Lankaostoksilla

Piipahdin tänään Menitassa, vaikka olin luvannut itselleni, että ennen joulua en osta lankoja, muuten kuin Tallinnasta, jonne lähdemme parin viikon päästä. Tallinnasta voisinkin sitten mielestäni sitten ostaa pari kiloa villalankaa.;)

Mutta enpä tietenkään päässyt Menitasta ulos ilman lankaa. Hankin violettia merinovillaa ja Wetterhoffin silkkivillaa ja hiplasin viittä muuta laatua.



Merinovilla muotoutunee joululahjaksi. Silkkivilla taas neuloutunee kuvassa olevien silkkilankojen kanssa hartiahuiviksi. Tosin silkkilangoista menee huiviin vain murto-osa. Sivilla on oudon väristä kuvassa, oikeasti langan väri on kaunis vanharoosa ja silkkilangatkaan eivät ole noin kirkkaita. Tähän aikaan vuodesta kun ilman salamaa ei paljon kuvia oteta...



Löysin silkkilangan pari vuotta sitten kirpparilta puoli-ilmaiseksi (noin kilo lankaa 10€), mutta en ole langasta vielä paljoa tehnyt. Olen kyllä miettinyt vintage-tyyppistä neuletta silkkilangasta ja ohuesta villalangasta. Saa nähdä milloin tuonkin projektin toteuttaisin.;)

Tänään olen muuten käynyt piipahtamassa folkloristiikan tentissä ja kirjoittanut mm. perinnelajianalyysista ja folklorismista. Katsoin myös keskiviikon suomi-filmin, vuonna 1955 valmistuneen "Poika eli kesäänsä". Leffa oli varsin mainio, ainakin minun mielestäni. Itseäni ottaa päähän kun vanhat suomalaiset leffat saavat aina huonot arvostelut. Arvostelijat eivät näytä tajuavan, että elokuvat pitäisi arvostella genrensä mukaan ja oman aikansa kuvina. Suomi-filmit eivät vain nyt paini samassa sarjassa 2000-luvun draaman tai 1980-luvun action-leffojen kanssa.

Amaryllis-uutisia. Amarylliksen toisenkin kukkavanan kukat ovat avautuneet. Ensimmäisen kukkavanankin kukat kukkivat vielä.

Punaista

Viime päivinä on lähinnä tullut erikoistuttua joululahjojen neulomiseen ja lahjoja en tietenkään täällä ennen joulua esittele. Itsellekin on tullut kuitenkin tehtyä: punainen mohairvillatakki edistyy hitaasti, mutta sitkeästi. Raglanhihoja jouduin vähän purkamaankin, kun olin tehnyt todella typerän ajatusvirheen: liian vähän kavennuksia, vaikka malli oli nenän edessä.

Lisäksi aloitin tänään Roosa-pitsihuivin neulomisen (yllätys, yllätys) virolaisesta villalangasta. Tykkään Roosa-mallista kauheasti, malli on helppo ja kiva neuloa, mutta pinnasta tulee kuitenkin näyttävä. Kuvassa neulos näyttää paksulta, mutta oikeasti se on kauniin pitsimäistä.

Roosan alkua:


Viikonloppuna ei tullut tehtyä mitään erityisen järkevää töissä olemisen lisäksi. Eilen olimme siipan äidin luona kylässä, saunoimme ja söimme hyvin. Olo oli todella hemmoteltu! Sain vielä lahjaksi siipan äidiltä Kimikon tekemät ohjeet+kaavat 1700-luvun porvarispukuun. Olen edelleen ihan onneni kukkuloilla, koska olen etsinyt juuri tuon tyyppisen puvun röijyn (takin) kaavaa. Ajattelin valmistaa röijyn viime keväänä kutomastani villakankaasta, mutta musta ostokangaskin on vaihtoehtona. Toivon vain, että saisin tehtyä röijyn valmiiksi jouluksi. Saattaa tulla vähän kiire, koska haluan ommella röijyn käsin ja siihen tulisi kuitenkin pellavavuorikin. Röijy on vähän saman tyylinen kuin tämä.

Kutomani röijykangas:


Aloitin viime viikolla itse kutomastani kankaasta hameen ompelemisen. Ajattelin nimittäin viime keväänä, että haluan kankaasta hameen viimeistään jouluksi. No, nyt on sitten nelisen viikkoa aikaa jouluun... Hameesta tulee folklore-henkinen ja eilen hameen vyötäröä rypyttäessäni naureskelin itsekseni, että siitä tulee telemark-hame.;) Suksia en kyllä omista, mutta kai hametta voi käyttää vaikkapa kävellessäkin. Paksu villakankainen hame lämmittää varmasti ja sen seuraksi sopivat hienosti noitakenkäni.

