

Itse löysin tällaisen kuvanpankin tänään. 1800-luvun huippumuotia, kaavoja ja neuleohjeita, tosin tekstilinkkien takana.

Täällä taas ihania historiallisia neulomiskuvia.

Tämä on muualta netistä (huomatkaa vasemman puoleisen tytön naisille sopiva oikeaoppinen jalkojen asento):

Suomen käsityönmuseosta

Yksi museovitriineistä:


Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, olimme viime sunnuntaina suvun voimin Jyväskylässä ja kävimme mm. Käsityön museossa. Käsityön museon perusnäyttelyn olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta se oli muutamassa vuodessa jo muuttunut aika paljon. Perusnäyttely koostuu vitriineistä, joissa on esillä erilaisia käsitöitä aina saunajakkaroista Ulla Pohjolan kirjottuihin taide-esineisiin. Lisäksi näytillä on kansallispukuja, toimiihan museon yhteydessä myös Kansallispukukeskus. Kansallispukukeskuksella on huone (kooltaan ehkä noin 5 neliömetriä), jonka kaksi seinää on täynnä kansallis- ja muinaispukuja käsitteleviä mappeja. Selasin nopeasti Muolaan kansallispuvun mappia, koska ennen en ole löytänyt mitään muuta tietoa puvusta kuin kuvan. Voisin leiriytyä tuonne huoneeseen pariksi viikoksi tutkimaan eri pukujen tietoja.;)

Museon yläkerrassa oli esillä Kansanomaiset sukat -näyttely. Esillä oli, kuten näyttelyn nimestä voi päätellä, erilaisia sukkia ja sukkanauhoja. Marjo Vainion neulomat sukat ovat toisintoja 1700- ja 1800 -luvun sukista. Sukat ovat osa Suomen kansallispukuneuvoston mallipukujen kokoelmaa. Osa näyttelyn sukista oli Kyllikki Mitrosen kansanomaisten sukkien mukaan suunnittelemia. Mitrosen neulomat sukat löytyvät Sukkasillaan-kirjasta.

Olisin voinut olla pienessä sukkanäyttelyssä paljon pidempäänkin. Ohuen ohuet villaiset ja puuvillaiset sukat olivat upeaa katsottavaa. Jännät sukat, joiden kaltaisia en ollut ennen nähnyt, olivat villasta neulotut sukat, jotka oli värjätty vasta valmiina. Sukkien erikoisuus oli se, että kallista punaista väriä oli säästetty ompelemalla sukansuuhun ja jalkapohjaan tiukat esto-ompeleet ennen värjäystä. Tällöin punaista väriä ei kulunut niihin sukan osiin, jotka jäivät hameenhelman alle ja kengän sisälle piiloon. Nerokasta! Joskus olisi mukava koettaa tehdä tuollaiset ohuen ohuet villasukat.

Uudet projektit ja joululahjavalvojaiset

Työssäkäynti, hörhöily (kaikenmaailman matkustaminen) ja panikoiminen opinnoista tuntuu vieneen tilaa käsitöiltä ja blogin päivittämiseltä. Lisäksi monia käsityöprojekteja en voi täällä vielä esitellä, koska noilla projekteilla kevennän joulupukin taakkaa. Eilen vietin pari tuntia joululahjoja paketteihin kääriessä. Suurin osa lahjoista alkaa jo olla tehtynä/ostettuna ja paketeissa, mutta vielä olisi tekemistä!

Kuitenkin tässä välillä olen ehtinyt aloittaa punaista neulepaitaa Italiasta tuomastani langasta. Lankaa on vain 500 grammaa, että saa nähdä riittääkö se. Jos ei, niin hihoista tulee lyhyemmät. Olen ajatellut paidan koristukseksi kirjontaa. Ei mitään perinteistä, vaan jotain todella outoa. Katsotaan, mitä syntyy.



Olen myös jatkanut maaliskuussa Pietarin-matkalla aloittamaani harmaata virkattua huivia. Huivi näyttää näin todella tylsältä ja sitä se onkin. Lanka on ties mitä varastoistani löytynyttä lankaa. Kunhan saa huivin valmiiksi, niin se joutuu väripataan. Toivottavasti on myös värjäytyvää laatua.



