Turvapaikka kameralle

Sampsa mainitsi jokin aika sitten, että digikamera on hieman kärsinyt, kun sitä kuljetetaan ilman mitään suojaa olkalaukun taskussa. Lupasin sitten tehdä suojapussin kameralle. Pussi on (yllätys, yllätys) neulottu Oü Rewoolin hahtuvasta ja sen jälkeen huovutettu. Kiinnityksen hoidin tänään pienen tuotekehittelyn jälkeen matonkanttausnauhalla ja tarranauhalla. Meinasi muuten mennä hermo Stockan nyöri- ja nappiosastolla, kun en meinannut saada palvelua.

En tiedä miten pussi tulee kestämään käytössä, mutta katsotaan. ;) Väritys on minun mielestäni oikein tyylikäs.

Pussi kiinni...



...ja auki.

Koulutöistä

Tänään viimeistelin kaksi shaalia, jotka sain pois kangapuista jo viime viikolla. Materiaalina on erilaiset jämävillalangat, ohutta ja paksua Pirkka-lankaa, Esiton huopalankaa ja OÜ Rewoolin lankaa. Sidoksena oli yksinkertainen perusidos, välilangallinen kanava. Kankaaseen sain kuitenkin eloa ja mielenkiintoisuutta eri värisillä langoilla. Loimessa on yhteensä seitsemää eri väristä ja erilaista lankaa. Kuteena käytin yhtä aikaa vain kahta erilaista lankaa. Välilangallinen kanava on siitä hauska sidos, ettäse näyttää hyvin erilaiselta kankaan eri puolilta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, toinen shaali taitaa mennä lahjaksi.

Portfolio on vielä tekemättä, mutta saan sen varmaan tehtyä vasta matkan jälkeen. En jaksaisi ottaa nyt stressiä portfoliosta. Huomenna on paljon tekemistä ja pakkaamista. Lähden Italiaan ylihuomenna!

Tässä yksityiskohta toisesta shaalista.

Kun siippa ei ole kotona...

...niin emäntä ottaa kuvia. Tarvitsisin oman digikameran. ;)

Eli tässä italialainen jäätelölankasikermä ja ensimmäinen "lämmitin". Olen ihan jo rakastunut tuohon vasemman käden lämmittimeen, pitää saada vielä oikea käden lämmitin valmiiksi.

Ryytynyt raataja

Messuesittely ei vain ole mun juttuni. Pitäisi hymyillä koko ajan ja tuputtaa brosyyrejä. Uhhuh... Noh, onneksi se on nyt ohi, töitäkin seuraavan kerran kolmen viikon päästä.

Viikonloppukin meni kuin varkain. Lauantaina oli mitä ihanimmat ortodoksihäät. Vaikka kotoa lähtiessä mieli olikin maassa, niin kaunis ilma ja kauniit ihmiset piristivät kummasti. Uspenskin katedraali vihkimispaikkana oli uusi kokemus ja niin se oli varmaan japanilaisturisteillekin, jotka tulivat vihkitoimitusta kirkkoon pällistelemään. Ortodoksikirkoissa on se hauska puoli, että toimitukset eivät ole suljettuja kuten luterilaisissa kirkoissa, vaan kaikenlaisia toimituksia, jumalanpalveluksia tai vaikkapa avioliittoon vihkimistä voivat tulla seuraamaan kaikki paikalle sattuvat ihmiset.

Morsian oli kaunis, suorastaan majesteetillinen punaisessa puvussaan ja sulhanenkin oli komea. Itku tuli, kun sulhanen lauloi serenadin tuoreelle vaimolleen. Ruoka oli hyvää ja Katajannokan Kasino oli juhlapaikkana mitä ylellisin. Tykkäsin ja kovasti.

Sunnuntaina olisi ollut Pukkisaaren muinaismarkkinat, mutta koska vettä tuli kuin Esterin tupsusta jäimme kotiin olemaan. Harmittaa hiukan, koska sain vihdoin lautanauhankin ommeltua peplokseen, puku olisi ollut siis käyttövalmis ja koristeltukin. Toisaalta Sampsan kaatiot (ts. irtolahkeet) olivat ja ovat edelleen vielä leikkaamatta ja ompelematta.