Itse kudottu hamekangas, villaa silkkiraidoin:


Koulutyöt ovat kuin tervanjuontia, mutta kaksi esseetä olisi vielä pakerrettava ja keskiviikkoiseen folkloristiikan tenttiin luettava. Onneksi tentti on luultavammin hyvin helppo, kunhan vain saisin omista luentomuistiinpanoistani selvää...

Kenkiä kenkiä!

Tira&Misulta pölläisty kenkäluettelo, joka on levinnyt ympäri tyttöjen blogeja. Ihan kuin tämä ketään muuta kuin itseäni kiinnostaisi.;) Kaikkea sitä tekeekin välttääkseen koulutyötä.

Päivittäisessä käytössä:

1. Pianon mustat nahkaiset kävelykengät. Palvelleet joulusta 2000.
2. Espritin mustat loaferit. Vuodelta 2002.
3. Hush Puppyn mustat mokkakengät. Vuodelta 2003, mutta käytetty ennen viime viikkoa ehkä viisi kertaa.
4. Bronxin iiihanat mustat noitakengät, ostettu viime viikolla.

Kaupunkikäyttöön ja edustamiseen:

1. Vagabondin stilettikorkoiset saappaat. Näyttää ihan järkyttävän makeilta, ainakin omasta mielestäni. Viime keväältä.
   
2. Ois:in violetit mokkanahkaiset piikkikorkoiset remmiavokkaat. Viime keväältä.
   
3. Biancon mustat nahkaiset remmikengät 20-luvun tyyliin. Syksy 2004.
   
4. Biancon mustat nahkaiset remmiavokkaat 20-luvun tyyliin. Ostettu kolme viikkoa sitten.
   
5. Biancon vanhanroosan väriset mokkanahkaiset remmikengät. Syksy 2004.
6. Aventuran mustat nahkaiset korkeakorkoiset remmisandaalit. Kevät 1998.
7. Dunen nahkaiset korkkarit. Kevät 1998.
8. Nyöritettävät mustat tekomokkaiset saappaat. Syksy 2003.
   

Kesäkäyttöön:

1. Mary Jane -tyyppiset matalat mustat nahkaiset remmikengät. Kevät 2000.
2. Pianon jännät mustat nahkaiset sandaalit. Kevät 1999.
   
3. Iconin mustat nahkaiset balleriinat. Kevät 2005.
4. Toiset erilaiset Iconin mustat nahkaiset balleriinat. Kevät 2005.
5. Eccon mustat nahkaiset korolliset sandaalit. Kevät 2004.
6. Vihreät samettiset kiinatossut. Kevät 2005. (näitä menee kaksi paria kesässä)
7. H&M:n beiget nahkaiset helmiäisellä koristellut varvassandaalit. Kevät 2003.
8. H&M:n vihreät kankaiset varvassandaalit. Kevät 2003.
9. H&M:n mustat nahkaiset varvassandaalit. Kevät 2004.

Ulkoiluun:

1. Merrelin legendaariset Jungle-kengät mustaa mokkanahkaa. Talvi 2000.
2. Le Coq Sportif'in beiget mokkaiset tennarit. Syksy 2002.
3. Ten Pointsin mustat mokkanahkaiset kengät. Syksy 2003.
4. Vagabondin nyöritettävät saappaat. Joulu 2000.

Yhteensä siis vain 25 paria! Ei ole paljon. Ostoslistalla on järkevät talvikengät sekä hyvät kävelykengät kaupunkikäyttöön. Nuo nykyiset alkavat olla tiensä päässä.

Elämän pieniä iloja

1. Uudessa työpaikassani soi Classic FM, mikäs sen mukavampaa.
2. Olen innostunut kirjoneuleista (taas vaihteeksi). Hinkuan Létt-lopista kaarrokevillapaitaa.
   
3. Kuukauden päästä on joulu.
4. Löysin vihdoin Huuto.netin kautta Kihlautuneiden kirjan, jota olen etsinyt kuukausia. Helmi vuodelta 1945 kertoo kuinka valmistua tulevaan avioelämään. Esittelen varmaan myöhemmin täälläkin parhaita paloja kirjasta.
   
5. Pandora on tutustuttanut minut uuteen musiikkiin: Bif Naked on aivan loistava! Jos joku haluaa lahjoa minua kyseisen tyttösen uudella levyllä Superbeautifulmonster, niin olisi kovin ihastunut. Myös Scarlingin uusi levy So long Scarecrow olisi mukava saada, vaikkapa joululahjaksi. (Levyjä voi olla vähän nihkeää löytää Suomesta, siis luottokortilliset ihmiset, vinkvink!)

