Kekristä ja vähän muustakin

Viikonloppuna alkoi siis uusi vuosi, ainakin vanhan suomalaisen tavan mukaan. Kekriä juhlistettiin sopivilla antimilla ja retkillä Rapolan linnanvuorelle ja kalmistoon. Tästä vuodesta on tulossa lauantai-illan mukaan ainakin hyvin ruokaisa, juomaisa ja onnellinen. Sunnuntaina kotiin päästyämme nukuimmekin sitten 13 tuntia putkeen.

Kuva kekrin vietosta. Neidille mysteeri maistuu (TAAS):


Opaskirjojeni kokoelmani karttui Ilsan lahjottua minua ihanalla Miten saan sen oikean -opaskirjalla. Kirja on helmi 1950-luvulta ja sisältää neuvoja siihen, kuinka mies saadaan nalkkiin. Suurkiitokset vielä tytölle!



Käsityöosastossa tai opiskeluasioissa ei ole tapahtunut suurta edistystä viime viikolta. Punaisen mohairneuletakin kummatkin hihat ovat kasvaneet pituutta ja siskon käsineet ovat melkein valmiit.

Toinen periodi yliopistolla alkoi tänään, minulla ohjelmassa lähinnä kasvatustiedettä, merihistoriaa ja folkloristiikkaa. Työlistalla kolme esseetä ja parin viikon päästä kirjatentti. Näin alkuun siis.

This week i have mostly...

...done nothing. Siltä ainakin tuntuu. Alkuviikko meni keskiviikkoiseen merihistorian tenttiin lukiessa. Eilen tuli juhlistettua siipan syntymäpäivää portviinillä, herkuilla ja seurustelulla sekä elokuvan (Barry Lyndon) katselulla. Tänään on mennyt koko päivä kirjamessuilla.

Olen aloittanut punaista mohairneuletakin tekemistä, mutta en oikein tiedä, että pidänkö langasta. Jotenkin mohair tuntuu olevan liian pehmeää minulle. Ihan perusneuletakki langasta kuitenkin pitäisi syntyä. Haluaisin takkiin hieman vintagetyyliä, mitoitus tulee olemaan tiukka. Katsotaan, että miellyttääkö neule kun valmistuu, malli kun syntyy päässä sitämukaa kun neule valmistuu.;)

Luonnos punaista mohairvillatakkia varten:


Nappivaihtoehtoja neuletakkia varten. Nyt on varaa mistä valita, kun kävin ostamassa tämän.;)


Hihan alkua. Neulon tottakai taas suljettuna neuloksena.

Kirjamessuilla

Kirjamessuilla oli varsin kivaa. Aamulla kolusin antikvariaattipuolta yksin ja kuuntelin haastatteluja ja myöhemmin kiertelin äidin kanssa uusien kirjojen osastoja.

Minua ei pitäisi päästää kirjamessuille. Romutin budjettini ja edes kaduta, koska sain rahoilleni vastiketta. Tosin vähän helpottaa se, että äitikin innostui ostelemaan kirjoja niin paljon kuin jaksoi kantaa. ;) Tässä yhteiskuva ostamistani kirjoista.



Kasasta puuttuu Sukkasillaan -kirja, joka olikin ainoa uusi kirja, jonka ostin. Haikailin kirjaa jo pari viikkoa sitten Akateemisessa ja nyt kun kirja oli messualennuksessa, niin pitihän se ostaa pois kuleksimasta. Muuten kaikki ostamani kirjat olivat antikvariaariselta puolelta.

Jos aloitetaan aluksi käsityökirjoista, niin Mary Oljen kirjoja tuli ostettua kolme. Kirjat eivät ole kauhean hyväkuntoisia, mutta niissä on suomalaisia perinteisiä sukka- ja lapasmalleja, ohjeita jopa kansallispukujen sukkiin. Pidän kovasti noista kirjoneulemalleista.







Neulepukimia koko vuodeksi on 50-luvun muodin riemujuhlaa. Olen ihan onnessani tuosta kirjasta. Paljon ihania neuletakkeja, -paitoja ja jopa hameita.



Löysin myös näköispainokset U.T. Sireliuksen Suomen kansallispukuja 1 ja 2 -vihkosista. Vihkoset ovat todella nättejä. Vesiväripiirrokset ja yksityiskuvat liiveistä ja kankaista ovat tosin vain hyvin suuntaa-antavia. Noilla piirroksilla ei kansallispukua kyllä tekisi.



Kartutin myös sidosoppikirjastoani kauan haikailemallani Helvi Pyysalon sidosoppikirjalla. Ostin myös pienen oppaan vaatekankaiden kutomiseen, Kotikankurin sidosoppaan.