Ruokapäiväkirjan pito oli opettavaista. Havaitsin, että en oikeastaan syön kunnon aterioita, vaan koko ajan välipaloja. Olen nyt vähän yrittänyt hillitä suklaan syömistä ja sen sijaan alkanut syödä ainakin yhden lämpimän ateriaan päivässä. Ongelmana on, että tulen todella helposti kiukkuiseksi, jos on vähänkin nälkä. Minuun kyllä käy slogan "Hyvä ruoka, parempi mieli" täydellisesti. ;)

Merihistorian esseen olisi pitänyt olla valmis tänään. No, se ei sitä ole. Ilmoitin tosin jo eilen luennoitsijalle, että hän saa esseeni vasta maanantaina. Toisaalta, luennoitsija ilmoitti, ettei ehdi lukea esseitä ennen uutta vuotta. En siis tunne kauheaa syyllisyyttä. Harmittaa vain, kun essee tuntuu olevan oikea riippakivi.

Tallinnasta

Selitykset ruokapäiväkirjasta, Jyväskylästä ja myöhässä olevasta esseestä myöhemmin, nyt lokikirja Tallinnan retkestä: Olimme alkuviikosta siipan kanssa siis hyvin edullisella kahden päivän retkellä Tallinnassa (tosin vain matka oli edullinen, ostokset eivät).

Kyllä, ostin TAAS punaista lankaa. ;)

Kuvan alareunassa näkyvät viime talvena neulaamalla tekemäni kintaat.

Ohjelmaan kuului niin syömistä, juomista kuin ostoksilla olemistakin. Tällä kertaa retkeen ei kuulunut yhtään varsinaista kulttuurikohdetta (ts. museota). Yövyimme jo toista kertaa Tallink-hotellissa, ja voin suositella hotellia kaikille. Vaikka hotelli on supermoderni lasipalatsi ulkoa, niin sisältä hotelli on todella mukava.



Vanhan kaupungin joulutorilta ei löytynyt yhtään mitään ostetettavaa, mutta rautatieaseman takana olevalta Jaama-torilta löysin kauniita ja käyttökelpoisia lankoja, virolaista villaa ja australialaista merinovillaa. Suosittelen Jaama-toria lämpimästi kaikille Tallinnaan menijöille. Tori on oikea kansantori, hinnatkin ovat kohdallaan. Jäin ihastelemaan myös virolaisia vanhantyylisiä huopikkaita. Kuvassa oikealla olevan harmaanruskean mohairlangan ostin Filatista. Filatista hankin myös Addin pyöröpuikkoja.

Poeke-kadulla ollut lankakauppa (Mill Wool) oli mystisesti suljettu. Toisaalta se oli ihan hyvä, jäi rahaa muuhunkin kuin lankaan. ;) Olde Hansan yhteyteen on avattu viikko sitten virolaisten käsityöläisten keskiaikaisten mallien mukaan valmistamia esineitä myyvä kauppa. Sekosimme kaupassa siipan kanssa täysin ja ostimme maustepurkkeja, kolpakoita, lasipikareita, pihlajapuisen kamman ja aterimia.

Vain osa saaliista:


Ostin kaupasta vielä iihanan soljen, jossa on erilaisia korukiviä. Nyt pitäisi enää tehdä keskiaikainen aatelisnaisen puku. ;) Muinaispuvustakin kyllä puuttuu vielä esiliinan pronssispiraalikoristelu...



Ostin lisäksi Kirikindad 1 ja 2 -kirjat (40 kroonia eli noin 2,7€ kappeleelta). Aino Praaklin tekemät ohjeet kansanomaisiin virolaisiin kirjolapasiin ovat upeita, kirjoissa on ainakin kymmenen mallia, jotka haluaisin toteuttaa.



Matkan anti oli siis varsin onnistunut. Ostosten välissä hengasimme taas lempikahvilassamme. Ihanaa kaakaota, suklaata ja leivonnaisia. Käykää tutustumassa, jos olette Tallinnassa!

Jyväskylän retkestä

Nyt lyhyt selostus sunnuntaisesta sukuloimis- ja käsityöretkestä Jyväskylään. Mukavaa oli, vaikka kaksi melkein neljän tunnin junamatkaa saman päivän aikana puuduttivatkin. Kävimme vierailemassa serkkuni luona, joka on käsityöläinen. Hän tekee muun muassa kauniita huovutettuja haltijoita. Käykää katsomassa uusimman Glorian Koti -lehden sivu 63. Keskeltä sivua löytyy serkkuni Mareenan tekemä haltija.