Äideistä parhain

Äidin kolmisen viikkoa sitten minulle antama amaryllis on nyt kukassa:



Kävin tänään katsomassa Äideistä parhain -elokuvan maailman parhaan äidin eli oman äitini kanssa. Elokuva itketti ja kovasti. Klaus Härön elokuvat ovat upeita! Kävin katsomassa myös Näkymätön Elina -elokuvan äitini kanssa, kun elokuva ilmestyi pari vuotta sitten.

Punainen ikuisuusprojekti-villatakki alkaa pikkuhiljaa valmistua, raglanhihoja pitäisi seuraavaksi alkaa tehdä. Olen päättänyt, että villatakkiin tulevat nuo turkoosit napit.



Arviointi -essee alkaa olla valmis, nyt pitäisi enää suoriutua folkin tentistä ja parista muusta esseestä ja harjoittelun opetussuunnitelmasta. Sitten onkin joululoman aika opiskeluista!;)

Kulttuuri(?)elämyksiä

Musiikkivideoista ja elokuvista:
Eilen tuli taas mieleen, että voin hyvin ymmärtää pikkulasten tarpeen katsoa yhtä Muumi- tai Disney-videota uudestaan ja uudestaan. Minulle samanlaisen reaktion herättää Rammsteinin Stripped -musiikkivideo. Saksassa ilmestyessään suuren kohun aiheuttanut video on koottu Leni Riefenstahlin Olympia -elokuvista (Saksaksi Fest der Völker ja Fest der Schönheit). Klipit ovat yhdistetty kekseliäästi rytmikkääksi kuvasarjaksi, joka etenee toimivasti musiikin rytmissä. Rammsteinin biisi on yksi suosikeistani ja video on loistava. Mitä muuta voi toivoa?;)



Olympia -elokuvat ovat taiteellinen katsaus Berliinin vuoden 1936 olympialaisista. Ehkä tärkeintä noissa elokuvissa on mielestäni se, että ne estetisoivat urheilun, näyttävät ihmiskehon kauneimmillaan.

Olympia -elokuvat ovat (yllätys, yllätys) leimattu natsipropagandaksi ainakin Saksassa. Itseäni vain raivostuttaa tuollainen puusilmäisyys. Kyllähän elokuvat voi nähdä "saksalaisen ylivertaisen ihmisrodun ylistyksenä", vaikkakin elokuvissa näkyy myös eksoottisempia urheilijoita. Mielestäni elokuvat ovat oikeasti toimivia, kauniita ajankuvia. Natsisyytösten sijaan on jäänyt huomaamatta, että Olympiat esittävät urheilijat tavallisia, normaalikroppaisina ihmisinä. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla urheilu oli vielä harrastus, huippu-urheilijatkin kävivät normaaleissa päivätöissä. Olen edelleen tyytyväinen siitä, että Olympiat tuli käytyä katsomassa Elokuva-arkistossa vuosi sitten.

Lisää informaatiota Riefenstahlin elämästä ja tuotannosta tuolta: Riefenstahlin virallinen kotisivu

Romaaneista:
Eilen luin Enni Mustosen uuden romaanin Mustasukkaiset. Mustonen kirjoittaa hyvällä tavalla vanhahtavia romanttisia romaaneja. Tämä uusi, toiseen kirjaan päässyt sarja kertoo helsinkiläisnaisten kohtaloista 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla. Sarja vetää vertoja ikisuosikkini Hilja Valtosen 1900-luvun alkupuolella kirjoittamille viihderomaaneille.

Musiikista:
Jos haluat kuunnella musiikkia netissä, niin käy katsomassa mitä Pandora-ohjelma tarjoaa. Musiikkitarjonta on vielä suppeahko, mutta amerikkalaista musiikkia Pandora soittaa kuuliaisesti.

Tahtoo kolmiohuiviohjeen!

Viininpunaisesta virolaisesta villalangasta olisi tarkoitus tulla kolmionmallinen pitsihuivi, mutta mistä löydän ohjeen? Onko kenelläkään tietoa netissä olevasta kolmiopitsihuivista, jonka pitsikuvio-ohje olisi kaiken lisäksi kuvallisena, ei kirjallisena? Kaikenlaisista vastauksista olen kiitollinen.

Ja tähän väliin sitten hämmentävä linkki: Jenkkiläisestä Baltic Shopista saa kauniita latvialaisia sukkia ja lapasia pöyristyttävän halvoin hinnoin. Myös koruosasto on vaikuttava. Tahdon Riikaan käymään! Tai edes Tallinnaan...

Vihreä keeppi ja muita uutisia

Tällaisen sain eilen aikaa, kun olin paossa roolipelaamista makuuhuoneen puolella:



Eli eri värisistä vihreistä hahtuvista ja villalangasta ei tullutkaan virkattu huivia vaan pikkuinen keeppi. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, keepin kanssa voin käyttää kaikkia rintaneulojani. Lisäksi pieneksi asusteeksi keeppi lämmittää yllättävän paljon.