Muinaismarkkinoiden sijaa viihdytin itseäni pitkien raidallisten käsivarsien/ ranteidenlämmittimien neulomisella. Sain toisen valmiiksi ja aloittelin jo toista. Värit ovat kuin italialaisten jäätelöiden altaasta, löytyy niin pistaasia, mansikkaa kuin suklaata, päärynää ja mangoakin. Laitan kuvan lämmittimistä myöhemmin. Lanka on Suomen käsityönystävien Teema-lankaa (100% villaa, tex 100x4, noin 100g/250m).

Lämmittimiä neuloessani katsoimme Star Trekia, leffat 2 ja 6. Viihdyttäviä olivat. Illalla tuli vielä Rautanaamio, mutta sitä en jaksanut katsoa kuin puoleen väliin, vaikka Porthoksena olikin Gérard Depardieu. Vähän harmitti jälkikäteen. Depardieu on vain niin loistava.

Sairastellen

Olen taas vaihteeksi kipeänä. Tällä kertaa vuorossa on jonkinlainen vatsatauti. Olo on vetämätön ja ei oikein huvita mikään, ei edes käsityöt. Kulunut viikko on mennyt nopsaan, mitään kyllä en ole saanut aikaiseksi. Tai olen ollut parina päivänä koulussa kutomassa, 75 senttiä kutomista jäljellä enää. Toivon, että huomenna saisin kudottua sen ja sitten siivottua kangaspuut. Tänään voisi koittaa jaksaa tehdä portfoliotekstit kudonnan kansioon. Onneksi portfolion ei tarvitse olla laaja.

Toissa päivänä tein ehkä kuukauden parhaan ostoksen: Ostin suomi-englanti-suomi -käsi- ja taideteollisuussanaston. Olen vasta kymmenen vuotta pähkäillyt tekstiilialan erikoissanaston kanssa ja nyt sitten sain sanakirjan hankitttua. Akateemisesta vain 12,50€. Ei paha hinta minun mielestäni.

Toissa päivänä olin myös kuuntelemassa suomalais-norjalaisen kansanyhtyeen Friggin keikkaa Espalla Etno-Espa -tapahtumassa Annin suosituksesta. Upeaa musiikkia, tuollaisesta minä tykkään!

Tänä iltana on Taiteiden yö, mutta en oikein usko, että minusta on lähtijäksi. Siskon kanssa piti mennä. Kylläpäs tämä on nyt nillitystä.

Ai niin, olen nyt hillitön punapää. Parin kuukauden vaaleanruskeahiuksisuuden jälkeen päätin (yllytyksestä) kokeilla taas jotain räväkämpää.

Huivi ja laukku häihin

Esittelen tässä kolmiohuivin ja laukun, jotka tein ensi lauantain häitä varten. En siis itse ole astumassa avioon, vaan Sampsan ystävät Gini ja Mikko.

Huivista näkyy vain osa, mutta se on mukavan kokoinen (yläreuna noin 180cm, sivut noin 110cm). Huivin langat ovat musta Onlinen Mambo ja vihreä tehostelanka, Onlinen Flair. Laukun tein jämälangoista, eniten siinä on Novitan Tahitia, lisäksi huivista jäänyttä Onlinen Mamboa ja Flairia. Yhteensä laukkuun ja huiviin meni 150 grammaa Mamboa, 50 grammaa Flairia ja noin 60 grammaa Tahitia.

Vihreä tehostelanka Flair (väri 0027) on aivan ihana, siitä tulee mieleen sudenkorentojen siivet.

Päätin, että en ompelekaan uutta leninkiä häihin, vaan laitan mustan pellavamekon. En tiedä pahastuuko joku tummasta pukuvalinnasta, mutta ainakaan hääparilla ei ole valittamista.

Hahtuvalapaset

Tässä esittäytyvät vihreät hahtuvalapaset, joista vasemmanpuoleinen on huovutettu ja oikeanpuoleinen ei. Tämän parin jälkeen olen tehnyt jo kaksi paria lisää, mutta ne ovat joululahjoja, eivätkä siis siksi esiinny täällä. Yhteen lapaseen menee lankaa vähän alle 30 grammaa, ei kovin paha. En huovuttanut lapasta kovinkaan voimakkaasti, leveyssuunnassa vähän enemmän kuin pituussuunnassa.