Ilmaiseksi kaupanpäälliseksi sain vielä Uusi ryijyjä -vihkosen, jossa on Vuorelman ryijymalleja 50-luvulta. Löysin myös Georg Simmelin, oikeastaan ensimmäisen muotia käsitelleen filosofin esseekokoelman Muodin filosofia. Tuo kirja on pitänyt lukea jo pitkään, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Nyt se sitten löytyy omasta kirjahyllystä. ;)

Ostin myös kirjoja, jotka eivät liity mitenkään käsitöihin. Kerään tosiaan erilaisia vanhoja naisille tarkoitettuja oppaita ja nyt löysin vuonna 1927 painetun Aviopuolisot -teoksen, joka käsittelee naisten ja miesten erilaista käsitystä sukupuolielämästä. Riemastuttava teos, joka viihdyttää varmasti. ;) Saman antikvariaatin osastolta löytyi oikea helmi, Pin-up -lehti vuodelta 1951. 50-luvun pin-up -lehdet ovat ihania, koska ne ovat niin viattomia. Myöhemmin löysin vielä Taschenin julkaiseman kuvateoksen pin-up -tytöistä.



Eli kirjamessut olivat kannaltani menestys. Rahaa ei itseasiassa mennyt niin kovin paljon, mutta koska rahat ovat muutenkin nyt tiukilla opiskelijabudjetilla, niin tuollaiset ylimääräiset menot stressaavat. MUTTA minä olen nyt ihanien kirjojen omistaja!;)

Vihreä hihatin valmis!

Myöhään lauantai-illalla tuli tehtyä tämä vihreä juttu valmiiksi:

Edestä...




...ja takaa.


Oman kodin edusta on paras paikka kuvata, pihaan paistaa mukavasti aurinko aamupäivällä.;)

Nyt hihattimen teknisiä tietoja. Eli lanka on virolaista Lõngad-villalankaa. Lankaa meni yhteensä noin 215 grammaa. Hihansuiden korinpohjaneulos on neulottu nro 4:n ja sileä neulos nro 3:n puikoilla. Hihat neuloin suljettuna ja takakappaleen liitin hihoihin raglansaumalla. Lopuksi ei siis tarvinnut ommella saumoja, joiden ompelua inhoan. Niin taitavat kyllä kaikki muutkin inhota. Viimeistykseksi tein tavallisen resorin aikomani palmikon sijaan. Ajattelin, että palmikko ei joustaisi tarpeeksi.

EDIT: Hihattimen malli on itse suunniteltu, mutta inspiraatiota olen ottanut näkemistäni hihattimista. Mutta kaikki silmukka- ja kerrosmäärät olen vain niin sanotusti "vetänyt hatusta".;)

Hihat ovat ylipitkät, minä kun tykkään sellaisista. Hihatinta on tullut jo paljon testailtua ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen siihen. Hihatin on yllättävän lämmittävä, vaikka se lämmittää vain käsiä, hartioita ja yläselkää. Korinpohjaneulosta olevat hihansuut toimivat hyvin katseenvangitsijoina, kun hihatin on muuten niin yksinkertainen.

Siipan kommentti oli mainio, kun ensimmäistä kertaa näytin, että mitä oikein olin tekemässä (hihojen yhdistämisvaiheessa). Hämmästynyt kommentti kuului: "Ai siihen ei tule mitään muuta kuin noi hihat?!". Hän ei ollut ikinä nähnyt hihatinta aikaisemmin, vaikka vakuuttelin niiden olleen "muodissa" jo useamman vuoden.

Nyt armotonta tenttiin lukua alkuviikko, käsitöitä ei varmaankaan ehdi pahemmin tehdä. Ei kiva. Ja nyt pitäisi muka olla jonkinlainen "väliviikko" yliopistolla...

Taas vaihteeksi viikonlopusta

Vihreän hihattimen sain eilen valmiiksi, siitä kuvia kunhan siippa saa itsensä kuvauskuntoon.;)

Eilen olimme suvun kanssa hautuumaalla ja kaakaoittelemassa huonosta ilmasta huolimatta. Sain tädiltäni mummini ja mummini siskon pari vanhaa kirjaa. Toinen käsittelee lastenkasvatusta ja toinen on alla oleva kansallispukuja esittelevä kirjanen vuodelta1952. Olen ihan rakastunut tuohon kirjaseen, vaikka 50-luvulla kansallispuvut olivatkin tyyliteltyjä. Esimerkiksi paidat ovat liian tiukkoja ja vyötärö on korostettu ampiaisvyötärömäiseksi 50-luvun tyyliin. Ihana kirjanen silti!



Siskolle tulevia peruslapasia olen myös ehtinyt aloitella:


Tänään olisi ohjelmassa enemmän tenttiin lukua vähemmän käsitöitä.;) Merihistorian tentti hylkeenpyynnistä on keskiviikkona. En lisäksi tiedä, että aloittaisinko seuraavaksi neulomaan tomaatinpunaista mohairvillatakkia vaiko mustia villahousuja. Ooh, valintoja, valintoja!