Malli on tietenkin oma, kuka muu nyt tällaista suunnittelisi?!;) "Suunnittelu" tapahtui taas virkkaamis- ja purkamisperiaatteella. Voisi tietysti suunnitella ensin ja tehdä sitten, mutta harrastustöissä se tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta.

Keepin tekemisestä sen verran, että virkkasin yhden hahtuvasäikeen ja ohuen villalangan yhteen. Hahtuva on virolaista ja villalangat jotain jämälankoja kaapinpohjalta. Ajattelin huovuttaa keepin kevyesti jossain vaiheessa, mutta saa nähdä. Keeppi ei kuitenkaan altistu hirveälle kulumiselle, uskon hahtuvan kestävän huovuttamattakin.

Kun viime lauantain postauksessa vienosti toivoin, että hyvä onneni jatkuisi ainakin vielä viikon, niin se tosiaan tuntuu jatkuvan. Eilen sain kuulla, että saan työpaikan, jota kovasti haluan. Työ on osa-aikainen ja teen sitä opiskelujeni ohessa. Mikä parasta, se on oman alani työtä. Oi onnea!

Taito-lehdestä

Tänään oli postilaatikkoon ilmestynyt taas uusi Taito-lehti. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Suomalaisista käsityölehdistä Taito on mielestäni paras. Lehdessä on jonkin verran neule- ja kudontaohjeita, mutta lehden paras anti on ehdottomasti jutut eri alojen kädentaitajista ja suomalaisista käsityötapahtumista. Mikä parasta, opiskelijat saavat Taito-lehden edullisemmin, kunhan on opiskelijakortti esittää.

Olipas puffi Taito-lehden puolesta.;)

EDIT: Ainoa mikä tuossa lehdessä ärsyttää on tämän uuden numeron kansitekstit. Mikä ihmeen "luovuus ja passio"??!! Ärsyttää, kun ei voida kirjoittaa kunnon suomea. Vai olisikohan intohimo liian uskallettu sana lehden kanteen?

Noitasaappaat ja piilokuvia

Aluksi esittelen eilen löytämäni popot. Nämä ovat "kaupunkimaiseen talvikäyttöön" sopivat. Iiihanat mielestäni.;)



Eilen ja toissa päivänä tein kaksi kertaa (virkkasin ja purin kokonaan ja virkkasin) alla olevan jutun. Se esiintyy nyt piilokuvana, koska joku löytää paketistaan sen jouluaattona. Materiaaleina ovat paksu Pirkkalanka ja hahtuva.



Aloittelin jo hieman itsellenikin tulevaa samanlaista vihreää:


Tämän viikon kaksi tenttiä ovat ohitse. Nyt ennen joulua pitäisi vielä suorittaa yksi tentti, kirjoittaa kolme esseetä ja tehdä opetusharjoittelua varten suunnitelmat. Ei kuulosta pahalta, mutta stressaa kumminkin.

Hiljaiseloa

Viime aikoina on tullut keskityttyä kahteen tällä viikolla olemaan tenttiin, paljon ei siis ole muuta tullut tehtyä (muuta kuin leviteltyä pitkin kämppää kaikenlaisia käsityötarpeita). Tässä kuitenkin tilannekatsaus tekemisiini:

Punainen mohairvillatakki edistyy pikkuhiljaa. Hihat ovat jo melkein valmiit jo "vartalo-osaakin" on tullut aloiteltua. Takkiin tulee luultavimmin raglanhihat.



Täti vietti syntymäpäiväänsä viikonloppuna. Tein hänelle hahtuvasta lapaset.


Vaaleanpunainen mohairhuivi on päättelyä ja höyrytystä vaille valmis.


Olen myös pitkästä aikaa huovuttanut kolme-neljä vuotta kaapissa marinoituneista villoista.


Tässä yksi huovutuksen ja näpräilyn lopputulos:


Itseasiassa innostuin taas kerran huovuttamisesta, koska yritin suunnitella kangaspohjaista heijastinta. Se ei sitten tuntunut onnistuvan millään. Tein viisi protoa ja ne kaikki olivat mielestäni aivan kauheita. Palasin siis käyttämään jämäkkää huopaa, jonka ensin huovutan rullaamalla ja sitten vielä pesukoneessa.

Kuka on tilastonero?