Vanhat opaskirjat haussa

Eilen Ilsan tupaantuliaisissa bongasin hänen kirjahyllystään herttaisen oppaan "Sukuelämä terveeksi" (kirjoittanut Tohtori Rakel Jalas 1940-luvulla). Kirja sisältää ajalleen tyypillistä asennoitumista lisääntymiseen ja seksiin ja oli kerrassaan mielenkiintoista luettavaa. Kyseisestä kirjasta tuli mieleen toinen opaskirja "Kihlautuneiden kirja". Sekin on 1940-luvun tuotoksia ja sisältää nykyajan näkökulmasta melko hilpeitä neuvoja nuorelle naiselle kihlausajalle ja sen jälkeen.

Kumpikin kirja siis puuttuu kirjahyllystäni. Jos siis jossain näitä näette, niin voin kernaasti ottaa ne vastaan lahjana tai kauppatavarana.

Ilsan tupaantuliaiset olivat kovin mukavat. En ennestään tuntenut juuri ketään, mutta illan aikana käytiin paljon mielenkiintoisia keskusteluja. Paljon hehkuttamani ilotulitusten ihastelu jäi väliin, koska olimme sen verran väsyneitä, että päätimme kotiutua verrattain aikaisin.

Aikataulu mättää

Nyt ottaa päähän. Missaan Italianmatkan takia Kädentaito 2005 -messut ja Työväenopiston kansallispukukurssin järjestämän reissun Lahteen. Pöh. No, kai sitä mieluummin Italiaan lähtee. Kai...;)

Todellakin, ilmoittauduin tänä vuonna kansallispukukurssille. Ajatuksissa on, että aloittelisin tekemään jotain pukua, vaikken koko projektia saisikaan vuodessa valmiiksi. Valitsen varmaan jonkin Muolaan lähipitäjän puvun, Muolaan kansallispukua kun ei vielä ole tarkistettu ja siihen ei varmaan ole kankaitakaan saatavilla. Karjalaistyyppisen puvun kuitenkin haluan, jollei mieleni ihan sitten muutu.

____________
Tarkistinpa sitten asian: Muolaan puku on uusi puku 1980-luvulta, eli Suomen kansallispukuneuvosto on koonnut sen silloin. Siis jos jostain materiaaleja pukua varten löydä, alan todennäköisesti valmistamaan kyseistä pukua.

"Alan" lehdistä, hahtuvasta ja tv:n katselusta

Lainausmerkit sen vuoksi, että "alan" lehdistä puhuessani minulle tulee mieleen aina aikuisviihdelehdet, eivätkä oman alani tekstiilitaidetta ja käsitöitä käsittelevät lehdet. Mieleni taitaa olla kieroutunut...

Minun on tehnyt jo pitkään mieli tilata Interweave Knits, Vogue Knitting ja Fiberarts. Epäilyttää vain niiden maksaminen ja miten ja milloin lehdet tänne Suomeen saapuvat. Samasta aiheesta on keskusteltu myös Neulonta-listalla. Lehdet tulisivat kuitenkin tilaamalla hyvin paljon edullisemmaksi kuin irtonumeroita ostamalla. Taitaa olla hieman nurinkurista, että pidän käsityölehtien selailusta, vaikka en ohjeiden mukaan halua mitään toteuttaakaan. Pidän lehdistä inspiraation lähteenä, vaikken mitä mallia suoraan toteuttaisikaan

Eilen pidin jo kolmannen perättäisen käsityöpäivän, mitä nyt aamulla kävin samoilemassa Haltialassa. Ja mikäs siinä oli vaellellessa: Ilma oli raikas, ei liian kuuma kuten keskikesällä, aavistus syksyä oli jo selvästi ilmassa.

Eilisen ahkeroinnin seurauksena minulla on vihreä pari hahtuvalapasia jo valmiina ja toinen pari melkein valmis. Vihreät tulevat omaan käyttöön ja toiset joululahjavakkaan. Päädyin huovuttamaan lapaset käsin. Yhden lapasen huovuttamiseen menee alla 15 minuuttia aikaa.