Kirjamessut osa 2

Vielä yksi syy mennä juuri ensi torstaina kirjamessuille. Torstaina julkaistaan Helsingin kirjamessuilla ystäväni valokuvateos Mummo ja vaari. Wohoo! kaikki kunnia Rosalle! Kerrankin joku saa aikaan jotain!

Ai niin Rosa-kiltti, viitsisitkö raahata sen kattilan mulle Pietarista?Jos sulla ei ole laukut täynnä muovileijonia? Maksan ruplissa!;)

Ostoksia

Tentti ei mennyt sitten ihan putkeen, mutta vielä toivon, että se olisi läpi mennyt. Kuvittelen jotain osanneeni, mutta se ei ole ollenkaan varmaa. Nojoo, nyt jotain aivan muuta.

Kävin muuten eilen Priimassa, käsityöliikkessä, joka on avattu Käsityöliike Tuomisen tilalle Hämeentielle. Olin iloisesti yllättynyt, kun liikkeestä löytyi Tekstiiliteollisuus Oy:n lankoja. Tällä kertaa tyydyin lähinnä ostamaan Sandnes Garnin Kitten Mohairia, joka oli Moda-lehden kuponkinalennuksessa. Se lisäksi ostin 30 senttimetrin Addi-puikot. Piti tietysti eilen heti kokeilla ja hyvin toimii!;)

Lankasaalis esittelyssä. Vaaleanpunainen ja -sininen ovat omituisen värisiä, oikesti sävyt ovat vanharoosa ja vedensininen. Noista tullee huiveja. Vaaleanpunainen yksinäinen kerä on puuvillalankaa, jonka ajattelin käyttää virkattuun sydänlaukkuun. Tomaatinpunainen lanka on uutta villatakkiprojektia varten, kunhan saan vihreä hihattimen valmiiksi.



Villatakista tulee ihan perusvillatakki ja siihen tulee ihanat kirppikseltä löytämäni vanhat turkoosit napit.



Löysin Priimasta myös langat siskon lapasia varten, olenhan lankaa etsinyt vasta puoli vuotta...



Jaa-a, nyt ajattelin mennä ostamaan ison pussin irtokarkkeja ja mennä kotiin märehtimään onnetonta tenttimenestystäni.

Tenttipaniikki!

Tilastotieteen tentti on sitten tänään aamulla, yöllä ei tullut nukuttua kauheasti. Nyt lukeminen ei kuitenkaan enää auttaisi, siksi päivitän blogia. ;)

Viime päivinä on lähinnä tullut luettua tenttiin, mutta vihreä projekti on on pikkuhiljaa valmistumassa. En tiedä tuleeko tuosta mitään, kun en ole aikaisemmin tuollaista tehnyt. Eli hihattimessa tulee oikeastaan olemaan vain hihat ja takakappale. Neulon takakappaleen samaan aikaan kuin yhdistän hihoja siihen.



Nyt panikoimaan tentistä!;)

Poseerauksia

Eli vihdoin sain siipan ottamaan muutaman kuvan. Tässä esittelyssä vaaleanpunainen projekti ja eilen valmistunut mustanruskea hieman kellotettu perushame. Kannattaa huomioida, että villatakkia on käytetty ahkerasti kahden viikon ajan, eli se saattaa näyttää jo vähän venyneeltä ja vanuneelta.







Sydänten virkkaus jatkuu, niin myös vihreä hihatinprojekti. Hihattimessa ei olisi enää kauhean paljon tehtävää, jos vain saisi itsestään irti... Tilastotieteen tentti hermostuttaa, siihen pitäisi tänäänkin lukea.

Sain eilen käsiini Helsingin kirjamessujen ohjelman ja melkein hihkuin riemusta. Olen luultavammin menossa torstaina koko päiväksi nuuskimaan messujen antia ensiksi Sampsan ja sitten äidin kanssa. Äiti antoi minulle vapaalipunkin. Torstaina ohjelmassa on ainakin haastatteluja: Mia Heinimaata (on muuten siippani täti!;) ) haastatellaan hänen toimittamastaan neuvostoleluja käsittelevästä kirjasta, Nemin piirtäjää haastatellaan ja myös Juba Tuomolaa. Lisäksi messuilla on (kai) myös antikvariaattinen puoli. Jeejee, en malta odottaa!

Ihmeellinen neulemaailma

Enpä mennytkään lukemaan tilastotieteen tenttii, huijasin! Luinpa siis muiden blogeja.

Kristel puhuu asiaa kaikenlaisista neulemaailman kummallisuuksista. Kannattaa lukaista! Taidan itse olla todellinen puritaani, koska olen samaa mieltä. Tosin olen puritaani myös muiden asioiden suhteen: en suostu ompelemaan muinaispuvun osia koneella, koska minusta se on huijaamista. VAIKKA vaatekappale olisi tarkoitettua esimerkiksi larppiin. EN vain voi tehdä sitä. Käsin ommellut saumat ovat sitä paitsi todella kauniita, kuin koristeita itsessään.