Matkan tärkein kohde oli Käsityön museo ja siellä järjestetyt käsityöläisten markkinat ja sukkanäyttely. Markkinoilta löysin Anu Pylsyn suunnitteleman paidan, jossa on rajakarjalaisia solkia, punainen painatus mustalla pohjalla. Tyylikästä. Samassa korttelissa olevasta käsityökaupasta löysin siipalle lahjaksi uudet korvaläpät. Itsellen ostin lisäksi Käsityönmuseosta Perniön muinaispukua käsittelevän kirjan. Puvun valmistusohjeet ovat ykstyiskohtaiset, tuon kirjan mukaan voisi valmistaa Perniön puvun. Täytyy huomauttaa, että itse en usko, että muinaispuvun mekko on ollut tuon kuvan mallinen. Hartialäpät ovat todennäköisesti hyvinkin keksityt, mekon pitäisi olla saman tyyppinen kuin Euran puvun mekko.



Käsityön museosta jaarittelen lisää kunhan palaan keskiviikkona Tallinnasta. Silloin myös luvassa ruokapäiväkirjan analysointia ja yhteenveto Tallinnan retkestä. ;)

Ikeasta ja ruuasta

Eilen vierailimme Ikeassa siipan kanssa. Vihdoin puolen vuoden jahkailun jälkeen saimme kylpyhuoneeseen kauniin pajuisen pyykkikorin. Hairahduimme ostamaan myös kasan kynttilöitä ja minä myös joululahjuksiksi menevää tavaraa. Kerrankin pysyin kangasosastolla tiukkana ja en ostanut yhtään mitään, vaikka ihania kankaita kyllä bongasin.

Siippani taitaa olla ainoa tuntemistani miehistä, joka oikeasti tykkää Ikeassa pyörimisestä. Hänellä ei tunnu olevan kiire sieltä mihinkään ja saan rauhassa pähkäillä kuinka monta touksukynttilää tarvitsisinkaan. Eilisellä Ikea-reissulla siippani valitti ainoastaan Ikean hotdogeista, ne kun ovat kuulemma liian pieniä. ;) Itse olen sitä mieltä, että jos hotdog ja juoma maksavat yhteensä 1,20€, niin silloin ei kannata odottaa suurta gourmet-annosta.;)


Vaikka joku vihjasikin, että makean syöminen kannattaisi jättää viikonloppuun, niin karkkikuuri tuntuu jatkuvan. Hävettää kirjoittaa kahden viime päivän syömiset tänne. Ruuan määrän ja laadun perusteella voisi kuvitella, että painan vähintään 120 kiloa.

Eilisen syömiset:
Multivita Pore, vähäkalorista mansikkakeittoa lasillinen, 2 palaa joululimppua voimariinilla, fetajuusto -pasteija (fetaa tosin pasteijassa ei ollut liiemmältä), luumu-Bona, cola lightia, kupillinen teetä, 100 grammaa geisha-suklaata, Ikean hotdog, sokeroitua puolukkamehua iso lasillinen, sokeroitua seljankukkamehua lasillinen.

Toissapäivän syömiset:
Multivita Pore, vähäkalorista mansikkakeittoa lasillinen, 2 palaa joululimppua voimariinilla, vadelma trip-mehu, bebe-leivos, lihapiirakka, 3/4 francescana -pizzaa, tuoppi olutta, lasillinen portviiniä.

Markkinoista

Eilen alkoivat Tuomaan markkinat Helsingissä Esplanadilla. Ostin kaksi lampaantaljaa vuoteen jalkopäätä lämmittämään, kun halvalla sain. Lisäksi ostin Honkarinteen lammastilan vaaleanruskeaa villalankaa noin 250 grammaa. Langasta tullee säärystimet ja lapaset. Honkarinteen kojulla oli myytävän myös sateenkaarivärjättyä lankaa ja kasvivärjättyjä lankoja. Langat eivät olleet mitenkään edullisia, mutta minusta on hauska ostaa lankaa, kun tietää millä tilalla lampaat ovat määkyneet.;)



Lisäksi markkinoilla oli Johanneksen pellavan Pellavillava-lankaa. Olin vähän pettynyt värjäyksen laatuun. Haltijalankojen kohdalta lanka ei ollut värjäytynyt ja muutenkin värjäys oli mielestäni epätasainen. Lankojen värit olivat kyllä kauniit, mutta värjäyslaadun takia lanka jäi sitten ostamatta.