Tein aluksi huovutuskokeiluja pesukoneessa, mutta silloin tilkut kutistuivat melkein 50% ja niistä tuli aivan liian huopuneita kovia koppuroita. Käsin huovuttaessa tilkku kutistui noin 30% ja siitä tuli pehmeä, mutta kuitenkin tiivis. Pesukonehuovutusta voisin kyllä kokeilla laukulle.

Eilen rupesin taas pohtimaan sitä, että miksi minulle on niin tärkeää samaan aikaan katsella televisiota, kun teen jotain yksinkertaista käsityötä. Vastaus on, että käsityö voisi edetä hieman nopeammin, jos keskittyisin pelkästään siihen, mutta silloin tylsistyisin kuoliaaksi. Katselin siis eilenkin noin kahdeksan (!!!) tuntia telkkaria, uppouduin jopa saksalaiskanavien tarjontaan, vaikkein dubatuista sarjoista mitään ymmärtänytkään. Sitä voidaan jo varmaan sanoa kielikylvyksi.;) Ehkä pitäisi siirtyä hieman laadukkaampaan tarjontaan ja ruveta katsomaan leffoja, niitä kun löytyy kotoa niin dvd- kuin vhs-muodossakin.

Käsityöpäivä

Kulunut päivä on ollut jo toinen täydellinen käsityöpäivä peräkkäin. Varsin mukavaa. Olin koululla kutomassa aamupäivän, mutta sitten ei enää innostanut. Palasin sitten kotiin, olin vähän aikaa pihalla, kun oli niin nätti päivä ja sitten olen tehnyt hahtuvasta lapasia. Ensimmäinen lapanen on valmis ja huovutettu, toista jo aloittelin. Hahtuva on IHANAA virolaista liukuvärjättyä hahtuvaa, OÜ Rewoolin tuotantoa.

Onneksi hamstrasin tuota hahtuvaa paljon, ainakin joululahjoja siitä tulee runsaasti syntymään. Olen kyllä aika tylsä ja ennalta arvattava joululahjojen suhteen. Yritän valmistaa suurimman osan lahjoista itse, siksi monesta paketista löytyy sukkia, lapasia, laukkuja ja kaulahuiveja. Pitäisi varmaan laajentaa repertuaaria. ;)

Lomalla

Lomailen seuraavat kolme viikkoa, tosin piipahdan muutamana päivä kyllä töissä. Viikonloppu meni todella nopsaan, Sääksmäessä oli varsin mukavaa. Pari kolme seuraavaa viikkoa on tupaten kaikkea mukavaa, on tutun tuparit, ilotulitus, ystävien häät, muinaismarkkinat Pukkisaaressa, Italiaan lähtö. Jee!

Viikoloppuna sain viimeisteltyä huivin edellä mainittuja häitä varten ja eilen valmistui samoista langoista laukku. Kuvia myöhemmin.

Tänään olen tehnyt kaikenlaista, pysytellyt kotona koko päivän. Päivän aikana on valmistunut noin 4 metriä lautanauhaa, hahtuvalankakokeiluita ja raparperipiirakka. Yliopisto alkaa stressata: opintopäiväkirja ja kaksi esseetä jäivät rästiin keväältä. Pitäisi saada ne loman aikana kirjoitettua.

Elämää tentin jälkeen

Keskiviikkona oli sitten kansatieteen 5 ov:n tentti. Toivottavasti pääsen läpi, kahteen kysymyksistä en tosin osannut vastata mitään faktaa. Tosin kolmeen viidestä sitten sitäkin enemmän. Iltapäivällä kävimme sitten Sampsan kanssa Rakennustaiteen museossa, jossa oli näyttelyt Sibeliuksen Ainolasta ja modernista puurakentamisesta. Oli mielenkiintoinen ja opiskelijaystävällinen: Opiskelijahinta vain 1,70 euroa.