You Knit What -sivusto (Kristelin linkkaama) on myös hauska VAROITTAVA esimerkki.

Otankohan mä käsityöalan vähän liian tosissani?;) Henkinen ikäni käsitöiden parissa on varmaan yli 80-vuotta.

Pienet asiat tekevät onnelliseksi

Tänään onnellisuutta aiheuttava tekijä oli se, että meiltä lähin kangaskauppa lopettaa ja siellä on iso laari nappeja, joita voi ostaa kilohintaan. Tuossa pussissa on valehtalematta useampi sata nappia ja pussi maksoi 3 euroa! Vaikka pussin sisältö vaikuttaa sekalaiselta, niin valitsin nappeja noin puoli tuntia. Minulla ei olekaan ennen ole ollut kattavaa nappivarastoa, ja jokaisen napin takia on täytynyt käydä kaupassa. Nyt voin vaikka leikkiä nappisotia noilla. ;)

Nappeja valitessani tuli mieleen kuinka lapsena leikin mummini nappivarastolla. Hänelle oli vuosikymmenien aikana kertynyt kiitettävä varasto kaikenlaisia nappeja, niitä oli useammassa eri laatikossa. Hienoimmat kultaisen väriset kantanapit olivat kuninkaallisia, isoin kuningas, pienemmät ja kauniimmat kuningattaria ja prinsessoja. Muistan, että joukossa oli muutamia todella kauniita nappeja, patinoituneita ja eriparia olevia kaunottaria. Hassua, kuinka muistot tulevat yhtäkkiä mieleen. ;)

Merihistorian luento käsitteli tänään meriarkeologiaa ja luento oli kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen. Luennoitsija osaa kertoa hauskasti ja elävästi. Lisää tällaisia luentoja. Nyt tilastotieteen kirjan pariin, hop!

Näkkileipää, teetä ja käsitöitä

Viikonloppu, varsinkin sunnuntait, ovat parasta aikaa tehdä vain omia juttuja. Tänään olen virkannut, katsonut telkkarista lääketieteen historiasta kertovan dokkarin, virkannut, katsonut dokkarin neardentalin ihmisistä ja virkannut, välillä kaavoittanut hametta, syönyt ja katsonut Gilmoren tytöt -sarjaa, virkannut ja seurannut dokkaria Ptolemaioisten hallituskaudella Egyptissä mereen uponneesta temppelistä.

Edellisestä ehkä huomaa, että olen tv:n orja ja rakastan dokumentteja. Rakastan myös Gilmoren tytöt -sarjaa, vaikka sen myönnänkin hieman häpeillen. Pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on kuitenkin täynnä nokkelanpokkelaa dialogia ja kummallisia ihmisiä. Sarjaa voisi kuvailla sanalla LÄMMINHENKINEN. Sana, jota minä ja siskoni suuresti inhoamme.

Olen ehkä tv:n orja, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että katsoessani telkkaria teen samalla käsitöitä. Helpot käsityöt ovat liian tylsiä tehtäväksi ilman mitään muita virikkeitä. ;) Eilen ja tänään olen virkannut sydämiä kahta laukkua varten. Olen laskeskellut, että yhteen laukkuun tarvitsee noin 40 sydäntä, eli urakkaa vielä on jäljellä.






Lisäksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin pienentää tekemättömien vaatteiden kasaa. Eli minulla on paljon vaatteita, jotka ovat olemassa vasta kankaana laatikoissa ja ideana pääni sisällä. ;) Tuossa seuraavassa kuvassa on pöydän kulmalla valmistumassa polvipituinen hame mustanruskeasta villakankaasta. Kuva on selkeä näyttö siitä, että tuleva kässänope osaa valita tilavan paikan tehdä käsitöitä ja pitää vielä työpöytänsä järjestyksessäkin. ;)




Kahteen tenttiin lukeminen edistyy aika hitaasti. Pitänee huomenillalla viimeistään ryhdistäytyä, ainakin tilastotieteen suhteen.

Ai niin, otsikko viittaa uusvanhaan herkkuuni, jonka olen löytänyt taas kerran. Näkkileivän päälle edam-juustoa, tomaattia, ripaus merisuolaa ja pippuria, niin makunautinto on valmis. Nautitaan teen tai kolajuoman kanssa, niin energiaa riittää pitkälle.

Kengistä osa 2

Eipä ole löytynyt talvipopoja, ei. Kaikki kokeilemani kengät tuntuvat isoilta, leveälestisiltä ja liian löysiltä jo nilkasta. Säären kohdalla kengänvarsi onkin sitten jo yli viisi senttiä liian löysä. Luontoäidillä tuntuu olevan kummallinen huumorintaju: En ole mitenkään hoikka naisihminen, vaan enemmän sellainen emäntä, pitkä ja muodokas. Jalkani ovat kuitenkin täysin eri paria kroppani kanssa, ne ovat hoikat ja sirot. Yritä siinä sitten löytää sopivia talvikenkiä, jotka eivät näyttäisi täysin naurettavilta ripakintuissani. Hohhoijaa...