No minä tietysti! Suoritin tilastotieteen tentin, josta en siis uskonut pääseväni läpi, parhaalla arvosanalla! Nyt tuuletellaan ja huolella. Kyseenalaista tietenkin on, että miksi kuvittelin, etten osannut vastata mihinkään oikein, jos arvosanaksi kuitenkin tuli tuo vitonen... En usko osaavani käyttää kvantitatiivisia menetelmiä kovinkaan hyvin ja jos jatkossa niitä joudun käyttämään, niin luultavasti jouduin JOKAISEN asian tarkistamaan kirjasta. Mutta sitähän se tieteen tekeminen (kai) on. Joka tapauksessa toivon vienosti, että hyvä tuuri jatkuu ainakin vielä viikon. Olisi paljon saavutettavaa ja suoritettavaa, muun muassa pari tenttiä lisää.

Sitten huonompia uutisia: Nefan (eli Helsingin yliopiston kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijoiden ainejärjestön) postituslistan mukaan Paloheinän Haltialan kotieläinpihan pelloille ollaan rakentamassa golfkenttää.

Kaupunginosayhdistyksen mukaan kenttä peittäisi alleen laajalti perinnemaisemaa. Tämä on sellainen asia, jonka puolesta MINÄ lähden barrikaadeille. Se joka on Haltialassa käynyt, tietää kuinka maaginen paikka se on keskellä kiireisintä pääkaupunkiseutua. Ja nyt sitten sinne ollaan pykäämässä (lisää) golfkenttää!

Ei, hän ei ole blogikissa.

Tarinaa kuvien jälkeen...




Kuvien kissa ei ole oma blogikissani, vaan siskoni ja hänen avokkinsa mahtava kahdeksan kiloinen Julius-kissa. Blogiini herra pääsi siitä syystä, että eilen vieraillessani siskon luona jätin varomattomasti kaulahuivini, lapaseni ja hihattimeni roikkumaan eteisen pöytänä toimivan poljettavan Singerin päälle. Kun sisareni meni eteisessä käymään, niin Julius (alias Julle, alias Läski<-minun kutsumanimeni kissalle) olikin riistanyt edellä mainitut vaatekappaleet lattialle ja kääriytynyt päiväunille niihin. Herra siinä sitten vain mulkoili, että "**ttuuks kyyläätte siinä?! Mä olen nokosilla." Seurauksena oli, että meinasimme kuolla nauruun. Onneksi oli kamera mukana. ;) Neuleistani tuo oli kyllä parasta palautetta ikinä. ;D

Julius oli eilen muutenkin melko huonolla tuulella ja aiheutti happamalla naamallaan monta muutakin ilon hetkeä.;)

Puikot järjestykseen!

Eilen illalla halusin tehdä ihan jotain muuta kuin lukea tenttiin tai neuloa. Siksi syntyi seuraava asia, jota kutsun "puikko-organisaattori". ;) Tähän saakka kaikki puikot ovat asustaneet vanhassa lehtikotelossa. Idean organisaattoriin pöllin jostain blogista, en muista nyt keneltä.



Läppä kiinni:


Ja rullalla:


Kaikki alkoi kankaiden pöyhimisestä. Minullahan on tunnetusti viisi isoa pahvilaatikkoa (+paperikassinyssykät) täynnä erilaisia kankaanpaloja. Suurin osa kertyi, kun olin vuoden töissä ompelimossa. Hyviä vaatetuskankaitakin varastostani kuitenkin löytyy varmaankin pienen armeijan vaatettamista varten. Jos armeija vaatetettaisiin shifongeilla ja muilla tyttömäisillä kankailla...

Vielä kankaana:


Päädyin minulle hyvin epätavalliseen kangasvalintaan. En pidä yleensä sinisestä tai keltaisesta, mutta puuvillainen esikkokangas on minun mielestäni todella kaunis. Puikkojen säilytyspussia varten se on ehkä vähän liian vaaleaa, mutta halusin vihdoinkin esikkokankaan käyttöön (tai jäihän sitä vieläkin noin 1x1,5m pala ;) ). Vuorikankaaksi valitsin sinisen puuvillan ja kiinnitykseksi kaivoin joskus kirpparilta ostamaani "silkkinauhaa".

Ompelu vaati oikeastaan todella vähän aikaa. Pitänee tehdä suorille puikoille ja lopuille pyöröpuikoille vielä oma. Tällä hetkellä olen aivan rakastunut tuohon pieneen esikkoiseen organisaattoriini. ;)

EDIT: Hempukka kyseli organisaattorin kriittisiä mittoja. Tämä organisaattorihan on tarkoitettu sukkapuikoille, eli pitkille puikoille laitoksen täytyy olla huomattavasti korkeussuunnassa isompi. Tuossa alla piirustus, josta toivottavasti jotain selvää saa. Kuvanhan saa toki klikattua isommaksi, jos luvut vaikuttavat hiirepapanoilta. Eli leveys 47cm, korkeus 27cm. Puikkoja varten varatun tilan korkeus 17cm, sukkapuikoille varatun tilan leveys 3,5cm ja pyöröpuikoille varatun tilan leveys noin 7cm. Saumavarat ovat reilut, noin 2cm, koska ajattelin leveiden saumojen tukevan. En laittanut päällis- ja vuorikankaan väliin tukikangasta.