Elämää tentin jälkeen: olen viimeistellyt lautanauhan peplosta (päällysmekkoa) varten, eilen olin koko päivän kutomassa (kunnes minut ajettiin pois laitokselta) ja sen jälkeen tein vielä nelipohjukkaista iskunauhaa kaulakorua varten. Tänä aamuna sitten pujottelin nauhaan kauniin sikermän lasihelmiä. Kaunis koru, ihan käyttökelpoinen arkikäyttöönkin, vaikka itse sanonkin. ;)

Olen ajatellut, että kaikista tekemistäni nauhapätkistä pitäisi koota oma arkisto opetuskäyttöön. Sille toivottavasti tulee käyttöä jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Saisi vain itsestään niin paljon irti, että tekisi tosiaan kaikista nauhoista työhjeet ja -piirustuksen.

Virkkausprojektit ovat edelleen kesken ja rukkikin seisoo vielä koskemattomana. Viikonlopusta on tulossa vilkas, ensiksi olen töissä, sitten vierailulla ja sunnuntaina olemme lähdössä Sääksmäelle. Kauheasti haluttaisi tehdä kaikenlaista: ommella itselleni hameen mustasta sametista ja kutoa shaalien jälkeen viitat (vaipat) minulle ja Sampsalle. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä leninki ystävien häihin. Väri on edelleen ongelma: vanhaa roosaa vai oliivinvihreää?

Mummon muisteluita

Nyt se sitten minulla on! Lainassa toki, isäni äiti on luvannut tädilleni rukin perinnöksi. Lupasin, että hän saa sen takaisin heti kun haluaa. Rukki on tosiaan seissyt käyttämättömänä 45 vuotta, siksi en kieriskele omantunnontuskissa, vaikka rukin meille vähäksi aikaa rahtasinkin (tai isän autollahan se tuli).

Rukki on todellinen kaunotar, 1940-luvun alussa uutena ostettu. Se on kauniisti maalattu mustaksi ja punaiseksi, punaisissa osissa on ootrauskuvioita. Ja mikä parasta, kaikki osat olivat tallella, jopa puolia oli jäljellä neljä kappaletta! Kapine kaipaa hieman putsausta ja öljyämistä ja sitten on täysin käyttökelpoinen. Lupasin tosin jo itselleni, että ennen keskiviikon tenttiä en koskekaan rukkiin, saatikka ajattele kehräämistä, että pystyisin edes vähän lukemaan tenttiin.

Mummoni ihastui muistelemaan kuinka nuorempana hän oli kiiteltykin kehrääjä, joka sai aikaiseksi hyvin ohutta kerrattua aivinalankaa. Todisteeksi hän sitten esitteli aivinasta virkattuja verhoja, jotka olivat häkellyttävän ohutta kerrattua lankaa. Pellavat verhoihin oli kasvatettu omassa pellossa vuonna 1942, kun päästiin takaisin muuttamaan Muolaaseen.

Muolaassa pellavat käsiteltiin muuten seuraavasti: pellavan korjuun jälkeen kasvit kuivatettiin telineessä, jonka jälkeen levitettiin nurmelle kahdeksi kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen kasvit olivatkin valmiita jatkokäsiteltäviksi: häkilöitäviksi, loukutettaviksi ja lihdattaviksi. Olisi upea päästä kokeilemaan moista... Noh, sitten kun minulla on se oma kartano.;)

Koskelta sain myös evästä: viinimarjoja, mustikoita, raparperia ja herneitä. Kerrassaan mukavaa.

Putkihulpiosta

Putkihulpion salaisuus avautui sitten viime yönä kello neljän maissa. Siihen tosin tarvittiin Sampsan ystävän minulle Kuralan kylämäestä kiikuttama vihkonen "Kankaiden aloituksia ja lopetuksia sekä putkihulpion kutominen loimipainoisissa pystykangaspuissa". Julkaisusta selvisi, että putkihulpiot ovat palttinaa, eivätkä toimikasta, kuten muu kangas. Tämä selitti kaiken, problemasoimani ongelma olikin yksinkertainen ratkaista. Vihkonen oli muutenkin mielenkiintoinen, siitä löytyivät esimerkiksi melko yksityiskohtaiset ohjeet pystykangaspuiden rakentamiseen. Turun tytölle vain terveisiä ja suuret kiitokset!