No, toivottavasti talvi ei tule aivan heti. Tänään töihin lähtiessäni oli kyllä kivan pirteä ilma. Parhaimpia ovat aurinkoiset kuulaat syyspäivät, kuten tämä.

Tästä viikosta

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, tuntuu kuin mitään en olisi ehtinyt tehdä. Tosin, olen järjestänyt lankavaraston ja tarvitsin siihen kolme uutta pahvilaatikkoa... Hieman pelottavaa. Lisäksi juuri ostin eilen Aholaidan loppuunmyynnistä Novitan virkkauslankaa, josta osa kyllä pääsee käyttöön kunhan tämä projekti pääseen vauhtiin:




Eli laukku olisi langoista, sangoista ja kankaasta tulossa. Jos omistatte Loop-d-loop kirjan, niin inspiraation sain "Paisley carpetbag" -laukusta, joka ohje on kirjassa sivulla 157. En kuitenkaan teen laukkua neulomalla, vaan virkkaamalla ja kuviotkaan eivät tuli olemaan paisley-kuvioita. Lankoina on puuvilla- ja sekoitelankoja, pääasiassa jämälankoja muista projekteista. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Myös vihreä projekti on koko ajan käynnissä, hihattimesta (nappasin mainion sanan Tikrulta ;) ) on valmiina nyt melkein kokonainen hihaosa. Toisesta hihasta on korinpohjaneulososa valmiina.




Tänään ilta tulee käytettyä tehokkaasti käsitöiden parissa, koska meille tulee lauma ihmisiä pelamaan tätä. Itse yritän pysyä poissa jaloista. ;)

Uusista projekteista

Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä vaikka mitä pientä. Kännykkäpiiloja on tullut tehtyä useampikin, mutta koska ne menevät joululahjoiksi, niin en niitä täällä esittele. Tykkään niistä tosi paljon, jujuna toimii jokin hieman erikoisempi nappi. Lankana Maisa Tikkasen 100% villalanka ja ohut Pirkkalanka. Kummatkin virkkasin kaksinkertaisena 3,5:n koukulla. Kännypiilon ympärysmitta on noin 32 silmukkaa.

Oma kännykkäpiiloni:



Kännykkäpiilojen jälkeen kävin kiinni tummanvihreään lankaan, joka sekin on Tallinnasta. Tarkoituksena on tehdä jonkin tyyppinen hartianlämmitin/bolero, katsotaan kuinka työ etenee. Hihansuihin suunnittelin korinpohjaa kuvioksi ja "kaula-aukon" (eihän tuossa oikein mitään kaula-aukkoa ole...) reunaan jonkinlaista palmikkoa. Lankaa on yhteensä 230 grammaa, mutta se on niin ohutta, että uskon sen työhön riittävän. Projekti koetteli hermoja heti alkuunsa: olin tehnyt hihansuun koripunoksen valmiiksi ja sitten tulin siihen tulokseen, että neulos on liian jäykkää. Purin siis ja vaihdoin 3,5:n puikot 4:iin. Niin, ja minähän OLIN etukäteen tehnyt mallitilkun.

Luonnoksia vihreää projektia varten:



Vihreän projektin alkua:



Kokeilin vähän muidenkin lankojen tiheyksiä, saa nähdä mitä niistä tulee. Punaista ja tumman tummaa vihreää ajattelin slipoveriksi, kellanvihreä saattaa päätyä huiviksi ja lapasiksi.




Sain viikonloppuna vihdoin Tampereelta tilaamani kankaat ja villat. Noin kymmenen metriä valkaisematonta rohdinpellavaa ja virolaista villaa, ihanissa väreissä. Näistä voi huovutella vaikka mitä kivaa.




Nyt työn alla ovat siis merihistorian ja tilastotieteen tentteihin lukeminen sekä vihreä projekti. Onneksi väikkäri hylkeenpyynnistä on viihdyttävää luettavaa, samalla voi jopa neuloa. Tilastotiede ei olekaan sitten ihan niin helppoa. Huoh...