Meemeilyä

Vastaan Tikrun haasteeseen, kun vietän yliopistolla luppoaikaa (lue: tenttiin lukeminen ei nappaa) ennen folkloristiikan luentoa.

Mieluisin lanka millä olet neulonut?
Suomalaisista mieluisin on Pirkanmaan kotityön paksu Pirkka-lanka, ulkolaisista virolainen Lõngad. Kuten joku on voinut huomata viimeaikasista tekeleistäni.;) Kummatkin suosikit ovat melko karkeaa 100% villalankaa.

Suosikkipuikkosi?
Sukkapuikoissa bambuiset nro 3-4,5 sekä Addin pyöröpuikot nro 3-5.

Kamalinta mitä olet neulonut?
Karmeimmat jutut ovat jääneet aina kesken, eli kukaan ei ole nähnyt niitä oikein missään. ;) "Aikuisena" aloitetuista töistä hirvein lienee kukertava pinkki/oranssi/punainen resorineuletakki Pirkka-langasta. Sain aikaseksi vain yhden hihan, jonka myöhemmin purin.

Paras ohje millä olet neulonut?
Täytyy myöntää, etten ole ikinä neulonut mitään TÄYSIN ohjeesta. Ohjeet tulevat omasta päästä.;) Erilaisia neulepintamalleja ohjeista on kuitenkin tullut kokeiltua.

Tärkein neulontatekniikka?
Kuten Laura ja Tikru ovat jo todenneet, niin pöyröpuikoilla neulominen. Yritän neuloa kaiken minkä vain voi suljettuna neuleena, silloin ei tule rumia painavia saumoja ja lisäksi neulominen on pyörönä nopeampaa. Lisäksi pyöröpuikot kulkevat nätimmin mukana kuin suorat puikot.

Paras neulekirja tai -lehti?
Kaikki neulekirjat ja -lehdet, joista saa uusia ideoita ovat hyviä. Tykkään kovasta Interweave-lehdistä, Solveig Hisdalin Kuvioista silmukoiksi -kirjasta (ne ihanat kuvat!), Teva Durhamin Loop-d-Loop -kirjasta ja kaikenlaisista kansanomaisia neulamalleja käsittelevistä kirjoista.

Mieluisin knit-a-long?
Enpä ole mukana. En ole oikein innostunut kollektiivisesta neulonnasta.

Mieleisimmät neuleblogit?
Useimmin tarkistan Neulovan lehmän, MadeByMyselfin, Lauran blogin ja Marjutin neuleet. Muitakin hyvin usein.

Mielisuunnittelija?
Teva Durham ja Debbie Bliss, lisäksi kasa muita, jotka ovat suunnitelleet Rowanille. Tykkään vintagetyylistä ja malleja on kiva katsella, vaikka en ohjeesta tekisikään.

Mieluisin neule, jota käytät eniten?
Vihreä hihatin on ollut eniten käytössä valmistumisensa jälkeen.


Ja seuraavaksi vastauksia tähän meemiin toivon Neulovan lehmän Pirkolta.

Onni on...

...uudet alennuksesta ostetut remmikengät ja jääkaapista aamulla löydetty (viikko sitten ostettu) suklaalevyn puolikas.



Kengät ovat Biancon, nahkaa ulkoa ja sisältä. Hinta alennuksessa vain 36 euroa! Ei haittaa, vaikka näitä voi käyttää vasta puolen vuoden kuluttua ulkona. Kotona voin hyvin tepastella kengillä vaikka koko talven.

Eilisten luentojen saldo on tämä:


Yli puolimetriä Kitten Mohair -kaulahuivia. Neulemalli taisi olla vähän liian yksinkertainen tuohon lankaan, pitsimäisyyttä voisi olla enemmän. Tosin uskon pingottamisen ja höyryttämisen auttavan asiaan.

Taas merihistoriaan: Yrjö Kaukiaisen A history of Finnish shipping on muuten helppoa luettavaa, kun on Suomen yleinen historia hallussa, mutta mikä paikka on Sound? Se on jokin paikka Itämerellä, jossa jouduttiin maksamaan rahdista tullia ainakin 1400-1600 -luvuilla. Olisiko se Sundin kaupunki Ahvenanmaalla? Äärimmäisen rasittavaa, kun ei tiedä kaikista sanoista mitä ne ovat suomeksi. Monet asiat voi kyllä arvailla. Nyt esimerkiksi tiedän, että tapulikaupunki on staple town englanniksi.