Nyt voisi sitten tilailla lankoja viittoja varten, kun sidos on selvillä. Olen vielä kahden vaiheilla pitäisiköhän tilata harmaata vai valkoista lankaa. Valkoisen langan voisi tietenkin värjätä jälkeenpäin... Kun tentti on ohi, pääsen kutomaan huivit pois puista ja laittamaan viittaloimen puihin. Jee!

Viime yö oli varsin kumma, heräsin monta kertaa ja yhteensä tuli nukuttua noin 4,5 tuntia.

Tänään töiden jälkeen pitäisi olla tiedossa jotain hauskaa.

Tenttiä pukkaa osa 3

Pitäisi koko päivä istua lukemassa Antiikki-kirjaa kotona, mutta tähän mennessä olen vain lukenut Hesarin ja ollut tietokoneella. Hesaria aamulla hakiessani oli kylmä, vaikka kietouduinkin isoon shaaliin. Otaksun, että talvella Hesarin hakeminen postilaatikosta voi olla tappavaa. Syksy on tulossa, se nyt on vain uskottava. Pitänee kaivaa kätköistä paksut villasukat ja villapaidat, uudet lapasetkin voisi neuloa. Käyttökintaatkin voisi neulata.

Yritin eilen selvittää putkihulpion kudontaa ja en vain voi tajuta kuinka se tehdään vain neljällä polkusella ja kahdeksalla varrella. Mielestäni siihen tarvitsee kahdeksan polkusta. Taidan olla aivan hakusessa...

Rukkiloista

Kehräämisen suunnittelu edistyy: lähden sunnuntaina mummolaan katsastamaan mummon rukkia. Siitä saattaa kyllä olla lyhty (kts. täältä rukin osat) rikki/kadoksissa, mutta eiköhän sellaisen jostain saisi hankittua. Ajatus rukin lainaan saamisesta jännittää kovasti!

Vähän epäilyttää välillä erilaiset innostumiseni, koska edellistäkään projektia, siis kasvivärjäystä, en ole vielä loppuun saanut saatettua. Iso värjäyskattila puuttuu edelleen...

Ostin tänään pari uutta elokuvaa ja tänään pitäisi olla leffailta viinillä höystettynä. Kivaa!

Tenttiä pukkaa osa 2

Eilen sitten huomasin, että ensi keskiviikon tenttiin täytyy lukea vielä yksi kirja: Rahwaan puku. Onneksi se löytyy omasta kirjahyllystä. Olin siis kesän alussa tietoinen siitä, että kirja tenttiin tulisi lukea, mutta jotenkin olin unohtanut asian. Onneksi hurstut- ja hartiushameet ovat tuttua tavaraa, täytyy vain vähän kertailla.

Yliopisto on ruvennut vähän taas ahdistamaan, pitäisi varmaan keksiä kolmas sivuaine, jos en halua kansatieteestä prosemmaa tehdä. Uskoisin, että kolmas prosemma olisi vähän liikaa, toisenkin loppuunsaattamisessa on ongelmia. ;)

Jotain ihan muuta:
Neulonta-postituslistalla on viime aikoina viesteilty kehräämisestä. Vanha unelma heräsi taas eloon. Minä haluaisin rukin, tai edes värttinän jolla aloittaa kehräämisen harjoittelu! Löytyisiköhän mummon varastoista jotain?

Käsityöt eivät edisty, kaikki vapaa-aika menee kuuden tenttikirjan kanssa. ;(

Tenttiä pukkaa!

Vähän yli viikko aikaa kesän suurimpaa koetukseen eli 5 ov:n kirjatenttiin. Eilisen päivän vietin nenä kirjassa ja sainkin luettua Vilkunan Vuotuisen ajantiedon. Mikon ja Matin päivät vain surraavat päässä!

Tänä aamuna olin sitten opiskelijakirjastossa lukemassa Carpelanin Helsingin yleiset kaivot -teosta. Mielenkiintoinen teos, joka on alunperin julkaistu "vain" graduna! Tuollaisista töistä kannattaisi varmaan ottaa oppia...

Musta kolmiohuivikin edistyy, kohta pitäisi päättää haluanko käyttää hapsuihin iiihanaa "sudenkorento"-lankaa (välkehtii kuin sudenkorennon siivet) vai haluanko pysytellä vain mustassa. Ah, päätöksiä, päätöksiä!;)