Kekristä ja vähän muustakin

Vanha vuodenvaihde ja sadonkorjuujuhla kekri eli köyri lähestyy. Näin juhlasta kertoo siippani. Juhlintaan käydään alle kolmen viikon kuluttua, mutta en ole vielä päättänyt mitä päälleni pistäisin ja kuka olisin tänä vuonna. Olisinko muinaissuomalainen emäntä vai sotilastyyliin pukeutunut vamppi vaiko tyylikkääseen iltapukuun pukeutunut lady vai aivan joku muu? Hankalaa valita... Kaapissa olisi kyllä käyttämätön raakasilkkinen punainen iltapuku, mutta kun minulla oli viime vuonnakin kekrissä punaista päällä. Joka tapauksessa, mihin pukuun ikinä päädynkin, jonkin verran ompelua on edessä. Josko tällä kertaa osaisi olla jättämättä ompelua ihan viimeiseen iltaan. Täytynee tänä iltana tehdä hieman inventaariota kangasvaraston parissa. Ostin kyllä viime viikolla jämäpalan oranssia brokadia, mutta siitä ei saisi kuin hameen (kangasta on 1,4metriä). Ah, valintoja, valintoja!!

Eilen oli ehkä paras päivä viikkoihin. Päivään sisältyi kävelyretki Hietaniemen hautausmaalla ihanassa syksyisessä ilmassa, Liikkuva linna -elokuva ja illalliseksi carbonara-pastaa. Kyllä illalla uni maittoi ja nukahdinkin siippani lukiessa minulle ääneen Stanislaw Lemin Tähtipäiväkirjoja. Tällaisia päiviä lisää, kiitos.


LISTA:
-Nouda tilastotieteen kurssin tenttikirja.
-Nouda merihistorian tenttikirja Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit (Juha Ylimaunu).
-Yritä saada merihistorian amanuessi kiinni mailitse.
-Aloita Oppimisen arviointi -esseet.
-Käy ostamassa laatikoita uusille langoille.
-Käy ostamassa haukisiimaa rukkia varten.
-Inventoi kangas- ja lankavarasto ja siivoa se.
-Päätä kekriin puku.

Miksi minä bloggaan?

Otsikkona olevaa kysymystä tuli mietittyä viime yönä, kun siippani oli ensiksi sanonut: "Tiedätkö miksi tykkään blogistasi? Sen vuoksi, että tunnut olevasi niin onnellinen siellä."

Tästä tietysti tuli vähän paha mieli, koska aloin ajatella, että tosielämässä olenkin murjottava ja rähisevä eukko. Se voikin pitää paikkansa (vaikka toivonkin asian olevan toisin), mutta ainakin minä osaan selittää miksi bloggaan ja miksi blogini on sellainen kun se on.

Aloin pitää blogia keväällä siksi, että missään asiat eivät tuntuneet pysyvän järjestyksessä. Tästä pitikin tulla hieman enemmän opintoblogi kuin käsityöblogi, mutta toisin taisi käydä. Ajattelin, että blogi rytmittää opintojani ja muitakin tekemisiäni ja antaa tietynlaisen konkreettisen todisteen siitä, että kyllä minä jotain olen tehnyt, vaikka itse tunnenkin itseni saamattomaksi ja laiskaksi. Halusin foorumin, jossa voin paasata omista tekemisistäni niin paljon kuin minua itseäni huvittaa. Ja vaikka pidänkin blogiani lähinnä itseäni varten, niin tottakai myös muut bloggaajat ja heidän bloginsa ynnä kommenttinsa ovat tärkeitä.

Ja lopuksi: Olen blogissani onnellisimmillani, koska tämä on minun paikkani, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmassa. Voin tehdä täällä mitä haluan, kirjoittaa tänne milloin haluan ja mitä vain haluan. En halua harrastaa niin sanottua "sosiaalipornoa" ja ruotia esimerkiksi ihmissuhdeasioitani täällä, vaan kertoa onnistumisistani ja hiukan myös epäonnistumisistani. Siksi minä bloggaan.

Vaaleanpunainen projekti on valmis!

Vaaleanpunainen projekti:


Eli myöhään eilen illalla sain neuletakin valmiiksi. Hehkutan nyt varmaan tätä projektia vähän liikaakin, mutta olen niin innoissani. ;) Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aina parantamisen varaa tietysti olisi. Toisaalta, ilman ohjetta neulotuksi takki on mielestäni varsin onnistunut. Vähän piti purkaa välillä, kun omat laskelmat osoittautuivat vääriksi ja istuvuuutta olkapäiltä voisi vieläkin parantaa, mutta käyttöön neuletakki pääsee kyllä heti, se on varma!

Tein takkiin todella reilun mittaiset hihat, pitkänä ihmisenä kun yleensä joudun kärsimään ostopaitojen lyhyistä hihoista. Vaikka en yleensä tykkään liukuvärjätyistä tai pätkävärjätyistä langoista, niin tämä lanka lumosi minut heti. VAIKKA se on vaaleanpunaista, tai ainakin pastellisävyistä. Lõngad -lanka on kuitenkin niin ihanan rustiikkia ja elävää, että siinä oudommatkin (minulle oudot) värisävyt näyttävät hyvältä.

Neuletakkiin meni 385 grammaa lankaa, eli kaksi vyyhtiä virolaista Lõngad-villalankaa. Itseasiassa vyyhdeissä piti olla yhteensä 380 grammaa lankaa, mutta sitä olikin sitten vähän enemmän, koska minulle jäi kaksi pientä kerää lankaa. Alunperinhän olin tekemässä vain pientä boleroa ja yllätyinkin iloisesti kun lanka riittikin kokonaiseen villatakkiin.