EDIT: Marjut valaisi asiaa Wikipedian avulla. Sound on mitä luultavimmin Öresundin kaupunki.

Laiskottelua ja surffausta

Minulle on ihan turha väittää, että luentojen välillä olevat 2,5 tuntia voisi käyttää järkevästi. Esseen kirjoittamisesta ei tule mitään, mutta ehkä kohta voisi lähteä metsästämään tenttikirjoja. EHKÄ.

Tämänkin päivän luennot käytän kuitenkin järkevästi hyödykseni. Ensimmäisen luennon aikana sain valmiiksi 20 senttiä vaaleanpunaista Kitten Mohair -huivia. Aamuinen luento oli varsin mielenkiintoinen. Ainedidaktiikasta ja uudesta kirjastaan "Ankarat silkkaa hyvyyttään" luennoi Ulla-Maija Salo. Kirja kertoo erilaisista koulu- ja opettajamuistoista. Suosittelen kirjaa luettavaksi, vaikkei opettajaksi olisi ryhtymässäkään.

Vaikkei tämä poliittinen tai yhteiskunnallinen blogi olekaan, niin levottomuudet Ranskassa ovat saaneet minutkin huolestumaan yhä enemmän. Minä en asiasta aio kirjoittaa, koska Jussi Halla-aho sanoo minun mielestäni jo kaiken omalla Mielipiteitä-sivuillaan.

Pitsineulehuivi ja lapaset

Tänään sain valmiiksi tämän (niin kuvan kuin kaulahuivinkin ;) ):


Photoshop on ystävä. ;) Lankaa kaulahuiviin meni lopulta 135 grammaa. Pelkäsin aluksi, että huivista tulee liian karhea, mutta hyöryttäessä (ja silitysraudalla myös kostean kankaan läpi painaessa) huivin pinnasta tuli ihan sileä ja huivista todella pehmeä. Pitsimallia kommentoin postauksessa muutama päivä sitten. Huivi on samaa virolaista Lõngad-villalankaa kuin lapaset, jotka sain aikaisemmin viikolla valmiiksi. Lapaset neuloin nro 3:n puikoilla, mutta huivin nro 4:n. Olen todella tyytyväinen settiin, nyt voi tulla rauhassa kylmät ilmat, minun kaulani tai näppini eivät palele!

Viikonloppu meni taas vauhdilla, perjantaina meillä taas pelattiin, syöpöteltiin ja hieman juopoteltiinkin. Minä vain syöpöttelin ja juopottelin.;) Eilen siskollani ja puolisollaan oli tupaantuliaiset ja tänään taas vietimme laiskottelupäivää. Anni oli täällä, laitoimme hyvää ruokaa ja katsoimme seikkailuhömppää. Kokonaisuudessaan oli todella kiva viikonloppu.

Huomenna pitäisi metsästää muutama kirja kirjastoista, jatkaa esseetä arvioinnista ja kuunnella kaksi luentoa.

Vikkelisukista

Tämän viikon folkloristiikan luennolla tuli puhetta tästä runosta, joka on niitä harvoja rakkauslauluja, joita kalevalaisesta kansanperinteessä on:

Jos oot musta, mun omani
rauan karva, rakkahani:
selin muihen seisotate
selin muihen, päin minuhun!
Jos minä, pilonen piika
voisin paialla parata
sääret vikkelisukilla....
(Mateli Kuivalatar 1838, SKVR VII2: 2329)

... ja luennoitsijamme ei tiennyt mitkä ovat vikkelisukat. Mutta minähän tiesin ja minähän kerroin (tosin en ihan näin pitkästi):

Houtskarin ja Äyräpään sukat:


Mielestäni vikkelisukat ovat yksi kauneimpia suomalaisen kansanomaisen puvun osia. Vikkelisukat ovat hyvin kauniit, mutta samaan aikaan myös hyvin yksinkertaiset. Niiden malli on ajaton, sukat kävisivät hyvin tähän päiväänkin. Nykyään vikkelisukilla onkin tietyllä tavalla arvostettu asema: Ne ovat osa kansallispukua, ainakin osaan pitäjäpuvuista kuuluu omat sukkamallinsa. Käytössä osana kansanpukua vikkelisukat ovat olleet vielä 1800-luvulla.

Vikkelisukat ovat olleet osa pyhäpukua, arkena kuljettiin paljain jaloin tai pässinpökkimissä. Vikkelisukat ovat ulottuneet polven alapuolelle ja ne on kiinnitetty sukkanauhoin. Sukat ovat olleet joko hyvin ohutta puuvilla- tai villalankaa ja ne ovat olleet yksinkertaiset, muuten kuin vikkelin osalta sukat olivat sileää neulosta. Sukkien väri on ollut useimmiten valkoinen tai punainen.