Kävimme eilen siipan kanssa katsomassa Lupaus-elokuva. Odotukset olivat kovat, mutta elokuva oli vain huono ja hengetön. Tarina oli aivan kamala ja näyttelijät eivät tuntuneet eläytyvän. Minusta tuntuu, että minut on hemmoteltu pilalle Klaus Härön elokuvilla (Näkymätön Elina, Äideistä parhain). Kuvittelin jo, että uudet suomalaiset elokuvat olisivat laadukkaita. No, pitää vain jatkaa Härön fanittamista.;)

Lähdemme suvun joukolla Jyväskylään sunnuntaina. Pääkohteet ovat Käsityön museo ja siellä olevat markkinat ja sukkanäyttely. En malta odottaa! Retkestä raporttia alkuviikosta.

Esseen talonpoikaispurjehduksen vaikutuksesta kansanomaiseen pukeutumiseen Suomenlahden saarilla pitäisi olla valmis puolentoista viikon kuluttua. Pelkäänpä, että toinen essee ei taida valmistua ajoissa. Se ei sinänsä haittaa, koska opintoja on tullut tehtyä muutenkin tarpeeksi.


Eilisen syömiset:
Multivita Pore, joululimppua 2 palaa voimariinilla, cokis lightia, banaani, mustikkabona, Pirkka-kinkkukolmioleipä, noin 200 grammaa irtokarkkeja.

Toissapäivän syömiset:
Uuniohrapuuroa kaksi kauhallista, maitoa, pitopöydästä lautasellinen hyvää ruokaa (esim. hirveä, lohta, perunaa, rosollia, karjalanpiirakkaa), pala kinuskikermakakkua, kaksi pikkuleipää, suklaata noin 50 grammaa, lasi keltaista jaffaa, sipsejä noin 150 grammaa, cokis lightia.

Punainen mohairvillatakki

Tänään mummolassa äitini kuvaamana. Ihmeellistä muikistelua taas.;)


Nyt se on vihdoin valmis. Sain eilen napitkin laitettua. Lanka oli siis Kitten Mohairia ja lankaa meni takkiin noin 250 grammaa. Alussa minulla oli vaikeuksia suhtautua lankaan, koska se tuntui olevan neuloessa niin pehmeää ja helposti takkuavaa.

Malli on oma, vaikkei tuollaista simppeliä takkia olekaan kovin vaikea suunnitella. Olen tyytyväinen lopputulokseen, neule on ihanan pehmeä ja lämmin. Ainoa vika on se, että neule on ehkä hieman liian löysä minun makuuni, yleensä kun tykkään aika kikkanoista neuleista.;) Napit ovat kyllä mielestäni iiihanat. Värit ovat oikeat ylimmässä kuvassa, nuo seuraavat kuvat ovat vähän tummia. Pitäisiköhän parantaa valaistusta kotona?

Mummon syntymäpäivää viettämässä

Juhlistin tänään itsenäisyyspäivää vierailemalla perheeni kanssa isovanhempieni luona Varsinais-Suomessa. Mummoni juhli tänään 90-vuotispäiväänsä. Oli todella mukavaa, paikalla kun oli puoli sukua. Syötiin hyvin, muisteltiin vanhoja (tai iäkkäämmät sukulaiset muistelivat, nuoret vain kuuntelivat) ja tutkittiin sukututkimuspapereita.

Itse olen todella ylpeä niin isäni kuin äitinikin sukujuurista. Olen innoissani niin pienestä varsinais-suomalaisesta maatilasta kuin karjalaisten isoäitieni muisteluista. Sukuni historia on ollut tavallistakin tavallisempaa, mutta minulle se on sitäkin tärkeämpää.

Seuraavanlaisia kuvia tänään katseltiin (näppäränä tyttönä näppäsin kuvista digikuvat):

Isovanhempieni tilan vanha päärakennus (kuvassa oikealla), on edelleen olemassa, muttei asuinkäytössä.