Kannattaa muuten olla varovainen tuon Lõngad-langan kanssa, minä olin huomaamattani ostanut kahta vähän eri paksuista lankaa. Se ei tosin haitannut, koska paksumman pystyin käyttämään etu- ja takakappaleisiin ja ohuemman hihoihin ja takin viimeistelyvirkkaukseen.



Aluksi ajattelin takin kiinnitykseksi silkkinauhaa, mutta sitten päädyin toteuttamaan kiinnityksen rintakorulla. Minä kun keräilen erilaisia rintarosseja, voin siis vaihdella takin "kiinnitysmekanismia" aina kun huvittaa.

Tässä kiinnittäjänä mummini meripihkainen rintarossi:


Villatakki on neulottu yhtenä kappaleena kädentiehen asti:


Hihat on neulottu sukkapuikoilla suljettuna neuleena hihapyöriöön asti:


Seuraavaksi toteutan pienen hermoprojektin, kännykkäkotelon jämälangoista. Tarvitsen jonkun parissa tunnissa valmistuvan välityön. Kännykkäni "vihreä luuri" -näppäin irtosi muutama päivä sitten, mikä ei ole mikään ihme, kun kännykkä aina laukkujen pohjilla pyörii. Ajattelin siis suojata puhelimeni virkatulla pussilla. Samalla tosin pitää vaihtaa soittoääneksi jokin muu kuin Rammsteinin America. Se kun kuuluu niin hiljaisena, etten varmasti enää kuulisi puhelimeni soivan, jos se olisi jonkin pussin sisällä. Onko ehdotuksia hyväksi soittoääneksi?;)

Kengistä

Kohta pitäisi lähteä etsimään talvikäyttöön sopivia kävelykenkiä, mutta ei yhtään innostaisi. Tavallisten järkevien kenkien löytäminen kun tuntuu olevan kuin tervanjuontia. Oi miksi löydän helposti vain Pura Lopez -tyyppisiä iiihania kenkiä, joilla ei kyllä kävele Suomen talvessa, jos ei ole taksikyytiä ovelta ovelle....

Miksi kukaan ei voi suunnitella kenkiä, jotka olisivat kauniit ja sirot, mutta niillä myös pysyisi pystyssä Helsingin jääkentiksi muuttuneilla kävelyteillä? Lisäbonuksena kengät voisivat olla myös lämpimät, että muutenkin jo kylmät varpaat eivät jäätyisi -20 asteen pakkasessa.

Uusi Ulla ilmestynyt!

Olen taas varmaan jälkijunassa, kun tajusin vasta nyt uuden Ullan ilmestyneen. Kivoja juttuja on ja en vieläkään tajua, miksi en ole saanut yhdistykseen liityttyä. Varsinkin sinkkuneulojattaren artikkeli on taas hykerryttävä. ;) Niin osuva!;D

Juuh, josko sitä nyt lähtis vaikka syömään, ettei roikkuis vain netissä...

Jos olisin -meemi neulojan mieleen

Tiedän, tiedän! Meemit ovat itse Saatanasta, mutta tässä taas yksi. Jos olisin -meemi purettuna ja uudelleen neulottuna ainaoikein -blogista.

Jos olisin puikkokoko, olisin 3,5.
Jos olisin lanka, olisin 100% villaa.
Jos olisin kirjoneule, balttilainen perinneneule.
Jos olisin neulehuivi, olisin lämmin, iso, mutta karvaamaton mohairhuivi.
Jos olisin sukka, olisin piiitkä raitasukka.
Jos olisin neuleohje, olisin mahdollisimman visuaalisesti tehty.
Jos olisin pyöröpuikoilla, olisin mikä tahansa matkatyö, joka voi olla pyöröpuikoilla.
Jos olisin huopuvaa lankaa, olisin kintaat.
Jos olisin neulottu/virkattu kolmiohuivi, olisin käytössä tai hattuhyllyllä tusinan muun huivin kanssa.
Jos olisin neulepinta, olisin kirjoneule.
Jos olisin virkattu, olisin käsilaukku.
Jos olisin sohva, olisin mukava ja iso, että minuun voisi upota neulomaan.
Jos olisin neulepaita, olisin lämmin, mutta vartalonmyötäinen poolokauluksinen villapaita.
Jos olisin neulekirja, olisin täynnä perinteisiä kirjoneulemalleja.
Jos olisin neulelehti, olisin tyylikkäästi taitettu ja sisältäisin lukemattomia uusia jännittäviä neulemalleja.
Jos olisin lankakerä, en katoaisi sohvan alle tai mihinkään muuallekaan.
Jos olisin uutuuslanka, olisin korkealaatuinen luonnonkuitulanka, vaikka silkkivilla.
Jos olisin neuletyö, olisin vielä pahasti kesken, mutta koko ajan mielessä.