Sukkasillaan-kirjasta modernin ajan vikkelisukat:



Vikkeli on sukkaan nilkan ja säären ulkoreunalle neulottu kaunis kuvio. Kuvio koostuu useimmin oikeista, nurjista ja kaksinkertaisista nurjista silmukoista. Joskus harvoin vikkeli voi olla värikäs, kirjoneuleena neulottu.

Erikoinen värikäs vikkelisukka Seiskarista:


Vikkelien kuviomallit ovat vaihdelleet ja eri tavoin kuvioituja vikkelisukkia on kerätty Kansallismuseon kokoelmiin runsaasti. Kuviomallit on useasti nimetty sen pitäjän mukaan, mistä sukat on saaatu Kansallismuseon kokoelmiin, mutta ei tietenkään voida sanoa, että mallit olisivat olleet juuri pitäjien omia erikoisuuksia. Kuviomallit ovat geometrisia, ne voivat koostua muun muassa kolmioista, neliöistä, vinonelioistä ja risteistä.

Vikkelisukkien koristeellisen mallineuleen erikoisuus on jo edellä mainittu kaksinkertainen nurja silmukka. Kaksinkertainen nurja silmukka on koristeellisempi kuin yksinkertainen nurja silmukka. Se neulotaan näin: Lanka viedään neulottavan silmukan eteen, silmukka nostetaan neulomatta oikealle puikolla, lanka viedään taakse, silmukka nostetaan takaisin vasemmalle puikolle ja vasta nyt neulotaan nurin.

Vikkelisukkatietoa ja -malleja:
Suomen kansallispukuja 1 (Sirelius, U.T)
Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (Almay, M; Luutonen, M; Mitronen K.)
Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä (Olki, M.)
Sukkasillaan (Mitronen, K.; Vilkkumaa, L.)

Hassu sattuma oli se, että kun tänään aloin hakea tietoa vikkelisukista, niin Sukkasillaan -kirjasta löysin saman runon toisinnon. Aikaisemmin, kun viime viikolla olin kirjan ostanut, en runoon ollut kiinnittänyt huomiota. Totta puhuen en ollut edes lukenut koko kirjaa vielä, selannut vain. Tämä Kantelettaressakin esiintyvä toisinto on tosin pidempi ja vikkelisukkien ohella siinä mainitaan kirjakintahat, komeasti kirjotut kintaat. Oma mielitty tulee tietysti pukea itse tehtyihin komeisiin vaatteisiin. Ei tie miehen sydämeen kulje vatsan vaan vaatteiden kautta. ;)

Lisää lapasia

Kiitos alkuviikon luentojen olen saanut päättelyä vaille valmiiksi itselleni kellanvihreät lapaset. Kaulaliinaakin on tullut aloiteltua pätkän verran samasta langasta. Luennoilla neulominen pitää ajatukset itse luennossa, enkä rupea haaveilemaan muuta. Uskaltauduin eilen jopa ensimmäistä kertaa neulomaan folkloristiikan luennolla.;)

Lapasten ja huivin lanka on taas kerran virolaista Lõngad-lankaa, ihana 100% villalankaa, mukavan karheaa, mutta kuitenkin kaulahuiviinkin sopivaa. Lapasiin tein peukalokiilat, peruslapasten malli omasta päästä. Lankaa lapasiin meni noin 70 grammaa.

Kaulahuivin pitsimalli on Novita 3/2005 -lehden vaaleanpunaisesta ponchomallista. Olen ihastellut kyseistä ponchoa jo pitkään, ehkäpä sen jossain vaiheessa teenkin. Luultavasti kyllä mustana, tummanvihreänä tai -punaisena, mutta en ainakaan vaaleanpunaisena.

Tänään olen edistynyt muutenkin: Esseet arvioinnin olemuksesta ovat pikkuhiljaa muotoutumassa.

Jotain valmistakin

Itsetehdyt lapaset ja ostopipo silkkityynyllä:


Tässä ovat siskon lapaset, jotka päättelin tänä aamuna. Väri on hieman eri kuin pipossa, joka toimi värimallina, mutta toivottavasti lapaset kuitenkin kelpaavat. Lapaset ovat aivan peruslapaset ja "huikaisevan monimutkainen" on malli omasta päästä. Lankana Asa Gjestal Spinnerin Janne-lanka (85% villaa, 15% polyamidia). Lankaa meni noin 75 grammaa. En ole vielä kuullut sisaren kommenttia lapasista, mutta itse ainakin niistä tykkään. Ajattelin tehdä virolaisesta vihreänkeltaisesta langasta itselleni samantyyppiset, tosin varmaan peukalokiilalla varustettuna.