Isovanhempieni tila kuvattuna Hämeen Härkätieltä päin 1930-luvulla. Isovanhempani ostivat tilan vasta myöhemmin. Tila näyttää muuten edelleen kaukaa hyvin samanlaiselta kuin kuvassa.



Tilan päärakennus toimi 1900-luvun alkupuolella kouluna:


Ruokapäiväkirjan pitäminen jatkuu....
Eilisen syömiset: Multivita Pore, mustikkabona, banaani, Unicafen jauhelihakastike ja pasta, salaatti, 2 palaa vaaleaa leipää flooralla, 1 minikarjalanpiirakka, noin 200 grammaa suklaata, 2 lasillista cola lightia.

Neulehaalari ja 30-luvun hovimestari

Bongasin tänään Vice-nimisestä "elämäntapalehdestä" seuraavan kuvan. Aika hurjan näköinen pukine, mutta sopisi kenties luistelijalle tai palmikoiden rakastajalle?;) Kummallisen haalarin takana on tämä yritys.



Ostin tänään "Kyllä Jeeves hoitaa"-sarjan (Jeeves and Wooster) ensimmäisen dvd:n. Ihanaa nostalgiaa! I say and doodelidoo!;) Sarjassa muuten vilahtelee ihania 30-lukulaisia neuleita: takkeja, liivejä ja kirjoneulebaskereita. Minä voisin pukeutua sellaisiin vaikka joka päivä!

Viikonlopusta osa 837

Viikonloppuna sain Roosan valmiiksi. Sitä on tullut jo kokeiltuakin eilisellä kävelyretkellä. Huivin strategiset mitat ovat: leveys 160 cm ja korkeus 75 cm. Lanka oli tuota samaa virolaista villaa, jota minulla tuntuu olevan kaapit täynnä ja lankaa meni 160 grammaa. Aloitin jo seuraavaa Roosaa, mutta se tulee joululahjaksi, siitä siis ei enempää.








Eilen leikkasin myös flamencohametta. Kyseinen projekti on tilaustyö. Valkoisen kankaan työstäminen vähän hirvittää.;)



Eilen sain melkein viimeisteltyä punaisen mohairvillatakin, napit vain puuttuvat enää. Katsoin samalla siipan kanssa kolme jaksoa uutta Rome -sarjaa, joka toivottavasti tulee jossain vaiheessa joltain suomalaiselta kanavalta. Sarja on upea niin visuaalisesti kuin kerronnallisesti, käykää kurkkimassa tuolla nettisivuilla.

Kaikkea muuta on siis tullut tehtyä kuin kouluhommia. Ne kaksi esseetä ei kyllä synny itsestään, mutta kun ei nyt vain jaksa. Viikko ei muutenkaan tunnu alkaneen oikein hyvin: tänään olisi ollut hammaslääkäri, johon en herättyäni olisi enää ehtinyt. En muistanut koko asiaa, ennen kuin katsoin kalenterista. Onneksi sain vielä peruutettua ajan. Oman tyhmyyden takia sitä nyt on seuraava hammaslääkäriaika helmikuussa.

Eilen katsoimme siipan kanssa jotain ohjelmaa ravinnon ja terveyden välisestä suhteesta ja oli puhetta, että pidämme viikon ruokapäiväkirjaa. Tässä oma eilinen ruokavalioni syömisjärjestyksessä: Multivita Pore -vitamiini, 2 lasillista omenamehua, karjalanpiirakka, 2 hiivaleivän palaa voimariinilla, banaani, 1/6 moniviljapatonkia voimariinilla, lautasellinen tomaattibalisikapastaa, 2 lasillista coca cola lightia, 1dl portviiniä, 5 eucalyptus-pastillia, 1 hiivaleivän pala voimariinilla ja juustolla, mukillinen teetä sokerilla. Aika hiilihydraattiselta vaikuttaa. Karkkia olisi listassa ollut enemmän, jos kaapista olisi löytynyt.;)

Värjäyskattila

Eilen sitten saapui Pietarista ystäväni avustamana n. 25 litran kattila, jota aion käyttää värjäykseen. Hinta ei ollut paha, noin 20 euroa. Nyt kesällä keräämäni ja kuivaamani kasvit pääsevät värjäyskäyttöön. Pitää käydä ostamassa vielä puretusaineita ja lämpömittari.



Tein ystävälleni kiitokseksi tyttömäisen rintaneula-heijastimen.