Tentistä osa 8200

Tänään oli sitten merihistorian ensimmäinen kirjatentti. Ihan hyvin meni (kai), tenttiin luku jäi muutenkin aika vähäiseksi, kun luettavana oli vain yksi alle 300 sivua sisältävä kirja. Laiva Toivo, Oulu on lukemisen arvoinen vaikka merimieskulttuurista ei olisi kauheasti olisi kiinnostanutkaan. Teos on mielenkiintoinen ihan kansakulttuurisesta näkökulmasta.

Netti on kotona jostain kumman syystä poikki, kuvia ei ole siis saatavissa, vaikka vaaleanpunavalkoinen villatakki -projekti on kohta valmis. Enää on reunat virkkaamatta ja sitten se on käyttökunnossa! Kuvia siis tiedossa myöhemmin. Vaaleanpunavalkoinen -projekti on ollut yllättävän kivuton, eilen jouduin purkamaan hihan olkakaaren kaksi kertaa ennen kuin sain siitä mieleisen, mutta muuten viime päivinä neulominen on sujunut mallikkaasti.

Nyt voi jo alkaa suunnitella, että mitä seuraavaksi tekisin. Varmaankin jotain vihreistä ja punaisista Tallinnasta ostamistani langoista.

Edelleen synttäreistä

Pitäähän sitä nyt hieman hehkuttaa mitä sain lahjoiksi . ;) Eilen illalla en sitten jaksanut juhlistaa synttäriäni mitenkään muuten kuin loikoilemalla sohvalla sekä nauttien punaviiniä ja kaikenlaisia herkkuja siippani kanssa. Sampsa yllätti minut iloisesti: Hän on jossain vaiheessa rekisteröinyt, että fanitan Anna Kortelaista, siis sain synttärilahjaksi Kortelaisen uunituoreen Päivä naisten paratiisissa. Teos käsittelee tavarataloja ja niiden historiaa. Olen ehtinyt kirjaa tähän mennessä vain selailla, mutta se vaikuttaa todella hyvältä! Lisäksi kuva-aineisto on aivan verratonta.

Lahjakirjoja:


Tänään suku tuli sitten juhlistamaan syntymäpäivääni ja sain lisää lahjoja! Äidiltä sain Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Keisarit kesälomalla Suomessa (tätäkin kirjaa olen halunnut!) sekä violetteja kartio-laseja. Tädiltäni sain Loop-d-Loop -kirjan (ihan ilman pyytämistä, vaikka itse kirjaa olenkin Akateemisessa käynyt selailemassa) ja vanhoja venäjänkielisiä muotilehtiä. Siskolta sain käsilaukun (niitä ei ole ikinä liikaa ;) ), saippuaa ja siskon omaa tuotantoa olevan kauniin rintaneulan, joka muistuttaa vanhanaikaisia hattuneuloja. Rintaneula toimii varmaan hyvin isojen huivien kiinnittäjänä.

Lisää lahjoja: Käsilaukku, ylang-ylang -saippua ja siskon tekemä rintaneula.


Lahjoja on todella kiva saada, mutta vielä hauskempaa on olla yhdessä. Katsoimme legendaarisen (tai ainakin oman perheeni piirissä legendaarisen) suomileffan, Sadan miekan miehen, söimme ja nauroimme. Kivaa oli, ainakin minun mielestäni. ;) Samalla korjasin pikkuveljen takkiin uuden vetoketjun ja lyhensin siskon olohuoneen verhon. Mukava sunnuntai, nyt taidan käpertyä vain selailemaan uusia ihania kirjojani!

Synttärit!

Eli tämä tyttö täyttää 26-vuotta tänään. Tai kai sitä naiseksi pitäisi jo itseään tämän ikäisenä kutsua. ;) Syntymäpäiväni kunniaksi kauniita kuvia mummon matonkuteista:



Syntymäpäivä menee työn merkeissä ja iltaisella pitäisi mennä katsomaan Liikkuva Linna ilman ärsyttävää suomalais-dubbausta. Viime yönä jäi kuitenkin unet vähiin, saattaa siis olla, että juhlistan synttäriäni viinipullolla ihan kotisohvalla. Huomenna tulee meidän klaanimme (lue: lähisuku) juhlistamaan vanhenemistani kahvin ja pullan merkeissä.

Eilen aloitin vaaleanpunavalkoisen-projektin vaikeimman osuuden. Tai tajusin vaiheen vaikeuden vasta, kun olin purkanut villatakin helman kaksi kertaa. Miten mittaaminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?! Se siitä saa, kun ei käytä minkäänlaisia ohjeita, vaan yrittää mittailla vanhoihin villatakkeihinsa. Nyt villatakin helmaa on jo noin 15 senttiä kasassa.